2014/07/19

Kaprunin padoilla Itävallan vuoristossa

Prahan ja Terezinin jälkeen oli aika nostaa kytkintä Tsekeistä ja suunnata vuokraamamme ruohonleikkurilta kuulostavan mopoauton keula kohti Itävaltaa. Matka meni leppoisasti välillä pysähdellen maisemia ihastelemaan. Yöksi kurvasimme Zell Am Seen camping-alueelle, josta avautuivat huikeat näkymät kohti lumihuippuisia Itävallan alppeja. Ensimmäinen telttayö sujui siten, että minä nukuin tulpat korviin poljettuna kuin tukki, Nanin taistellessa kuulemma liian pienen tyynynsä kanssa. En tajua mikä Ikean 0,79 euroa maksaneissa "matkatyynyissä" muka oli vikana… 

Aamun valjetessa keitimme kaurapuurot, teimme vanhasta kunnon Lidlistä ostamistamme sämpylöistä eväät ja lähdimme kohti vuoria. Ystäväni ja matkabloggaajakollegan Nellan suosituksesta päätimme suunnistaa viereisessä sijaitsevan Kaprunin kylän patojärville ja se reissu kyllä toden totta kannatti. Jestas sentään mitkä maisemat!

 

Pääsylippu padoille maksoi pari kymppiä per lärvi, joka piti sisällään bussikuljetuksen vuoristoon yli kahden kilometrin korkeuteen. Perille ei siis päässyt omalla koslalla, sillä matka kulki pitkin järkyttävän mutkaisia yksikaistaisia vuoristoteitä sekä pitkät pätkät myös yhden auton levyisessä tunnelissa. Eipä meidän vuokraruohonleikkurilla sinne toki olisi päässytkään, kun kottero nikotteli huolestuttavasti jo pienempienkin tönkyröiden päälle kipuamisessa. 

Koko puolituntinen bussimatka oli huikea (ja pelottava), mutta samantien kun astuimme kulkupelistä ulos olivat näkymät vielä uskomattomammat. Aivan tajuttoman kirkasta vettä ja ne vuoret lumihuippuineen! Sääkin oli aivan uskomaton, joten siinä hurahti helposti koko päivä trekkaillessa raikkaassa vuoristoilmassa.


En teistä tiedä, mutta omasta mielestäni kyseinen mesta on yksi huikeimmista missä on tullut koskaan vierailtua. Jotenkin tuo vuorien jylhyys vain vetoaa joka ikinen kerta meikäläiseen ja niitä voisi ihmetellä vaikka päivästä ja vuodesta toiseen. Kameraan taisi tallettua parisen sataa kuvaa, mutta toivottavasti näistäkin välittyy teille se uskomaton hiljaisuus ja rauha, jota tuolla ylhäällä saimme kokea höystettynä tietysti käsittämättömillä maisemilla.

Kainuu kuittaa ja toivottaa joka iikalle hauskaa viikendiä! 

PS. Tänään ratkotaan täällä kotikonnuilla jälleen kerran suofudiksen MM-mestaruudet! Viime vuonna meidän joukkue oli finaalissa, saas nähdä kuinka nyt käy. Tämä pallomaha tosin tyytyy tällä kertaa vain kuvausmiehen rooliin. Zau!


2014/07/15

Nyt on Pöllöt arvottu ja lomailijat siirtyneet väljemmille vesille

Hola kamut! Huh huh mitä haipakkaa tässä on viime päivät menty. Palattiin perjantain ja lauantain välisenä yönä takaisin Suomeen vain nukkuaksemme muutaman tunnin unet kotipedissä. Aamulla pakattiin koirat sekä kamat kasaan ja käännettiin nokat kohti Raumalla vietettäviä serkkuni häitä. Sunnuntaina tiet erkanivat Nanin mennessä takaisin kotiin ja minun jatkaessa matkaani Oulun kautta pohjoiseen mökille. 

Ja täällä sitä ollaan. Maailman parhaassa paikassa porukoiden ja koiralauman kanssa, jossa on saunottu isän tekemän vastan kera, palvottu peilityynen järven laiturilla aurinkoa, paistettu muurikkalettuja ja ihan vain otettu rennosti. Vitsi juuri tätä olinkin kaivannut! Muutama päivä täällä keskellä mystistä rauhaa ja hiljaisuutta tekee kyllä sielulle totaalisesti ihmeitä.


Kiitos kaikille Pöllöjen arvontaan osallistuneille huipuista kommenteistanne! Vitsi jätitte niin hauskoja ja hyvin perusteltuja, että en lopulta voinut tehdä muuta kuin heittää osallistujamäärän arvontageneraattoriin ja antaa sen tehdä päätös voittajasta puolestani. Voittajaksi siis selviytyi arvontaan numerolla viisi osallistunut Helena, joka valitsi laseikseen upiat Glaucidium Redwoodit. Olepas Helena siis kuulolla! Saat pian postia Pöllöiltä. 

Minulla on about kymmenen postausta kirjoitettavana reissusta ja muutenkin tässä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, mutta aloitan niiden purkamisen jahka olen ensin nollannut pään mökkimaisemissa. Palataan siis pian! 

Muikeeta viikkoa kamut! Kovasti terkkuja täältä minun paratiisistani 

PS. Taitaa mahassa sätkytellä melkoinen reissarivauva, sillä samana päivänä kun meidän matkalle lähtö koitti, kaveri päätti lopettaa meikäläisen kiusaamisen ja koko reissun aikana en oksentanut kuin yhden ainoan kerran. Hiphurraa ja muutama onnenvoltti päälle!


2014/07/10

Prahassa oli tungos

En ole koskaan aikaisemmin käynyt Prahassa. Odotukset tämän prikulleen keskellä eurooppaa sijaitsevaan cityyn olivatkin suhteellisen korkealla. Kyllähän miljoonat muut kaupungissa vuosittain vierailevat turret taatusti tietävät mitä tällä pitkän historian omaavalla paikalla on tarjota lomailijoille. Ja eihän siellä toki pettyä tarvinut. Ei missään nimessä. Kaupunki oli juuri niin kaunis, jylhä, synkkä, huima ja omaleimainen kuin vain kuvitella saattoi. Sää tosin yllätti ja koko huudeilla olemamme kolme päivää satoi vettä ja oli melkoisen viileää. Jopa niin hyistä kylmän tuulen kera, että suunnittelemamme soutuveneestä laskevan auringon katselu Kaarlensillan kupeesta jäi toteuttamatta. Ensi kerralla sitten.

Kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä lienee Prahan linna, vanha kaupunki sekä jokea halkovat sillat. Luimmekin Mondon Praha-oppaasta hyvän tipsin, mistä kaikki "tärkeimmät" viisi siltaa näkee yhdellä silmäyksellä, joten kyseiseen Hanavsky paviloniinhan me sitten suunnistimme nauttimaan kaupungin hintatasoon nähen suhteellisen tyyriit salaatit. Lounaspiknik eväät haettiin Lidl:stä, joten kyllähän nyt kerran päivässä voi vähän törsätä budjettimatkallakin.





Ollaan Nanin kanssa molemmat erittäin laiskoja perusnähtävyyksien kuten kirkkojen, patsaiden, museoiden yms. kiertäjiä, joten lähinnä keskityimme tälläkin kertaa paikasta toiseen juoksemisen sijasta fiilistelemään kaupungin meininkiä katukahviloissa ja jokivarressa istuskellen. Tällainen kiireetön tunnelmointi on kyllä ihan omiaan kaupunkilomille, koska Prahassahan väkeä on kuin pipoa, eikä kaikkia ihmislaumassa harppominen välttämättä ihan älyttömästi napostele. Ymmärrätte varmaan miksi kaikki rauhalliset luontokohteet sekä pikkuruiset kyläpahaset ovat enemmän meikäläisen mieleen? Ehkä tausta kainuun korpien kasvattina selittää jo ihan tarpeeksi.

Terkkuja muuten Wienistä! Ollaan koko päivä vain maattu hotellihuoneessa tai notkuttu kahviloissa. Buukattiin viimeisen reissuyön kunniaksi ihan neljän staran hotelli (tosin alle 40 euron sopuhintaan), joten eihän täältä puhtaan pehmoisista lakanoista meinaa malttaa nousta edes vessaan saatika että poistuisi kovin kauas hotellin alueelta. Hehe.

Pus moi kamut!