2013/07/14

Vuortenvalloittaja Rimmanen

Vähän ehkä mahtipontinen tuo meikäläisen otsikointi, sillä olen elämässäni kiivennyt jalkapelillä ainostaan Mount Pyhitykselle (422 m), joka siintää mökkimaisemiemme laitamilla. Ehkä tämä kiipeilemättömyys on vaeltamista rakastavalle ihmisille jäänyt siksi niin vähiin, kun olen kärsinyt koko nuoruuteni todella pahasta korkeanpaikankammosta. Typerää kammo sanoin minä ja päätin alkaa haastaa itseäni voittaakseni painajaisteni kohteet. Siitä se ajatus sitten lähti ja päätimme seuraavalla Sveitsin reissullamme ottaa aimo harppauksen kohti korkeiden paikkojen valloitusta. Ja sen me myös toteutimme. Kiipesimme Grosser Mythenille (1898 m).

Hurautimme autolla Schwyziin, josta lähdimme patikoimaan kohti päämääräämme. Ensimmäinen pätkä oli leveää hiekkapolkua, jonka jälkeen sukelsimme metsään ja talsimme läpi vuoristoisten lehmälaitumien. Matkalla oli portti jos toinenkin, joista kuljettaessa piti ehdottomasti ne muistaa sulkea jälkeensä, jotta alppilehmät pysyivät omilla alueillaan. Kaikkien lehmien kaulassa kilkahteli hiljkseen kello, joten melkoinen kalkatus vuorten välisessä laaksossa kaikui äänteen sekoittuessa toisiinsa.


Pilvien peitossa oleva Grosserin pikkusisko, Kleiner Mythen (1811 m) ja ladon varjossa lepäilevä ammuu.


Kun metsäreittiosuus oli takana ja otimme pienen juomatauon Holzeggissä ravintolan terassilla, tähyillen samalla kaukaisuudessa Mythenin päällä siintävää päämääräämme. Tässä vaiheessa minua vähän huippasi, mutta eihän siinä auttanut muu, kuin lähteä patikoimaan rohkeasti eteenpäin. Holzeggiin pääsee muuten myös köysiradalla, joten kipuamismatkaa Mythenille voi näin ollen halutessaan lyhentää roimasti. Mythenin huipun saavuttaaksen on kuitenkin matkaa jatkettava joko jalkapelillä taikka ökyillen helikopterilla. 


Maisemathan koko reissulla olivat ihan sanoinkuvaamattoman upeat, vaikka ei se näistä kuvista tietenkään ihan samalta näytä, kuin omilla iiriksillä zoomaillessa. Holzeggiltä jonkun matkaa kiivettyämme vastaan tuli kyltti, jossa kerrottiin selkeällä saksankielellä että tästä eteenpäin etenet omalla vastuulla. Näin korkealle kipuaminenhan lasketaan itseasiassa ihan vuorikiipeilyksi, eli meikäläisten tavanomainen matkavakuutus ei olisi korvannut kyseisellä reissulla mahdollisesti sattuvia vahinkoja niin materialle kuin omalle terveydellekään. Oli siis parempi katsoa hyvin hyvin tarkkaan, mihinkä jalkansa tökkäsi.


Siellä näkyy Holzegg, jossa juuri olimme ravintelin terassilla ryystäneet vettä. 


Polku eteni siksakkia pitkin vuoren lähes pystysuoraa rinnettä. Omalta kohdaltasi pystyit näkemään alhaalta Holzeggistä kipuavat kanssakiipeilijät ihan vain kuikistamalla (varovasti) polkusi reunuksen yli. Tässä vaiheessa kuitenkin pilviä alkoi meidän harmiksemme pikkuhiljaa kerääntyä, joten piti pitää kiirettä jotta ehtisimme nähdä huipulta Mythenin toiselle puolelle Luzerniin, jonka järven rannalla minä ja J kihlauduimme reilu vuosi sitten.


Yläpuolella punaisen kallion oikealla puolella näkyvä ketjuilla aidattu harjanne näkyy tässä alapuolella olevassa kuvassa koko komeudessaan. Meidän "onneksemme" pilvet olivat peittäneet jo pahimmat pystysuorat pudotukset alas laaksoon, joten tämäkin aavistuksen omaisesta huimauksesta kärsivä kameran kanssa kiipelijä uskalsi harjanteen muitta mutkitta ylittää.


Kohta ollaan perillä!


Ja sitten ei muuta kuin nauttimaan maisemista ja ottamaan parit pakolliset pojotuskuvat vuoren huipulla. Pilviverhot olivat tässä vaiheessa jo sen verran massiiviset, ettei vieressä kohoavia yli kolmetonnisia lumihuippuja enää näkynyt kunnolla. Sieltä täältä kuitenkin onneksi pilkahteli se meidän kihlautimispaikka, joten saimme väsyneinä mutta onnellisina fiilistellä oikein olan takaa.


Tankkasimme itseemme yhdet hyvinkin kaloripitoiset pähkinäkipfelit ja keräsimme voimia kohta alkavaa laskeutumista varten.


Sitten eikun taas menoksi. Kuten näätte, oli pilvet ihan tosissaankin ottaneet vuoren syleilyynsä, joten ehdimme huipulle ihan viime hetkillä. Tuntia myöhemmin sieltä ei olisi nähnyt enää yhtään minnekään.


Alaspäin tultiin aika paljon reippaampaa tahtia, kuin kiipesimme ylös. Tietenkin. Mutta melkoisen raskasta laskeutuminen oli etenkin polville, jotka tämä tyttö on onnistunut hevosten kanssa könytessään vaurioittamaan. Alas kuitenkin päästiin ilman ongelmia ja neljä tuntia kestänyt vaellus oli takanapäin. Pakko kyllä myöntää, että olin itsestäni ja siitä, että pystyin voittamaan pelkoni, ihan älyttömän ylpeä. Kyllä nyt kelpaa haastaa itsensä uudelleen Uuden-Seelannin vuoristossa joulukuussa.


Sellainen se oli. Meidän retkemme Sveitsin vuorilla. Jos jotakuta tällainen kiipeily kiinnostaa, niin voin erittäin lämpimästi suositella Sveitsin reissulla kipuamista Mythenille. Vuoren juurelle kun ei ole Zürichistäkään kovin pitkä ajomatka. Kunnon vaelluskengät ovat ihan must, mutta muita erikoisvarusteita et mukaasi tarvitse.

Kiitos vielä isoveljelle, kun toimit meidän loistavana reseledarena!

Pus pus ja kivaa sunnuntain jatkoa ystävät!

PS. Terkkuja Oulusta! Täällä on ollut oikein kivaa ja on ollut ihana nähdä kavereita. Illalla auton nokka käännetään kohti Kaenuuta ja kotikontuja.

EN // Last weekend we climbed to the mountain of Grosser Mythen (1898 m) in Switzerland. The experience was just amazing!

Kaikki postauksen kuvat on otettu Olympukselta testissä olevalla M. Zuiko 12mm f2.0 linssillä. Niin ja tietysti runkona vanha tuttu Olympus OM-D E-M5.



28 kommenttia :

  1. Ihania kuvia! Näyttääpä kotoisalta, vaellus on parasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (: Oli kyllä ihan huikeata päästä nuihin maisemiin vaeltamaan! Vähän vaihtelua näille rakkaille Suomen korville (:

      Poista
  2. Apua! Mulla ei edes ole korkeanpaikankammoa, mutta joskus painajaisia nähdessä olen juurikin ollut jossain korkealla reunalla. En ikinä uskaltaisi, siispä nostan todella hattua!

    Kuvathan on aivan huikaisevan upeita. Minä kun en ole matkustellut juuri ollenkaan niin kyllä näitä ihaillen tulee katseltua :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä! Ihan samoja painajaisia täälläkin :D Paitsi että niissä unissa mä aina tipun... Vähän kyllä kieltämättä jännitti!

      Kiitos (: Näitä kuvia oli kiva räpsiä!

      Poista
  3. WAU! Ompa huikeita kuvia, ihan kuin jotain unimaisemaa! Mulla otti mahasta ja pyörrytti pelkkiä kuvia katsoen, jäis kyllä tältä korkeanpaikankammoiselta menemättä. Huiiii :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Eihän nuista huudeista voi huonoja kuvia ottaakaan! Kyllä siellä oli niin upeaa.. Ja vähän semisti pelottavaa, joten ymmärrän kyllä mitä tarkoitat :D

      Poista
  4. Ihan henkeäsalpaavan upeita kuvia. Herätti kyllä hurjan kaipuun maailmalle!

    Ja Uudessa-Seelannissakin noita vaellusmahdollisuuksia riittää ihan pilvin pimein :-----)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti (: Maisetmat oli juurikin sellaisia, henkeäsalpaavia!

      Siellähän niitä todentotta riittää! Pitääkin mennä hankkimaan uudet ja kevyemmät vaelluskengät, jotta on sitten taatusti hyvät popot millä samoilla!

      Poista
  5. Hienoja kuvia! Vaellus on parasta ja Sveitsi, ai että!

    VastaaPoista
  6. Oih! Näyttää niin siistiltä! Tahtoo, tahtoo :)

    VastaaPoista
  7. Voi että, näyttää ihanalta! Lehmät, purot ja maisemat... Mäkin olen ollut muutaman kerran Sveitsissä vaeltamassa. Ainakin Oeschinenseen reunamilla ja Montreuxin lähellä oli joku kerta. Täti ja sen mies vei meitä esim. häämatkalla iiiiihan hulluja reittejä pitkin. Reitti oli suljettu aidoilla ja keltaisilla kylteillä, että polut ovat sortuneet, ei saa mennä. No, mutta mehän mentiin! Jossain kohdissa sai lyödä sauvoja ihan tosissaan jäähän, että pysy pystyssä, toisissa yritettiin vaan pysyä vinolla soraseinämällä. Onneksi selvittiin hengissä! Enää ei kyllä kunto tai pää kestäis... :)

    Ja nyt tarviikin tehdä Raclettea joku päivä, kun tuli Sveitsin reissut mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauhia mitä reissuja! :D Mä en olisi edes tuonne Mythenille kiivennyt sateella, kun kivikot muuttuivat ihan älyttömän liukkauksi, puhumattakaan jäästä :D

      Ei muuta kuin racletet tulille! (:

      Poista
  8. Kääk miten ihania kuvia! Tuli nyt kyllä erittäin vakava Alppi-kaipuu tänne...
    Ja onnea vuorenvalloituksesta! ;)

    VastaaPoista
  9. Niin kuin joku jo aiemmin sanoi, kerrassaan henkeäsalpaavaa! Ja aika hurjan näköistä välillä :)
    -Anna

    VastaaPoista
  10. Onpa huikeita maisemia! :) Upeaa! Varmasti ollu tosi upea kokemus seikkailla tuolla. :) Hei, miulla on siulle jotain blogissani. :) Käyhän kurkkaamassa! :) Vivi Vinna

    VastaaPoista
  11. Huih, mitä kuvia... Mua olis kyllä varmaan vähän huipannut. Upea suoritus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kieltämättä itsekin kuvittelin, että varmaan vähintäänkin pyörryn, mutta käsittämättömän hyvin sitä sitten kuitenkin uskalsi kivuta (:

      Poista
  12. Vautsi ihan mielettömiä kuvia ja varmaan oli myös ihan hurja reissu! Jännä, miten tuo määränpää ei näytä niin korkealta, mutta sitten noista kuvista paikan päällä ilmenee ihan uusi maisema ja kaikki vuorenhuiput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepäs se. Kaukaa parkkipaikalta käsin se ei tosiaan näyttänyt korkealta, mutta kyllä se siinä vaiheessa kun vuoren rinnettä kapusi ylös, alkoi konkretisoitua :D

      Kiitos! Oli kyllä huikea reissu!

      Poista
  13. Mitkä maisemat! Tosi upeeta! Ja hui mikä suoritus! En tiedä kykenisinkö itse samaa, ihan vaan kun ei ole tarpeeksi kuntoa :D Korkeanpaikankammoa mulla ei kyllä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se melkoinen rypistys ja jalat oli sen jälkeen aika poikki :D

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: