Vuosi maailmanympärysmatkan jälkeen - mikä fiilis?

Tällä viikolla tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä hetkestä, kun palasimme takaisin pohjolaan hanimuunilta maailman ympäri. Viimeinen reissuviikko hurahti Thaimaassa ja Hong Kongissa vatsataudin kourissa kärvistellen, joten kotiinpaluu alkoi tuntua molempien mielestä melkoisen houkuttelevalta ajatukselta. Kolme kuukautta kestänyt reissu oli ollut todellakin ikimuistoinen kaikkine upeine kokemuksineen, mutta olimme valmiita jättämään rohkeasti auringon taaksemme ja suuntaamaan loskan keskelle. 

Istuimmekin eilen illalla miehen kanssa yhdessä alas miettimään, tekisimmekö jotain toisin, jos nyt olisimme lähdössä samaiselle tripille ja kokosin meidän ajatuksia hieman teillekin.

Matkan pituus

Totesimme molemmat, että vaikka aluksi suunnitelmissa oli puolen vuoden matka, olisi se ollut meidän tapauksessamme aivan liian pitkä aika jättää koirat, hevonen ja perhe. Kompromissina sovittu kolme kuukautta oli meille pituutena juurikin passeli. Onkin ihan oleellista miettiä ennen pidempää reissua sitä, millainen se oma maksimi matkan pituus on. Olisi ollut todella harmi palata kotiin tuntien, että hitto kun olisi vielä ollut tuplasti enemmän aikaa tai toisinpäin eli potea puolet reissusta jäätävää koti-ikävää. 

Kohteissa vietetty aika

Meidän matkamme jakaantui kutakuinkin näin:

- 1,5 viikkoa Kaliforniassa

- 1 viikko Cookinsaarilla, jossa pari yötä Rarotongalla ja viisi yötä Aitutakilla

- 3 viikkoa Uudessa-Seelannissa

- 1,5 viikkoa Australiassa

- 6 viikkoa Kaakkois-Aasiassa

Budjettisyistä olimme Kaakkois-Aasiassa nuin pitkän pätkän, vaikka se kohteena kiinnosti meitä tällä kertaa vähiten. Jos valuuttaa olisi ollut enemmän mistä mällätä, olisimme ehdottomasti nipistäneet puolet Aasian osuudesta pois ja olleet ainakin viikon kauemmin Uudessa-Seelannissa ja pari viikkoa pidempään Jenkeissä. Meillä onkin haaveissa palata vielä joskus takaisin Uuteen-Seelantiin pidemmäksi aikaa, joten toisaalta ihan kiva, että maasta jäi niin paljon upeita paikkoja näkemättä - Jenkeistä nyt puhumattakaan! 

Budjetti

Laskimme ennen reissua aika tarkan päiväbudjetin joka kohteelle, jonka mukaan sitten kutakuinkin elimme. Budjetti piti sisällään niin ruuat, majoituksen, mahdolliset auton bensat, juna- ja bussiliput, ostokset, nähtävyydet ym. aktiviteetit. Lennot ja autonvuokrat oli maksettu erikseen. Päiväbudjetti per henkilö per maa meni näin:

- Jenkit 50 eur

- Cookinsaaret 50 eur

- Uusi-Seelanti 40 eur

- Australia 80 eur (majoitukset joulun ja uuden vuoden aikaan olivat todella tyyriit)

- Thaimaa ja Myanmar 25 eur (+ yksi yö Honkkarissa)

Laskin joka päivä suunnilleen paljonko rahaa oli käytetty ja paljonko oltiin kokonaisbudjetissa joko plussalla tai miinuksella. Suurimman osan kakusta nappasi tietysti majoitus, joten Uudessa-Seelannissa nukkuessamme autossa säästyi siinä pitkä penni. Budjetti kuitenkin riitti hienosti ja olimme melkein koko ajan hieman plussalla. Emme toki noudattaneet budjettiamme orjallisesti, vaan jos halusimme tehdä jotain mikä maksoi vähän enemmän teimme sen ilman muuta ja pihistelimme sitten jonain muuna päivänä. 

Lääkkeet

Ostimme ennen lähtöä matkailulääkärin suosituksesta kalliit malarianestolääkkeet, joita emme sitten kuitenkaan syöneet kuin pari päivää niiden aiheuttamien sivuvaikutusten vuoksi. Mukana meillä oli myös "yleispätevät" antibiootit mahdollisten tulehdusten varalta, silmätippoja, särkylääkettä, allergialääkkeitä, jotain hydrocortisonia sekä hiivalääkkeet just-in-case. Nämä kaikki olivat oikeastaan tuota Aasian pätkää varten (joskin jäivät muutama särkylääkettä lukuunottamatta käyttämättä), vaikka tulipahan todistettua, että myös Myanmarin peräkylillä terveydenhuolto toimi ihan näppärästi.

Rinkat ja muut varusteet

Meillä oli molemmilla mukana omat rinkat sekä pienet päiväreput, mutta myös nämä Sannan ja hänen miehensä käyttämät käsimatkatavaroihin sujahtavat "rinkat" voisivat olla melkoisen kätevät. Koska vierailemissamme kohteissa oli suhteellisen erilaiset lämpötilat (Uudessa-Seelannissa oli aika viileää), joten vaatetta piti olla mukana vähän laidasta laitaan. Matkassa olivat myös kevyet gore-tex/barefoot vaelluskengät, jotka olivat kyllä ehdottomasti nappiostos.

Mieleenpainuvimmat muistot

- Anaheimin NHL-matsi

- San Fransisco

- HW1

- Elephant Nature Park

- Uusi-Seelanti kokonaisuudessaan

- Joulu ja uusivuosi Ausseissa ystävien kesken

- Aitutaki 

Tulevaisuuden pidemmät matkat

Ainahan se on mielessä - reissaaminen. Tänä vuonna tulemme tekemään useampia lyhyitä pyrähdyksiä, mutta ensi vuodelle olemme suunnitelleet vähän pidempää reissua Jenkkeihin etenkin Kean innoittamana. Joka kuukausi säästöön napsahtaa pieni summa rahaa, jotta tämä haave saadaan toteutettua ennen kuin poika täyttää 2-vuotta, jonka jälkeen hänkin tarvitsee lentokoneeseen oman matkalipun.

 

Jotenkin koko reissu oli meille molemmille todella avartava ja tätä omaa rakasta kotimaata arvostaa vielä enemmän, kuin reilu vuosi sitten. Hinku kauas maailmalle ei ole niiiin suuri kuin ennen häämatkaa (vaikka mihinpä se kokonaan katoaisi), sillä olemme tajunneet että Suomessa ja näissä lähinaapurimaissakin on vielä ihan tajuttoman paljon nähtävää. Siksipä en maltakaan odottaa, että starttaamme oman perheen voimin pääsiäisenä kohti pohjoista ja kesäkuun alussa tämän parivaljakon kera Norjaan.

Mukavaa torstaita kamut! Huomenna arvotaan!

Mikä bueno päivä!

Asioissa voi hyvin nähdä joko positiivisen tai negatiivisenkin puolen. Se riippuu ihan miltä kantilta kutakin tapausta tarkastellaan. Sain jo aika päiviä sitten Kinttupolulla-blogin Tiinalta positiivisuushaasteen, jossa oli tarkoituksena kertoa viisi positiivista asiaa omasta päivästä. Eilen oli oikeasti aika tavallinen, mutta kiva päivä. Aurinko ei paistanut ja ulkona oli tutun harmaata, mutta onneksi mieleni oli vähäisistä yöunista huolimatta suhteellisen kirkas, eikä vähiten näiden seuraavien juttujen vuoksi.

1. Metsäretki

Pakkasin nyytin päiväunille vaunuihin ja läksimme trion kera tallaamaan tuttuja metsäpolkuja. Johan se viimeaikainen tutkimuskin kertoi, että parinkymmenen minuutin oleskelu metsässä laskee verenpainetta sekä vähentää stressiä. Siksipä yritän käydä metsässä joka päivä, etenkin silloin kun väsyttää tai muuten vain arki potkii päähän, eikä millään jaksaisi nostaa hanuria ylös sohvannurkasta. En oikeastaan malttaisi odottaa kevättä, jolloin pääsemme koluamaan kotimetsiä ja vähän kauempiakin retkeilymaastoja ihan uudella tavalla koko pienen perheen voimin napero rintarepussa keikkuen.



2. Matkasuunnitelmia

On se hassua, että vielä muutama viikko sitten olimme tyystin epävarmoina mitä reissuja tämä vuosi tuokaan tullessaan, mutta nyt niistä on jo kolme lyöty lukkoon ja viimeisin päätettiin juurikin eilen. Enää tarvitsee vain hommata piltille oma passi ja we are ready to go! Palataan näihin ja muutamiin vasta tapetilla oleviin plääneihin tarkemmin myöhemmin!

3. Mies

Tämä kaveri se vain jaksaa yllättää ja toimia kodin hengettärenä nyt, kun minä olen maitokannuineni pääsääntöisesti kiinni vauvassa. Eilen hän jälleen kerran pitkän työpäivän jälkeen loihti meille herkkuillallisen ja pyöräytti vielä iltapalatkin toisella kädellä vaimollensa. Olen kyllä oikea onnenpekka!

4. Herkkuhetki

Edelliseen kohtaan viitaten jääkaapista löytyi kerrassaan perfetto yllätys, kun mies oli jättänyt sinne muutaman tekemänsä proteiinipannarin minulle välipalaksi. Päälle vielä kookosmaidosta tehtyä vaahtoa, kourallinen vadelmia ja päivän terveellinen herkkuhetki oli katettu.

5. Kippuravarpaat

Olen ihan käsittämättömän onnekas, kun saan illalla nukahtaa ja aamulla herätä näiden pienten kippuravarpaiden omistaja kainalossani. Kuvittelimme, että poika alkaa heti kotiuduttuamme nukkua omassa kehdossaa, mutta vielä mitä. Siinä hän tuhisee meidän kanssa samassa sängyssä ja näyttää pullukkaposkineen maailman ihanimmalta.

5+1. Cision

Viime vuonna sain suuren kunnian, kun blogini valittiin Cisionin listauksessa vuoden 2014 suosituimmaksi matkablogiksi. Sitä kilistelimmekin silloin aavistuksen epäuskoisina vatsataudin kourissa Myanmarissa. Tämän kuluvan vuoden tuore listaus julkistettiin tänään ja valitettavasti tällä kertaa blogini ei mahtunut mukaan. Epäilen roimasti hiljentyneen postaustahdin varmastikin osaltaan vaikuttaneen asiaan, mutta onneksi minulla on ollut maailman paras syy pysytellä poissa tietokoneen äärestä. Nyt kun arki on alkanut kotona suhtkot mutkattomasti rullaamaan, lupaan päivitellä kuulumisia sekä tulevia matkasuunnitelmia teidänkin suuntaan useammin!

Joka tapauksessa monet ystävieni blogit ovat tänäkin vuonna Cisionin listauksessa mukana, joten onnea hirmuisesti etenkin Inka, Milla, Satu ja Nella! Olette paikkanne ansainneet!

Positiivista torstaita kamut!

Hobittien jalanjäljillä Uudessa-Seelannissa

Hittolainen. Me ei olla vieläkään päästy näkemään uusinta ja samalla viimeistä osaa Hobitin trilogiasta. Toivottavasti saadaan se järjestymään jossain kohtaa, kun leffa vielä pyörii teattereissa, sillä olisihan sitä jokseenkin vaatimatonta katsella kotisohvalta. Edellinen osa nimittäin nähtiin Uudesssa-Seelannissa ja ensimmäinen itse pätkän ensi-iltapäivänä Helsingin Tennispalatsissa, joten tunnelmat oli molemmilla kerroilla melkoisen kohdillaan! 

Hobitista tulikin mieleeni, että minulta on useaan otteeseen toivottu postausta liittyen Uuteen-Seelantiin ja Taru Sormusten Herrasta-kuvauspaikkoihin, joista koitimme matkamme varrella löytää muutamia. Tästä postauksesta voinee saada kuvan, että ollaan jotain ihan kreisi-faneja, jotka larppaili menemään pitkin maapalloa karvaisin avojaloin ja hiippalakit päässä keikkuen, mutta ei nyt sentään. Niin leffat kuin kirjatkin on tullut koluttua useampaan otteeseen, joten sen vuoksi näitä paikkoja oli mukava päästä näkemään ja saatiinpahan road tripillemme vähän uutta ulottuvuutta, kun välillä käytiin näillä löytöretkillämme. 

Kontu

Tämä nyt ei esittelyjä sen enempää kaipaa ja olenkin paikasta kirjoittanut jo aiemmin ihan oman postauksensa. Lyhyesti sen verran, että tämä suloinen lavastekylä sijaitsee Uuden-Seelannin pohjoissaarella lähellä Matamata nimistä kyläpahasta. Pääsylippu alueelle oli suhteellisen tyyris, mutta jokaisen kopeekan arvoinen. Hobittilassa ei pääse itsekseen haahuilemaan pitkin poikin, vaan ryhmä kiertää oppaan kanssa kololta toiselle. Tämä oli omasta mielestäni tosi jees, sillä näin saimme kuulla paljon yksityiskohtia niin kuvauksista kuin kylän muistakin mielenkiintoisista vaiheista.

Kolo, johon hobitit piiloutuivat mustilta ratsastajilta

Niin Hobitin kuin Taru Sormusten Herrasta-leffojen kuvausstudiot sijaitsivat Uuden-Seelannin pääkaupungissa Wellingtonissa. Siksipä monet kuvauspaikoista löytyivät kyseisen cityn laitamilta, kuten esimerkiksi tämä Mt. Victorialla kuvattu hobittien piilopaikka. Metsä kyseisen tönkyrän rinteillä oli muutenkin kerrassaan mystisen ja pelottavan näköinen, joten oiva mesta kyseisen kohtauksen ikuistamiselle. 

Kukkula, jossa yksi mustista ratsastajista pisti Frodoa miekallansa

Tämä spotti löytyi Abel Tasman National Parkin toiselta laidalta Takakasta melkoisen kärrypolun päästä. Olimme menossa katsastamaan Uuden-Seelannin suurinta luolaa, tai siis itseasiassa kyseessä oli pystysuoraan maan alle menevästä valtavan kokoisesta rei'ästä, joten nämä kukkulat olivat näppärästi matkan varrella. En kyllä pystynyt kivenmurikoiden ja lampaiden joukosta sen kummemmin tietämään, missä kohti tarkalleen kohtaus on kuvattu, mutta eipä sen niin väliä.

Rivendell

Wellingtonin läheltä löytyi tämäkin paikka, mutta jälleen kerran oli todella vaikea sanoa missä kohtaa olisi pitänyt pojottaa, jotta tietäisi missä Elrondin pirtti on sijainnut. Lavasteet on purettu aikaa sitten ja tietysti paljon asioita on lisätty elokuviin tietokoneilla, mutta joka tapauksessa täällä pusikoissa Liv Tyler ja kumppanit ovat lehahdelleet haltijaviitat lepattaen. 

Joki, jonka Frodo ylitti yhdessä Samin kanssa ensimmäisen osan lopussa

Suheellisen lähellä Rivendellin kuvauspaikkaa löytyi joki, jonka Frodo ja Sam yhdessä ylittivät Sormusten ritarien lopussa. Ei taidettu tässäkään sattua tismalleen samalla kohdalle, mutta kyllä nämä paikat jo tunnistaa tutuiksi elokuvista.

Tuomiovuori ja Mordor

Ehkä suurin harmituksen kohde koko meidän maailmanympärystripillämme koskee tätä kyseistä vuorta, Mt.Ngauruhoe, joka paremmin tunnetaan elokuvissa Tuomiovuorena. Vuorta ympäröivät laaksot toimivat taasen Mordorina, jossa on kuvattu monia kohtauksia kuten mm. se, jossa Klonkku hyökkää Samin ja Frodon kimppuun. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, koko vuori oli aivan järkyttävän sumukerroksen peitossa useita päiviä, joten ei toivoakaan, että olisimme päässeet sinne kiipeämään. Paikalliset sanoivat sään jatkuvan samanlaisena ennusteiden mukaan ainakin viikon verran, joten jouduimme nielemään karvaan pettymyksen ja skippaamaan kuuluisan Tongariro Alpine crossingin. No, jäipähän selkeästi jokin hyvinkin tärkeää syytä palata vielä takaisin tähän tarunhohtoiseen maahan. Jos haluat kuitenkin virittäytä Tuomiovuoren tunnelmiin kirkkaassa auringonpaisteessa tämän sumusetin sijaan niin kurkkaapas Lauran blogiin.

Monet matkailutoimistot järjestivät opastettuja kierroksia pitkin maita ja mantuja, joten jos haluaisi nähdä vielä enemmän, kannattaisi osallistua sellaiselle. Lisäksi ainakin Hobittilassa myytiin opusta, johon näitä mestoja oli paljastettu ihan koordinaateinkin, mutta me löydettiin nämä muutamat ihan vain googlettelun tuloksena.

Näitä paikkoja oli hauska kierrellä, mutta toisaalta katsoipa Uudessa-Seelannissa melkeinpä mihin suuntaan tahansa, pystyi helposti kuvittelemaan Frodon ja kumppanit vaeltamaan pitkin upeita niittyjä, kukkuloita, metsiä ja vuoria. Ihan uskomattoman huikea maa!

Että semmoinen memory lane se. Löytyykö ruudun siltä puolen muita Uusi-Seelanti tai Tolkien-faneja?

Anyways, mukavaa lauantain jatkoa kuomat!

PS. Kaikki kirjoittamani Uusi-Seelanti postaukset löytyvät täältä.

EN // These photos are from New Zealand and taken from the places where some of the Lord Of The Rings movie scenes were captured.

Matkamessuille käy hän!

Eilen postilaatikkoon kolahti nippu uunituoreita käyntikortteja meikäläisen suosikkikuvilla varustettuna. Näitä on eri tahojen toimesta kysytty minulta erinäisissä tapahtumissa kohtuu usein ja on ollut jokseenkin noloa myöntää, etten moisia pahviläpysköitä blogin tai valokuvauksen tiimoilta omista. Paitsi nyt. Kortit on tilattu Moo:sta ja kortteihin käytetty matsku on tietty kierrätettyä ja muutenkin mahdollisimman ekologisesti tuotettua.

Saas nähdä tuleeko näille jo tänään tarvetta, sillä kohta suuntaamme pikkujäbän kanssa kohti vuoden 2015 Matkamessuja kettureput olalla keikkuen!

Nähdään siellä kamut! Saa tulla nykimään hihasta.

Lapsiperheen matkakuumeilua tulevalle vuodelle

Syksy sujahti sukkelaan, enkä pallomahani kanssa paljon matkustelua lähikauppaa pidemmälle miettinyt. Loppuvuosi meni vieläkin nopeampaa, kun nyytti vihdoin ja viimein syntyi itsenäisyyspäivän alla. Nyt kun tammikuu koitti, päivä pitenee ja vauva-arki rullaa jouhevasti niin se vanha tuttu meikäläistä kroonisenakin vaivannut tauti nostaa taas päätänsä. Matkakuume.

Näin äitiyslomalalaisen tuloilla ei kovin kauaskantoisia suunnitelmia kannata tehdä, joten olen koittanut pitää haaveilun kutakuinkin realistisena. Tänä vuonna ei lähdetä kiertämään jenkkejä eikä myöskään vaelleta Nepalin vuorilla. Sen sijaan kun ensimmäinen pari viikkoinen kotimaanmatka sujui pojan kanssa niin mukavasti, että uutta talvilomareissua tässä jo kovasti suunnitellaan  autoillen johonkin Lapin hiihtokeskuksista. Maaliskuun loppupuolella siispä pakkaamme perheen autoon ja karautamme kohti pohjoista. Toki aiomme matkalla pistäytyä kotikonnuilla Kainuussa ja palatessa ystävien luona niin Rovaniemellä kuin Oulussakin. Pitäähän sitä juniorille esitellä armasta Suomineitoa!

Loppukeväällä olisi kiva lähteä jonnekin kotimaata askeleen kauemmas. Mielessä on pyöritelty niin visiittiä veljen perheen luo Sveitsiin, pidennettyä viikonloppua Berliinissä tai Amsterdamissa taikka risteily + hotelliyhdistelmää meren yli joko Tallinnaan taikka Tukholmaan. Näistä jokainen olisi varmasti suhteellisen helppo kohde ensimmäiseksi ulkomaanpyrähdykseksi vauvan kanssa, jolle pitääkin muuten hommata ikioma passi piakkoin.

Kesän varalle on tietysti suunnitelmissa matkustaa mökille pohjoiseen perheen pariin. Se on ja pysyy minulle rakkaimpana paikkana maailmassa ja en malta odottaa, että pikku-jätkä pääsee mukaan mökille ihastelemaan yötöntä yötä. Jos kaikki menee nappiin niin elokuulle on myös ollut mielessä lähteä ystäväpariskunnan kanssa reiluksi viikoksi kohti meidän yhteistä haavekohdetta Pohjois-Euroopassa. Tämän suhteen suunnitelmat ovat vielä täysin avoinna ja reissua on ideoitu vasta alustavasti, mutta toivottavasti pääsemme pian plänäämään kyseistä trippiä oikein kunnolla!

Syksyyn ja alkutalveen olisi haaveissa vielä ainakin yksi ulkomaan reissu. Johonkin lämpimään tätä iänikuista loskaa pakoon! Vanhempani juhlistavat pyöreitä häävuosikymmeniä marraskuussa, joten olemme vähän miettineet yhteistä viikon mittaista perhelomaa esimerkiksi Kreikan saaristoon, jossa meistä kukaan ei ole koskaan aikaisemmin käynyt. Olisiko sinne suunnalle tipsejä?

Ensi viikolla starttaavilta matkamessuilta toivon saavani hieman helpotusta tähän kuumeilun, vaikkakin paljon todennäköisempää on, ettei se tauti niissä kinkereissä ainakaan helpota.

Mitä matkahaaveita/suunnitelmia teillä on tulevalle vuodelle? 

PS. Huippua viikonloppua kamut!

PPS. Nähdään matkamessuilla! Eiks jeh?

On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin

Unelmat on tehty toteutettaviksi. Joku viisas on joskus sanonut näin ja se on kyllä ihan totta. Dream big. Niin mekin teimme ja tasan päivälleen vuosi sitten pakkasimme miehen kanssa rinkkamme ja suuntasimme unelmiemme häämatkalle maailman ympäri. Matkalle, jota varten olimme säästäneet jo ties kuinka kauan, koska olimme päättäneet toteuttaa sen hinnalla millä hyvänsä, eikä meitä haitannut syödä välillä kaurapuuroa muiden illastaessa vähän fiinimmin. Meillä oli selkeä päämäärä, jonka eteen olimme valmiit tekemään uhrauksia. Kuka olisi uskonut, että vuosi tuon lähdön jälkeen elämämme on muuttunut ihan totaalisesti ja täällä sitä nyt odotellaan viimeisillään raskaana pientä sinaappikonetta syntyväksi.

Teetätimme vastikään olohuoneen seinälle neljä kuvasuurennosta matkaltamme. Niistä jokaisesta välittyy jotenkin niin älytömän hyvin se kaikki uskomaton tunne, jota noiden kolmen kuukauden aikana koimme. Upeita muistoja. Niitä on nyt sydän täynnä ja vielä joskus pääsemme varmasti toteuttamaan seuraavaa suurta matkaunelmaamme, joita on toki kertynyt haavelistalle jo useampia.

Mutta kuinka ihmeessä niputtaa kolmen kuukauden seikkailut yhteen postaukseen? En tiedä, mutta yritetään. Näitä kuvia on sitten "muutama".

CALIFORNIA

COOKINSAARET

UUSI-SEELANTI

AUSTRALIA

MYANMAR - BURMA

HONG KONG



THAIMAA

Just nyt on ihanaa olla kotona ja palata kuvien myötä sohvan uumenista näihin kuukausiin. Matka oli kaikkea sitä ja paljon enemmän mitä ajattelimmekin, mutta tällä hetkellä mitään kaipuuta pidempään irtiottoon arjesta ei ole. Joskus pitää ihan kirjaimellisesti lähteä kauas nähdäkseen lähelle. 

Tai kuten Nuuskamuikkunen asian ilmaisisi: On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin.

EN // Memories from year back when we started our honeymoon round the world.