2013/05/15

Mun juuret, ne ovat täällä maassa syvällä

Vajaa viikko rakkailla kotiseuduilla antoi kyllä taas ihan uskomattoman energiaboostin arkeen. Vaikka toisaalta oli ihan kiva palata kotiin, niin melkoisen kova kaipuu jäi taas sinne pohjoisen korpiin. Oli niin ihanaa olla mökillä, isän synnyinhuudeilla, josta itselläkin on ihan tuhottomasti tärkeitä muistoja jo varhaisesta lapsuudesta. Mieleen tulvivat mielikuvat valoisista kesäöistä jo poisnukkuneidein isovanhempien kanssa, juhannuskokon loimusta, muurikkapannulla tirisevistä letuista ja rannan kaislikossa humisevasta pohjoistuulesta. Sää ei pettänyt tälläkään kertaa, sillä harvemmin on nähty meidän mökillä lämpömittaria hellelukemissa. Onneksi sitäkin enemmän lämpöä löytyi läheisistä ihmisistä ja meitä ympäröivistä maisemista, joissa voi melkein kuulla historian lehtien havinan.

Vesi kulkee edelleen mökille jalkapelillä, joten ensimmäinen ilta menikin leppoisasti saunaa lämmitellessä ja pesuvesiä järvestä kantaessa.


Seuraavat päivät jatkuivat kutakuinkin samalla teemalla. J:llä taisi tulla ikävä Pullanderia, sillä tytöt jäivät hoitoon ystäväni hoteisiin Espooseen. Koiria kun (valitettavasti) meidän perheessä riittää, vaikkei ne omat olleetkaan tällä kertaa mukana.


Parin päivän jälkeen sade alkoi pikkuhiljaa väistyä (harmaat pilvet kyllä pysyttelivät taivalla hela tiden), joten päätimme repäistä ja lähteä ulkoilemaan koko porukan voimin! Pakkasimme eväät reppuun, päälle mökistä löytyvät lämpimimmät rytkyt ja suuntasimme retkelle isän velipojan rakentamalle laavulle.


Eväät syötiin viimeistä murua myöten ja ilta katsottiin silmät ristissä jääkiekkoa. Neljä päivää laatuseurassa hurahti kuin siivillä harmaana roikkuvaa taivasta katsellen, kunnes lähtöpäivän aamuna alkoi pilviverho aavistuksen rakoilla. Samaisena aamuna totesimme järven olevan melkein sula. Vihdoinkin. Isä halusi lähteä kokeilemaan kalaonneaan ja sai houkuteltua J:n soutumieheksi. Sen jälkeen suuntasimme vielä yhdeksi yöksi vanhempieni kotiin ennen takapuolet puuduttavaa paluumatkaa kohti etelää.


Kesään on vielä Kosto-cityssä matkaa, mutta eiköhän sielläkin heinäkuussa jo viherrä ja hyttyset inise, kun seuraavan kerran pakkaamme auton ja käännämme keulan kohti pohjoista.

Ihan paras miniloma. Maailman rakkaimmassa paikassa.

Energistä loppuviikkoa kuomat!

27 kommenttia :

  1. Kivoja kuvia. Onks sunkin isäsi rajavartija? Meillä molemmat vanhemmat oli rajalla töissä, äiti on edelleenkin :)

    VastaaPoista
  2. Mäkin spottasin heti tutun karhunpään :) Meikäläinen (ja mies) edustaa sitten nuorempaa polvea rajan palveluksessa . Upeita kuvia!

    VastaaPoista
  3. Upeita kuvia! On se Suomi vaan niin kaunis etelästä pohjoiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hei (: Niin se on. Oma maa mansikka, muu maa mustikka! Tosin tuossa sanonnassa ei ole mitään logiikkaa, kun itse pidän sekä mansikoista, että mustikoista ;)

      Poista
  4. Hei Rimma!

    Löysin joku hetki sitten blogisi, mutta koskaan en ole vielä kommentoinut..

    Tykkään!

    Mukavaa kesää!

    Terveisin Stiina, serkkusi tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi onpa kiva, että jätit kommentin! Terkkuja sinne kovasti (: Toivottavasti nähdään taas pian!

      Poista
  5. Ihania tunnelmia ja kielikuvia. On tärkeää säilyttää omat juurensa ja tietää, mistä on kotoisin. Siitä saa hurjasti voimaa elämään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on <3 Kyllä ne on niin tärkeät, ne omat ja suvun juuret.

      Poista
  6. On ihana kuulla ja nähdä näitä sun kotiseutupostauksia. Ja pystyn samaistumaan, kun itsekin maaseudun tyttönä itäisessä Suomessa olen kasvanut. Juuristaan kannataa olla ylpeä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas kiva kuulla, että tykkäät (: Nämä on itselle niitä ehkä tärkeimpiä juttuja elämässä! Niin kannattaa <3

      Poista
  7. Sulla on aivan ihana blogi ja kauniita kuvia! :)

    VastaaPoista
  8. Upeita kuvia (taas)! Aivan mahtavan liikkis tuo J:n ikävä Pullanderin luo <3 Onneksi oli sentään toisia karvakorvia halittavaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos höpsö! Ei kait nämä nyt mitenkään kummoisia :D Kunhan räpsin menemään! Joo J selkeästi katteli eka Pullanderin kuvaa näytöltä ja sitten ilme muuttui haikeaksi. Haha! Onneksi ei netti toiminut kunnolla. Muuten olis varmaan pitänyt skypettää koirille ;)

      Poista
  9. Ihana postaus tunnelmallisten kuvien kera! Kyllä tässä oikein mökkikaipuu iski, mutta onneksi kesällä lentokoneen nokka osoittaa Suomea.. : ) Ihana varsinkin tuo ensimmäinen tekstipätkä! Itse olen paljasjalkainen satakuntalainen ja asunut aikuisuuden kynnykselle asti pirkanmaalla, mutta en koe itseäni _yhtään_ hämäläiseksi. Olen tosin muutenkin enempi home is where your heart is -tyyppiä, läheiset ihmiset sen kodin tunteen luovat. Toki mamman luokse on aina kiva palata, mutta kotoisammaksi tunnen oloni Turun saaristossa, missä olen aina viettänyt kesät. Siellä se lähes satavuotinen mökkeröisemme vastaanottaa asukkinsa rakkaudella narisevine lattioineen <3 Iiiihhanaa! Sulla on kyllä niin symppis tapa kirjoittaa, että postauksista tulee aina hyvälle mielelle. Keep it up, girl! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti <3

      No kesähän on jo ihan kohta hei! Sitten sinäkin pääset teidän ihanalle mökille <3 Voi se on varmasti kaunis! Miten sun blogia muuten seurataan? Oon monesti käynyt lukemassa, mutta kun en löytänyt miten pääsen seuraajaksi :D

      Poista
    2. Ööh, piti hetkinen ihan miettiä. Itse lisään blogit aina etusivun kautta: lukuluettelo > lisää > lisää URL-osoitteesta > http://spaetzle-rakkautta.blogspot.de/ . Pitäisi toimia : )

      Poista
  10. Nää sun kuvat... <3
    Kyllä teillä oli varmasti mukavaa yhdessä, näitä on vaan niin ihana lukea. :´)

    ...Mä tuijotan varmaan koko loman (reissu starttaa lau-an-tai-na!!) K&D kuvia ja mietin, että kuinka ne pärjäävät hoidossa. (ihan varmasti todella hyvin.) Ja kai sitä Mikkoakin tulee ikävä, pitää ottaa niistä yhteiskuva matkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpsö <3 Oli ihanaa. Ihan täydellistä!

      Oi oi ihan kohta jo! Ja pääset sinäkin ansaitusti huilaamaan :D Ota vaan kuva mukaan. Se kyllä auttaa ;) Niitä minäkin tuijottelin, kun olin ilman J:tä ja koiria kuukauden Aasiassa.

      Poista
  11. Aivan ihania ja niin tunnelmallisia kuvia :) Mullakin on ikävä kotiinkotiin eli maalle vanhempien luo, parin viikon päästä sinne menenkin. Vaikka Helsingissä viihdynkin niin mikään ei voita kotiseutua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna (: No juuri näinhän se on. Mikään ei kyllä minunkaan mielestä voita kotiseutua. Kumpa sinne pääsisi käymään useammin!

      Poista
  12. Moimoi Malla! Ihania kuvia rakkaasta paikasta! Soili-serkku vinkkasi blogistasi tässä vähän aikaa sitten ja oonkin käynyt täällä lueskelemassa tämän tästä, tosi kivoja juttuja ja hienoja kuvia, mukava blogi. Mukava tutustua omaan serkkuunkin paremmin :D
    t. naapurimökin Katariina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kovasti tervetuloa (: Kiva juttu, että Soili vinkkasi! Kosto-city on kyllä maailman rakkain paikka.

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: