2013/08/01

Tunturinvalloittaja Rimmanen

Viimeksi valloitettiin vuori Sveitsissä. Nyt oli tunturin vuoro. Edellisestä tunturin laelle kapuamisesta olikin ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi. Ihan ei ehkä haastavuudeltaan tämä Lapin rajamailla sijaitseva Pyhitystunturi (422 m) ollut sveitsiläisen kaukaisen sukulaisensa kaltainen, mutta me päätimme lisätä haastavuutta hieman pidemmällä metsätaipaleella. Sen sijaan, että olisimme ajaneet autolla tunturin juurelle, hyppäsimmekin minä, perheemme kolme miestä ja saksanseisoja Titi veneeseen, jolla karautimme järven toiseen päähään. Missionamme vaeltaa viitisen kilometriä metsän läpi kohti tunturin huippua.


Isä tuntee nämä seudut paremmin kuin omat taskunsa, joten sikäli olimme turvallisen oppaan seurassa, vaikka ihan umpimetsässä ensimmäiset pätkät taivalsimmekin. Lopulta vastaan tuli vanha metsätie, jota pitkin pääsimmekin ihan tunturin juurelle saakka. Matkalla törmäsimme myös joulupukin harmaaseen pikku apulaiseen, joka jolkotteli metsän siimeksessä ihan yksikseen.


Tunturin juurelta lähti kapea polku kohti huippua. Nousu ei ollut kovin pitkä, mutta kyllä siinä sai varautua tiukkaan kävelyyn, kun korkeuseroa 1,5 kilometrin matkalla tuli kuitenkin 160 metrin verran.


Tunturin laelta avautuivat sanoin kuvaamattoman upeat ja niin rakkaan, karut näkymät. Tämän järven rannalla on isäni syntynyt. Siihen aikaan ei järven rannalle kotitaloon kulkenut teitä, vain pelkkiä polkuja halki pohjoisen erämään. Järveä pitkin pääsi kesällä soutamalla ja talvella hiihtämällä lähemmäs kohti kirkonkylää vievää "valtatietä". Tämän samaisen järven rannalla, olen itse viettänyt onnellisimmat lapsuuteni kesät niin kauan kuin vain jaksan muistaa sisarusteni, äidin ja isän sekä jo edesmenneiden isovanhempieni kanssa. Uskotte varmaan kun kerron, että tämän järven rannalta löytyy rakkain paikkani maailmassa?


Kun olimme tarpeeksi kauan fiilistelleet maisemien kauneutta, lähdimme laskeutumaan takaisin alas kivikkoista polkua pitkin. Tunturin juurella olevalla laavulla söimme vinon pinon eväsleipiä, jotta jaksaisimme taapertaa takaisin metsän ja kukkaniittyjen toisella puolella odottavan veneemme luokse.


Kun saavutimme veneen, olivat aallot järvenselällä kasvaneet melkoisiin mittoihin. Muutaman kerran jollamme hörppäsi kotimatkalla vettä (tästä tilanteesta ei sattuneesta syystä ole kuvia), mutta pääsimme kuin pääsimmekin kunnialla takaisin mökille seuraamaan auringon viimeisten säteiden leikkimistä pihapuiden oksilla. Ilma alkoi yötä kohden tyyntyä, joten kyllä kelpasi jäädä laiturille hiljakseen istuksimaan ja seuraamaan keltaisen mollukan painumista järven taakse.


Tällaisen ihanan mökkiviikon jälkeen arkeen ja Etelä-Suomeen palaaminen on aina yhtä haikeaa. Älkää ymmärtäkö väärin. Olen hyvin onnellinen elämääni täällä missä nyt olemme, mutta mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi. Pohjoisen tyttö on aina pohjoisen tyttö. Tai kuten armas veljeni tuossa yksi päivä totesi; pohjoinen ulottuvuus sielussa on enemmän kuin sata tonnia pankkitilillä. 

Enough said. 

Huikeaa torstaita ystävät! 

PS. Täällä hää-TJ vain pienenee. 16 yötä jouluun on. Laskin aivan itse eilen..

EN // These photos are from our summer cottage which is in northern part of Finland.
Photos: Olympus OM-D E-M5 + M. Zuiko 40-150mm f4.0-5.6 R,
M. Zuiko 12mm f2.0 ja Sigma 19mm f2.8

24 kommenttia :

  1. Aivan ihana paikka! Haaveena olisi joku kesä päästä Lappiin vaeltamaan. Siellä taitaa vaan olla kesäisinkin aika vilpoista, niin tällainen vilukissa saisi kyllä roudata lämmintä mukanaan aika reilusti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän on viime viikkoina ollut Lapissakin ihan hellettä, joten hyvin siellä pärjäilee ilman kerrastoa (: Mökillä oli meillä kyllä eka päivät niin kylmiä pohjoistuulen vuoksi, että töpöttelin menemään villasukissa, toppatakissa ja talvikengissä :D Pientä liioittelua ehkäpä...

      Poista
  2. Aivan ihania kuvia!!!! :) Meilläkin mies yrittäny jo muutaman vuoden ajan saada lappiin vaeltamaan, mutten millään oo lämminyt ajatukselle. Teidän kuvat sai kyllä ajatukset harhaileen, että ehkä tämä oiskin aivan mahtava kokemus!! :) Eli mies kiittää!!! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!! (: No mutta nyt ei muuta kuin Lappiin! Kyllä Suomi on ihana matkailumaa, oikeesti (:

      Poista
  3. Voi hitsi, nyt tuli toiselle pohjoisen tytölle mahdoton koti-ikävä! Rakastan kesäistä Helsinkiä, mutta kyllä se aurinko vaan jotenkin eri tavalla kesäisesti mollottaa siellä kotikonnuilla. Meillä on mökki Yli-Torniolla ja se on mulle se maailman rakkain paikka. Sydäntä särkee kun tänä kesänä jäi mökkireissut töissä raatamisen takia tekemättä - eikä tämän postauksen mahtavat tunnelmat kyllä auta siihen tuskaan yhtään! :-D

    Tuosta veljesi lausahduksesta tulee kyllä mun uusi motto, aika nappiin sanottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Itsestä tuntuu jo pahalle se ajatus, että pitää taas odottaa pitkä vuosi ennenkuin pääsee näkemään kesäinen yötön yö mökille. Sniif. Toivottavasti ehtisi ennen talvea kuitenkin vielä käydä.

      Ja ymmärrän tosi hyvin sua! Kyllä kesäinen Helsinkikin on ihana (:

      Se on kyllä ihan paras motto! :D

      Poista
  4. Kainuu on vaan niin <3 Jotenkin sitä on näin vanhempana alkanut arvostaa kotimaisemia ihan erilailla, kun nuorempana oli vaan pakko päästä sieltä pois asenteella "ei varmasti tuu ikävä". Toisin kävi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulkaa korpemme kuiskintaa <3 Mökki ei vaan ole enää Kainuuta, mutta kuitenkin, riittävän lähellä ;)

      Jotenkin muistelen itsekin vannoneeni jotain tuon kaltaista... :D

      Poista
  5. Juu komeita on maisemat, niin sitä itsekin edelliseltä lomaltani kotimaisemista lähdin itkua vääntäen :D

    En olekaan ehtinyt pitkään aikaan kommentoimaan tänne, mutta on ollut mukava seurailla lähenevää häähumua ja kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samma här! Oi ihanaa, kohtalotoveri (:

      Kiva kun nyt kommentoit kuitenkin! Minäkin käyn kyllä sinun postaukset lukemassa, mutta usein kun lukee puhelimella, niin se kommentointi jostain syystä jää...

      Poista
  6. Olipas kyllä huipulta komiat maisemat, ettenkö vallan sanoisi, että tämä maamme on vähän joka suunnalta aika kaunista katseltavaa! Mekin käytiin lomalla muutaman päivän verran (vain) Kuusamossa taas hengähtämässä ja nauttimassa, pienoinen suru tuli puseroon kun sieltä piti lähteä poies. Vaikka ihan lähellä asutaankin, hassua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Kuusamon liepeillähän mekin (:

      Ymmärrän kyllä täysin sun fiilikset! Voi kunpa mekin joku päivä asuttaisiin taas Oulussa, josta olisi näihin mökkimaisemiin ihan lyhyt matka verrattuna nykyiseen välimatkaan :(

      Poista
  7. Jälleen kerran totean että ihan mielettömiä kuvia! Wau!! Jotenkin iskee noin komeita maisemia katsellessa sellanen ylpeys olla suomalainen. On meillä vaan kaunis maa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 (:

      KYLLÄ! Todellakin saa olla ylpeä tästä maasta ja sen metsistä sekä tuhansista järvistä.

      Poista
  8. Upeita kuvia! Ja niin ymmärrän tuon haikeuden... nimim. itsekin elokuun kunniaksi haikeissa tunnelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi älä vielä haikeile ainakaan kesän loppumista (: Onhan tätä vielä jäljellä!

      Kiitos <3

      Poista
  9. Wau, saat kyllä aina taltioitua ihanan fiiliksen, ihaniin kuviisi.
    Meillä oli suunnitelmat pakata koko meidän poppoo autoon ja huristella pohjoiseen vaeltamaan mun loman aikana. Sitten tuli Mikolle komento merille. No, mennään sitten varmaan ens kesänä tai ens syksynä. :P
    Se on haaveena, että pääsisi hengittelemään tunturi-ilmaa ja fiilistelemään upeita maisemia!

    Ja ei oo enää kauaa niin siellä ihania postauksia kirjoittelee ROUVA!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KAKSI VIIKKOA JA YKSI PÄIVÄ!! Mä en kestä....

      No voi hitsi. Syksyllähän tuonne kannattaa ihan ehdottomasti lähteä katsomaan ruskaa! Ei ole tämä etelän ruska mitään verrattuna Lappiin.

      Niin ja kiitos (: <3

      Poista
  10. Kylläpä on tuttuja maisemia - täälläkin yksi pohjoisen tyttö, Pudasjärveltä nimittäin! :) tällä hetkellä asun itse kauniissa itä-Suomessa, mutta kyllä se paluu kotiin on aina vaan yhtä ihanaa.

    VastaaPoista
  11. Upeaa! Ja en malta oottaa hääkuvia :)
    Millä kameralla kuvaat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla (: En minäkään!

      Tuossa se postauksen alla lukeekin, eli Olympus OM-D E-M5 (:

      Poista
  12. Voi miten ihania kuvia! Sinäkin olet kyllä niin taitava valokuvaaja. Cherrylle juuri tänään kommentoin hänen taidoistaan. Voi jos itsekin osaisi :) Mutta teillä on varmasti ollut ihana reissu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä osaa, kun alkaa vain kokeilla ja treenata ahkerasti (: Cherryn tasoista minusta ei saa kyllä tekemälläkään!

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: