2014/08/21

Junamatka + viisumi Pietariin = kuinkas kaikki sujuikaan

Idän ihmemaahan Pietariin pääsee matkustamaan hyvinkin näppärästi monella eri kulkupelillä. On risteilyä, lentokonetta, bussia ja tietysti meikäläisen suosikki elikkä juna - VR:n Allegro. Junapiletit olivat suhteellisen arvokkaat, jos halusi matkustaa muilla kuin aamuvarhaisilla lähdöillä ja luonnollisesti me piheyksissämme ostimme ne halvimmat, jolloin paluumatkalle herätyskello pärähti soimaan Suomen aikaan klo 04.00. Lippu kustansi 39 euroa per suunta per sierainpari eli yhteensä meiltä kahdelta 156 euroa. Bussilla olisi toki päässyt jopa kympillä parilla, mutta matka-ajan kasvaessa yli tuplasti pidemmäksi, ei se meidän mielestä ollut näin lyhyellä reissulla kaikkein järkevin vaihtoehto. Junassa matkustaminen oli sitäpaitsi kaikinpuolin sujuvaa ja nopeaa, koko matkan kestäessä vain kolme ja puoli tuntia. Ravintelivaunun tuore kahvi, kotoa mukaan otetut runsaat matkaeväät sekä langaton verkkoyhteys kruunasivat tietysti koko homman. Passit tarkastettiin molempiin suuntiin pariin otteeseen sekä suomalaisten että venäläisten rajamiesten toimesta. Matkalippuja sen sijaan ei tarvinnut näyttää ollenkaan, sillä piletit tsekattiin nimien perusteella kämmentietokoneilta. Maasto ei matkalla hirveästi poikenneet kotimaisesta metsiköstä, mutta kyllä Viipurin lähestyessä seurasimme miehen kanssa silmät pyöreinä junan ikkunasta välähteleviä maisemia.

Entäpäs viisumit? No ne houtuivat itseasiassa yllättävän näppärästi. Alunperin meillä oli tarkoitus hankkia ne suoraan Venäjän viisumipalvelukeskuksen kautta, jolloin hintaa kyseiselle läpyskälle olisi tullut palvelumaksuineen 61 euroa. Lopulta koimme hakemuslomakkeiden täytön sen verran työlääksi, että annettiin viisumianomusten hankkimisesta toimeksianto Lähialuematkoille. Hintaa viisumille tuli näin ollen 11 euroa enemmän per lärvi (72 eur), mutta onneksi meillä oli hotellin puolto joka tiputti loppusummaa 12 euroa per nokka (normaalisti siis 84 eur ilman puoltoa). Lisäksi viisumia varten piti toimittaa todistus matkavakuutuksesta, passikuva ja täyttää pari lomaketta. That's it.

Veimme tykötarpeet sekä passimme Helsingin rautatieasemalla sijaitsevaan Lähiealuematkojen toimipisteeseen ja noudimme uunituoreilla viisumeilla varustetut passimme samaisesta paikasta ennen lähtöpäivää.





Perillä Pietarissa olimme siis lauantaina aamusta, joten aikaa kaupungin koluamiseen jäi kaksi kokonaista päivää, mikä oli meille tällä kertaa ihan riittävästi. Ehkä ainut asia minkä olisin tällä pikaisella Venäjän pyrähdyksellä muuttanut olisi ollut päivän tai parin mittainen stoppi Viipurissa. Jostain syystä tuo muinoin Suomelle kuulunut kaupunki kiinnostaisi tätä sotahistoriafriikkiä ihan tuhottomasti, vaikka toki kaupunki on muuttanut melkoisesti muotoaan ajanhampaan kourissa. No, onpahan syy hankkia Venäjän viisumi uudemman kerran sen Siperian junamatkan lisäksi. Onko joku muuten käynyt Viipurissa?

Palaan itse Pietariin sekä aikaamme Sokos Hotelsin vieraina runsaamman kuvasaldon kera myöhemmin, jahka löydän sopivan rakosen käydä kaikki fotot läpi. Kahtena seuraavana viikonloppuna on nimittäin luvassa suomiretkeilyä, joten vähän meinaa olla tuo vapaa-aika kortilla. Mutta en valita! Ihan huippuja juttuja tiedossa.

Huikeeta torstaita kaverit!

PS. Jos viisumin hankinta ei napostele, niin risteilyllä pääsee Pietariin matkustamaan täysin viisumivapaasti.

******

IG Travel Thrusday on viikottainen kokoelma blogipostauksia. Tempauksen viralliset järjestäjät Suomessa ovat KaukokaipuuRunning With Wild Horses sekä Destination Unknown. Lisää tempauksesta voit lukea täältä. Postauksen kuvat on otettu Samsung Galaxy S4  - matkapuhelimella. Minut ja lisää kännykkänäpsyjä löydät Instagramista nimimerkillä @rimmanen.

EN // Raintrip from Helsinki to St. Petersburg Russia. These photos have been taken by Samsung Galaxy S4 and the post is part of the Instagram Travel Thursday. You can read more about IGTT from here and you can find me from the Instagram by name @rimmanen.
 
 

2014/08/19

Kotona jälleen - blogin tulevaisuutta käsittelevien ajatusten äärellä

Aikaisin (aivan llian aikaisin *haukotus*) eilen aamulla matkattiin raiteita pitkin takaisin idästä Helsinkiin. Palaan Pietarin tunnelmiin lähiaikoina, sillä nyt pitää koittaa vain toipua viikonlopun rasituksista. Vaikka etureppu ei vielä mikään valtava olekaan, kyllä nyt jo turhankin hyvin huomasi ettei kunto ole entisellään. Tunnin kävelyn jälkeen tarvii vähintään toisen mokoman lepoa tai muuten alkaa sattua, jolloin kävelytyyli muistuttaa enemmänkin ankan vaappumista. Suhteellisen rankkaa tuo reissaaminen siis tässä viimeisen raskauskolmanneksen alkaessa tuntuu olevan, joten ihan hyvä pysytellä loppuaika kotimaan tukevalla maaperällä. Matkajuttuja onneksi vielä riittää menneeltä kesältä ja onhan tässä kotimaanpyrähdyksiäkin luvassa niin lähelle kuin vähän kauemmaskin.

Väistämättä kuitenkin ajatukset ovat alkaneet siirtyä loppusyksyyn, pian käsivarsillamme tuhisevaan nyyttiin sekä tietysti blogin kohtaloon. Miten bloggaamisen sitten käy, kun ensimmäiset kuukaudet reissataan todennäköisesti lähinnä neuvolaan, lähimetsän lenkkipoluille ja ihan vain opetellaan tätä uutta sekä mullistavaa elämänvaihetta? En osaa vielä sanoa. Sen kuitenkin tiedän ja olemme myös yhdessä miehen kanssa sopineet, että blogin suhteen tulee säilymään tämä nykyinen tuttu linja, jossa keskitytään lähinnä matkustamiseen ja valokuvaamiseen. Etenkin nyt kun vauva syntyy, luulen että olen entistä tarkempi tästä rajavedosta, jossa haluan pitää muun perheen ja meidän arjen poissa netistä. Ymmärrätte varmasti miksi.

Eiköhän pieniä pintaraapaisuja jokapäiväisestä elämästämme kuitenkin ole luvassa, sillä kovin moni on toivonut postausta remonttimme tilanteesta, joten siitä lupaan ilman muuta kirjoittaa jahka saamme kaiken valmiiksi. Ja tietysti heppa, koiratrio ja muut tutut jutut täällä tulevat aika-ajoin myös jatkossa vilahtamaan.


Minua kiinnostaisi kuitenkin tietää millaisia toiveita teillä oi armaat lukijat olisi blogini suhteen? Mitä te täältä haluaisitte jatkossa lukea? Matka- ja retkeilyjutut ovat ja pysyvät, sillä ne kun sattuvat olemaan meidän suurimpia intohimojamme ja kohta niihin tulee antamaan oman ripauksensa tämä kolmas pikkuruinen tyyppi. Mutta mitä muuta? Ja etenkin kiinnostaisiko jokin tietty asia reissaamiseen/retkeilyyn/luontoon liittyen? Itse odotan jo innosta pyöreänä millaisia seikkailuja pystymme uuden tulokkaan kanssa tekemään ja millainen reissari hänestä mahtaa tullakaan. Oma pieni kettureppu pitänee kohtapuoliin alkaa kaverille joka tapauksessa hommata.. Ensimmäistä ulkomaanpyrähdystä Keski-Eurooppaan (kappas, Sveitsiin) on varovaisesti jo suunniteltukin ensi keväälle, mutta toki aika näyttää miten tällaiset haaveet toteutuvat vai toteutuvatko laisinkaan.

Postaustahti on vakiintunut aikalailla siihen 2-3 juttua per viikko ja koen tämän määrän itselleni oikeinkin passeliksi. Aion siis jatkossakin keskittyä enemmän laatuun kuin määrään niin kuvien kuin tekstienkin osalta, sillä ei minulla itsellänikään ole aikaa plarailla blogeja päivittäin, joten en odota sitä myöskään oman blogini lukijoilta.

Olisi oikeasti kiva kuulla aatoksianne, sillä te lukijat olette tietysti tämän blogin kirjoittamisen suola ja mielipiteenne on minulle erittäin tärkeä.

Eipä mulla muuta. Palataan kommenttiboksin puolella! Pus!


2014/08/17

Hääpäivän kunniaksi - meidän häävideo

Tänään on meidän ensimmäinen hääpäivämme. Paljon on tärkeitä muistoja ja rakkaita hetkiä vuoden takaisesta juhlasta tallettunut sydämiimme ja upeiden Tuomaksen ottamien hääkuvien rinnalla yksi tärkeimmistä konkreettisista asioista hääpäivästämme on tämä ystäväni (veljeni avustuksella) kuvaama ja editoima häävideo. Julkaisin videon hetkeksi blogissani viime syksynä, mutta useiden pyyntöjen myötä ajattelin tehdä saman tempun nyt uudestaan tämän päivän ajaksi.

Joten olkaapas ystävät hyvät. Meidän hääpäivämme.


Kyllä tätä katsoessa syntyy silmäkulmiin joka ikinen kerta pop up Niagara kaikkien muistojen ja hetkien tulviessa ryöppynä mieleen. Eikä vähiten sen takia, että sinnikkäästi pyörätuolissa kanssamme juhlinut rakas pappa ei enää ole täällä keskuudessamme. Onneksi tämän videon myötä tuo vuoden takainen onnenpäivä tuo hänet pieneksi hetkeksi tähän ihan lähelle.

Leppoisaa sunnuntaita kamut ja terkkuja Pietarista!

EDIT // Video on valitettavasti poistettu netistä. Kiitos ihanista sanoistanne!