Sanoinkuvaamattoman upea Aitutaki

Kirjoituspaikka: Mustanaamion peräluukku, Matamata, "Hobbiton", Uusi-Seelanti

Ensimmäisen Rarotonga yön jälkeen pörryyttelimme pienellä potkurikoneella vajaan tunnin lentomatkan päässä sijaitsevalle parin tuhannen asukkaan kansoittamalle Aitutakille. Meillä molemmilla oli odotukset kyseisen saaren suhteen pilvissä, sillä Aitutakilla vieraillut kollegani oli ylistänyt paikkaa maasta taivaisiin. Ja tämä pieni paratiisiksikin luonnehdittu 18 neliökilometrin kokoinen saaripahanen ei todellakaan pettänyt mielikuviamme. Valkoista hiekkaa, turkoosia laguunia ja vehreitä palmuja riitti silmänkantamattomiin!

Ensimmäinen ilta hurahti nopeasti meidän ihmetellessä ranta-asumuksemme ympärillä sijaitsevia maisemia ja sen pihapiirissä viihtyviä rapu-pettereitä. Aluksi ihmettelimme mitä rantahietikossa olevat kolot ovat, mutta sitten hoksasimme, että rapu-petteri oli jättänyt kuorensa reiän ulkopuolelle parkkiin ja oli itse kaivamassaan luolassa päiväunilla. Villikanan siiven alta myös kurkisteli joku unihiekkaa silmiinsä saanut pikku-kaveri. Tuo uneliaisuus itseasiassa kuvaakin koko paikan meininkiä aika täydellisesti. Täällä kannattaa jättää kello kotiin ja sulautua paikallisen väestön leppoisaan elämänrytmiin.

Olisin voinut seurata pihapiirissämme asuvan kanaemon ja sen kolme tipusen touhuja koko seuraavankin päivän, mutta mies patisteli meidät liikkeelle heti aamutuimaan, jotta ehdimme tsekkaamaan Aitutakin joka aamuiset markkinat. Sieltä mukaan tarttuikin juuri puista poimittuja hedelmiä sekä uunituoretta (pulla)leipää aamupalaksi. Ja tottahan toki aamupalaleivästä liikeni oma osansa myös meidän pihan kummitipuille.

Ampiaisen jälkeen lähdimme kurvailemaan vuokraskootterilla ympäri saarta ja kävimme lounaalla pienessä rantaravintelissa. Leppoinen chillailupäivä oli ihana päättää rantavedessä pulikointiin ja painua lopulta ajoissa uinumaan, sillä seuraavana päivänä oli tiedossa risteily ympäri laguunia.

Laguuniristeily oli yksinkertaisesti niin huikea kokemus, että siitä on ihan pakko kirjoittaa oma postauksensa, mutta näiden parin kuvan avulla näätte vilauksen jo nyt siitä millaisesta paikasta oli kysymys. Jos jo Aitutakin pääsaari sai silmämme suurinpiirtein tippumaan päästä upeudellaan, niin laguunia ympäröivät pienet autiosaaret iskivät lopullisen niitin arkkuun. WOW THAT'S AMAZING! - taisi kuulua aika monilta huulilta useammin kuin kerran...

Risteilyn jälkeiset päivät vietettiin edellisiä mukaillen, eli rentoillen. Ei oikeastaan tehty mitään muuta, kuin vaihdeltiin vain makoilupaikkoja terassin, sängyn, rannan sekä riippumaton välillä. Minä herkuttelin siskon kokoaman Suomi-karkki-koti-ikävä-survival-packin salmiakkijämillä ja J jääkylmällä oluella. Mies kokkaili meille kevyitä aterioita ja minä pyykkäsin. Ihan perinteistä arkea Aitutakin tyyliin siis.

Viimeisenä iltana lämpötilan hieman laskettua saimme itsemme kammettua liikkeelle ja kipusimme Aitutakin korkeimmalle nyppylälle ihastelemaan maisemia. Ja nättiähän siellä oli. Kuinkas muutenkaan. Kämpille palattuamme menimme vielä rantaan ihastelemaan laguunin taakse laskevaa aurinkoa ja odottelemaan pimeän laskeutumista hiiskumattomassa hiljaisuudessa. Kyllä siinä kieltämättä kävi molemmilla mielessä ajatus, että tänne me vielä joskus palaamme.

Tästä taisi tulla melkoinen ylistyspostaus, mutta minkäs teet. Aitutaki on ehdottomasti yksi uskomattomimmista paikoista, jossa olen koskaan ikinä käynyt. Jos joskus olette tuollapäin maailmaa, niin luvatkaa, että menette käymään siellä! Suosittelen kuitenkin ottamaan mukaan korvatulpat, jos haluat saada nukutuksi kello neljää pidempään kukkokiekuiden keskellä.

Mukavaa päivää sinne ja hyvät yöt meille!

PS. Anteeksi, jos nostatin matkakuumetta..

EN // Wen't to Aitutaki, Cook Islands. It was one of the most amazing places I have ever seen.