2014/08/07

Ehdottomasti yksi tämän kesän upeimmista kokemuksista - Eläinsuojelukeskus Tuulispää

Muistatte varmaan, kuinka olimme Nanin kanssa tekemässä vapaaehtoistyötä norsujen parissa Pohjois-Thaimaan viidakossa? Se oli upea kokemus se. Jos kaipaa vastaavan kaltaisia elämyksiä täällä kotimaassa niin siihen löytyy oiva paikka Somerolta. Sinne meilläkin piti siskon kanssa keväällä mennä viikonlopun ajaksi tarjoamaan apukäsipareja, mutta valitettavasti raskauspahoinvoinnin myötä suunnitelmiin tuli muutoksia. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä onneksi Eläinsuojelukeskus Tuulispää on avannut ovensa kesäsunnuntaisin kaikelle kansalle ja niin mekin pääsimme päiväretkelle tyttöporukalla tähän iki-ihanaan eläinten turvakotiin.

Eläinsuojelukeskus Tuulispää on vuonna 2012 perustettu eläinten vanhain- ja turvakoti, joka on tarkoitettu pääasiassa maatila- ja tuotantoeläimille. Eläimet ovat tulleet Tuulispäähän erilaisista syistä ja omaavat jokainen hyvinkin erilaisen taustan. Yleensä eläimet ovat iäkkäitä, joille on hankala löytää enää uutta kotia. Ne voivat olla eläinsuojelutapauksia, tehotuotannosta pelastettuja tai muuten vaan ihmisen hylkäämiä yksilöitä. Eläimille tarjotaan Tuulispäässä rauhallinen loppuelämänkoti, jossa ne voivat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään yhdessä lajitovereidensa kanssa. 

Tuulispään yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on myös levittää tietoa eläinten oikeuksista. Tilalla myytävät kahvilatuotteet ovat kaikki täysin kasvisperäisiä ja mekin pääsimme maistelemaan suussa sulavaa toscapiirakkaa kera kotimehun. Mutta ennen kaikkea, pääsimme tutustumaan tilan kymmeniin ihastuttaviin eläimiin. Toivottavasti näistä kuvista välittyy teillekin se ilo, joka meidät kaikki tässä onnellisten kohtaloiden paikassa valtasi. Jokainen eläimistä, kanoista possuihin, rakasti rapsuttelua ja paijaamista. Etenkin lampaat kulkivat perässämme kuin koirat konsanaan valmiina ottamaan vastaan halauksia ja huomiota. Voit tutustua kaikkiin Tuulispään asukkaisiin tarkemmin täällä.













Kaikki karva- ja höyhenpukuiset kaverit ovat itsessään upeita ja ainutlaatuisia yksilöitä, mutta parhaiten minun mieleeni jäi alla olevassa kuvassa Tuulispään omistajan syleilyssä napottava Kaaleppi-kukko. 

Kuten ehkä tiedättekin, kananmunantuotannossa syntyville kukkotipuille on tapana käydä huonosti pian kuoriutumisensa jälkeen. Joskus kuitenkin kukkotipukin voi voittaa niin sanotusti elämän lotossa, jos sitä satutaan luulemaan kanaksi. Näin kävi Kaalepille, joka päätyi asumaan pikkuruisena tipusena häkkikanalaan tuhansien muiden tipujen tavoin. Sieltä tämä onnekas kukko ostettiin lopulta kanalauman kanssa kotikanoiksi. Kaalepin harmiksi omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi kukolle ei jossain vaiheessa enää ollutkaan paikkaa, ja päivää ennen surmanluotia Kaaleppi sai paikan Tuulispäästä. Tuulispäässä tämä kahteen kertaan kuolemalta välttynyt taistelija elää nyt onnellista kukon elämää oman kanalaumansa kanssa.







Tuulispää sijaitsee siis Somerolla, jonne ajelee pääkaupunkiseudulta tunteroisessa. Avoimet ovet ovat vielä ainakin tänä ja ensi viikon sunnuntaina, joten nyt olisi kaikilla eläinrakkailla oiva tilaisuus päästä tutustumaan turvakodin eläinten ja ihmisten arkeen. Voit myös konkreettisesti tukea ja auttaa Tuulispään tärkeää toimintaa liittymällä Tuulispään jäseneksi tai ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi.

Joka tapauksessa voin koko sydämestäni suositella vierailua tässä ihanassa paikassa. Itse voin ainakin vannoa, että tulen vielä palaamaan!

Eläinystävällistä torstaita kamut!

Kuvat: Olympus OM-D E-M1 & M.Zuiko Pro 12-40mm f2.8


31 kommenttia :

  1. Kiitos, oli ilo lukea tekstiä ja kuvia!

    VastaaPoista
  2. Oi mitä onnea <3 Aivan ihana paikka ja niin upeita kuvia olet taltioinut! Tuollaisia paikkoja pitäisi olla vielä vaan enemmän kun pelastettavia eläinpoloja ikävä kyllä riittäisi ihan jonoksi asti....Oletko muuten kuullut, että Eveliina Lunqvist (Salainen päiväkirja eläintiloilta-kirjan kirjoittaja) meinaa myös perustaa vastaavan Porvoon suunnalle. Paikalla on jo facebooksivut ja nimi: Eläinten turvakoti Saparamäki :) JEE!
    Odotan myös innolla loppuvuotta, kun muutamme Ranskaan. Siellähän meita odottaa vastaava eläinlauma, jotka ovat maatilan omistajan lemmikkejä, joita me sitten hoidamme asuntoa vastaan :) Hieman mietityttää kanat, kun ne kuitenkin taitavat munia, että mihin ihmeeseen me ne munat laitetaan omistajan poissaollessa (kun ei niitä syödä!). Ehkäpä minipossut tykkää niistä tai sitten niitä voi ilmeisesti syöttää kanoille itselleen, niin pysyvät kunnossa jatkuvan munimisen ohellaa (jos munivat paljon, niin elimistö on kovalla koetuksella). Kuulin, että tuo olisi yleinen käytäntö vastaavilla pelastustiloilla. Tiedätkö mihin Tuulispään kanojen munat joutuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo luinkin siitä, että uusi turvakoti aukeaa Porvooseen :) Pitää sielläkin ehdottomasti päästä käymään jossain välissä. Teillä on kyllä ihan mahtava kokemus edessä. Voi vitsit. Ihan kateeksi käy! En kyllä yhtään tiedä mihin Tuulispään munat menevät ja millaisia määriä kanat niitä ylipäätään enää munivat. En hoksannut kysyä! :)

      Poista
    2. Joo täytyy toivoa ettei niitä munia tule ihan tuhottomasti! Ainakin kissat syö niitä sopivissa määrin ja ehkä possutkin...Ja tietty jos ne on kanoille itselleen hyväksi, niin annetaan ne niille. Niiden omaisuuttahan ne oikeasti on, eikä kenenkään muun :) Tipuja ei vaan taida uskaltaa päästä syntymään liikaa, vaikka oishan ne aika ihania ;)

      Poista
    3. Aivan IHANA paikka <3 Tuolla olisi kiva päästä käymään. Voisin nähdä itseni pitämässä tuollaista paikkaa joskus eläkepäivillä :)

      Poista
    4. Elina sinne vaan! :) Oli ihana nähdä tällainen paikka, jossa maatilan eläimet saavat vain olla ja elellä rauhassa. Ehdottomasti kyllä itsekin vielä syksyn aikana menen uudemman kerran! ^_^

      Poista
  3. Oi mikä paikka! Pakko päästä käymään!

    VastaaPoista
  4. Voi miten söpöjä elukoita :) Ihania! Upeaa työtä tekeevät kyllä tahollaan. Olin vastaavanlaisella tilalla hyväntekeväisyystöissä LA:ssa viime kesänä. Ja hui kamalaa ne eläinrukat...Siellä kun tuo tehotuotanto on niin järkyttävän paljon suuremmassa mittakaavassa. Mutta onneksi toivoa on. Ja tilan eläimet näyttivät onnellisilta ja tietysti olivat onnekkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekevät! Upeaa ja arvokasta työtä. Oltiin ihan tippa linssissä siellä ja tuolla vierailevat ihmiset tosiaankin pääsevät näkemään, että kana, possu tai lammas on ihan samalla tavalla viisas ja ainutlaatuinen yksilö, kuin vaikkapa koira taikka kissa. Mahtava juttu, että sinäkin olet päässyt tekemään vapaaehtoistyötä eläinten parissa!

      Poista
  5. Oi ihania eläimiä <3! Tuonne pitää päästä. Täällä on rapsutuksia ja taputuksia sekä eläinrakkautta yllin kyllin varastossa =). Kaaleppi oli kyllä kingi ehdottomasti. Myös se pikkuinen possu sulatti minun sydämmen =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possut on kyllä ihan hassuja <3 En kestä millaista röhkintää ne piti ja ihme skviiiik ääniä :D :D

      Poista
  6. Voihan Kaleppi. Ihana tarina <3 Ja mikä paikka!

    VastaaPoista
  7. Oi mikä paikka, olisipa lähempänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkapa ensi kesälomalla katsos sitten, jos pyörähdätte täällä päin :)

      Poista
  8. Kiitos tästä postauksesta! En ollut aiemmin kuullut kyseisestä paikasta ja sydämeni ihan suli tätä juttua lukiessa. Täytyy ehdottomasti yrittää vierailla Tuulispäässä vielä tänä kesänä. :)

    VastaaPoista
  9. Mie jo katoin, että onko se Pulla ollut mukana mutta se olikin joku possu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä nuissa niskamakkaroissa oli jotain tuttua.... :D

      Poista
  10. Ihania kuvia ja ihania eläimiä. Kiitos sinulle Rimma muutoinkin ihanasta blogistasi. Tykkään tosi paljon blogisi tyylistä, joka on kaunis ja aito. Odotan aina innolla uusia postauksiasi :)

    Oletko muuten tekemässä postausta teidän yläkertaremontista? Se kiinnostaisi kovasti, koska itsellämmekin on mahdollisesti vastaava projekti edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elvi! Tosi tosi mukava kuulla, että viihdyt täällä :) Yläkerta alkaa olla valmis (listat ja viimeistelyä puuttuu!), joten jossain välissä lupaan pistää kuvia koko projektin kulusta.

      Poista
  11. Kun se nyt vaan on niin, että tässä maailmassa pitää ihmiset saada ruokituksi ja luontaisesti ihminen on sekasyöjä... jossei ideologia estä tätä. Kananmunien antaminen pois tai muiden eläinten ruoaksi on jo typerää! Näille eläimille on käynyt tuuri ja viherpiiperöt voivat niiden halailulla pönkittää omaa egoaan - olenpa niin jalo ja rakastava. Karu totuus on , että eläimiä syödään ja tullaan syömään - tällaisita paikoista huolimatta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, että sinulle tulee paha mieli siitä, että toiset haluavat pyrkiä elämään elämänsä aiheuttamatta kärsimystä eläimille.

      Tiesitkö muuten, että teollisuusmaissa 40 % viljasta menee eläinten rehuksi. Samasta peltoalasta, josta saadaan tällä hetkellä kilo eläinproteiinia, voisi saada viisi kiloa viljan ja kymmenen kiloa palkokasvien proteiinia? Lisäksi eläinproteiini on ekologisesti tajuttoman kallista. Esimerkiksi maapallon nautakarja kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin lähes 9 miljardia ihmistä eli lähes 1,5 kertaa maapallon väestö. Kun taas pelkkä viljan tuotanto riittäisi helposti koko maailman väestön ruokkimiseen.

      Että mihin perustitkaan tämän väitteesi, että maailmassa tarvitaan lihatuotantoa, jotta ihmiset saadaan ruokituksi? Kannattanee ottaa asioista selvää eikä vain huudella anonyymisti mutu-tuntumalla.

      Kiitos kommentistasi ja erinomaista viikonloppua!

      Poista
    2. Joo kiva juttu, että tällaisia paikkoja on olemassa.

      Kuitenkin... Ihan mielenkiinnosta kysyn, että millaisilla maatiloilla olet vieraillut? Millä tavalla eläinten kärsimykset ovat siellä sitten ilmenneet?

      Poista
    3. Kiitos kommentista. Hmm. Mitenhän tähän nyt lyhyesti vastaisi. En usko, että sinunkaan silmiesi ohi olisi mennyt esimerkiksi videot ja kuvamateriaalit suomalaisita tuotantotiloilta? Saisin tästä vastauksesta helposti kilometrin mittaisen, mutta ehkä parempi, että vain suosittelen tutustumaan esim. Oikeutta eläimille tai Animalian sivustoihin, niin voidaan sen jälkeen keskustella kuinka paljon eläimet kärsivätkään nykyisen tehotuotannon rattaissa ahtaista oloista, virikkeettömyydestä, poikaisten liian aikaisesta vieroittamisesta, jatkuvista siemennyksistä, teuraskuljetuksista ja lopulta itse teurastamisesta. Ja miten paljon koko lihatuotanto nykyisellään kuormittaa maapalloamme. Suosittelen myös katsomaan dokumentin nimeltä Earthlings. Vaikkakin varoitus lienee paikallaan. Materiaali on oikeasti aika järkyttävää..

      https://www.youtube.com/watch?v=ibuQ-J04eLQ

      Poista
    4. Ei ole mennyt ohi videot ja kuvamateriaalit. On totta, että epäkohtia on. On kuitenkin otettava myös huomioon, että totta kai Animalia/Oikeutta eläimille ym tällaiset järjestöt julkaisevat niitä shokeeraavimpia kuvia tiloilta. On myös totta, että tuollaisia kuvia ei saisi olla yhtään. Kuitenkin, monella tilalla asiat ovat aika hyvin. Suurimmalla osalla ihan oikeasti on. Lisäksi eläinlääkärit tekevät tiloilla pakollisia säännöllisiä tarkastuksia. Minä itse olen ollut töissä sekä sikalassa, että navetalla. Olen ollut teurasauton kyydissä ja olen nähnyt teurastuksen. Ne eläimet eivät kärsi. Stressiä varmaan saattaa olla, mutta niinhän sitä saattaa olla hevosillakin kuljetuksen aikana. Ja itse asiassa olen jutellut Elma -messuilla Animalian edustajien kanssa siitä, kuinka heidän lehtisissään oli vanhentunutta tietoa. Porsailta ei esim. saa katkaista enää hampaita niin kuin siellä luki.
      En suosittele siis välttämättä tutustumaan noihin sivustoihin. Ne tilavierailut avartavat aika paljon.

      Poista
    5. Miten kukaan voi teurasautossa istuneena määritellä, ettei eläin kärsi? Eikö "tuotanto"eläin saaliseläimenä piilota kärsimyksensä niin hyvin kuin mahdollista? Se sama tuotantoeläin, joka tapetaan kun tuotanto (lehmät ja kanat) alkaa laskea. Se sama eläin (broileri ja porsas) joka päästyään tiettyyn ikään tapetaan, jotta ihmiset saisivat parin minuutin mielihyvän ruokalautaseltaan. Kyllä olen minäkin ollut kesätöissä pihattonavetassa sekä sikalassa, jossa eläimiä pidettiin "hyvin". Kuitenkin vasikat vieroitettaisiin vuorokauden iässä ja emakot makasivat kääntymisen estävissä häkeissä. Muistan vieläkin miten lehmät huusivat pienokaistensa perään ja palavan katkun, kun vasikoita nupoutettiin ilman puudutusta. Entä miten on porsaiden kastraatio? Kun eläimen pidon tarkoituksena on saada tästä ainutkertaisesta yksilöstä taloudellista hyötyä, on se mielestäni eettisesti todella arveluttavaa. Itse en usko siihen, että kuvamateriaali olisi vain "poikkeustapauksista", vaan ne kertovat omaa tarinaansa ihmisen suhtautumisesta eläimiin tehotuotannon yhtenä osana. Ihminen ei tarvitse lihaa elääkseen, joten itse aion jatkossakin toimia ja puhua eläinten puolesta sekä tukea tällaisia upeita paikkoja, kuin Tuulispää on. Tätä aihetta on vatvottu blogissa niin paljon, että päätän keskustelun nyt tällä kertaa tähän. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  12. Tätä ketjua seuranneena, on pakko itse myös sanoa muutama sana. Eläinten hyvä kohtelu on oikein. Elinkeinon harjoittaminen on oikein. Varmasti kaikki asiat maailmassa eivät ole hyvin niin ihmisillä kuin eläimilläkään - elämä on sellaista ja mitkään ideologiat eivät ole tätä karua tosiasiaa pystyneet muuttamaan maapallon asuttamisen historiassa. Loppukaneettina: mitä tapahtuisi määrällisesti valtavalle tuontatoeläinjoukolle, jos nyt yht'äkkiä kaikki tuontanto lakkaisi ja ihmiset siirtyisivät täysin kasvisruokailijoiksi.... niin katastrofi olisi valmis. Silti kannatan eläinten kaunista kohtel.ua, vaikka itse lihaa syönkin. Mukavaa päivää kaikille! T. Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Valitettavasti maapallo ei tule tällaista eläintuotteiden kulutusta kestämään enää kovin montaa vuosikymmentä, joten jokaisen ihmisen olisi syytä miettiä omia kulutustottumuksiaan myös tältä ekologiselta kantilta eettisyyden lisäksi. Toisekseen, ei ole kovin realistista edes ajatella, että kaikki maapallon ihmiset yhtäkkiä lopettaisivat lihansyönnin :D

      Eläimiä on paljon, koska niitä tuotetaan jatkuvasti suuria määriä vastaamaan eläinkunnantuotteiden kysyntään. Eläimet lisääntyvät nopeasti keinosiemennyksen, keinohaudonnan ja poikasten varhaisen vieroittamisen takia. Kasvissyöjien määrä lisääntyy hitaasti, eikä kertarysäyksellä. Niinpä eläinten määrää voidaan vähentää yksikertaisesti siten, ettei eläinten anneta enää lisääntyä, varsinkaan keinotekoisesti. Maailmassa on myös liikaa ihmisiä, mutta väestönkasvua ei pyritä hillitsemään pakkokeinoin vaan syntyvyyden säännöstelyllä. Sama pätee myös eläimiin.

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: