Moni minun ja Lauran blogeja seuraava ei ehkä tiedäkään, että olemme tunteneet ja reissanneet Lauran kanssa kimpassa jo kauan ennen, kun kumpikaan alkoi näitä juttujansa jakaa nettisfäärissä. Olemme matkustaneet yhdessä yli kymmenessä Euroopan valtiossa ja reilu vuosi sitten juhlittiin myös joulua porukalla maailman toisella puolen! Aikamoista. Ihania nämä tällaiset ystävät joiden kanssa voi jakaa yhden suurimmista intohimoistaan. Tänä vuonna voimme lisätä vielä yhden valtion yhteisten seikkailujen listalle, kun kesäkuun alussa starttaamme matkaan kohti pohjoista.
Meidän ihka ensimmäinen yhteinen reppureissumme sen sijaan sijoittuu viiden vuoden taakse, kun kesällä 2010 pakkasimme jo siinä vaiheessa melkoisen paljon elämää nähneet rinkkamme ja läksimme junailemaan vajaaksi kuukaudeksi pitkin poikin Euroopaa. Löysin viime viikolla muistojen arkistoista meidän reissukuvat ja olivathan ne niin järkyttävän huvittavaa settiä kaikkine tärähtäneine selfieineen, että sainkin kipinän kertoa teillekin vähän tarkemmin tuosta reilikokemuksestamme. Tosin jätetään ne kaikkein epäilyttävimmät kuvat juuri sinne minne ne kuuluvatkin, eli pois ihmisten silmien ulottuvilta. Reissu oli sen verran moninainen, että jaan tämä muutamaan osaan, mutta startataan nyt iki-ihanasta Pariisista, josta meidän elämämme yksi hauskimmista seikkailuistakin alkoi.
Olimme ostaneet Suomesta 22 vuorokautta voimassa olevat reilipassit, jotka sisälsivät 10 matkustuspäivää. Oli ihanaa olla reissussa ilman sen kummempia suunnitelmia, joten kun saimme tarpeeksemme Pariisista, hyppäsimme junaan ja täräytimme meikäläiselle jo kovin tutuksi tulleeseen alppimaahan, Sveitsiin. Majapaikka löytyi veljen ja hänen vaimonsa luota, jossa punkkasimme jälleen muutaman päivän Zürichiin ja heidän asuinkyläänsä Wädenswiliin tutustuen. Törmäsimme Sveitsin puolella junassa paikallisiin inttipoikiin, jotka kantoivat aseitaan rennosti olkapäällä roikottaen. Kuinkahan nopsaan meillä täällä Suomessa olisi poliisit paikalla, jos joku seikkailisi Helsingin metrossa kivääri kainalossa töröttäen ilman suojapussia.
Käytiin myös pulahtamassa Zürich-järvessä, mikä oli itselleni kauhistuttavan riemastuttava kokemus. Minut paremmin tuntevat tietätävät, että pelkään haihyökkäystä uima-altaassakin ja kaikki vedessä räpiköimiseen liittyvä on enemmänkin pakkopullaa, mutta voinpahan nyt sitten sanoa uineeni ja pomppineeni vesitrampoliinilla Sveitsissä. Yhtenä iltana eksyimme järven rannalla lilluvaan pubipaattiin, jossa nautimme reissun ensimmäiset drinksit järven takana loistavia valoja ihastellen.
Kello oli reippaasti yli puolen yön, kun matkailijat saapuivat tyhjyyttään kumisevalle Charles De Gaullen lentokentälle. Luonnollisestikaan emme olleet ottaneet selvää kuinka päästä kentältä keskustaan muulla kuin taksilla ja tuohon aikaan ei vielä kännyköillä surffailtu ulkomailla netissä nykypäivän tapaan. Tunnin kentällä pyörimisen jälkeen löysimme onneksi ihmeen kaupalla yölläkin pelittävän bussiyhteyden keskustaan, mutta seuraava ongelma koittikin sitten tajutessamme, ettei meillä ollut pienintäkään käryä miten suunnistaa bussiasemalta etukäteen varattuun majapaikkaamme, jonne olisi parin kilometrin kävelymatka läpi öisen kaupungin. Öö mikä kartta? Onneksemme törmäsimme pariin argentiinalaiseen kaveriin, joiden kartasta otimme kuvan pokkarilla ja tämän kallisarvoisen foton avulla (!) suunnistimme sitten silmät ristissä majapaikkaamme. Kello oli 05.00 aamulla, kun vihdoin ja viimein saimme heittää reput nurkkaan ja ottaa unta palloon.
Pariisissa vierähti leppoisasti muutama päivä ensimmäisen yön univelkoja kuittaillen (itsehän nukahdin kerran muun muassa metroon keskellä kirkasta päivää). Hengailimme meidän uusien argentiinalaisten kamujen kanssa ja tutustuimme sinkkutyttöjen näkövinkkelistä tähän rakastuneita pareja kuhisevaan romanttisuuden mekkaan. Söimme piknikkejä omassa parhaassa seurassamme Eiffelin juurella ja tsekkailimme kaikki päänähtävyydet hitaasti ympäri kaupunkia ajelehtien.
Olimme ostaneet Suomesta 22 vuorokautta voimassa olevat reilipassit, jotka sisälsivät 10 matkustuspäivää. Oli ihanaa olla reissussa ilman sen kummempia suunnitelmia, joten kun saimme tarpeeksemme Pariisista, hyppäsimme junaan ja täräytimme meikäläiselle jo kovin tutuksi tulleeseen alppimaahan, Sveitsiin. Majapaikka löytyi veljen ja hänen vaimonsa luota, jossa punkkasimme jälleen muutaman päivän Zürichiin ja heidän asuinkyläänsä Wädenswiliin tutustuen. Törmäsimme Sveitsin puolella junassa paikallisiin inttipoikiin, jotka kantoivat aseitaan rennosti olkapäällä roikottaen. Kuinkahan nopsaan meillä täällä Suomessa olisi poliisit paikalla, jos joku seikkailisi Helsingin metrossa kivääri kainalossa töröttäen ilman suojapussia.
Käytiin myös pulahtamassa Zürich-järvessä, mikä oli itselleni kauhistuttavan riemastuttava kokemus. Minut paremmin tuntevat tietätävät, että pelkään haihyökkäystä uima-altaassakin ja kaikki vedessä räpiköimiseen liittyvä on enemmänkin pakkopullaa, mutta voinpahan nyt sitten sanoa uineeni ja pomppineeni vesitrampoliinilla Sveitsissä. Yhtenä iltana eksyimme järven rannalla lilluvaan pubipaattiin, jossa nautimme reissun ensimmäiset drinksit järven takana loistavia valoja ihastellen.
Ihanan ja niin koitoisen linkkuveitsien luvatun maan jälkeen matka jatkui pitkin kiskoja kolkutellen vuorien välistä kohti uusien seikkailujen ja tuttavuuksien etelää.
Ei muuta kuin mitä ihaninta ystävänpäivää kaikki reissaavat ystäväni!
EN // Few years back me and my friend Laura were inter-railing for a month in Europe. Our first stops were in Paris and Zürich, where we spent few days each. You will hear about our next destinations later!
