Kaksinverroin vuoria horisontissa

Muistatteko kun reilu kuukausi sitten pallottelin tulevan vuoden matkasuunnitelmia, mutta mikään pläneistä ei ollut vielä edennyt suunnittelua pidemmälle. No nyt voin ilokseni kertoa, että matkakuumeiluun on saatu ensihätään lääkettä. Nimittäin muutama reissu on nyt varmistunut tälle keväälle ja alkukesälle! Huisia. Tuskin maltan odottaa, että pääsemme toden teolla matkaan pienen pötkylän kanssa muuallekin kuin tähän lähiympäristöön, vaikka myös nämä mikroseikkailut ovat olleet oivia pienen vauvan kanssa.

Ensimmäisenä on luvassa kotimaanmatkailua, kun hurautamme pääsiäisenä kohti pohjoista tarkemmin sanottuna Syötteelle. Meikäläinen on viimeksi kunnolla lasketellut melkoisen monta vuotta sitten alpeilla, jos parin vuoden takaista Himoksen keikkaa ei lasketa, joten katsotaan miten pahasti puntit rinteessä tutisee! Haha. Pääsemme yöpymään Hotelli Iso-Syötteen ihan älyttömään sviittiin, joka on ehkä cooleinta ikinä. Toivotaan että taivas on yöllä kirkas ja voimme ihastella tähdenlentoja sängyssä pötkötellen.

Toukokuussa lähdetään pitkästä aikaa (eka kerran vuoteen!) lentokoneen kyytiin, kun matka vie vajaaksi viikoksi alppien syleilyyn Zürichiin. Odotan innolla veljen perheen luokse pääsemistä, mutta tällä kertaa aiomme myös tutkailla hieman muutakin, kuin tuttuja huudeja Zürin laitamilta ja sitä varten vuokrasimme menopelin allemme pariksi päiväksi. Monia mestoja löytyisi bucket listalta, mutta katsotaan mihin asti ehditään! Onneksemme Sveitsi on pieni maa, vaikkakin toki vuoriston vuoksi melkoisen hidaskulkuinen.

Ja mitä vielä? Kolmas trippi koittaa kesäkuun alussa, kun me ja Laura siippoineen ahtaudutaan matkailuautoon ja road trip kohti Norjan Lofootteja voi alkaa. Aikaa reilu viikko, kilometrejä törkeästi ja nähtävää vielä enemmän. Mulla on kuitenkin vahva luotto, että reissusta on tulossa kertakaikkisen eeppinen! 

Palataan näihin suunnitelmiin vähän yksityiskohtaisemmin myöhemmin, mutta jos teiltä löytyy tipsejä etenkin Lofoottien päähän, niin antaa tulla! Mitkä on ne kohteet, joita ei missään nimessä voi missata? Suosituksia leiriytymispaikoista? 

Jännä nähdä mitä muuta tämä reissuvuosi 2015 tuo tullessaan, kun startti on näinkin huippu!

Kivaa pian koittavaa viikonloppua kamut!

Road trip to Norway 2/2

Reissu jatkui kohti valas-safaria.

Ja taas hypitään. Älkää pliis välittäkö nuista kainalot verille hiertävistä legginseistä. Jos on kokoa liian suuret kalsarit, niin ne on vaan pakko kiskoa sinne korviin!

Ennen risteilyä meillä oli tunnin mittainen kierros valas-museossa, jossa kerrottiin todella selkeästi englanniksi kaikkea mahdollista valaista ja niiden elämästä. Tiesittekö, että nämä kaskelotit elävät yhtä vanhoiksi kuin me ihmiset ja että ne voivat sulketaa jopa kolmen kilometrin syvyyteen? Tai että ne synnyttävät elämänsä aikana keskimäärin viisi neljän metrin mittaista poikasta, joita emo imettää kaksi vuotiaiksi saakka? Minä en tiennyt. Lisää mielenkiintoisia faktoja voi vilkaista ainakin Wikipediasta.

Ystävämme kaskelotin (eng. sperm whale) luuranko ja minä pienenä kirppuna taustalla. Nämä kaverit painavat 50 tonnia  ja ovat pituudeltaan vajaat pari kymmentä metrisiä.

Päästiin vihdoin merelle. Tässä vaiheessa ei vielä keinuttanut yhtään ja tähystelimme innokkaasti kaskeloteille ominaisia, 45 asteen kulmassa lentäviä, vesisuihkuja aallokon seasta.

Ilmeestäkin näkee, että nyt alkaa olla jo aika heikko happi tällä merenkävijällä.

Onneksi J ja R pitivät vahtia kannella minun pysytellessä hytissä voimassa pahoin. Valitettavasti meidän kuvasaalis valaista jäi todella laihaksi, sillä itse en pystynyt ottamaan ainuttakaan kuvaa olotilani vuoksi. Kuvausvastuu jäi pojille sekä R:lle. Hienosti he kyllä selviytyivät, vaikka tarkennus saattoi olla jossain ihan muualla kuin siinä itse kohteessa. Onneksi erinomaisia videoita oli kuitenkin useita!

Sitten alkoi (kuulemma) suihkut näkymään. Ensimmäinen valas pinnassa.

Täältä mä tuun! Valaistahan ei tosin näkynyt mitään muuta kuin hieman selkää ja sukeltaessa se kuuluisa pyrstö. Nämä kaverit eivät valitettavasti harrastaneet hyppimistä.

Tuolla alueella tavataan myös paljon miekkavalaita, mutta nyt niiden sijaan näimme kolme kaskelottia. Tai minä näin itseasiassa vain kaksi, kun kolmannen esiintyessä en pystynyt enää liikkumaan.

Ai horisonttiko kierossa?

Tässä näätte pienen videonpätkän kolmannesta näkemästämme valaasta, joka on kuvattu todella kovasti keinuvasta paatista. Video tai nämä vaatimattomat kuvat eivät valitettavasti kerro sitä, miten upea hetki oli nähdä nuin valtavan kokoinen meren syvyyksissä asuva eläin. Fiilis oli kerrassaan u-s-k-o-m-a-t-o-n!

 

 Nyt on upeat elikot nähty ja kotimatka voi alkaa. Hieman on edelleen pahoinvoivan näköinen tapaus tuo ruskeatakkinen kaveri tuossa keskellä..

Laitan tähän pari kuvaa Andenesin valas-safari-sivustolta, jotta saatte paremman käsityksen siitä kuinka tajuttoman suuri tuo pelkkä valaan pyrstö oli suhteessa meidän boteniin.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Oi, maata vihdoinkin näkyvissä!

Safarin jälkeen kotimatka Norjan Narvikin ja Ruotsin Kiirunan kautta kohti Suomea starttasi. Andenesissa oli tällainen aika näpsäkän kokoinen kirkko ihan mielettömällä paikalla. Kyllähän tuolla kelpais häät järjestää?

Norjasta löytyy upeita valkoisia hiekkarantoja. Vesi tosin Atlantissa on varmasti niin kylmää, ettei minua ainakaan saisi kirveelläkään tuonne polskimaan.

Sata kilometriä pois Norjan satumaisen kauniilta rannikolta Ruotsin vuoristoon ja maisemat alkavat olla jotain aivan muuta.

Ruotsin ja Norjan rajalla oli KYLMÄ. Järvet jäässä ja räntää satoi. Oltiin aika korkealla merenpinnasta, sillä tuolla ei kasvanut yhtään mikään. Ei edes jäkälä.

Kyllä sinne Jumalan hylkäämään loukkoon oli kirkko kuitenkin rakennettu. Varmaan ihan nätti paikka kesällä. Hetkinen, mehän olimme siellä keskikesällä :D

Oltaisiin menty pilkille, jos olisi tajuttu ottaa onget ja enemmän toppavaatteita mukaan. Oikeasti oli kyllä mahtava nähdä näin erilaisia paikkoja saman viikon aikana. Tyytyväisin mielin lähdimme kuitenkin laskettelemaan alas kohti Kiirunaa, jossa vietimme viimeisen ulkomaanyömme.

Olikohan ruotsalaisilla käynyt tässä pieni typo vai kenties heidän käsityksensä hyvästä huumorista?

Sitä mukaa, kun lähestyimme Kiirunaa, alkoivat lumetkin pikkuhiljaa kadota näköpiiristä. Vaikkakin sitä korkeimpien vuorten huipuilla näkyi koko ajan ja järvet olivat luonnollisestikin vielä juhannusviikolla jäässä.

Yö Kiirunassa takana ja olemme päässeet jo takaisin Suomen puolelle. Nämä tutut kaverit tien varsilla seuranamme jatkoimme matkaa Rovaniemelle, jossa vietimme yön ystävien luona.

J:n ensi visiitti Rovaniemelle ja pakkohan meillä oli käydä Joulupukin-maassa istumassa naavaparran polvella. Valitettavasti pukkia ei saanut kuvata omalla kameralla, vaan 49 euron hintaisen digikuvan olisi voinut ostaa treffien jälkeen. Ei kiitos.

Nyt on matka ja juhannus takana. Ilmekin sen kertoo, että paluu arkeen ja takaisin Helsinkiin ei ihan hirveästi napostellut.

Siinäpäs se oli. Meidän reissu näin lyhykäisyydessään. 

Voin suositella ihan kaikille ja erittäin suurella lämmöllä ottamaan joskus suunnaksi pohjoisen ainaisen etelän sijaan. Se nimittäin ihan varmasti kannattaa!

Rimma, over and out.

PS. Kohta on viikonloppu!

Roadtrip to Norway 1/2

Sori kaverit. Ihan pakko jakaa tämä reissupostaus kahteen osaan, sillä kuvia on PALJON. En toki julkaise tässäkään kuin murto-osan, mutta yritin poimia sellaiset, jotka saattaa ehkä jopa kiinnostaakin. Eli ne maisemat. Ai että! 

Tästä se siis alkoi. Trio (+neljä muuta) matkasi meidän mukana Ouluun saakka, jossa ne dumpattiin äidin hoteisiin. 

Takapenkin kerrossänky. Koiria ja J:tä väsyttää selkeesti ihan yhtä paljon.

Seitsemän tunnin puuduttava startti kohti Norjaa takana ja saavuimme ensimmäiseen etappiimme Uleåborgiin. Pulahdimme A:n isän luona porealtaaseen lillumaan koko kööri sihijuomat käsissämme. Voiko loma enää rennonmmin alkaa?

Ei, meillä ei harrasteta perheväkivaltaa. Onnistuin kumauttamaan aiemmin viikolla pääni kylppärin altaan kulmaan ja siitä tuli nuinkin mehevä mustelma otsaan.

Seuraavana päivänä treffasimme sukulaisia ja ystäviä sekä köröttelimme kohti seuraavaan määränpäätä, Hettaa. Hetassa yövyimme ystäväpariskunnan luona ja kun kerran vauhtiin oltiin päästy, niin sihautettiin seuraavaksi auki pullo skumppaa! Loman kunniaksi tietty.

Hetassa pojat pääsivät leikkimään lappalaisia poromiehiä ja hurjastelemaan mönkiällä. Yllättäen ilman kypärää. Dislike.

Pääsimme myös lievittämään jo alkanutta koira-ikävää. Tosin vähän isompien kavereiden kanssa.

Reissumme toinen yö takana ja auton keula kohti Kilpisjärveä ja käsivartta tummien pilvien saattelemana. Onneksi vettä ei kuitenkaan satanut, vaikka kovin harmaata olikin. Aika pieniä on nämä Suomen puolen tönkyrät verrattuna naapurimaidemme vuoristoon..

Kilpisjärvellä oli jo kevät. Siis juhannusviikolla.

Kilpisjärvellä meillä oli tarkoitus kiivetä 1029 m korkealle Saanalle, mutta totesimme ettei sadepilven sisässä olevalta huipulta näkisi yhtään mitään. Saanan valloitus jäi odottelemaan hamaa tulevaisuutta.

Suomen ja Norjan rajalla kevään tuloa odotellessa. Korostan edelleen, että juhannukseen oli aikaa vajaa viikko ja täällä oli LUNTA.

Parikymmentä kilometriä Norjan puolella ja maisemat alkavat pikkuhiljaa muuttua. Huomatkaa tyylikäs 80-luvun toppatakki.

Sieltä se pilkottaa. Meri.

Meri ja Norjan vuoret. Ihan jäätävän kaunis kombo. Tämäkään kuva ei tosiaan tuo esille sitä, miten uskomatton upeat maisemat siellä oli!

Reissuruunat.

Ai että. Ensimmäinen kohteemme Norjan puolella lähenee. Tromssa, "Pohjolan Pariisi". Majoituksestahan meillä ei ollut mitään tietoa, mutta päätimme mennä sinne minne nokka näytti. Yleensä tämä toimii.

Ja toimi tälläkin kertaa. Tromssan camping-alueelta vuokrattiin tyylikäs koppero, joka kulki myös nimellä mökki.

Asetuttiin "taloksi" ja lähdettiin tutustumaan Tromssan keskustaan, josta löytyikin mitä suloisempia putiikkeja.

  Ja tietysti ne kuuluisat maisemat merelle ja vuoristoon.

Tromssa on itseasiassa Pohjoismaiden suurin napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki 68 000 asukkaansa voimin. Yllättävää kyllä, pohjoisesta sijannista huolimatta, siellä vallitsee leuto rannikkoilmasto ystävämme Golfvirran ansiosta.

Katuja hetken tallusteltuamme oli ihan pakko saada ruokaa. Norjan järkyttävän korkean hintatason tuntien valitsimme paikan, jossa näytti olevan paljon nuorisoa syömässä. Ja kappas, pizzeriahan se. Myyjät varmaan ajattelivat meidän olevan köyhiä suomalaisia, kun saatiin medium pitsojen hinnalla kokoa suuremmat versiot sekä ILMAISET jälkkärit. Voitteko kuvitella.

Ilmaista hyvää. Om.

Anteeksi kaunis meikitön lookkini. Aina ei jaksa panostaa. Käytiin kuitenkin Tivolissa toteamassa, että mahat ovat pitsan ja jätskin mättämisestä ihan liian täysiä laitehurvitteluun.

Rise and shine! Oli niin nättejä tyttöjä, että oli pakko sutata omakin naama. Mutta kopperossamme oli siis näinkin öyhäkät kerrossängyt. Hyvin nukutti. Makuupusseissa on sitä aitoa retkeilyhenkeä!

Aamu Tromassassa valkeni yllätykseksemme aurinkoisena ja lämpimänä, joten lähdimme siskon ja J:n kanssa reippailemaan Tromassan kuntopoluille A:n jäädessä tyytyväisenä vielä makuupussiinsa.

J:n piti luonnollisesti päästä kiipeämään tuollaiseen metsästä löytyneeseen puumajaan. Miehet.

Tromssaan alkoi kerääntyä myrskypilviä, joten totesimme olevan aika lähteä jatkamaan matkaa. Sitä ennen ehdimme kuitenkin pyörähtää kaupungilla ja teinkin yhden ihanan alennus-löydön. Esittelen sen kunhan sopiva tilaisuus sen päälle pukemiseen tulee vastaan.

Edessä oli vaivaiset 400 kilometriä, mutta sen taittamiseen kului hela dagen eli lähemmäs 12 tuntia. Ai miten niin tiet olivat melkoista persen eiku serpentiiniä? Niin ja päästiinhän me matkaamaan kahdella autolautallakin. Jotka myös olivat tuttuun tapaan ihan kohtuuttoman kalliita.

Hop! En tiiä mikä tämä hyppimisjuttu oli, mutta minusta löytyy aika monta tämän tyyppistä kuvaa pitkin Lappia.

Kaikkia vuonoja ei suinkaan ylitetty lautalla, vaan myös siltoja löytyi todella paljon. Osa taas kierrettiin ihan maita pitkin.

Norja on siitä kummallinen maa, että siellä on maisemienkin suhteen vähän kaikille kaikkea. On tällasia vihreitä nummia kuten Irlannissa.

"Australian" aavikoita.

"Uuden-Seelannin" Taru Sormusten Herrasta-maisemia.

Siellä asui selkeästi myös Ruandan sumuisten vuorten gorilloja.

Ja löytyi niin ikään Etelä-Eurooppamaista rannikkoa.

Teillä samoili lampaita, kuin Lapissa poroja konsanaan. 

Koko päivän auton ikkunoista avautuvia postikortti-maisemia ihailtuamme saavuimme vihdoinkin määränpäähämme Andenesiin, josta seuraavana päivänä olimme lähdössä kauan odottamalleni valas-safarille voimaan pahoin. Mutta siitä lisää sitten huomenna ;)

Oliko kenellekään tuttuja maisemia?

Mukavaa keskiviikkoa kamut!