2013/08/24

Elämää juoksuhaudoissa

Minun lempiaineeni oli jo ala-asteella historia, eikä tämä pohjaton kiinnostus niin oman maamme kuin koko maapallon historiallisiin tapahtumiin ole laantunut kouluajoista tippaakaan. Kirjahyllymme notkuvat etenkin sotahistorian kirjallisuudesta, joita voisin lukea aamusta iltaan. Keväällä kiinnosti etenkin aina niin mystisen karmaiseva Pohjois-Korea, sen jälkeen Afganistan ja nyt viimeisimpänä olen ahminut ihan meidän armaan kotimaamme ja etenkin synnyinpaikkakuntani sotahistoriasta kertovia teoksia silmät ristissä.

Nämä samaiset asiat sattuvat kiinnostamaan myös tuota meidän perheen komeampaa osapuolta, joten kesälomalla vein herran isän ja äidin kanssa tutustumaan Suomussalmen Raatteen tien taisteluiden tapahtumapaikoille lähelle Venäjän rajaa.


 En tiedä kuinka tarkkaan te tiedätte Talvisodan Pohjois-Suomen vaiheista, tai kiinnostaako nämä asiat edes piirun vertaa, mutta kerron ne nyt silti kuitenkin. Lyhykäisyydessään tapahtumat etenivät siis siten, että täysin ylivoimaisena pidetty Puna-armeija hyökkäsi Suomussalmelle kahdesta suunnasta hyytävän kylmänä joulukuun 7. päivänä vuonna 1940. Neuvostojoukkojen tavoitteena oli nopealla ja helpolla hyökkäyksellä saavuttaa Oulu ja katkaista näin Suomi kahtia sen kapeimmasta kohdasta, jolloin Suomi menettäisi maayhteytensä Ruotsiin ja Pohjois-Suomen valtaaminen kävisi helposti. Toisin kuitenkin tapahtui.

Suomalaisten kyky liikkua tiettömän maaston paksussa lumessa, niin yöllä kuin päivällä, tarvittaessa vuorokausikaupalla sekä kokemus pakkasesta olivat ilmeisesti ratkaisivimmat syyt siihen, että miesluvultaan ja erityisesti raskaalta aseistukseltaan täysin ylivoimainen vihollinen hävisi. Suomalaisten miesvahvuuden ollessa 6 000 henkeä, taisteli neuvostojoukkojen riveissä yli neljä kertaa suurempi määrä sotilaita.


Taistelut Suomussalmella päättyivät lopulta 7.1.1941, jolloin arvioiden mukaan 400 suomalaista ja 17 000 neuvostosotilasta oli kadonnut tai menettänyt henkensä. Suurin osa vihollisen joukoista menehtyi nimenomaan Raatteen tiellä, jonka surullista jäähelvetiksi kutsuttua näkyä London Sunday Dailyn kirjeenvaihtaja Virginia Cowles kuvasi näillä sanoilla:

"ja täällä näin kauheimman milloinkaan kohtaamani näyn. Metsät tien molemmin puolin olivat tulleet tunneksi 'kuolleen miehen maana'. Ehkä aamun kauneus teki venäläisten hirveän tuhon vieläkin kauheammaksi, kun saavuimme paikalle... Tulimme täydellisen tuhon näyttämölle. Neljän mailin matkalla tiellä ja metsissä oli miesten ja hevosten ruumiita, tuhottuja tankkeja, kenttäkeittiöitä, autoja, aseidenkuljetusvaunuja, karttoja, kirjoja ja vaatteita. Kuolleet olivat jäätyneet koviksi kuin kivettynyt puu, ja niiden iho oli mahonginruskea. Jotkut olivat röykkiöihin kasautuneina kuin roskaläjissä. Kaikki olivat jäätyneet siihen asentoon, johon olivat kuolleet... Heitä oli kaikkialla, satoja ja satoja irvokkaita puisevia ruumiita." 

Raatteesta tulikin täten Suomen sotahistorian kuuluisin ja yksi merkittävimmistä taisteluista, jossa tiivistyi sisällissodan repimän kansan yhdistänyt talvisodan henki.
 
 
Raatteentien varrelta löytyy erilaisia muistomerkkejä, jotka kunnioittavat sekä tuhotun neuvostodivisioonan että suomalaisten sankarivainajien ja soturien muistoa.  Raatteentien varrella ja sitä ympäröivissä erämaissa lepää eri arvioiden mukaan n. 5000 venäläisen jäännökset muistuttamassa meitä sodan kauhuista, mutta myös pienen kansan tinkimättömästä puolustustahdosta.

Yksi näistä muistomerkeistä on Talvisodan monumentiksi nimetty kenttä, johon aseteltiin kivi kaikille Suomussalmen taisteluissa 1939-1940 kaatuneille 20 000 sotilaalle. Monumentin keskellä on keskusmuistomerkki Avara syli, joka muodostuu neljästä puukaaresta. Kaarien päällä soi hiljalleen tuulessa 105 vaskikelloa. Yksi kutakin talvisodan päivää kohden.


 Muistomerkki on kunnianosoitus kaikille talvisodan veteraaneille. Kunnioitusta nämä uskomattoman urheat suomalaiset sotilaat todella ansaitsevatkin, sillä ilman heitä niin Suomen kartta, kuin elämä täällä voisi näyttää tänä päivänä joltakin aivan toiselta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän darrapäiväni. Respect ja hyvää yötä.


29 kommenttia :

  1. Kylmät väreet iholla luin tätä tekstiä ja katselin kuvia. Sain veljeni kanssa jo veressä perintönä kiinnostuksen sotahistoriaan (erityisesti WWII-aikoihin) isältämme ja tahtoisin todella nähdä tuon paikan. Veljeni siellä kävikin AUK-aikanaan ja oli kyllä niin fiiliksissä. :)

    Minusta on kurjaa, että jos tänä päivänä ilmaisee kunnioittavansa sotaveteraaneja tai olevansa kiinnostunut näistä asioista, niin usein saa otsaansa leiman, jossa lukee joko juntti tai uusnatsi. :/ Aivan kuin ihmiset olisivat unohtaneet juuri sen faktan, että ilman niitä miehiä ja naisia meidän todellisuutemme olisi hyvin toinen.

    Respect, todellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. WW2 myös täällä kiinnostaa ihan äärettömän paljon. Itse pidän älyttömän tärkeänä, että emme unohda historiaamme. Eilisessä ei pidä elää, mutta kyllä eilisen tapahtumat on hyvä muistaa. En nyt osaa tämän kummemmin selittää mitä tarkoitan, mutta tiedät varmasti (:

      Minä olen varmaan sitten vähintäänkin se juntti, kun minut kyllä useimmiten tapaa joku tähän aihepiiriin liittyvä kirja kädessä :D Hih, van ei kyllä haittaa yhtään ;)

      Poista
    2. Tiedän kyllä. :) Kaikki mennyt kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä on tänään, joten onhan se ihan äärimmäisen tärkeää.

      Poista
  2. Vaikuttava on kyllä tuo kivikenttä, käytiin siellä Miehen kanssa muutama vuosi sitten kun kesäiltiin Rukalla. Historia on hurjan mielenkiintoista!

    Afganistaniin liittyen olet varmaan lukenut jo Hosseinin kirjat? Ne ainakin avasivat omat silmäni, eihän tuon seudun selkkauksista oikeastaan mitään ole koskaan koulussa opetettu.. Uutisissa vain räjähtelee. Pitäisi itsekin lukea enemmän (sota)historiaa, Mies on jo valmiiksi vähän sellainen sotahullu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä vaikuttava paikka todellakin.

      Leijapoika tuli ahmaistua vuorokauden sisällä Sveitsin reissulla tänä kesänä ja se toinenkin Hosseini löytyy kirjahyllystä, eli tuttuja on! :D Huikeeta, että meitä "sotahulluja" löytyy enemmänkin ;)

      Poista
  3. Kiitos sinulle mielenkiintoisesta tiivistelmästä ja hienoista kuvista! Historia kiinnostaa myös minua kovasti, etenkin kun kuvittelee, kuinka ihmiset ovat tuolloin eläneet ja kaikista vaikeuksista ja koettelemuksista selviytyneet.

    Kunnioitan suuresti niitä, jotka jaksavat lukea historiankirjoja ja innostua upean maamme menneisyydestä. :) Haluaisin osata lukea niitä, mutta ennemmin minuun uppoaa vaikkapa Katja Ketun Kätilö -tyyliset romaanimuotoiset kertomukset (tapahtuu Lapin sodan aikaan).

    Vielä suurempi kunnioitus ja kiitollisuus menee toki sotiemme veteraaneille - tämähän olisi ollut oiva itsenäisyyspäivän postaus! Mahtavaa mielestäni on myös huomata, että olet ylpeä kainuulaisista juuristasi ja teet sitä tunnetuksi muillekin. Keep up the good work!

    Terkuin,
    toinen Nälkämaan tyttö

    PS. Sydämelliset onnittelut tuoreelle parille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI jee! Ihanaa, lisää kainuulaisia <3 On muuten tuttu kirja tuo Kätilökin (: Löytyy kirjahyllystä ja lukaisin sen nyt kesällä.

      Kiitos Johanna kommentista! Eihän tämä IHAN perus-lifestyle-blogi aihepiiriä liipannut, mutta minusta on kiva toimia ja ajatella vähän sieltä laatikon ulkopuolelta ;)

      Ja kiitos suuresti myös onnitteluista <3

      Poista
  4. Ajoin tuolla suunnalla heinäkuussa ja tarkoitus oli poiketa paikka katsastamassa. Vaan kun satoi vettä melkoisesti, niin jatkoin matkaa. Tällaisia me nykyajan miehet ollaan, ei taitaisi olla meistä sotaan lähtemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ensi kerralla sitten. Tai jos haluat oikein autenttisen fiiliksen, niin kokeilepa mennä sinne tammikuun pakkasilla ;)

      Poista
  5. Vanhempani ovat kotoisin Suomussalmen perukoilta Raatteen portin suunnalta, ja kylläpä on mielenkiintoista kuulla edelleen isovanhemmilta tarinoita partisaanijoukoista jotka ovat menneet hyvinkin läheltä ohi... Kuvissa vilahtaneet paikat on myös tullut koluttua useampaan kertaa läpi ;) Ja aina yhtä suurella mielenkiinnolla! Etenkin Talvisodan monumentti vaskikelloineen on tosi kaunis.

    Kainuun historia kiinnostaa itseäni, vaikkei kovin moni tästä hienohelmasta uskoisikaan ;) Kiitos ihanasta blogista Rimma!

    -S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan taatusti on mielenkiintoista! Sama täällä. Vaikka sekä jatko- että talvisodan nähnyt isänisä onkin jo nukkunut pois, on hänen tarinoitaan taltioitu niin nauhalle kuin kansiinkin. Mitä aarteita nämä historialliset tapahtumat isoisän kertomina minulle ovatkaan!

      Voi kiitos sinulle vain ihanasta kommentista (: Mahtavaa, että täältä löytyy saman pitäjän tyttöjä!

      Poista
  6. Heippa! En tiedä onko joku jo kirjoittanut ja taidat itsekkin tietää jo ko. kirjan, mutta jos et niin lueppa Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa niminen kirja. Kertoo afganistanista ja saa todella katsomaan uutisia toisenlaisin silmin. Kirja kiilasi ehdottomasti kärkeen parhaimmistossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti vinkistä (: Olen lukenutkin kirjan jo pariin otteeseen. Ihan huikea! Samalta kirjailijalta minulta löytyy myös Leijapoika, jonka suosittelen myös lukemaan, jos ei ole sinulle vielä tuttu. Ihan yhtä huikea tarina.

      Poista
    2. Se täytyy ehdottomasti lukea. Tuhat loistavaa aurinkoakin on vasta pari kk sitten luettu ja siellä oli maininta siitä Leijapojasta. Täytyy välillä aina sulatella ja lukea vähän "ei niin rajuja" kirjoja niin kestää taas lukea niitä toisenlaisia ;). Sitä kirjaa lukiessani sai kyllä muistamaan kuinka kiitollinen saaolla että asuu tallaisessa maassa kuin asutaan.

      Poista
    3. Ymmärrän tosi hyvin tuon, että pitää välillä lukea jotain kevyempää (: Mutta tsekkaa ihmeessä se Leijapoika! Tykkäät varmasti.

      Poista
  7. Itsekin olen ollut aina todella kiinnostunut historiasta, se vaan on yksinkertaisesti niin mielenkiintoinen aihe käsiteltäväksi. Historia on ollut aina kiinnostavin kouluainekin, ja koskaan en malttanut olla selaamatta heti ekana koulupäivänä samantien koko kirjaa läpi. Etsin lukuisiin kysymyksiini vastauksia historiaa tutkimalla, kun siten niitä parhaiten saa. Itseäni kiinnostaa tietää, miten maailma on juuri tällainen, mitä sen eteen on tehty. Ja toki juuri sodat on niitä historian kohokohtia, joista jaksaisi lukea vaikka miljoonin sivuttain. Jotkut tekevät niin paljon kotimaansa vuoksi.

    Sinussa on ihania piirteitä, jonka vuoksi blogiisi on vaikea kyllästyä. Tämä kiinnostuksesi historiaankin oli minulle aivan uusi juttu, yllätyin positiivisesti, kun tiesin etten ole ainoa joka ei pidä historiaa ihan tylsänä juttuna. Rakastan kirjoitustyyliäsi ja muutenkin tunnelmallisia kuviasi, koko blogisi on kerrassaan upea. Ja sinä, Rimma olet sitäkin upeampi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kiia <3 Tosi ihanasta sanottu!

      Täällähän olikin yllättävän paljon "saman henkisiä" lukijoita, joten olen kyllä myös ihan totaalisen positiivisesti yllättynyt, etten ole ainoa "historiahörhö". Ja olen ihan samaa mieltä tuosta, että itse myös etsin historiasta vastauksia kysymyksiini. Ja niitä kysymyksiä on muuten PALJON :D

      Poista
  8. Hienosti kirjoitettu, tärkeästä asiasta. Mä olen aina ollut histori-fani ja lukiossa halusin lukea kaikki kurssit ja kirjoittaa sen myös. II Maailmansota on mieliaiheeni, johtuen Suomen taisteluista ja omien isovanhempien panostuksesta rintamalla. Koen kunnia-asiaksi tietää Suomen historiaa, tärkeänä tietopankkina on oma mummoni. <3 Iso kiitos ja iso sydän tästä kirjoituksesta Rimma. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Luin kaikki historiankurssit ja kirjoitin reaalissa historian :D Ja myös täällä tismalleen sama aikakausi kiinnostaa kaikkein eniten. Omatkin isovanhempani ovat olleet omalta osaltaan vaikuttamassa Suomen nykyiseen tilanteeseen maailmankartalla.

      <3

      Poista
  9. Heissan! Joko olet lukenut Raaka tie Raatteeseen-kirjan? Ainakin omasta mielestäni paras Raatteentien ja Suomussalmen taisteluista kertova teos. Suosittelen lämpimästi! -M-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpäs plarata kirjahyllyä, mutta epäilen etten ole tuon nimistä vielä lukenut. Kiitos siis tuhannesti vinkistä! (:

      Poista
  10. Todella hyvä postaus, itseäkin kiinostaa kovasti varsinkin Suomen sodat. Kirjasuosikkejasi olisi kiva kuulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan tehdä ihan oma postaus minun "lemppari" sota- ja historiankirjallisuudesta. Kerro mistä aihepiiristä haluat lukea, niin voin kyllä vinkkailla (:

      Poista
  11. Enpä tiennytkään, että sinussa on tällainenkin piirre! Mahtavaa lukea historiankiinnostuksesta ja nähdä nuo hienot kuvat Raatteen tieltä. Olen lukenut blogiasi enemmän ja vähemmän säännöllisesti vuoden verran, mutten ole mitään kommentoinut, enkä näin itsestäni mitään ilmaissut täällä. Tykkään kovasti bloggaustyylistäsi. Ja myöhästyneesti onnittelut hääparille! Raportin häistä sainkin jo tuoreeltaa kanttoriltanne, joka oli minun luona silloin yötä. - serkku-Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Katri <3 Ihana kuulla, että olet siellä taustalla lueskellut minun juttuja ja meidän elämää. Meillä pitäisi kyllä treffata! Juuri tänään kävi sukulaisia meillä täällä kylässä ja olipas ihana nähdä heitäkin piiiitkästä aikaa.

      Poista
    2. No niin tosiaan pitäisi tavata! Taisi olla vuosi sitten, kun päätimme alkaa pitää yhteyttä! Kääk! Päätetään taas! Tavataan ennen teidän reissua, jooko?

      Poista
    3. Todellakin nähdään ennen reissua! Laitetaan Facen kautta viestiä ja sovitaan joku päivä (: Meillä on yläkerta varmaan kk sisään valmis, että sitten viimeistään olisi ihana, jos ehtisit tulla piipahtamaan! Näkisit vihdoin sen keittiönkin livenä (:

      Poista
  12. Moi :) Lähetin tän saman kysymyksen "Palomiehen morsiammelle", mutta haluan kysyä sitä myös sulta, koska vaikutat niin ihanalta ja fiksulta ihmiseltä. Kysymys on aika henkilökohtainen, mutta toivon että vastaisit siihen silti, koska se olis tosi tärkeetä mulle.. :)

    Eli: onko teillä ikinä sun aviomiehen kanssa riitoja? ja oliko niitä ennen häitä? Ja en puhu nyt mistään pikku kinoista et esim. mitä kanavaa katotaan tai että jompikumpi unohti tehä jtn. yms. vaan sellasia ihan kunnon riitoja, että ovet paukkuu ja sillein..? Syyn ei tarvii olla noita edellämainittuja kummempi, mutta että onko teillä "kunnon" riitoja ikinä? Tai ylipäätään riitelettekö ikinä, vaan elättekö ihan sulassa sovussa?

    Tää kysymys vaivaa mua, koska oon 21v. ja seurustellu nyt 1,5v. mun poikaystävän kanssa ja mellä on ollu nyt viime aikoina aika paljon riitoja ihan tyhmistä syistä (remontoidan meidän kämppää tässä samalla..) ja eilen se sano mulle TOSI pahasti, eikä kukaan oo ikinä loukannu mua sillein. Sitten tänään otin asian puheeks, mutta hän ei ole tehny mielestään mitään väärää eikä siksi pyydä multa anteeks. Mua ahdistaa, koska en tiiä riiteleekö normaalit parit usein, koska kaikki muut parit mun ympärillä omat vanhemmat mukaan lukien vaikuttaa aina niin onnellisilta eikä siltä että ne riitelee. Musta tuntuu että oon ite niin vaikee ihminen, ku edellistenkin poikaystävien kanssa on ollu samanlaisia ongelmia. Edelliset ei oo vaan ikinä huutanu mulle yms..

    Anteeks että vuodatin sulle, ihan tuntemattomalle ihmiselle, mutta toivoisin, että sä osaisit sanoo mulle jtn tähän ongelmaan.. :'/ Ja vielä sitä, että teidän perhe vaikuttaa kaikki tassut ja kaviot mukaanlukien niin ihanalta :) Kaikkee hyvää avioelämään ja häämatkalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos kommentistasi!

      Kyllähän me riidellään ihan samalla tavalla, kun varmasti lähes jokainen pari (: Mutta ei me koskaan haukuta toisiamme tai yritetä tahallaan pahoittaa toisen mieltä. Ikävä kuulla, että teillä on poikaystävänne kanssa vaikeuksia, mutta yleensä puhuminen kaikista mieltä askarruttavist asioista auttaa parhaiten.

      Kovasti tsemppiä ja kivaa syksyn jatkoa!

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: