2015/02/14

Onnea on reissaava ystävä - kun tytöt reilaamaan läksi

Moni minun ja Lauran blogeja seuraava ei ehkä tiedäkään, että olemme tunteneet ja reissanneet Lauran kanssa kimpassa jo kauan ennen, kun kumpikaan alkoi näitä juttujansa jakaa nettisfäärissä. Olemme matkustaneet yhdessä yli kymmenessä Euroopan valtiossa ja reilu vuosi sitten juhlittiin myös joulua porukalla maailman toisella puolen! Aikamoista. Ihania nämä tällaiset ystävät joiden kanssa voi jakaa yhden suurimmista intohimoistaan. Tänä vuonna voimme lisätä vielä yhden valtion yhteisten seikkailujen listalle, kun kesäkuun alussa starttaamme matkaan kohti pohjoista.

Meidän ihka ensimmäinen yhteinen reppureissumme sen sijaan sijoittuu viiden vuoden taakse, kun kesällä 2010 pakkasimme jo siinä vaiheessa melkoisen paljon elämää nähneet rinkkamme ja läksimme junailemaan vajaaksi kuukaudeksi pitkin poikin Euroopaa. Löysin viime viikolla muistojen arkistoista meidän reissukuvat ja olivathan ne niin järkyttävän huvittavaa settiä kaikkine tärähtäneine selfieineen, että sainkin kipinän kertoa teillekin vähän tarkemmin tuosta reilikokemuksestamme. Tosin jätetään ne kaikkein epäilyttävimmät kuvat juuri sinne minne ne kuuluvatkin, eli pois ihmisten silmien ulottuvilta. Reissu oli sen verran moninainen, että jaan tämä muutamaan osaan, mutta startataan nyt iki-ihanasta Pariisista, josta meidän elämämme yksi hauskimmista seikkailuistakin alkoi.



Kello oli reippaasti yli puolen yön, kun matkailijat saapuivat tyhjyyttään kumisevalle Charles De Gaullen lentokentälle. Luonnollisestikaan emme olleet ottaneet selvää kuinka päästä kentältä keskustaan muulla kuin taksilla ja tuohon aikaan ei vielä kännyköillä surffailtu ulkomailla netissä nykypäivän tapaan. Tunnin kentällä pyörimisen jälkeen löysimme onneksi ihmeen kaupalla yölläkin pelittävän bussiyhteyden keskustaan, mutta seuraava ongelma koittikin sitten tajutessamme, ettei meillä ollut pienintäkään käryä miten suunnistaa bussiasemalta etukäteen varattuun majapaikkaamme, jonne olisi parin kilometrin kävelymatka läpi öisen kaupungin. Öö mikä kartta? Onneksemme törmäsimme pariin argentiinalaiseen kaveriin, joiden kartasta otimme kuvan pokkarilla ja tämän kallisarvoisen foton avulla (!) suunnistimme sitten silmät ristissä majapaikkaamme. Kello oli 05.00 aamulla, kun vihdoin ja viimein saimme heittää reput nurkkaan ja ottaa unta palloon.

Pariisissa vierähti leppoisasti muutama päivä ensimmäisen yön univelkoja kuittaillen (itsehän nukahdin kerran muun muassa metroon keskellä kirkasta päivää). Hengailimme meidän uusien argentiinalaisten kamujen kanssa ja tutustuimme sinkkutyttöjen näkövinkkelistä tähän rakastuneita pareja kuhisevaan romanttisuuden mekkaan. Söimme piknikkejä omassa parhaassa seurassamme Eiffelin juurella ja tsekkailimme kaikki päänähtävyydet hitaasti ympäri kaupunkia ajelehtien. 




Olimme ostaneet Suomesta 22 vuorokautta voimassa olevat reilipassit, jotka sisälsivät 10 matkustuspäivää. Oli ihanaa olla reissussa ilman sen kummempia suunnitelmia, joten kun saimme tarpeeksemme Pariisista, hyppäsimme junaan ja täräytimme meikäläiselle jo kovin tutuksi tulleeseen alppimaahan, Sveitsiin. Majapaikka löytyi veljen ja hänen vaimonsa luota, jossa punkkasimme jälleen muutaman päivän Zürichiin ja heidän asuinkyläänsä Wädenswiliin tutustuen. Törmäsimme Sveitsin puolella junassa paikallisiin inttipoikiin, jotka kantoivat aseitaan rennosti olkapäällä roikottaen. Kuinkahan nopsaan meillä täällä Suomessa olisi poliisit paikalla, jos joku seikkailisi Helsingin metrossa kivääri kainalossa töröttäen ilman suojapussia.

Käytiin myös pulahtamassa Zürich-järvessä, mikä oli itselleni kauhistuttavan riemastuttava kokemus. Minut paremmin tuntevat tietätävät, että pelkään haihyökkäystä uima-altaassakin ja kaikki vedessä räpiköimiseen liittyvä on enemmänkin pakkopullaa, mutta voinpahan nyt sitten sanoa uineeni ja pomppineeni vesitrampoliinilla Sveitsissä. Yhtenä iltana eksyimme järven rannalla lilluvaan pubipaattiin, jossa nautimme reissun ensimmäiset drinksit järven takana loistavia valoja ihastellen.








Ihanan ja niin koitoisen linkkuveitsien luvatun maan jälkeen matka jatkui pitkin kiskoja  kolkutellen vuorien välistä kohti uusien seikkailujen ja tuttavuuksien etelää.

Ei muuta kuin mitä ihaninta ystävänpäivää kaikki reissaavat ystäväni!

EN // Few years back me and my friend Laura were inter-railing for a month in Europe. Our first stops were in Paris and Zürich, where we spent few days each. You will hear about our next destinations later!


19 kommenttia :

  1. Mulla on parikin kaveria ollu au pairina Sveitsissä ja ne kans puhu kovasti tosta, kuinka paikalliset inttipojat on aseineen paikallisjunissa jne. Itekki kävin siellä pari vuotta sitte, mut ei omaan silmään kyllä sattunu näkymään :)
    -Juuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä suomalaisen silmin pelottava näky! Mutta siellä arkipäivää :)

      Poista
  2. Oottepa aikamoisia junioreita näissä kuvissa! :) Ihana muistelo pläjäys! Hyvää ystävänpäivää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa kasvoja silotella myös meikäläisen pokkarissa automaattisesti kasvot silotteleva ominaisuus :D Hyvää ystävänpäivää sinnekin!

      Poista
  3. Ooo, miten ihana postaus <3 Ootte niin nuoria ja nättejä (kuten edelleenkin) ja vitsi mikä draivi päällä :D Itsekin kävin vanhoja reilikuvia yhtä tulevaa postausta varten läpi ja voi haikeus… Ehkä me hankitaankin reilipassit ensi kesäksi ja puksutellaan halki Euroopan! Junalla reissaaminen on niin mahtavaa. Vaikka niin on kyllä autollakin kurvailu. Ihana kesä tule jo pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitti Milla :) <3 Nuoruus alkaa olla mennyttä ja siitä nätteydestäkään niin tiiä! Vitsi arvaa vaan kuinka paljon tekis mieli ostaa reilipassit täälläkin! Tuli niin kaipuu raitelle näitä kuvia selaillessa.

      Poista
  4. Huh huh, mikä reissu <3 Ihania muistoja tuli mieleen tästä postauksesta. Kärrynpyöriä Eiffel-tornin juurella, eväspatongit jostain kahvilasta, tunkkaisen hajuinen mutta ihanan halpa hotellihuone, sateinen Wädi... Muistatko kun raahattiin niitä ratkeamispisteessä olleita paperisia kauppakasseja siellä rankkasateessa? :D Musta on Eiffel-tornista niiiin monta epäonnistunutta selfietä ettei mitään rajaa, en tajua miksen voinu pyytää ketään ottamaan musta kuvaa siellä :D Onneks noi maisemakuvat on sentään ihan jees mustavalkoisena ainakin, hah :) Oijoi, ootan innolla seuraavaa postausta, mut ennen kaikkea meidän seuraavaa yhteistä reissua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan älytön trippi! Ei voi muuta sanoa :) Joo! Ne paperikassit :D Ei jestas. Se kuva oli ihan järkyttävän p*ska, niin en viittiny jakaa sitä tänne tuosta hetkestä :D Multa puuttu kaikki sun kärrynpyöräkuvat tuolta Eiffeliltä! En tajua missä ne on :O

      Poista
  5. Ihanat ystävykset ootte! Minä en tiennytkään että tunnette niin pitkän ajan takaa. Super hienoa <3 En ole itse koskaan reilannut junapassilla, mutta muuten kyllä mennyt euroopassa junilla ja tietty tuon parhaan ystäväni, eli mieheni kanssa ;)
    Jatkojuttua odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, ihan superia ku on nuin huikee tyyppi elämässä ku Laura! ^_^ Jatkoa seuraa kyllä tässä :) Ja oman miehen seura kyllä kelpaa täälläkin oikein hyvin :D

      Poista
  6. Iik ja kääk mitä ihania reissuroosia siellä näkyy! En kestä miten suloisia ootte! Tuo kärrynpyöräkuva Eiffelin juurella on kyllä yks mun suosikkeja, reissun huoleton tunnelma välittyy siitä aika mainiosti. Ihana postaussarja, odotan innolla lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Inka! Oli kyllä ihan huikea reissu! Niin rento ja huoleton. Voi nuoruus ^_^

      Poista
  7. Voi minkä reissufiiliksen saitkaan aikaan näillä kuvilla :'')

    VastaaPoista
  8. Olipa mukavaa lukea juttu reilaamisesta! :) Olen itse suunnitellut lähteväni ensi kesänä samaiselle reissulle, joten tästä juttusarjasta saa varmasti paljon hyviä vinkkejä.

    VastaaPoista

Hei, kiitti kommentista (: