Kaksinverroin vuoria horisontissa

Muistatteko kun reilu kuukausi sitten pallottelin tulevan vuoden matkasuunnitelmia, mutta mikään pläneistä ei ollut vielä edennyt suunnittelua pidemmälle. No nyt voin ilokseni kertoa, että matkakuumeiluun on saatu ensihätään lääkettä. Nimittäin muutama reissu on nyt varmistunut tälle keväälle ja alkukesälle! Huisia. Tuskin maltan odottaa, että pääsemme toden teolla matkaan pienen pötkylän kanssa muuallekin kuin tähän lähiympäristöön, vaikka myös nämä mikroseikkailut ovat olleet oivia pienen vauvan kanssa.

Ensimmäisenä on luvassa kotimaanmatkailua, kun hurautamme pääsiäisenä kohti pohjoista tarkemmin sanottuna Syötteelle. Meikäläinen on viimeksi kunnolla lasketellut melkoisen monta vuotta sitten alpeilla, jos parin vuoden takaista Himoksen keikkaa ei lasketa, joten katsotaan miten pahasti puntit rinteessä tutisee! Haha. Pääsemme yöpymään Hotelli Iso-Syötteen ihan älyttömään sviittiin, joka on ehkä cooleinta ikinä. Toivotaan että taivas on yöllä kirkas ja voimme ihastella tähdenlentoja sängyssä pötkötellen.

Toukokuussa lähdetään pitkästä aikaa (eka kerran vuoteen!) lentokoneen kyytiin, kun matka vie vajaaksi viikoksi alppien syleilyyn Zürichiin. Odotan innolla veljen perheen luokse pääsemistä, mutta tällä kertaa aiomme myös tutkailla hieman muutakin, kuin tuttuja huudeja Zürin laitamilta ja sitä varten vuokrasimme menopelin allemme pariksi päiväksi. Monia mestoja löytyisi bucket listalta, mutta katsotaan mihin asti ehditään! Onneksemme Sveitsi on pieni maa, vaikkakin toki vuoriston vuoksi melkoisen hidaskulkuinen.

Ja mitä vielä? Kolmas trippi koittaa kesäkuun alussa, kun me ja Laura siippoineen ahtaudutaan matkailuautoon ja road trip kohti Norjan Lofootteja voi alkaa. Aikaa reilu viikko, kilometrejä törkeästi ja nähtävää vielä enemmän. Mulla on kuitenkin vahva luotto, että reissusta on tulossa kertakaikkisen eeppinen! 

Palataan näihin suunnitelmiin vähän yksityiskohtaisemmin myöhemmin, mutta jos teiltä löytyy tipsejä etenkin Lofoottien päähän, niin antaa tulla! Mitkä on ne kohteet, joita ei missään nimessä voi missata? Suosituksia leiriytymispaikoista? 

Jännä nähdä mitä muuta tämä reissuvuosi 2015 tuo tullessaan, kun startti on näinkin huippu!

Kivaa pian koittavaa viikonloppua kamut!

Onnea on reissaava ystävä - kun tytöt reilaamaan läksi

Moni minun ja Lauran blogeja seuraava ei ehkä tiedäkään, että olemme tunteneet ja reissanneet Lauran kanssa kimpassa jo kauan ennen, kun kumpikaan alkoi näitä juttujansa jakaa nettisfäärissä. Olemme matkustaneet yhdessä yli kymmenessä Euroopan valtiossa ja reilu vuosi sitten juhlittiin myös joulua porukalla maailman toisella puolen! Aikamoista. Ihania nämä tällaiset ystävät joiden kanssa voi jakaa yhden suurimmista intohimoistaan. Tänä vuonna voimme lisätä vielä yhden valtion yhteisten seikkailujen listalle, kun kesäkuun alussa starttaamme matkaan kohti pohjoista.

Meidän ihka ensimmäinen yhteinen reppureissumme sen sijaan sijoittuu viiden vuoden taakse, kun kesällä 2010 pakkasimme jo siinä vaiheessa melkoisen paljon elämää nähneet rinkkamme ja läksimme junailemaan vajaaksi kuukaudeksi pitkin poikin Euroopaa. Löysin viime viikolla muistojen arkistoista meidän reissukuvat ja olivathan ne niin järkyttävän huvittavaa settiä kaikkine tärähtäneine selfieineen, että sainkin kipinän kertoa teillekin vähän tarkemmin tuosta reilikokemuksestamme. Tosin jätetään ne kaikkein epäilyttävimmät kuvat juuri sinne minne ne kuuluvatkin, eli pois ihmisten silmien ulottuvilta. Reissu oli sen verran moninainen, että jaan tämä muutamaan osaan, mutta startataan nyt iki-ihanasta Pariisista, josta meidän elämämme yksi hauskimmista seikkailuistakin alkoi.

Kello oli reippaasti yli puolen yön, kun matkailijat saapuivat tyhjyyttään kumisevalle Charles De Gaullen lentokentälle. Luonnollisestikaan emme olleet ottaneet selvää kuinka päästä kentältä keskustaan muulla kuin taksilla ja tuohon aikaan ei vielä kännyköillä surffailtu ulkomailla netissä nykypäivän tapaan. Tunnin kentällä pyörimisen jälkeen löysimme onneksi ihmeen kaupalla yölläkin pelittävän bussiyhteyden keskustaan, mutta seuraava ongelma koittikin sitten tajutessamme, ettei meillä ollut pienintäkään käryä miten suunnistaa bussiasemalta etukäteen varattuun majapaikkaamme, jonne olisi parin kilometrin kävelymatka läpi öisen kaupungin. Öö mikä kartta? Onneksemme törmäsimme pariin argentiinalaiseen kaveriin, joiden kartasta otimme kuvan pokkarilla ja tämän kallisarvoisen foton avulla (!) suunnistimme sitten silmät ristissä majapaikkaamme. Kello oli 05.00 aamulla, kun vihdoin ja viimein saimme heittää reput nurkkaan ja ottaa unta palloon.

Pariisissa vierähti leppoisasti muutama päivä ensimmäisen yön univelkoja kuittaillen (itsehän nukahdin kerran muun muassa metroon keskellä kirkasta päivää). Hengailimme meidän uusien argentiinalaisten kamujen kanssa ja tutustuimme sinkkutyttöjen näkövinkkelistä tähän rakastuneita pareja kuhisevaan romanttisuuden mekkaan. Söimme piknikkejä omassa parhaassa seurassamme Eiffelin juurella ja tsekkailimme kaikki päänähtävyydet hitaasti ympäri kaupunkia ajelehtien. 

Olimme ostaneet Suomesta 22 vuorokautta voimassa olevat reilipassit, jotka sisälsivät 10 matkustuspäivää. Oli ihanaa olla reissussa ilman sen kummempia suunnitelmia, joten kun saimme tarpeeksemme Pariisista, hyppäsimme junaan ja täräytimme meikäläiselle jo kovin tutuksi tulleeseen alppimaahan, Sveitsiin. Majapaikka löytyi veljen ja hänen vaimonsa luota, jossa punkkasimme jälleen muutaman päivän Zürichiin ja heidän asuinkyläänsä Wädenswiliin tutustuen. Törmäsimme Sveitsin puolella junassa paikallisiin inttipoikiin, jotka kantoivat aseitaan rennosti olkapäällä roikottaen. Kuinkahan nopsaan meillä täällä Suomessa olisi poliisit paikalla, jos joku seikkailisi Helsingin metrossa kivääri kainalossa töröttäen ilman suojapussia.

Käytiin myös pulahtamassa Zürich-järvessä, mikä oli itselleni kauhistuttavan riemastuttava kokemus. Minut paremmin tuntevat tietätävät, että pelkään haihyökkäystä uima-altaassakin ja kaikki vedessä räpiköimiseen liittyvä on enemmänkin pakkopullaa, mutta voinpahan nyt sitten sanoa uineeni ja pomppineeni vesitrampoliinilla Sveitsissä. Yhtenä iltana eksyimme järven rannalla lilluvaan pubipaattiin, jossa nautimme reissun ensimmäiset drinksit järven takana loistavia valoja ihastellen.

Ihanan ja niin koitoisen linkkuveitsien luvatun maan jälkeen matka jatkui pitkin kiskoja  kolkutellen vuorien välistä kohti uusien seikkailujen ja tuttavuuksien etelää.

Ei muuta kuin mitä ihaninta ystävänpäivää kaikki reissaavat ystäväni!

EN // Few years back me and my friend Laura were inter-railing for a month in Europe. Our first stops were in Paris and Zürich, where we spent few days each. You will hear about our next destinations later!

Zürich

Melkein vuosi ehti vierähtää, kun edellisen kerran sinivalkoisin siivin pyrähdin Sveitsin Zürichiin. Oli mukava morjestaa vanhaa tuttua kaupunkia, sen kapoisia kujia, sympaattisina liehuvia lippuja ja tietysti veljeä perheineen. Kamera pysytteli uuvuttavan pahoinvoinnin vuoksi melkein koko reissun ajan laukussansa, mutta onneksi näitä Instagramiin ladattuja kännykkäräpsyjä tuli otettua senkin edestä.

Voi olla, että tuleva kesälomareitti kuljettaa taas meidät tänne punavalkoistenlippujen ja alppien katveeseen. En kyllä pistäisi pahakseni.

******

IG Travel Thrusday on viikottainen kokoelma blogipostauksia. Tempauksen viralliset järjestäjät Suomessa ovat Kaukokaipuu, Running With Wild Horses sekä Destination Unknown. Lisää tempauksesta voit lukea täältä. Postauksen kuvat on otettu pääsääntöisesti Samsung Galaxy S4  - matkapuhelimella. Minut ja lisää kännykkänäpsyjä löydät Instagramista nimimerkillä @rimmanen.

EN // In Zürich Switzerland. These photos have been taken by Samsung Galaxy S4 and the post is part of the Instagram Travel Thursday. You can read more about IGTT from here and you can find me from the Instagram by name @rimmanen.

Retkellä sveitsiläisissä maalaismaisemissa

Jestas. Nappasin sitten reissusta tuliaisiksi pertinteikkään tirolilaisen vuoristonielukondylooman eli tuttavallisemmin romuskan, flunssan tahi lentsun. Ei tässä muuten mitään, mutta laattaaminen yhdistettynä kipeään kurkkuun + tukossa olevaan nokkaan + kuumeiluun on aika jeba yhdistelmä. Totta tästä hengissä selvitään, vaikka olo on tällä hetkellä sen sorttinen, että olisi jäänyt isommankin katujyrän alle.

Ennen kohtalokasta flunssaa ehdimme käydä retkellä Sveitsin upeissa maisemissa. Tällä kertaa jätettiin vuoret välistä, sillä mukana olivat myös lapset ja pahoinvoiva meikäläinen. Parin tunnin kevyt trekkaus pitkin metsiä ja peltoja oli siis tälle sakille justiinsa passeli! Matkalla nähtiin muuta muu retkeilijä, paikallisia puuhissaan, aasi, vuohia, pari alppitorven soittajaa, joiden soitto kuulosti by the way ihan mielettömältä ja passasi kyllä justiinsa maisemiin. Mikäs siinä oli lompsiessa menemään, kun aurinko paistoi ja torvet raikasi pitkin laaksoja. Ylitettiin myös eräs korkeanpaikankammoisen unelmasilta, josta näki läpi parikymmentä metriä jalkojen alapuolella kuohuvaan jokeen. Eikä pelottanut tippaakaan! Alan selvästi karaistua.

  

Huomatkaa meikäläisen perisveitsiläinen asukokonaisuus. Vaelluskengät ja farkut.

Kiitos Sveitsi! Toivottavasti nähdään taas pian, sillä vielä olisi ainakin miljoona paikkaa koluttavana. Seuraavana himotuslistalla olisivat sekä Jungfraujoch että Flimsin "sveitsiläinen Grand Canyon". Ehkäpä ensi kerralla.

Mukavaa viikkoa kamut!

PS. Kiitos tuhannesti kaikista onnentoivotuksista. Monet niistä saivat minut kyyneliin. Voi toki johtua myös hormooneista…

EN // Trekking in Switzerland.