2014/06/24

Road trip täältä tullaan! Vai tullaanko sittenkään?

Vielä pari päivää sitten uhkuin intoa tulevaa reissua ajatellen, vaikka omassa olotilassa olikin paljon parantamisen varaa. Tämän päivän laattailujen jälkeen olo on sen sijaan ollut niin käsittämättömän voipunut, että ajatus rinkan pakkaamisesta ja ympäri ämpäri eurooppaa huristelusta tuntuu ylivoimaisen raskaalta.. Pidän itseäni melkoisena sissinä, jolle on todella todella kova paikka myöntää, että nyt ei ehkä ole paras ajankohta lähteä yhtään minnekään budjettimatkailemaan. En tiedä. Ehkä ennen ensi maanantaita koen ihmeparantumisen ja paha olo hellittää vihdoinkin kuristavan otteensa. Mutta jos se ei hellitäkään? Silloin tuskin uskallamme lähteä tutkimaan Prahan unohdettuja kujia, Slovenian vuoria ja Kroatian rantoja - ainakaan tänä kesänä. 

Harmittaa just nyt niin, että tekisi mieli parkua ääneen! Vaikka kyllähän minä tiedän ettei tämä mikään valtavan vakava juttu ole ja että oma (sekä kääpiön) hyvinvointi on tärkein ja plaa plaa. Tulee uusia reissuja ja vielä kivempia mahdollisuuksia, mutta kyllä se piruvie silti harmittaa, kun on koko kevään asennoitunut pääsevänsä tuoksuttelemaan uusien nurkkien tuulia täältä neljän seinän sisästä, jonne meikäläinen on olosuhteiden pakosta jämähtänyt.

Oli nyt pakko purkaa tämä ajatus tänne, koska tuntuu että pää räjähtää. Vaikka taidatte tekin olla jo korvianne myöten täynnä näitä pahoinvointijuttuja. I know the feeling! Hinku matkaan on ihan tajuttoman kova, mutta kun pakottaudun ajattelemaan sydämen sijasta järjellä, tiedän että minun fysiikkani ei ole monen kuukauden oksentelun jälkeen ihan parhaassa mahdollisessa kondiksessa parin viikon reppureissua ajatellen. Puhumattakaan siitä, että ainut ruoka-aine mikä suurinpiirtein menee alas on kaurapuuro.. Missähän sitä sitten tien päällä keitellään, kun nälkä iskee n. tunnin välein? Retkikeittimessä ehkä joo. Huoh.


Katsotaan miten käy. Ehkä teemme viikonloppuna jonkun minimatkan trekkailuineen tähän lähelle testataksemme meikäläisen reissukestävyyttä. (Minne? Olisko ideoita?) Palataan tähän asiaan siis vielä myöhemmin! 

Nyt minä lähden halaamaan posliinia. Moro.

PS. Kuva on muuten otettu kännykällä. Yllättävän tarkka!

52 kommenttia :

  1. Kuulostaapa kamalalta :/. Toivottavasti olosi tuosta hellittäisi, lähditte sitten matkaan tai ette! Ettekö asu Helsingissä? Miten olisi reppu selkään ja päiväksi Nuuksioon? Tulisi siinä ainakin luonto-osuus testattua hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa se tästä! Kovaa vaihtelua on kyllä päivittäin olotilassa ja nyt taas aavistuksen parempi meininki. Huoh. Nuuksio kävi itselläkin mielessä, mutta siellä on tullut polkuja koluttua niin monet kerrat, että ehkä jotain muuta voisi testata tällä kertaa :) Ehkäpä Luukkia!

      Poista
  2. Voi kurjuus :( Nyt vaan toivotaan parasta...

    VastaaPoista
  3. Tuo fiilis on ihan kauhea! Ympärivuorokautinen pahoinvointi kuulostaa siltä että autossa istuminen ei ehkä olis kaikista hauskin ajanviete :/ sitä ihmeparantumista odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Pitääkin tarkkaan miettiä mitä tehdään ja toisaalta, jos päädytään lähtemään, niin ehkä sitten ajaa vähemmän ja olla paikoillaan enemmän :)

      Poista
  4. Voi ei, ihan tuntui murhe omassa vatsanpohjassa asti :( Tsemppiä teille, pidän peukkuja että pääsette lähtemään reissun päälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia! Täälläkin kaikki raajat ristissä, jotta olo helpottaisi!

      Poista
  5. Voi oksu sentään, tilanne kuulostaa surkealta! Toivotaan silti pikaista parantumista tämän viikon aikana, että pääsette reissuun. Kaikki sympatiat sinne suuntaan voimahalin kera!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä ihan valtavan paljon sinne! Pura vaan tänne näitä pahoinvointijuttuja, toivottavasti vertaistuki edes pikkusen helpottais!!
    Olis helpompaa kun tietäis että millon se paha olo loppuu, niin vois sinne asti yrittää tsempata ja laskea päiviä. Mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopas elä muuta! Ensin ajattelin, että se on se eka kolmannes ja laskin siihen päiviä, mutta ei. Nyt KUULEMMA puoleen väliin mennessä helpottaa, joka on ihan kohta, joten se kait on se seuraava etappi.. Sen jälkeen jos ei helpota niin luulen, että synnärillä vasta.. Kiitos tsempeistä <3

      Poista
  7. Voi sentään. :( Ymmärrän ehkäpä paremmin kuin uskotkaan.

    Mutta onneksi olkoon hurjasti! On ollut ihana huomata kuinka muille "tutuille morsioblogeilijoille" on ilmaantunut näitä vauvauutisia. :)

    Meidän pieni neiti kun nappasi heti häämatkaltamme. :) Jäi se häistäkin kirjoittaminen kun olin ensimmäiset kolme kuukautta ihan pois pelistä.

    Vointeja ja tsemppiä!

    Terv. Morsion matkassa blogin dawn. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana kuulla sinusta! Ja onnea kovasti sinnekin :) Kamalaa, jos sullakin on ollut vastaavat olotilat... Jospa tämä mullakin helpottais, vaikka kolmen kuukauden rajapyykki meni jo aikaa sitten. Puuh.

      Poista
  8. Ehkä sitä tosiaan täytyy punnita pystyykö siitä reissusta oikeasti nauttimaan, jos olo on aivan kamala.. :/ Kovasti tsemppiä, kuulostaa kyllä äärimmäisen tukalalta tuo sinun olosi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu <3 Pitää varmaan lähtöpäivän aamuna vielä miettiä mitä tehdään :)

      Poista
  9. Voi että miten harmillista toi sinun pahoinvointi :( Voin vain kuvitella kuinka paljon harmittaa. Itsellä kyllä kokemusta siitä, että on reissussa kauhee pahoinvointi ja ei sekään kyllä kivaa ole! Oltiin just reissaamassa Vietnamissa, Kambodzassa ja Thaimaassa, kun tein positiivisen raskaustestin ja hetken päästä alkoi pahoinvointikin. Jäi kyllä sellanen reissukammo, että oksensin ihan vaan siitäkin, jos näin telkkarista mainoksen missä oli palmuja :D Luulin, että en enään ikinä halua Aasiaan, mutta kyllä sekin sit ajan kanssa helpotti ja nyt ollaan joulun jälkeen lähössä taas Thaimaahan :) ekaa kertaa lapsen kanssa.. Jaksamista sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Tuo minuakin vähän hirvitti, että jos olisin ollut raskaana meidän maailmanympärimatkalla, niin olisi kyllä ollut melkoista tuskaa :D Teille tulee varmasti ihana loma perheen kesken!

      Poista
  10. Voi pöhköä toi sinun pahoinvointisi... Tietysti toivon että pääsette reissuun, mutta toki niin että vointi olisi hyvä. Peukut ja kaikki tähdet nyt kohdilleen...
    ps. kiitos kommentistasi blogini puolella. Vastasin pikaisesti Krka:sta ja Brac:sta :)

    VastaaPoista
  11. Tsemppiä sinne vointeihin ja onnittelut vauvauutisista! Olen ollut taas huono kommentoimaan ja jäänyt varmaan onnittelematta vaikka aina lueskelenkin. Voittehan muuttaa suunnitelmia ja tehdä jonkin helpommankin retken, mutta joskushan voi olla ihan mukava olla kotonakin. Onhan siitä reissusta ehkä vaikea nauttia jos on koko ajan paha olo. Tuossa tilassahan se on niin arvaamatonta. Pidä huolta itsestäsi, jotkuthan menevät niin heikoksi, että joutuvat sairaalaan raskauspahoinvoinnin vuoksi. Tsempit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen huono kommentoija täällä terve, joten ei mitään! Pari viikkoa olisi tarkoitus kesälomasta ottaakin ihan rennosti vain mökillä hengaillen, joten siinä mielessä olisi kiva päästä myös tekemään tämä reissu. Ja olet ihan oikeassa. Voidaanhan me vain jumittua jonnekin kivaan paikkaan ja unohtaa tällainen "aktiivimeininki", jos päädytään lähtemään. Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  12. Voi että, toivottavasti sun olo jo helpottaisi. Ihan kamalaa edes kuvitella, millainen olo on... Sun raskauden raskaus (:D) saa myös mua miettimään, että apua, uskaltaako sitä toista lasta yrittää vaikka se on jo niin kovasti toiveissa. Tai siis, hmm, kun mun raskausaika oli mielestäni tosi helppo, loppuraskauden raskausmyrkytystä (ja sen takia sitten ennenaikaisesti käynnistettyä synnytystä) lukuunottamatta. Ainoa "pahoinvointi" oli lievä ällötys ja huimaus viikoilla 6-8, mutta esim. oksentanut en kertaakaan.

    Jotenkin sitä ajattelee nyt, että olipas kiva olla raskaana, mutta kun luen sun kokemuksesta, niin oikeasti havahdun mitä se voikaan olla! Tuntuu epäreilultakin jollain tavalla, miten olotilat voi olla niin erilaisia. Nyt kun ajattelen, että saisin toisen samanlaisen raskauden mitä mulla oli, niin tuntuu että hyvinhän sen jaksaisi tuon pienen vipeltäjän kanssa. Mutta on ihan hyvä varmaan pohtia, että jos sitä onkin noin pahoinvoiva, niin mitäs sitten. Kuinka sitä sitten jaksaa touhuta ja mennä noin pienen esikoisen perässä?

    Mutta Rimma, oot tosi sissi. ♥ En nyt tiedä osasinko pukea mun ajatusta sanoiksi, niin että sen pointin ymmärsi. Jaksamisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! <3 Sitähän ei tosiaan tiedä millaisia raskaukset ovat ja toinen voi poiketa vaikkapa siitä ensimmäisestä paljonkin. Mutta varmaankin helpommin tulee pahoinvointia, mikäli on siitä aiemminkin kärsinyt, tai ainakin näin voisi kuvitella :)

      Poista
  13. Minullakin oli kamala pahoinvointi pari kuukautta. Etenkin aamuisin olo oli pahimmillaan. Menin bussilla töihin ja pidättelin oksennusta koko matkan, usein syöksyin pysäkillä äkkiä ulos oksentamaan... Aika noloa, mutta minkäs teet. Töissä oli yhtä tuskaa, kun heikotti ja yökötti. Eipä tuo raskaus sitten kauaa salassa pysynyt. Oletko pystynyt olemaan töissä?

    Toisella kertaa pahoinvointi oli lievempää, mutta tilalla järjetön väsymys. Raskaus -sana kuvaa hyvin olotilaa. Toivottavasti sinulla helpottaisi pian. Aika harvalla pahoinvointi kestää koko raskauden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tiedän niin tuon tunteen! Olen kyllä ollut töissä koko ajan paria pahinta viikkoa lukuunottamatta ja itselläni ne illat on kaikkein pahimpia.. Meidän alalla onneksi on mahdollisuus tehdä töitä etänä aika paljon, joten se on ollut oma pelastukseni :) Toivotaan, että helpottaa pian!

      Poista
  14. En ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt on kyllä ihan pakko toivottaa tältäkin suunnalta tsempit!! Vaikea kuvitella miten raskasta on, kun on koko ajan noin huono olo :/ mutta helpottaa aivan varmasti ja toivon, että pääsisitte reissullenne :)

    Tuoreena rouvana ja myöskin perheenlisäyksestä haaveilevana alkaa väistämättä miettiä, miten oma kroppa raskauteen reagoi (siis jos luoja suo, että raskaaksi tulee :). Haluaisin jo malttamattomana luopua hormonaalisesta ehkäisystä. Tosin meillä on häämatka edessä vasta 4 kuukauden päästä, joten taitaa olla hieman riskialtista lopettaa ehkäisyä ennen sitä :/ toisaalta voi olla ettei tulekaan niin helposti raskaaksi. Tai sitten tulee heti. Kuka sen nyt tietää :D

    Tällaisia sekavia ajatuksia täällä.
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän ei tosiaan tiedä! Itsekin olin varautunut siihen, että voi mennä vuosia että saadaan vauva aluille, jos sittenkään, sillä lähipiirissä on jouduttu turvautumaan hormoonihoitoihin. Mutta toki tajuttoman kiitollisia ja ihmeissämme olimme, kun meitä onnisti näinkin pian :) Ehkäisyhän on hyvä lopettaa juuri ennen häämatkaa, niin tiedä jos siellä sitten vaikka lykästäisi! :D

      Poista
  15. Toivottavasti en pahoita mieltäsi kommentillani, mutta on pakko ottaa esille myös asian kääntöpuoli. Itse olen yritänyt lasta vuosia tuloksetta ja olisin valmis luopumaan aika monesta matkasta raskauden tähden, vaikka reissaamisesta paljon pidänkin. Haluankin siis vain muistuttaa sinua, ja muita täällä kommentoijia, että toivottavasti ette ota tilaanne itsestäänselvänä. Lapsia ei todella hankita, niitä saadaan, jos hyvin käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pahoita mieltäni ja olenkin odottanut milloin joku asiasta mainitsee. Se, että satun kärsimään poikkeuksellisen kovasta raskauspahoinvoinnista ja siitä täällä mainitsen ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö olisi onnellinen ja kiitollinen raskaudesta. On aika pirun vaikea olla koko ajan naama näkkärillä, kun olo on niin heikko ja mikään ei pysy sisällä. Mutta silti onhan se sanomattakin selvää (toivottavasti on), että oksennan ihan mieluusti sen 9 kk, jos se takaa sen, että meidän lapsi saadaan elävänä ja terveenä tähän maailmaan. Saa kai minua silti harmittaa, jos ei jokin pitkään odottamani asia toteudukaan? Jos pitää valita, niin tottakai valitsen ennemmin tämän lapsen, kuin kaikki maailman matkat. Toivottavasti pointti tuli nyt selväksi :)

      Olen tosi pahoillani, että teillä ei ole vielä onnistanut ja toivon todella, että sinäkin pääset vielä kokemaan tämän elämän ihmeen!

      Poista
    2. Yhdyn sekä anonyymin että Mallan näkemykseen...enemmän kokemuksta anonyymin kokemuksesta, mutta toivo ja usko vie pitkälle. Helppoa ei ole eikä mikään oo itsestäänselvää. Voimakas pahoinvointi tai mikä muu vaiva tahansa on kuitenkin perseestä. Ei näitä asioita oikeen voi verrata. Kaikkea ei saa helposti elämässä, enkä tiedä onko kaikella aina oikeasti tarkoitusta...ei kärsimys jalosta! Mutta ehkä oppii jotain (ehkä;) ja toisaalta osaa arvostaa sitten vielä enemmän.

      Poista
    3. Taatusti tämän kokemuksen jälkeen osaa arvostaa sitä lopussa odottavaa pakettia entistä enemmän. Olen ihan samaa mieltä, ettei näitä juttuja voi oikein verrata, mutta silti ymmärrän ensimmäisenä kommentoineen anonyymin harmituksen, enkä millään muotoa halua vähätellä sitä, ettemmekö olisi ikionnellisia tulevasta vauvasta. Vaikka tämä oksentelu jatkuisikin sinne synnärille asti!

      Poista
  16. Mä niin pidän peukkuja, että reissuun pääsisitte. Toisaalta juuri syntynyttä pientä kummipoikaani kun kävin ihmettelemässä, niin voisin vaikka vannoa, että tämä tuska kaikki unohtuu sen onnen kohdatessa kun teidän pieni on syntynyt maailmaan :) Voin vain kuvitella jatkuvan pahan olon ja fiiliksen mitä kaikki sen mukana tuomat esteet herättää. En varmasti olisi itse ottanut asiaa puoliksikaan yhtä hyvin kuin mitä sinä olet sen ainakin näin blogin perusteella ottanut. Sydämestäni toivon, että olosi pian helpottaa ja normalisoituu, jotta pääset nauttimaan odotuksesta :) -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti se "palkinto" on kaiken tämän arvoista! En epäile sitä hetkeäkään :) Tänään onkin ollut taas aavistuksen parempi päivä, mutta eilen kyllä olin vajota niin syvälle suohon sen olotilan kanssa, että apua. Ehkä nämä hormoonitkin sekoittaa päätä sopivassa suhteessa… Kiitos Milla <3

      Poista
  17. Voi että! Ihan kökkö tilanne. Tietääkö muuten joku että miten on, korvaako matkavakuutus tällaisia "sairastumisesta" johtuvia reissun peruuntumisia? Minäkin kiltisti makselen vakuutuksia muttei ole hajuakaan korvaisiko se edes tällaisesta mahdollisesta etukäteisperuuntumisesta mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies aikoi huomenna soitella vakuutusyhtiöön, mutta eiköhän ne korvaa, jos käyn hakemassa lääkärintodistuksen matkustuskyvyttömyydestä :) Ja toisaalta, ei me menetetä kuin lentoihin menneet rahat, joten sikäli se ei edes harmittaisi.

      Poista
  18. Höh miten syvältä :( Itse kärsin tässä yksi päivä ilmeisesti jonkinlaisesta ruokamyrkytyksestä (ei, ei ollut krapulaa :D) ja voi jösses miten kamalaa se posliinin halaaminen oli sen parin tunnin ajan.. En voi kuin kuvitella miten ikävää tuo jatkuva ykäily on. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sait vähän esimakua meikäläisen elämästä :D :D Onneks sulla meni vaiva pian ohi!

      Poista
  19. Siis mitä mitä mitä???!! Miten mulla on mennyt tällainen ilouutinen ihan kokonaan ohitse???? Syytän nyt täysin tätä liian hektistä ja kiireistä elämää, kun ei ole blogeja ehtinyt lukea tavallisella tahdilla.
    Siis ää, onnea teille molemmille ihan hirmuisesti!! Kuinka ihana kuulla, että teille on tulossa pienokainen ♥
    Mä jotenkin koko ajan oon luullut, että sä olet saanut jonkun pahan pöpön sieltä teidän maailmanymärysmatkalta ja olen harmitellut oloasi niin paljon. Mutta tämä, tämä vasta ihana uutinen!!! Nyt mun on kyllä kaivettava aikaa blogien seuraamiselle, kun kaikkia tällaisia ihaia uutisia pääsee ohi silmien. Onnea vielä ♥♥♥

    VastaaPoista
  20. Voi eiiii, toivottavasti olosi paranisi sen verran että pääsisitte matkaan! Hurjasti tsemppiä!! <3

    VastaaPoista
  21. Todella harvoin jätän kommenttia mihinkään, mutta nyt tuli ihan pakottava tarve :) Onnea ensinnäkin raskaudesta! Ihana juttu.
    Tunnen tuskasi, mitä tulee pahoinvointiin. Olen kärsinyt itse samaisesta kaikissa kolmessa raskaudessa ja päätynyt tiputukseen saakka jatkuvan oksentamisen takia. Pahoinvointi on alkanut aikaisin ja kestänyt sinne puolenvälin tuntumaan ja kerran hiukan ylikin. Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta, on tullut se parempi päivä ja olo on helpottunut pysyvästi. Toivotaan, että se kirkkaan taivaan -salama tulee sinullekin pian ja pääset nauttimaan lomastasi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja näistä lohdullisista sanoista! Toivoa siis on vielä, että tämä joku kaunis päivä hellittäisi! Sitä odotellessa :) Kiitos ja mukavaa kesän jatkoa! Kommentoi toki toistekin :)

      Poista
  22. Hitto kun multa on kommentointi jäänyt ihan mitättömälle tasolle jälkikasvun myötä, siispä tämäkin viiveellä: Voi plörinä tuota pahoinvointia! Ymmärrän täysin ettei ajatus siitä, että vauvan saavuttua moiset unohtuu, paljon lämmitä. Mulla ei edes ollut suuroa ongelmia ja silti kyrsi välillä niin ettei mitään järkeä. Sulla varmasti etenkin kotona makaaminen ottaa koville, ne nurkat kun on jossain vaiheessa aika nähty. Kaikki sympatiat sinne! Kyllähän ton TÄYTYY kohta loppua!

    VastaaPoista
  23. Todellakin tympii jo nuo pahoinvointijutut. Varmaan se on jo kaikille tullut selväksi, pitääkö se silti joka postauksessa erikseen mainita. Blogisi on mennyt ihan pilalle. Anteeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasitko, että edellisessä postauksessa en tätä maininnut? ;) Ja voin kuule kertoa, että ei tämä itsestäkään herkkua ole, mutta tämä on tietääkseni minun blogini ja kirjoitan tänne just siitä miltä minusta tuntuu. Tällöin tuntui veemäiseltä, tänään ihan hyvältä. En aio jatkossakaan esittää olevani suu korvia myöten virneessä, jos se ei sitä ole. Piste. Ehkä löydät jostain muualta mieluisampaa luettavaa, tänne kun ei ole pakko kenenkään tulla mieltänsä pahoittamaan, jos meikäläisen lätinät ei kiinnosta.

      Poista
    2. No huh huh tuo anonyymi :D (ja jännä että anonyymisti kommentoi...)
      Mä taas ajattelin tulla sanomaan, että mun mielestä on mahtavaa että blogeissa on tekstiä raskauden tuostakin puolesta. Raju raskauspahoinvointi on varmasti tosi hirvittävää, ja koska kyse on niinkin ihanasta asiasta kuin raskaudesta, on asiasta vaikea "valittaa", saati saada ymmärrystä. Paitsi toisilta raskauspahoinvointia kokeneilta :) Sä oot mun henk.koht. sankari, että ylipäätänsä mietit reissuille lähtöä ja saat blogia päivitettyä oloista huolimatta! Täällä nimittäin (pieni paljastuksen hippunen ;) tämä mun aivan tavalliseen luokitukseen uppoava, normaalitasoinen raskauspahoinvointi/-oksentelu ja ekan kolmanneksen vetämättömyys veti blogaajan tyysti hiljaiseksi kahdeksi kuukaudeksi! Mutta nyt alkaa helpottaa ja toivottavasti (+ilmeisesti?) niin myös sullakin! Nauttikaa reissusta ja pura tänne just niin paljon kun haluat!!

      Poista
    3. Nää on niin näitä :D Lähinnä huvittavaa…

      EIKÄ! Sinäkin brutukseni! Voi että ihana uutinen. Onnea ihana! Ja joo. Huh, onneksi sulla ei ole ollut näin pahat olot ja täälläkin tosiaan vointi helpotti samantien, kun lähdettiin reissuun! Että taitaa tulla melkoinen maailmanmatkaaja ;) Oi innolla odotan, että kuulen lisää teidän odotuksesta!

      Poista
  24. Anna tulla vaan, jos harmittaa ja on paha olo, niin mitäpä sitä aina ruusuisten lasien läpi katselee... (plus aina löytyy niitä joita harmittaa 1) se että mainitset asian 2) se että et mainitse mitään pahasta olosta ;) )

    Ja tiedän NIIN tuon fiiliksen, odottaessani ekaa muksua olin reissussa ihan viime hetkille asti - tai siis siihen asti kun sain lentää, mutta kakkosen kanssa loppuraskaus meni päin pyllyä. Muutamaa kuukautta ennen H-hetkeä piti lähteä vielä ulkomaille juhlistamaan kaksia häitä, molemmat läheisten ystävien, mutta eihän niistä reissuista mitään tullut. Harmitti ihan hitosti, ja vaikka kuinka hoki itselle sitä että kyllä se tästä, reissataan sitten kun muksu on täällä ja niin päin pois, eipä se hirveästi auttanut... Mutta loppujen lopuksi teki ihan hyvää jäädä sohvalle makaamaan... Tsemppiä joko reissulle tai sinne kotimaahan!!!" <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä ihan oikeassa! Koskaan ei ole hyvä kirjoitti sitten mitä tahansa ;) Mä uskon osaavani kuvitella tuon harmituksen fiiliksen! Me nyt ollaan täällä lähdössä matkaan, joten katsotaan mitä reissusta tulee. Toivottavasti ainakin kiva ja pahoinvoimaton! :D

      Kiitos Satu <3

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: