2014/11/06

Entä jos lentäminen ahdistaa

Matkalla maailman ympäri saatiin istua luonnollisesti suhteellisen paljon erinäisissä siivillä varustetuissa peltipurkeissa. Tarkalleen ottaen lentoja oli yhteensä vajaat parikymmentä. Osa ihan lyhyitä tunnin parin pyrähdyksiä, mutta mukaan mahtui myös pisimmillään yli 13 tunnin raapaisu välillä Hong Kong - Lontoo, joka sujui meiltä molemmilta vähemmän rattoisasti unettomina vatsataudissa kärvistellen. 

Luulisi, että tuollaisella lentomäärällä puuhaan alkaisi pikkuhiljaa tottua. Kuvittelimme ennen reissua lievästä lentoahdistuksesta kärsivän mieheni vieroittuvan peloistaan kolmen kuukauden matkamme aikana, mutta mitä vielä. Tilanne kääntyi oikeastaan vain huonompaan suuntaan, sillä lopulta lentopelko tarttui myös meikäläiseen. Tai no, ei ehkä voida puhua varsinaisesti pelosta, sillä kyllä meidät molemmat edelleen koneeseen saa ilman rauhoittavia tai nuijanukutusta, mutta jonkin asteinen ahdistus kyseiseen toimitukseen riivaa kumpaakin. Onhan se toisaalta käsittämätöntä, että me molemmat "suhteellisen" järkevinä ihmisinä kyllä tiedostamme miten irrationaalista on edes pelätä lentämistä, joka on matkustusmuodoista taatusti etenkin länsimaissa sieltä turvallisimmasta päästä, mutta minkäs teet. Se sama ahdistava tunne, ettet voi periaatteessa mitenkään hallita omaa kohtaloasi, vaivaa aniharvoin muissa kulkuvälineissä eikä koskaan läheskään samassa mittakaavassa (poikkeuksena mainittakoon turhankin ikimuistoinen bussimatka pilkkopimeässä Myanmarin vuoristossa hullun bussikuskin kyydissä).


Lääkkeeksi ei näköjään auttanut lentomäärien lisääminen, joten kokeillaan nyt sitten vähentämistä ja suositaan muita matkustusmuotoja. Kevättalvella päättyneen maailman ympärysmatkan jälkeen olemme molemmat astuneet koneeseen vain neljä tai viisi kertaa, joten joskos tätä samaa vähälentoista linjaa jatkettaisiin myös ensi vuonna. Lisäksi meistä kahdesta pahemmin lentämistä kammoksuva mieheni on myös menossa lentäjänä toimivan ystävämme mukaan reittilennolle ohjaamon ylimääräiselle penkille nakottamaan jossain vaiheessa ensi talvea. Joten ehkäpä kun näkee mitä siellä koneen keulassa lennon aikana ihan oikeasti tapahtuu ja mistä mikäkin erinäinen ääni syntyy, voinee sekin lievittää ahdistusta. Toivon hartaasti ma.

Kohta meidän perheessä lentäviä jäseniä on kolme, joten olisi ihan hyvä saada tämä vanhempia vaivaava lentoahdistus kuriin, jotta ei vain vahingossakaan siirretä sitä jälkipolvien riesaksi.

Jännittääkö/ahdistaako/pelottaako lentäminen sinua vai oletko niitä tyyppejä, jotka nukahtavat jo ennen kuin kone rullaa kiitoradalle?

Minä kuuluin ennen juurikin tähän jälkimmäiseen kategoriaan, mutta ilmeisestikin those days are gone. Ehkä mä palaan vielä siihen moodiin! Hoppas.

******

IG Travel Thrusday on viikottainen kokoelma blogipostauksia. Tempauksen viralliset järjestäjät Suomessa ovat KaukokaipuuRunning With Wild Horses sekä Destination Unknown. Lisää tempauksesta voit lukea täältä. Postauksen kuvat on otettu Samsung Galaxy S4  - matkapuhelimella. Minut ja lisää kännykkänäpsyjä löydät Instagramista nimimerkillä @rimmanen.

EN // Are frighten of flying? These photos have been taken by Samsung Galaxy S4 and the post is part of the Instagram Travel Thursday. You can read more about IGTT from here and you can find me from the Instagram by name @rimmanen.



54 kommenttia :

  1. Meikä on kyllä enemmän lennoista nauttija. Tosin Malesiasta palatessa ensimmäistä kertaa vähän jänskätti, kun siitä MASin ensimmäisestä onnettomuudesta oli niin lyhyt aika. Taisin sitten kuitenkin nukahtaa, ennen kuin ensimmäinen ateria tarjoiltiin ja heräsin kun ryhdyttiin laskeutumaan Amsterdamiin. Toivotaan, että cockpitissä visitointi jeesaa Jiitä ja samalla teitä molempia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä vähä kateellinen! :D Mut ehkä tää tosiaan tästä...

      Poista
  2. Minä taas jännitin ennen enemmän ja olin oikeastaan ihan täpinöissäni ja innoissani, että taas mennään, mutta nykyisin nukahdan melkein heti, kun pääsen istumaan ja lentäminen lähinnä kyllästyttää ja ärsyttää. Saisinpa vielä sen vanhan fiiliksen takaisin...

    VastaaPoista
  3. En tiedä oletko lukenut taannoista igtravelthursday-postaustani: http://www.rantapallo.fi/paapilvissa/2014/08/14/rvn-hel-nakymia-ohjaamosta/ . Mutta voin vain sanoa että tiedän miltä tuo tuntuu! Lentämisessä on jotenkin se fiilis ettei voi itse hallita tilannetta eikä siitä peltipurkista pääse noin vain pois jos pelottaa. Lentopelko ei lähtenyt tuolla kokemuksella, mutta olen aikaisempaa enemmän luottavainen lentäjiä kohtaan, että vaikka sitä turbulenssia olisi kuinka hirvittävästi, ne selviää siitä.
    Reissuja suunnitellessa ei pelota vaikka olisi kuinka pitkiä tai paljon välilaskullisia lentoja varaamassa. Lentokentällä alkaa vasta hirvittämään mihin sitä on taas joutunut. Monesti miettinyt pitäisikö alkaa harrastamaan vain junia ja roadtrippejä. Muttaku. Vain lentämällä pääsee moniin paikkoihin mihin pitäisi muuten matkustaa viikkoja.
    Toivottavasti teilläkin hirvitys helpottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo luin ton sun postauksen ja aika samoilla fiiliksillä mennään! Hyvä tietää, että sait edes jotain apua ja just se, että vähän tarkemmin tietää mitä siellä tapahtuu ja ettei jokaista töyssyä tarvi säikähtää :)

      Poista
  4. Mäkin kyllä enemmän nautin lentämisestä tai suhtaudun siihen neutraalisti, mutta voin vaan kuvitella miten kurjaa olisi, jos lentäminen ahdistaisi. Toivottavasti siellä ohjaamossa vierailu jeesaa! Eihän se nyt toisaalta maailman mittakaavassa lainkaan huono asia ole, jos vähentää lentomatkoja... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EI missään nimessä ole huono asia :) Me osallistutaan näihin yhteisiin ilmastotalkoisiin muutenkin kyllä joka päivä esim. ruokavalion myötä, mutta se onkin ihan toinen stoori se ^_^

      Poista
  5. Minä kuulun juurikin siihen porukkaan, että olen välillä nukahtanut lentokoneessa jo ennen nousua. Toisaalta tykkään kyllä kurkkia ikkunasta uloskin ja katsella maisemia. Mies se vasta lentämistä rakastaakin ja haluaisi aina matkustaa joka paikkaan mahdollisimman MONELLA vaihdolla, huoh... Takana on arviolta yli sata lentoa ja on niihin kyllä pari sellaistakin osunut, että on hieman ruvennut huolestuttamaan. Arvostan siis tasaista menoa, mutta minkäs niille ilmapompuille voi... Pelot nyt on vaan sellaisia, että niitä on hankala hallita. Terveisin, hulluna pimeää pelkäävä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :D Meillä ei todellakaan ole sitä, että kumpikaan haluisi yhtään vaihtoa lisää, kuin mitä on pakko. Silti tosin päädytään aina varaamaan ne halvimmat lennot...

      Poista
  6. Täällä kans yks lentopelkonen ilmoittautuu!Aikasemmin ei ollu minkäänlaista pelkoa, mutta nyt viimesen vuoden aikana se on jotenkin hiipiny munkin tajuntaan.. Eilen kolmen viikon nepali reissulta palanneena on silmät vielä pikkasen ristissä, koska enään ei onnistu lennoilla nukkuminen! Mutta toivotaan, että teillä lentopelko tai ahdistus helpottaa! Ja jos näin käy, niin vinkkejä otetaan ilomielin vastaan koska matkustaminen nyt vaan on niin ihanaa muuten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinkkejä tulee taatusti, mikäli joku juttu tähän nyt keksitään :D I feel you!

      Poista
  7. Mä en pidä lentämisestä, mutta se ei niinkään johdu pelosta tai ahdistuksesta, vaan turhauttavan turhasta odottelusta ja ahtaista tiloista. Oikeasti koneeseen päästyäni yleensä nukun onnellisesti koko matkan. Paitsi kun on koirat koneessa, silloin jännitän vähän niiden puolesta, mutta rutiini on vähän tuonut jokusen kymmenen lennon ja vaihdon jälkeen varmuutta asiaan. Aina on boksi löytänyt koneeseen ajoissa ja jos ei, niin kone on odottanut :) Mutta yhtä kaikki, yksi iso syy siihen, miksi mieluusti pysyn Euroopan sisällä, on lyhyet lentomatkat. Neljä-viisi tuntia vielä kärvistelee, mutta kahdeksan tunnin lento jenkkeihin tai 30 h matkustusrupeama Aasiaan olisi jo varmaan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuo tuo kyllä vielä oman jännitysmomenttinsa, kun on lemmikkejä mukana. Meidän koirista ei ole lentänyt kuin yksi ja sekin äidin kanssa kerran kotimaanvälin. Ja todellakin, mitä lyhyemmät lennot, sen parempi.

      Poista
  8. Olen aika fatalisti, jos se kone putoaa, se putoaa pelkään minä tai en.

    Lentopelko on todella ikävää ja toivottavasti miehesi saa apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se menee, ettei sillä pelolla ole koneen tippumisen kannalta merkitystä. Nää on näitä juttuja mitä ei järjellä voi selittää, pelot siis.

      Poista
  9. Niin helpottavaa, että joku muukin kärsii tällaisesta! Tai siis ei se tietenkään kivaa ole enkä sitä kellekään toivo, mutta kiva kuulla ett ON muitakin. Mä oon tänä vuonna lentänyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja lentoahdistuspelko sen kuin pahenee. Aivan uskomatonta! Mäkin yritän aina järkisyillä rauhoitella itseäni, mutta juuri se kontrollin menettäminen tuntuu jotenkin todella pelottavalta. Aina tulee mietittyä, että entä jos sittenkin sattuu jotain, mikä nyt on ihan tyhmää, koska milloin tahansa voi sattua mitä tahansa ja jos joka hetki alkaa sitä pelkäämään niin hulluksihan siinä tulee.
    Toivotaan että tänä tästä jollain (?) konstilla helpottaisi, ens viikolla täytyy taas nousta koneeseen nimittäin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sielläkin lentomäärät on vain pahentaneet tilannetta! Ei siis olla ainuita :) Mutta toivottavasti ensi viikolla menee lento hyvin ja oot ihan oikeassa. Ei pitäisi antaa pelolle valtaa, kun muuten se hallitsee koko elämäää.

      Poista
  10. Yh, pitkät lennot ovat todella ahdistavia. Olen itsekin huomannut, että lentämällä se ahdistus ja lentopelko ei lähde. 13h lento Tokio-Lontoo elokuussa oli ihan kamalaa. Alle 3h lennot menee ihan ok, mutta pidemmillä lennoilla musta tulee todella levoton. Inhoan myös laskeutumista joka kerta enemmän ja enemmän. Mutta kyllä sitä mielellään koneeseen hyppää :) Aina niistä ahdistuskohtauksista on selvitty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laskeutuminen on itsellenikin se pahin ja miehelle taas nousut sekä mitkä tahansa ilmakuopat. Mutta niinpä. Reissuun lähtee aina kyllä mielellään ja se lentäminen on vain välttämätön paha, mikäli vähän kauemmas mielii päästä :)

      Poista
  11. Voi vitsi mulla on melkein ikävä sitä fiilistä, kun alkuun oli niin tohkeissaan lentämisestä. Nykyään ku reissuja on useampi vuodessa, ei ainakaan lyhyet Euroopan sisäiset lennot aiheuta mitään kummempia sydämentykytyksiä. Onneksi edelleen on ihanaa katsella ikkunasta maisemia <3 Vähän ihmettelen, ettei mitään lentopelkoa ole päässyt vielä muodostumaan. Entisenä hurjapäänä melkein kaikki jutut on vanhemmiten käyneet pelottaviksi, joten kai se on vaan ajankysymys, koska se tarttuu lentämiseenkin.
    Mulla on myös salainen pahe, nimittäin Foxilla pyörivä Lentoturmatutkinta. Se on niin koukuttava sarja ja onnettomuudet on kierolla tavalla tosi mielenkiintoisia. Tai siis lähinnä se onnettomuuden tutkiminen. Mutta jos siitä ei saa kammoja päälle, ni ei sitten mistään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon joskus vahingossa kattonu sitä ohjelmaa ja se ei tosiaan ainakaan auta ahdistukseen :D :D

      Poista
  12. Minä taas nautin lentämisestä. Jos en voi itse vaikuttaa johonkin asiaan niin silloin tyydyn vain luottamaan siihen, että kaikki sujuu hyvin ja mikäli ei sujuisi niin stressaaminen ei kuitenkaan pelastaisi, joten sama vaan ottaa rennosti. :D En tosin osaa nukkua lentokoneessa, olen niin huono nukkumaan muutenkin, siksi minut saattaa nähdä aamuviideltä ennen töitä salilla tai lenkkipolulla. Joskus nousen yöllä lukemaan jos ei uni tule. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta asian voisi minun kohdallani kääntää juuri niin, että rentoudun jos olen tilanteessa johon en voi itse vaikuttaa. Muuten olen arjessa aika kova kantamaan vastuuta ja stressaamaan asioista. Voin silti kuvitella, miltä tuntuu jos lentäminen pelottaa. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois ihana, kun asiaan voisi suhtautua kuten sinä :) Mutta kun ei vaan pysty! Mitään järkeähän siinä ahdistuksessa lentämistä kohtaan ei ole, mutta nää on näitä henkimaailman juttuja...

      Poista
  13. Lentopelkoinen ilmoittautuu! Pelko sai valtaansa vuosia sitten Dubaista Helsinkiin tultaessa, turbulenssia sen verran, että ruokatarjoilu keskeytettiin, ja henkilökunta komennettiin istumaan. Kapteeni kuuluttaa, että tässä sitä etsitään sopivaa lentokorkeutta ties mistä sfääristä, kun keikuttaa niin kovasti...ja juurikin se tunne, "en pääse täältä pois kun haluan", on pahin! Nyt vuosien jälkeen, pelko on hiukan laantunut, mutta edelleen kuuntelen ääniä ja seurailen henkilökunnan ilmeitä. Minä kun ajattelen sen niin, että henkilökunnalla kyllä hymy hyytyy, jos on oikea hätä:)Ilolla (tai ainakin melkein) lensin tänä syksynä pitkästä aikaa siten, ettei ihan koko aikaa pelottanut...Tunnustan kyllä, että ihan paras lentomatka on ollut Frankfurt- Praha välinen lento, se kun oli kestoltaan vajaa 25 minuuttia:) Terkuin Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tuollaiset lyhyet lennot on just parhaita! Vaikka kait ne nousut ja laskut on yleensä ne tilanteet, joissa helpoiten jotain menee pieleen. Mutta oon ihan samaa aina kattellu koneissa ja rauhoitellut miestäkin sillä, että jos lentoemot ottaa iisisti ja hymyt kasvoilla, niin ei meillä ole mitään hätää :)

      Poista
  14. Mulla menee vähän puolin ja toisin. Oon yleensä ihan tajuttomassa paniikissa nousun ja laskeutumisen ajan eli silloin kun kone voi rysähtää maahan ns. ymmärrettävältä korkeuadelta. Itse lennon aikana harvemmin stressaa jossei nyt mitään suuria myrskyjä satu kohdalle eikä etukäteenkään tule usein stressattua, jossei lasketa mukaan ns. pienillä firmoilla lentämistä. Silloin kirjotellaan suunnilleen jo testamentteja ja muistutellaan ihmisiä siitä miten tärkeitä ne mulle on (jälkimmäisestä löytyy hyvin paljon kokemusta :D). Toisaalta olen joskus lentänyt pienyrityksellä ainoana muistoani koneeseen astuminen. Sammuin väsymyksestä heti siinä vaiheessa kun istuin paikalleni ja heräsin vasta hetkeä ennen pyrien osumista takaisin maahan. Eli joo aika tapauskohtasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä olla testamentit valmiina :D Ei vaan kyllä itsekin tulee läheteltyä perheelle tekstarit ennen koneeseen nousua. On se sen verran ahdistavaa touhua!

      Poista
  15. Mä olen itse ammattiauttaja, teen mm hypnoosityöskentelyä erilaisista peloista kärsivien ihmisten kanssa, mutta jännitin itse lentämistä aiemmin tosi paljon. Ja juuri tollalailla täysin irrationaalisesti! Hypnojutut auttaa hyvin, mutta tohon on yksinkertaisempikin vinkki mitä mielellään opetan - pistä mulle vaikka mailia jos haluatte kuulla enemmän! :) esim tonne blogimailiini konkistadori@mail.com

    VastaaPoista
  16. En ole koskaan tuntenut elämääni häiritsevää tai rajoittavaa lentopelkoa. Pystyn itse muistamaan elämäni varrelta vajaat 40 nousua ja laskua, joita on olleet Suomen, Euroopan tai Venäjän sisäiset lennot sekä pitkät, pitkät lennot Suomesta Aasiaan ja Aasian sisällä. Oikeastaan joka kerta on pieni jännitys, jännitän nousua ja laskeutumista, koska niihin liittyy suurimmat riskit, mutta lentokentällä oleminen tai koneessa matkustaminen nousun ja laskun välillä ei tunnu miltään. Tiedän suunnilleen, miten kone pysyy ilmassa ja minkälaiset koneviat / lentäjän virheet voisivat aiheuttaa vaaratilanteen. Tiedän myös, että useimmista lento-onnettomuuksista pelastuu ainakin osa matkustajista. Ja tilastollisesti, kuinka epätodennäköistä on joutua lento-onnettomuuteen. Tällä rationalismilla käpsytän koneeseen suht. huolettomasti, vaikka myönnettävä on, että esim. Venäjän sisäisellä Aeroflot-lennolla jännitys oli asteen verran Finnairin lentoja suurempi. Tiedän kuitenkin, että itselläkin se lähtö on joskus edessä tavalla tai toisella ja pelkääminen ei lisää lentämisen turvallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aeroflot on jostain syystä lentoyhtiö, jonka koneeseen minua ei taitaisi saada kirveelläkään :) Ja tuo on niin totta, että tilastollisesti on paljon suurempi todennäköisyys voittaa lotossa viisi kertaa täyspotti, kuin joutua lento-onnettomuuteen. Nää on kyllä meilläkin tiedossa, mutta aivot ei vaan jotenkin toimi näissä pelkotiloissa järjen kanssa yksiin sitten yhtään.

      Poista
  17. Itseäni ei myöskään tavallisesti lentopelko vaivaa, mutta kyllä tuolla 9 kk pyrähdyksellä tuli sellainen tunne, että niin monilla lennoilla on melkein pakko sattua jotain ikävää :D Pahin kokemus oli kun jouduttiin Indonesiassa lentämään myrskyssä eikä lopulta laskeutumista voinutkaan tehdä joten kone kääntyi ja palasi takaisin. Lopulta lennettiin kolme kertaa saman myrskyn läpi ja silloin kyllä oli tunne, ettei tämä voi päättyä hyvin. Onneksi lopulta laskeutuminen onnistui. Tuolla lennolla kuolemanpelko kyllä oli niin vahvana läsnä...

    Nykyään lennot lähinnä rasittavat sillä lentokoneiden penkit on aina jotenkin todella epämukavia enkä pysty nukkumaan istuma-asennossa. Ja jostain kumman syystä olen alkanut saamaan matkapahoinvointikohtauksia laskeutumisen aikana. Hyh! Ei ole helppoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyiii kääk kuinka pelottavaa! Joo, ei se ole helppoa ei :) Mua alkoi raskauden myötä vaivata koneessa korvien vihlonta ja se se vasta tuntui karmaisevalta!

      Poista
  18. Itse kyllä kuulun enemmän tohon lentomatkustamista rakastavaan porukkaan. Olen syynännyt läpi about jokaisen lentoturmatutkinnan ja äitini aina ihmettelee, että eikö moisten katselu saa pelkäämään lentämistä, mutta minulla se vain lisää intohimoa lentämiseen :D Lisäksi se peltipurkkiahtaus on tällaiselle lyhyelle ihmiselle se ja sama, ja pieni turbulenssi tuo vain mukavaa jännitystä lentomatkaan. (Saatan olla hieman vajaa)

    Lentokone on itselleni paikka, jossa saa luvan kanssa unohtaa ulkomaailman ja olla murehtimatta mistään muusta, kun kontakteja ulkomaailmaan ei ole (ainakaan toistaiseksi kovinkaan monilla lentoyhtiöillä). Vähän sama kuin mitä Maarit kirjoitti, se on paikka jossa ei itse voi vaikuttaa oikein mihinkään, joten voi hyvällä omallatunnolla vain olla. Jos se putoaa niin sitten se putoaa, sille ei sitten vaan voi mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D :D Haha apua. Mä taas toivon aina mahdollisimman tasaista kyytiä! Ehkä mustaki tulee vielä tollanen viilipytty :)

      Poista
  19. Mä aloin pelkäämään lentämistä ihan sairaalloisen paljon sen jälkeen, kun mentiin kihloihin. Kai se liittyy jotenkin siihen, että voi menettää niin paljon. Sisko taas alkoi pelätä lentämistä saatuaan ekan lapsen..
    Mulla lentopelko on mennyt siihen et ennen lentoa en saa nukuttua vaan paniikkikohtauksen kaltaisia olotiloja saan jo pelkästään koneeseen nousun miettimisestä. Ensi kevään japanin matkaa varten olen menossa lekurille hakemaan rauhoittavia. Muuten mua ei koneeseen kymmeneksi tunniksi saa lukittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa inhottavaa. Onneksi saat lääkityksestä sitten apua. Itse en vain pystyisi mitään rauhoittavia ottamaan, koska seuraavaksi pelkäisin, että mitä sitten jos tulee oikeasti hätätilanne enkä voikaan toimia "normaalisti". Että kyllä näitä neurooseja näköjään riittää :D

      Poista
  20. Lentopelko on kamalaa... en itsekään pidä lentämisestä, mutta pidän tietysti siinä määrin että ymmärrän että on pakko lentää jotta pääsee kauas nopeammin. Mieluiten yritän toki reissata jollain muulla menopelillä jos mahdollista :)
    Mä luulen ja toivon että sinne ohjaamoon pääsy jeesaa kyllä kovasti. Viime kuussa Kanadan sisäisellä viiden tunnin lennolla olin saada slaagin kun tajusin että ollaan eri riveillä miehen kanssa... ilmeisesti lentoemot näki mun naamasta jotain, sillä koneeseen astuessa he pyysivät mut tapaamaan kapteenia ohjaamoon. Oli huojentavaa tavata lentäjät ja he tietysti kysyivät miksi pelkään jne... mutta se lento olikin lopulta yksi smootheimmista ja siitä jäi tosi hyvä fiilis :) Sellaisia lentoja lisää kiitos :)
    Mutta tosiaan esim Indonesiassa päin en jaksaisi enää toistamiseen lentää. Lombok-Bali lento on yksi järkyttävimmistä... Ja tätä ei pitänyt lopettaa tälläiseen vaan johonkin positiiviseen; olen lukenut Finskin kapteenin sanomana jostain että lentomatkustamisen vaarallisin osuus on itse matka kotiovelta lentokentälle. Mennään tällä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tosta vikasta lauseesta! :) Heh, sillä näinhän se taatusti on. Ei mekään Aasiassa haluttu lentää sisäisiä lentoja ollenkaan, jos ei ollut pakko niinku Myanmariin oli. Ihan tarpeeksi kyllä sai niistä höykkyytyksistä jo aiemmalla reissulla. Huh! Onneksi tosiaan matkustaa voi muutenkin kuin lentämällä, joten me taidetaan ensi vuosi keskittyä pysymään maan kamaralla :D

      Poista
  21. Ohops. Tää oli suorastaan yllättävää. Mutta rohkeitahan te ootte, kun kerta pelosta huolimatta kiinnostus matkailuun on niin suuri, että meette rohkeasti päin pelkoja! Tai no, pakko kai se on, jos intohimo muutoin matkustukseen on niin kova:) Mutta toivottavasti lentopelko helpottaa. Kyllähän sitä itsekin kädet ristissä istuu niin lentoon lähtiessä kuin laskeutuessa, mutta muutoin ei pahempia pelkoja ole. Kai sitä jotenkin ajattelee, että jos tonttiin tullaan, niin sitten tullaan - itse ei sille voi mitään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järki ajattelee myös myös täällä nuin, mutta silti se pelottaa. Tai siis enemmänkin ahdistaa ja on epämukava olo koneessa. Mitä pidempi lento - sen kauheampi fiilis :D

      Poista
  22. Minäkin jännitän lentämistä jonkin verran. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Olen muutenkin luonteeltani aika arka tai säikky, joten en yhtään ihmettele, että myös lentäminen jännittää. Lennän itse asiassa todella harvoin; viimeksi huhtikuussa. Lentoja tulee ehkä kaksi vuodessa.

    VastaaPoista
  23. Samaistun niin tähän tekstiin... Tuntuu että mitä vanhemmaksi tuun niin sitä enemmän jännitän lentämistä ja kaiken lisäksi olen tartuttanut sen Joonakseenkin. Lentoja varatessa ei ikinä muista lentämisen epämiellyttävyyttä eikä yleensä vielä lentokentälläkään, mutta sitten kun astuu koneeseen niin se lievä ahdistus iskee ja helpottaa vasta kun koneen pyörät osuu maahan määränpäässä. Miten se onkin niin, että monista jännityksenkohteista pääsee eroon tekemällä sitä tarpeeksi usein (esim. autolla ajaminen), mutta lentämisen suhteen asia vain pahenee. No, jos jotain hyvää niin ainakin se, että jokaisesta lentomatkasta selvittyään muistaa taas arvostaa turvallista elämäänsä aavistuksen enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Teillä on homma mennyt siis vähän toisinpäin :) Ja tuo on niin totta, että varatessa sitä ahdistusta ei edes muista, kun on niin innoissaan, mutta auta armias kun koneeseen astuminen lähenee ja lähtöportilla alkaa jo vähän tutista!

      Poista
  24. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka nukahtavat ennen koneen nousua ja heräävät, kun se tömähtää takaisin maan pinnalle. Varsinkin näin siis lyhyillä lennoilla ja erityisesti Oulu-Helsinki välillä suuntaan ja toiseen työmatkoilla. Yölennoilla pystyn myös nukkumaan melko hyvin. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen, että en kärsi ainakaan vielä minkäänlaisesta lentopelosta, mutta huomaan kyllä ajattelevani asiaa sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimaanlennot on kyllä jostain syystä täälläkin helppoja nakkeja. Siis en tajua miksi :D Ja näinhän se on. Nuorempana oli muissakin asioissa täysi rämäpää, mutta ikä tekee tehtävänsä...

      Poista
  25. En tiedä onko se joku ikäjuttu vai että tieto lisää tuskaa, koska musta tuntuu että mitä enemmän matkustan ja lennän, sitä enemmän se lentäminen on alkanut jännittää. Olen osittain vielä sitä porukkaa, joka nukahtaa jo kiitoradalla ennen koneen nousua, mutta auta armias jos vähänkin tulee jotain turbulenssia tai kone kaartaa omasta mielestäni epäilyttävästi (nyt se lähtee putoamaan) niin siinähän sitä sitten ollaan. Olen myös onnistunut tartuttamaan panikoinnit lennolla mieheeni, joka ei koskaan ole erityisemmin jännittänyt lentämistä.

    En sitten tiedä, onko viime aikoina lentopelkoa aiheuttanut esim. Malaysia Airlinesin koneiden putoamiset ja kun uutisissa on muutenkin erityisesti nostettu esille lento-onnettomuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan just tää ikä. Ainakin itsellä ja monessa muussakin asiassa. Nuorempana ei paljon miettinyt mahdollisia seurauksia, kun paineli hevosen kanssa metsissä ja pelloilla tukka putkella kiitolaukkaa, nyt ei uskaltais ikinä. Mulla on oikeastaan ihan samanlaista ku sulla koneessa! Saatan just nukahtaa kyllä edelleen, mutta pienikin töyssy niin silmät kyllä oikein revähtää auki :D

      Poista
  26. Pelkään ihan perkeleesti. Ja inhoan samalla. Mutta yritän aina järkeillä, että ennemmin voitan lotossa kun tipun koneen mukana, mutta ei ne ilmakuopat tai turbulenssikaan kiva asia ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä enemmän lennän, sitä epämukavammalta se tuntuu. Ja silti, se ei ole kuitenkaan rajannut reissuja tai ilmeisesti vaikuttanut meidän perheen pienimpiin. Kun hiljattain keskustelimme 3-vuotiaan kanssa siitä missä me ja läheisemme asuvat (esim. mummi & ukki asuvat Suomessa), hänen vastaus siihen missä meidän koti on oli "lentokoneessa" :) Pitäisköhän pysyä hetki paikoillaan!?

      Poista
    2. Voi ei :D :D Ja onpa hyvä kuulla, ettei ole vaikuttanut pienimpiin, koska sitä itse pelkään. Vaikka sitä omaa jännitystä koittaa koneessa tietty peittääkin, niin jotenkin ajattelin että lapset sen näkevät ja aavistavat silti.

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: