2014/08/14

Maastopyörällä Syötteen uskomattomissa maisemissa

Oletteko koskaan maastopyöräilleet? Siis maastossa, jossa on paljon mäkiä, kivisiä ja juurakkoisia kinttupolkuja, pitkospuita, harjuja, mutkittelevia hiekkateitä sekä portaikkoja? No minä en todellakaan ollut ennen heinäkuuta, jolloin pamautimme Oulun huikealta pyöräretkeltä tutun oppaamme johdattamina Syötteen kansallispuiston mielettömiin maisemiin. Jestas. En todellakaan osannut etukäteen kuvitella miten tajuttoman raskasta puuhaa se edes on, mutta samalla niiiiin törkeän hauskaa! Ai että sitä fiilistä, kun ensimmäisten mutkittelujen jälkeen alkoi tulla pyörän kanssa sen verran tutuksi ja uskalsi lasketelella mäkiä alas muullakin kuin etanavaihteella. Ihan käsittämätön vapauden tunne. Rakastan viilettää hevoseni kanssa pitkin metsiä ja peltoja, joten maastopyöräily oli itselleni pelkästään positiivinen kokemus ja ehkä toisaalta vähän samankaltainenkin lukuunottamatta sitä faktaa, että alla on pyörä jonka liikkeitä voi nyt periaatteessa koko ajan hallita ja ennakoida, toisin kuin hevosen kanssa.

Meidän 21 kilometrin mittainen lenkki oli itselleni henkilökohtaisesti sopivan rankka setti (eikä yhtään vähempää tuon eteen ilmestyneen kekkirepun vuoksi..), mutta tässä lajissa tulee kyllä haastettua oma kuntonsa ihan äärirajoilleen ikään kuin vahingossa, sillä kun touhu on näinkin hauskaa, ei sitä litroittain virtaavan hien ja polkemisesta uupuneiden reisien kramppaamista edes huomaa. Paitsi ehkä seuraavana päivänä..

Meidän päivän pyöräretki starttasi siis 140 kilometrin päässä Oulusta sijaitsevalta Pikku-Syötteeltä, jossa treffasimme isän kanssa tutun oppaamme sekä vuokrasimme maastopyörät. Siitä matka jatkui viereiselle Iso-Syötteelle, jossa fiksailimme vuokrapyörät ajokuntoon, säädimme penkkien sekä sarvien korkeutta ja muutenkin käytiin vähän läpi ajoasentoja. Meikäläinen kun on tottunut ajamaan enimmäkseen mummopyörällä, joten oli ihan hyvä kerrata esimerkiksi painonsiirrot, sillä etenkin alamäessä on tärkeää siirtää paino mahdollisimman taakse. Ja sitten eikun matkaan! Ensimmäiset kilometrit taittuivat mukavia pohjustettuja metsäpolkuja sekä pitkospuita pitkin ja tulipas vastaan myös yhdet rappuset. Ja ei. En todellakaan uskaltanut ajaa niitä pyörällä alas, mutta kokenut oppaamme näytti kuinka homma hoidetaan kotiin.









Evästaukoja kuusituntisen retken aikana pidettiin lukemattomia. Oli todella kuuma päivä, joten sekä nestetankkauksesta että ravinnosta oli fiksua pitää huolta ehkä jopa liioitellun hyvin. Itse huomasin, että raskauden myötä hengästyin paljon nopeammin kuin normaalisti, joten eteneimme ennemminkin verkkaisesti kuin ihan äärirajoilla polkien. Kun olimme saaneet itsemme taisteltua yhden melkoisen ison harjun päälle, pistimme pyörät sivuun ja istuimme toviksi ihastelemaan maisemia ja vetämään happea. Ja sitten taas jatkettiin. Useita kilometrejä ylös alas harjuja. 

  



Lopulta horisontissa häämötti lampi, jonka rannalta nousi kutsuvasti nuotiosta kielivä savukiehkura. Pidimme kunnon lounastauon ja käristimme (soija)makkaraa laavun varjoissa viilennellen. Muitakin retkeilijöitä ja pari marjastajaa oli tullut samalla taukopaikalle, jonka läheisyyteen pääsi myös autolla, joten mikäs siinä oli kuulumisia vaihdellessa. Wannabe-luontokuvajaa eli meikkis spottasi pitkoksilta sisiliskon ja myös jonkun vihreän ison ötökän. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka osaa kertoa minulle mikä tuo vihreä samettipintainen mönkijäinen on? Itselläni, eikä sen kummemmin muullakaan joukkiolla, ollut asiasta mitään käryä.








Matka jatkui vielä viimeiselle etapille Lauttalammelle, joka oli ihan sanoinkuvamaattoman kauniin näköinen ylhäisessä tyyneydessään. Rannalla näytti seistä töröttävän pari kalastajaakin, sillä kuulemani mukaan Syötteen kirkkaissa vesissä käy runsaasti onkimiehiä kokeilemassa onneaan. Siinä taisi vierähtää jälleen minuutti jos toinenkin vain pohjoisen upeaa luontoa ja sen rikkomatonta rauhaa ihastellen, ennen kuin raskimme lähteä jatkamaan matkaa takaisin kohti Iso-Syötettä.







Tämän kokemuksen perusteella voin kyllä erittäin lämpimästi suositella kaikille, jotka tykkäävät liikkua luonnossa ja edetä siellä vähän reippaammalla tahdilla itsensä haastaen, maastopyöräilyä. Syöte ja sen kansallispuiston maisemat ovat kerrassaan huikeita ja jokaiseen vaativuustasoon löytyy taatusti sopiva reitti niin pyöräilijälle kuin patikoijallekin. Me kierrettiin varmastikin niitä helpoimpia pätkiä, mutta ihan riittävästi silti oli haastetta. Armas aviomieheni oli ihan äärettömän harmissaan nämä kuvat nähdessään, ettei hän päässyt mukaan tälle pyöräretkelle. Don't you worry my love! Ensi kesänä Syöte ja sen harjumaisemat kutsuvat meitä jälleen.
Jos teiltä irtoaa maastopyöräilykokemuksia niin shoot this way! Kiinnostais kuulla, onko joku muukin hurahtanut lajiin heti kertalaakista.

Muikeeta torstaita ystävät!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Syötteen Matkailuyhdistyksen sekä Oulun Liikekeskuksen kanssa, mutta mielipiteet ja kokemukset ovat luonnollisesti kaikki täysin omiani.


26 kommenttia :

  1. Coooooool!! Tykkään kyllä luonnossa pyöräilystä, mutta jostain syystä mulla on alamäkikammo. Sellaiseen tarviisin vähän rohkeutta ja vähän vinkkejä, että uskaltautuisi kunnolla maastopyöräilemään. Irtoavat sorat pyörien alla. Huih. Mutta muutoin, näyttää todella hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä täälläkin vaivaa vähän samainen alamäkikammo, mutta kyllä sitä pikkuhiljaa sitten uskalsi antaa mennä vähän reippaampaa tahtia :) Mutta kyllä katsoin, että on varsin tasainen polku ja pidin koko ajan sormia jarrulla valmiina :D Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Paras tipsi oli itselle se, että ihan reilusti siirtää painoa taakse eli peffan penkin "yli" takapuolelle ja joustaa jaloilla. Hienosti se sitten lähti sujumaan!

      Poista
  2. Wau! Kuvien perusteella voin hyvin kuvitella miten hieno kokemus. Pyöräily on kyllä ihan mun juttu. Pakko päästä tuonne syötteen maisemiin pyöräilee vielä joskus... Suosittelen myös pyöräilyä Alpeilla. Löytyy asfalttia, hiekkateitä ja niitä kinttupolkujakin :) tultiin alas Monte Baldolta. Kilometrejä kertyi 56 ja aikaa meni se vajaa 5h

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sun kyllä ihan ehdottomasti pitää käydä pyöräilemässä tuolla, kun kuitenkin monesti siellä huudeilla varmasti kulkua ^_^ Alpeilla on tullut trekattua ja laskettua, mutta pyöräily on vielä kokematta. Ehkä ensi kesänä!

      Poista
  3. Syötteen maastopyöräreitistö on merkkauksiltaan, palveluiltaan, puitteiltaan ja maisemiltaan maailmanluokan kohde. Siellä saa haastettua itsensä niin ensikertalainen kuin kokeneempikin kuski. Aivan loistava! Kuvan vihreä samettitakkinen pitkospuistelija on viherkukkajäärä. T.: Juhis. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpäs sen sanoit! Todellakin maailmanluokan kohde. Ja kiitokset! Papukaijamerkki tulee postissa ;)

      Poista
  4. Nyt tuli kyllä semmonen olo, että tuonne pitää päästä. :D Itselläni on fatbike, meikäläisittäin läskipyörä ja se jos mikä on hauska peli, voi ajaa talvellakin. Kannattaa kokeilla, jos tykkäsit ihan normimaasturillakin mennä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kuullut niistä läskipyöristä, mutta en oo tainnut koskaan nähdä "livenä". Hehe, kiitti tipsistä! Pitää kyllä testata, jos siihen tilaisuus tulee :)

      Poista
  5. Huikeita kuvia! Ja kyllä muuten heräs mielenkiinto maastopyöräilyä kohtaan. En kestä, miten blogeista tulee ammennettua kaikenlaista uutta, mitä pitäisi päästä näkemään ja kokemaan :D Voisitteko joskus maata vaan sohvalla? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha :D Kyllä sitä tulee mahan kanssa sohvallakin maattua jalat kohti kattoa, mutta ketäpä se se kiinnostais ;) Mutta siis tää vois ehdottomasti olla sunki juttu! Kannattaa testata!

      Poista
  6. Eipä ole tullut mieleen, että näitä patikkapolkuja voisi pyörälläkin viilettää! Täytyy pitää tällainenkin mahis mielessä, vaikkakin tarvitsisin varmasti minäkin sitä opastusta ennen maastopyörän selkään hyppäämistä. Ihania luontomaisemia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta ku opas messiin ja polulle :) Äkkiä sitä kyllä oppii, kun vain tosiaan ne perusjutut kertailee jonkun kokeneemman kanssa!

      Poista
  7. Älyttömän hienoja kuvia! :) Kyllä tuollaisissa maisemissa kelpaa pyöräillä. Maastopyöräily on kyllä mukava laji. Itse olen päässyt sitä harrastamaan kahtena kesänä Etelä-Saksassa maastopyöräilyleirillä. Maisemat oli mielettömät ja pyöräily hauskaa! Tosin päivittäiset n. 60km:n pituiset lenkit todella haastavissa maastoissa kahden viikon ajan eivät aina saaneet tämän tytön huulia hymyyn, varsinkaan kun ei ole koskaan pyöräilyä harrastanut. :D mutta aika kultaa muistot! Kaikenkaikkiaan se on kyllä mukava laji.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella, että tuollaiset matkat on aika haastavia :D :D Mulla oli tekemistä jo tuossa reilussa parissa kympissä, mutta tietty pitää ottaa huomioon, että mukana kulki mahassa toinenkin kyytiläinen, joka saattoi "aavistuksen" syödä sitä puhtia ^_^

      Poista
  8. Upeat maisemat! Maastopyöräilyyn olen hurahtanut, juuri hankin itselleni maastopyörän. Tuollaisessa maastossa pyöräilystä olen tosin saanut vain haaveilla. Toistaiseksi pääkaupunkiseudun metsäpolkuja kierrellyn. Harmittavan monilla luontopoluilla täällä pk-seudulla on pyöräily kielletty. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa kuullut :/ Pitääkin tiedustella konkareilta, että oisko hyviä tipsejä missä täällä pk-seudulla kannattaisi pyöräillä! Ehkä ensi kesänä voisi sitten lähteä isekin testailemaan.

      Poista
  9. Syötteen reittejä on tullut ajeltua useampana vuonna. Aivan huikeeta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks ooki! Mekin mennään ihan salettiin vielä uudestaan, kun mökiltä ajomatka sinne kesti vain jonkun 40 minuuttia.

      Poista
  10. Siis siellä sitä on vaan masuasukin kanssa viiletetty menemään huikeissa maisemissa, mahtavaa! Upean näköinen paikka. Pyöräily on niin pop! -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos elä muuta! Pökly saattanut ihmetellä, kun rytyytettiin menemään juurakkoisia polkuja, mutta onpahan tottunut mahassa jo monenlaiseen menoon :D :D Pyöräily on kyllä ihan parasta!

      Poista
  11. Hei hienoja kuvia ja oikea asenne pyöräillä! Tuu seuraavaksi ajaan Sorasyöteajoon ajo 14.9.!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voisinpa tullakin, mikäli ei olisi tämä kyytiläinen mahassa! ^_^ Alkaa kekki olla sen verran kookas, että nyt ei enää pyörällä ajo eikä oikein ratsastuskaan onnistu. Ehkä ensi vuonna! Saa laittaa mulle näistä tipsejä, kun sielläpäin kuitenkin paljon liikutaan!

      Poista
  12. Hienot maisemat oppia maastopyöräilyn saloihin :) Meillähän tämä on lähes "perheharrastus", tosin omat ajot on kyllä jääneet tältä vuodelta käytännössä olemattomiin, kun tuo opas viiletti maailmalla.. Mutta eikös olekin siistiä! Ens kesänä sitten vaan Tahkolle testaamaan mäki-, sora- ja paarmankestävyyttä :D Mageet ajokuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin oli ihan huikeat maisemat! Eka pitäis ostaa oma pyörä, että vois alkaa kierrellä jotain näitä tapahtumia. Jos joskus tulee passeli vastaan, niin ilman muuta sitten pyrötä messiin ja kohti Tahkoa! ^_^

      Poista
  13. Maastopyöräily on erittäin pop! Itse innostuin pari vuotta sitten lajista :) Mutta täytyy sanoa, että pääkaupunkiseudulta löytyy kyllä paljon hienoja polkuja, joissa saa ajaa pyörällä esim. keskuspuisto on täynnä polkuja joissa pääsee huristelemaan. Ja esim. Sipoonkorvesta löytyy kanssa hyviä pätkiä ja kyllä nuuksiossakin on tullut ihan luvallisilla reiteillä poljettua :) /Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai löytyy! Tosi hyvä tietää :) Sipoonkorvesta olen itsekin kuullut juttua, joten jos joskus oman pyörän vielä saan alle niin pitää ilman muuta lähteä katsastamaan!

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: