2012/07/10

Kuulkaa korpemme kuiskintaa

Terve! Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin jne, joten olen pysytellyt mahdollisimman kaukana interneetistä kohta viikon. Välillä ote on hieman lipsunut ja kännykän näytöltä on ollut pakko tihrustaa teidän kuulumisia.

Lähdin siis viime viikon perjantaina suoraan töiden jälkeen ajelemaan kohti pohjoista. Vajaan 800 kilometrin matkaan en saanut kulumaan kuin vaivaiset 9,5 tuntia, sillä oltiin trion kanssa liikenteessä yhden pysähdyksen taktiikalla. En taida osata sanoin kuvailla miten uskomaton fiilis valtasi mieleni istuttuani koko pahuen päivän autossa, kun viimein näin tuttujen ja niin rakkaiden maisemien lipuvan silmieni editse. Olin saapumassa maailman parhaaseen paikkaan. Isän ja isänisän jylhiin synnyinmaisemiin, isäni omin kätösin rakentamalle mökille, kirjaimellisesti keskelle korpea.

Ensin tienhaarasta pilkisti vanha jo vuosia sitten toimintansa lakkauttanut ei-niin-tyylikkäästi-ajan-patinoima kyläkauppa. Muistan elävästi vieläkin miten pikkutyttönä, edesmenneen mummuni kanssa, käytiin Inkeen-kaupalta kesäkuumalla ostamassa sellaiset pienet Valion vanilja-pikarit, jotka syötiin tietysti puisella lusikantapaisella lapiolla. Tiedättehän te. Välillä mukaan saattoi tarttua myös legendaarisia kettukarkkeja tai suussa hitaasti sulateltavia ranskan pastilleja.


Viisi kilometriä Inkeen-kaupalta ja saavun Heikin-paarille. Älkää kysykö miksi tätä vanhaa savusaunaa kutsutaan sillä nimellä, mutta ennen vanhaan tämä hirsikoppero komisti järven rantamaisemia. Tässä samaisessa hikihuoneessa on isäni 60 vuotta sitten parkaissut ensimmäiset rääkäisynsä tässä maailmassa. Katsoinpa näillä seuduilla minne tahansa, voin oikein kuulla historian lehtien havinan ja nähdä sieluni silmin esi-isien jalanjäljet tutuilla silminkantamattomiin jatkuvilla erämailla.


Paitsi tuona iltana ei havissut edes lehti puissa, sillä koskaan minun muistini mukaan ei ole tässä kyseisessä maailmankolkassa ollut nuin tyyntä. Muutaman sadan metrin päässä paarilta pilkistääkin jo isäni synnyinkoti pellon laidasta suurten koivujen takaa ja tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt. Niin kai se onkin.



Tuohon puumajaan on muuten eräät kerrat kiivetty ja tuohon vanhoista kalaverkoista tehtyyn jalkapallomaaliin parit lisää ilmaa täytteekseen kaipaavat pallot potkittu.



Vihdoin pääsen mökkitielle, jonka varrelta poimin mummulle kissankelloja jo lapsena.

Poimin tutulta mättäältä sinisiä lempikukkiani myös tällä kertaa, mutta lasken ne mummun lämpimän käden sijasta kirkonkylällä ruohikon peittämälle hautakummulle.


Lopultakin. Perillä ja valmiina vastaanottamaan äidin pehmeä ja pullantuoksuinen tervetuliaishalaus.


Seuraava aamu valkeni ihan yhtä tyynenä, kuin edellinen ilta päättyi. Otettiin trion kanssa lepoasento laiturille aurinkoon. Kyllähän loma on ihmisen parasta aikaa! Varsinkin, jos muulikki paistaa.



Pökö löysi itselleen välipalaa.


 Mökkeilyyn kuuluu lettujen paistaminen yhtä oleellisesti kuin rantasauna ja vähän mustaksi kärähtänyt grilli(tai siis minun tapauksessani soija-)makkara.


Illalla suunnattiin kirkolle rokkaamaan! Serkkuni soittaa bändissä nimeltä Satellite Stories ja he olivat juuri palanneet Japanin kiertueeltaan vetääkseen keikan siellä tuppukylässä. Ja kyllä, hyvin vetivätkin!


Minun ja äidin mukana konsertissa olivat äidin vanhemmat. Mummu ja pappa seurasivat lapsenlapsensa esiintymistä hyvin onnellisina. Ihan siinä itsekin herkistyi, kun katseli heidän vienossa hymyssä olevia huuliaan ja ryppyisiä liikutuksesta kostuneita silmänurkkiaan.


Konsertin jälkeen suuntasimme neljästään takaisin mökille tallettamaan viimeiset auringonsäteet muistiin ja lämmittämään rantasaunaa.



Pullan makuun keli oli himpun verran liian kuuma. Mitäs on sellainen pikku-läski.


Meidän vanhus. Pökön ja Pupun emä Nasu aka Enkeli.


Aurinko laski lähes peilityynen järven selän taakse ja värjäten samalla koko tienoon punaiseksi.



Sunnuntaina satoi vettä. Paljon. Herkuttelimme myöhäisellä brunssilla ja päätimme lähteä etenemään ukonilman säikäyttäminä kohti vanhempieni kotia.

 

Matkalla pysähdyttiin katsomaan serkkuni vastasyntynyttä tyttöä. Mummulle ja papalle neiti on jo kuudes lapsenlapsenlapsi. Ja taas herkisteltiin. Tietty.


Lapsuuden kotini lähellä 5-tietä vartioi Hiljainen kansa. Suhteellisen pelottavia heinähattuja minun mielestäni..

 

Tämmöistä täällä. 

Millaista siellä?

Jatkan lomailua, mutta en velttoilua. Sillä ihme tapahtui ja menin tänään salille! Voin kuulkaa kertoa, että sinne pääseminen oli se haasteellisin tehtävä. Paikan päällä en enää muistanut, miksi olenkaan pitänyt yli kuukauden taukoa? No nyt tauko on toistaiseksi ohi ja kylläpäs sai pakarat kyytiä! Huomenna uudestaan. Palataan taas muruset! 

PS. Voitin BLACK.bling.WHITE-blogin arvonnassa huikean kauniin hiuskorun! Minä, joka en koskaan ikinä voita arvonnoissa mitään! Tämä oli ihana lomaylläri. Kiitos.


51 kommenttia :

  1. Ihana kirjoitus. Ihanat kuvat. Ihanat hauvat. Ihana tunnelma. Ihan täällä herkistellään :)

    VastaaPoista
  2. ..jylhien järvien loiskintaa.. :) Säkin oot siis Kainuusta kotoisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä <3 Ja ylpeä siitä! Isä on Kuusamon suunnalta ja siellä siis meidän mökki. Itse reilut sata kilsaa etelämpää. Sinäkin siis?

      Poista
    2. Hih samoin! :) Vaikka kuinka nuorena halusi sieltä pois, niin nyt ei voi olla kuin ylpeä juuristaan. Ja Kainuun maisemat on vaan niin ihanan kotoisia <3

      Tunnistin kyllä tuon Hiljaisen kansan, joten aavistelen mistä päin sä olet :) Mutta niin mä oon tosiaan Kajaanista kotoisin. Tai siis Kajjjaanista! :D Ainut huono puoli noissa hoodeissa on, kun sinne on täältä etelästä niin samperin pitkä matka!

      Poista
    3. Ihanaa fiilistelyä! Lopussa tuli vielä huikea ylläri, kun tunnistin Hiljaisen kansan! En voi Annien tavoin sanoa olevani varsinaisesti kotoisin Kainuusta, mutta äitini on ja iso kasa sukulaisia siellä edelleen asuu. Kyllä Kainuu taitaa virrata voimakkaana myös omissa suonissa, sillä ikäni Turun seudulla asuneena minulta yhä töissä kysytään mistä päin olen kotoisin. Puheessa kun läikähtelee äidin murre.

      Vuosiin en ole noissa maisemissa liikkunut, mutta kaipuu on edelleen. Ehkä vien ensi kesänä miehen tutustumaan korpimaisemiin, joissa tämä tyttö lapsuuden kesät vietti.

      P.S. Olen aina rakastanut Nälkämaan laulua ihan tolkuttomasti. Se on jotenkin niin lohdullinen... <3 Äh, nyt mä ihan herkistyin...

      Poista
    4. Annie; samma här! Tänne on kyllä aina niin ihana tulla <3 Vaikka matka on pitkä.. Hihi, kolomen J:n Kajjjaani!:D

      Varpunen; Oi ihana kuulla, että sinunkin juuret on samoilta seuduilta. Kainuun murre on kyllä yleensä sellainen, että se tarttuu ja pysyvästi! Tuo ihmeessä mies tänne. Täällä on kyllä paljon nähtävää ja koettavaa.

      Nälkämään laulu on UPEA ja koskettava. Minäkin herkistyn joka kerta, kun sen jossain kuulen tai sitä itse hyräilen. I know the feeling!

      Poista
  3. Voi vitsit miten ihania ja tunnelmallisia kuvia. Nyt on pakko mennä paistamaan lettuja :P

    Satellite Stories kuuluu mun lempibändeihin French Filmsien ohella. :) Indie musiikki<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (: Toivottavasti tuli hyviä lettuja ;)

      Ai kuuluu vai! Mahtavaa! Pojat kyllä soittaa niiiin hyvin. Ehdottomasti parhaimpia live-bändejä joita olen koskaan ikinä kuullut!

      Poista
  4. Voi miten kaunista! Leppoisa mökkiloma on kuvien perusteella kyllä ollut. :) Täällä on maalipensseli heilunut keittiön suunnalla koko iltapäivän, että näköjään sitä tämäkin lomalainen sai muutaman laiskottelupäivän jälkeen jotain aikaiseksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin sitä se on ollut ja nyt sama leppoisuus jatkuu lapsuuden kodissa. Josko vielä ehtisi mökille takaisin tämän loman aikana (:

      Hyvä hyvä! Maalaaminen on kyllä ihan kivaa ja terapeuttista. Ainakin tietyissä määrin! (Se oma tuleva remontti-h*lvetti vähän hirvittää...)

      Poista
  5. Upea tarina, kaunista :) Ihania murresanojakin vilahteli! Miksiköhän miäkin sanon aina välillä "nuin" yms.. Joltain kaverilta / tutuilta varmaan tarttuu elämään, savon murretta en oikein harrasta.



    Satu
    Indie by heart

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mies aina jaksaa muistuttaa tuosta "nuin"-sanasta, että käytän sitä ihan näin kirjoittaessakin! Minkäs sille voi, hihi (: Mun puhe on kyllä välillä jotain ihan kauheaa murteen vääntämistä, mutta yritän aina siistiä tätä kirjoitusasua! Se on kyllä totta, että jotkut sanat ne vaan tarttuu. Itsellä tulee käytettyä stadia kaenuulaesittain. Esim. Mää meen himmaan :D

      Poista
  6. Todella todella ihana kirjoitus! Mun loma on kulkenut myös sellaisissa maisemissa, jotka on herättänyt monenlaisia muistoja. Rakkaita hetkiä. Etenkin nyt täällä tädin mökin hiljaisuudessa olen tunnelmoinut muistojen laaksoissa. :) mitä parhainta loman jatkoa, ja kiitos vielä tästä postauksesta. Se kolahti erityisen kovaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana! Ollaan varmaan siellä samaisessa muistojen laaksoissa molemmat. En osaa tai edes halua yrittää vuodattaa tähän kaikkea sitä, mitä tuossa niin rakkaassa paikassa oleminen minulle merkitsee. Ihanaa, että ymmärrät. Ja mahtavaa lomaa myös sinne <3

      Poista
  7. Vitsi mitä idylliä ! aivan ihanaa :) :) ja vautsi mitä kuvia <3

    http://dejiss.blogspot.com

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus ja aivan ihanan kuuloinen loma! <3 Historian havina on vain jotain niin ihanaa... On upeaa kun on juuret jossakin niin syvällä. :)
    Pikku trio varmasti nauttii, saavat luonnonmukaista proteiinia mielin määrin. :D
    Ihanaa loppulomaa! Täällä kituviikko, perjantaina lomalle lompsis!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Välillä ei oikein tiedä, että mihin sitä kuuluisi, kun sydän on niin täällä pohjoisessa, mutta "joutuu" olosuhteiden (=töiden) vuoksi asumaan jossain ihan muualla. Mutta toisaalta en sitten tiedä, viihtyisikö täällä kotiseuduilla kuitenkaan ihan pysyvästi. Melkoista pohdintaa (:

      Enää muutama päivä! Jaksaa jaksaa (:

      Poista
  9. Ui, miten ihanan tunnelmallisia kuvia :) Itse en ole ehtinyt vielä kertaakaan tänä kesällä mökille ja nyt viimeistään tuli semmoinen kutina, että ihan pakko päästä asap (tosin taidetaan silti joutua oottamaan nuo häät & Dubain-matka pois alta vielä) :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on tässä vähän "kiirusta" tosiaan lähiaikoina, mutta onneksi kesää vielä on jäljellä, joten toivotaan että ehditte mökille! (: Paitsi jos teidänkin mökki on yhtä kaukana Helsingistä kuin meidän.. Tuonne ei valitettavasti ihan pelkästään viikonlopuksi viitsi ajella, vaikka se maaliman parrain paikka onkin.

      Poista
  10. Todella kauniisti kirjoitettu, koskettava postaus. On tärkeää olla omista juuristaan ylpeä, sillä niistä me pohjimmiltamme koostumme. Jos kaikki riisutaan, sisin jää jäljelle. Herkistyin tätä lukiessani. Kiitos! Toivottavasti lomasi jatkuu yhtä nautinnollisissa merkeissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi <3 Juuri näinhän se on. Sisin on se ainut asia, mikä oikeasti mitään merkitsee. Ja oi että, olen niin ylpeä juuristani! Mukavaa viikkoa sinnekin (:

      Poista
  11. OIh, olipas tosiaan ihana postaus. Näin silmissäni sinut pikkutyttönä mummin kanssa istumassa siinä kyläkaupan portailla syömässä vaniljajäätelöä :) Oot kyllä huisin hyvä kirjoittaja (ja valokuvaaja kans)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, itsellekin tulee ihan taas tippa linssiin, kun muistelen niitä aikoja. Onnellisia aikoja! Melkein jo harkitsin, että skannaan yhden vanhan kuvan minusta ja mummusta, mutta annoin sitten olla. Kiitos hirmuisesti! Lämmittää mieltä nämä tällaiset kommentit <3

      Poista
  12. Ihana postaus todellakin ja ihania sinun lapsuudenmaisemat muutenkin. Täydellinen paikka viettää lomaa ja nauttia kaupungin vastapainoksi täydellisestä hiljaisuudesta! Aurinkoista loman jatkoa trion ja muun perheen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanainen! Oi kyllä, mökillä niin sielu kuin ruumiskin lepää. Ihan parasta parasta parasta lomaa! Kiitos, jospa se muulikki vielä paistais. Nyt on ollut pari päivää taivaalla synkempää, mutta onneksi sisällä tarkenee ;)

      Poista
  13. Voi kun ihana postaus, ja niin kauniita kuvia! ♥

    VastaaPoista
  14. Huii, mäkin tunnistan tuon Hiljaisen kansan! :) Ihania kuvia jälleen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljainen ja pelottava kansa :D Kiitos!

      Poista
  15. Upeita kuvia! Tuijotin jokaista minuuttitolkulla erikseen ja ihastelin. Kyllä Suomi on kaunis maa. Varsinkin nuo auringonlaskukuvat on ihan mielettömiä. Millainen kamera sulla on käytössäsi (en tiedä ootko jossain maininnut enkä vaan sokeana huomaa...)?

    Pitäis kyllä itsekin lähteä mökkeilemään maaseudun rauhaan joku viikonloppu nauttimaan letuista, grillailusta, saunasta ja uimisesta ja kaikesta sellaisesta, jota rakas äitini aina nimittää kehon kulttuurin hoitamiseksi :D!

    - Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitisi on kyllä keksinyt juurikin osuvan ilmaisun tuolle kaikelle (:

      Kiitos hirmuisesti! Suomi on kaunis maa todellakin. Rakastan näitä metsiä ja vaaroja! Minulla on ihan perus Canonin harrastelijajärkkäri ja käytän tällä hetkellä pääasiassa kahta eri objektiivia, laajakulma Sigmaa ja 50 mm todella valovoimaista 1.4 Sigmaa (:

      Poista
  16. Oi että miten lumoavia kuvia ja hyvää tekstiä. :) Kyllä näyttää sille että olette nauttineet oikein kunnolla. Ja teidän trio on kyllä maailman suloisin :)

    VastaaPoista
  17. Vau, miten kauniita kuvia. Tunnistan riveiltä ja rivien välistä tuon tunteen paluusta kotimaisemiin. Niissä merkeissä vietetään lomaa myös täällä. Kotiinpaluuseen ja tuttuhin maisemiin mahtuu niin paljon kaikkea sellaista mitä ei saa edes sanottua - muistoja, hyvää mieltä, turvallisuutta ja hieman myös kaipausta. Näihin kuviin ja tekstiin kiteytyy hyvin se fiilis.

    Muuten onko tuo laajakulma Sigma se, jossa on ongelmia tarkennuksen kanssa? Kuvat on upeita, täytyy ehdottomasti laajentaa oman Nikonin runkoa parilla objektiivilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit asian ytimeen. Se on nimittäin just näin! Kiitos kauniista sanoista.

      Kyllähän joissakin Sigmoissa on juurikin niitä tarkkuusongelmia varsinkin vastavaloon kuvatessa, mutta tuo on ollut ihan ok sen suhteen. Säädän tarkennuspisteen usein manusti, niin sitten ongelmia ei ole (: Voin kyllä silti suositella molempia oikein lämmöllä!

      Poista
  18. Tätä oli ihana lukea, ja ihana katsella kuvia. Asun maalla, mutta en ihan noin maalla. Aivan upeita kuvia ♥ Tuola osasi varmasti ottaa rennosti! :)

    Itse pidin melkein 4kk (häpeän määrä mieletön) taukoa salilla käymisestä. Eilen kävin, ja kroppa kiittää. Mä vain en löytäny sitä samaa inspistä salillakaan, mikä aina ennen on tullut. Oon ilmeisesti laiskistunu :D

    ps. noi linnunpelättimet on tosi pelottavia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista <3 Kyllä maalla on mukavaa!

      Eiköhän se inspis sieltä tule, kun olet jo saanut itsesi salille kammettua ;) Huomenna uusiksi, eiks vaan? Vaihdat vaikka ohjelmaa tai teet eri rytmillä sarjat kuin ennen, niin siitäkin saa uutta intoa!

      Ne on ihan sairaan pelottavia!!

      Poista
  19. Todella tunteellinen postaus. Kirjoitit todella kauniisti. Kiitos.

    VastaaPoista
  20. Heiii, oletkos sinä lähtöjäsi täältäpäin? Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos "täältäpäin" tarkoittaa Kainuuta, niin kyllä olen (: Kiitos kovasti! Mistä sinä olet kotoisin?

      Poista
  21. Kainuustahan minäkin :) välillä käynyt pienet pyrähdykset muualla mutta nyt olen tänne sijoittunut, ainakin toistaiseksi pysyvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että. Ihana kuulla, että täällä "törmää" muihinkin Kainuun-kasvatteihin (: Sydän on aina siellä, vaikka nyt tänne pääkapunkiseudulle olen ajautunutkin!

      Poista
  22. Hei! Löysin juuri blogidi, toista iltaa kahlaan läpi vanhoja tekstejä ja kylläpä tuli yllätyksenä tämä Suomussalmi! Olen itse Kajaanista kotoisin, mutta isäni on Suomussalmelta ja äitinikin asuu nyt siellä. Käyn siellä säännöllisesti ja on se vaan ihana paikka!! Suomussalmella on myös mummolani, vaikkakin mummo on jo Ämmänsaaren palvelutalossa. Lapsuuden kesät olen aika pitkälti viettänyt siellä, Kekkoskakkosen varrella, lähellä Juntusrantaa :) Tämä oli sinulta ihanan tunteikas postaus ja jään kyllä vakituisesti seuraamaan blogiasi! Pysy tuollaisena kuin olet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Vai olet sinä siitä isolta kylältä, jonne lähdettiin aina pienenä ihmettelemään liikennevaloja (: Hehe, aika hauska sattuma! Ollaankohan me törmätty joskus Suomussalmen kylillä? Se on kyllä ihana paikka ja nykyään sen rauhaa osaa arvostaa ihan eri tavalla, kuin silloin joskus teininä, kun oli muka niin kiire valloittamaan maailmaa (:

      Niin ja ihana kuulla, että olet intoutunut lukemaan vanhoja tekstejäni ja mukavaa, että eksyit tänne!

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: