2012/07/23

Jylhien järvien loiskintaa

Ilmeisesti emme saaneet Suofudiksessa suosta tarpeeksi, sillä tasan viikko sitten, eli heti suossa rypemisen jälkeisenä päivänä suunnistimme lähes koko perheen voimin kohti paikallista suosuojelualuetta aikomuksenamme patikoida rapiat 10 kilometriä lähestyvää ukkosmyrskyä ja iniseviä itikoita uhmaten.


Suota silmän kantamattomiin.


Meillä oli mukana kaikki seitsemän chihua. Käsittämätöntä, että jopa pyylevä ja persjalkainen Pullander jolkotteli lenkin ihan muina miehinä. Citykoirat osasivat myös juoda hienosti vettä suonsilmäkkeestä. Ylpeä mamma.


Pullan piti ravata koko ajan edes takaisin pitkin pitkoksia ja tulla tarkistamaan, että olenhan minä ihan varmasti vielä mukana. J poimi ensimmäisen lakkansa luonnosta. Ikinä. Taisipa tämä olla elämänsä ensimmäisiä patikointejakin tälle herralle, jos viime kesäistä Nuuksion retkeä ei lasketa. Cityboy, citykoirat ja maalaistyttö. Täydellinen combo!


Sitten alkoi jyristä. Taivaskin muuttui jokseenkin tummanpuhuvaksi. Tytöt juoksivat ukkosen innoittamina innoissaan ees taas, mutta se liikunnan ilo loppui melko lyhyeen, kun kävelimme seuraavat 4 kilometriä kaatosateessa. 


Äiti metsästää skarppina hilloja myrskyä uhmaten.


Yli 80-vuotias mummumme köpitti samaisen yli 10 kilometrin lenkin muiden mukana. Voi mummu <3


Sitten taivas repesi. Eipä tainnut kenelläkään olla ainuttakaan kuivaa vaatekappaletta, kun pääsimme vihdoin lähtöpisteestä 7 kilometrin päässä olevalle kodalle auringon jo hieman pilkistellessä puiden lomasta.



Isä, joka on todellinen metsien mies, oli harpponut muiden edellä, joten kun saavuimme kotaan, oli siellä jo saunamaiset tunnelmat. Nuotio rätisi ja puu tuoksui. Ja märkä koira. Päästiin kuivattelemaan kamppeita sekä tyttöjen hieman kyseenalaiselle tuoksahtavia turkkeja. Torttu päätti kostoksi puhdistavalle vesisateelle pyöriskellä nokikasassa.


Sitten (soija)sakkaraa, nokipannukahvia ja äitin leipomia pullia. Om.


Pupu lämmittelemässä lempipaikassaan, J:n sylissä. 


Teräsmummu ja minä lähdössä pötsit pörhöllään taittamaan (pyörimään) viimeisiä kilometrejä sadehelmin koristellulle taipaleelle. 


Sateen jälkeen oli ihan tyyntä ja kosteaa. Niinpä seuraamme liittyi n. tsiljoona verenimijää. 


Loppumatka meni sääskisumasta huolimatta kauniissa auringon paisteessa, sateen tuoksuisesta luonnosta nauttien.




Vihdoinkin perillä!


Sellainen suoretki. Minä suorastaan rakastan liikkua luonnossa ihan omin jaloin taikka hevosen tukevassa selässä.  Varsinkin näin hyvässä seurassa kilometrit taittuu ihan huomaamatta. Ihan parasta!

Hevosista tulikin mieleeni, että tämän viikon perjantaina meillä on tosiaan ne kihlakuvaukset ja arvatkaapas kuka pääsee kuviimme vierailevaksi tähdeksi? Herra Hoo tietenkin! Aikamoista. Odotan kyllä innolla! Toivottavasti olen terveenä siihen mennessä ja äänikin palautuisi. Lääkäri määräsi tänään minut täydelliseen puhekieltoon, joten voinette kuvitella miten turhauttavaa on yrittää olla hiljaa. Mitenhän se on mukamas edes mahdollista? J ainakin tykkää tästä uudesta mykästä ei-käpättävästä Rimmasta. Great.

Mukavaa maanantaita!


17 kommenttia :

  1. Vitsi sä oot niin taitava valokuvaaja! :) Ihan mielettömän kauniita kuvia taas kerran! Ja nuo Kainuun maisemat <3

    ps. Tuomas tulee kuvaamaan myös meidän kihlakuvat tällä viikolla, a-pu-va!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua, kiitos <3 Kainuun maisemista ei vaan voi ottaa huonoja kuvia!

      Eikä! Vähän kivaa! Toivottavasti laitat niitä sitten näytille tänne meillekin? (:

      Poista
  2. Upeita kuvia!! <3 Olet tosi taitava vangitsemaan hetken,mahtavaa! Ja noi pienet pullerot <3 ja mummut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru murunen <3 Pallerot ja varsinkin ne mummut on kyllä jotain parhautta!

      Poista
  3. Voi pieniä uitettuja rottia! <3 Mahtavia kuvia ja taatusti upea reissu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uitettu rottajengi oli ihan shokissa, kun heidän kuninkaalliset turkkinsa kastuivat. Kiitos! Oli ihanaa. Kyllä maalla on mukavaa! (:

      Poista
  4. Suossa on taikaa. Rakastan sitä tuoksua. <3 10 km on aivan sopiva päivävaellus. Pitää keksiä joku kiva kohde kesälomalle! (3 aamua jäljellä!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin alkukesästä suopursujen tuoksu on huumaava <3 Oi että oon kateellinen sun lomasta! Ei oo enää montaa päivää (:

      Poista
  5. Ihanan näköistä, kauniita kuvia ja voi kyllä melkeimpä kuulla tuon hiljaisuuden esimerkiksi tuosta kuvasta, jossa kota tönöttää yksin metsässä :) Mukavaa erilaista yhdessäoloa, kun ootte koko perheen voimin innostuneet retkeilemään! Aika pelottava tuo ukkostaivas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä sai kyllä tosiaan olla yksin omien ajatustensa kanssa, jos jättäytyi joukosta hieman jälkeen, niinkuin itse tein (: Mukava räpsiä vaan kuvia ja fiilistellä. Koko aikana ei nähty ketään muita ihmisiä :D Ehkä tuo myrsky karkotti muut innokkaat lenkkeilijät.

      Poista
  6. Ihan mielettömiä kuvia ja hyvin oot vanginnut myös ihanan tunnelman teidän retkeltä. Tuli sellainen olo että nyt tämä konttorirotta lähtee tältä istumalta lähimpään mettään pyörimään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (: Ei muuta ku viikonloppuna lenkkarit jalkaan ja luontoon! Minä menen kyllä ehdottomasti, ainakin hevosen kanssa, jos vain tämä jäätävä flunssa hellittää.

      Poista
  7. Niiiin kauniita "suo-kuvia"! Luonnossa liikkuminen on kyllä jotain niin rauhoittavaa ja terapeuttista. Laitahan sitten kihlajaiskuvista ainakin parhaimmistoa tänne esille, kauniita ja onnea täynnä olevia kuvia on aina yhtä mukava katsella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnossa liikkuminen todellakin on ihan parasta. Siellä kyllä mieli lepää! Laitan ehdottomasti parhaimmistoa näytille (: Saas nähdä kuinka "onnen täyteisiä" kuvia meistä edes saa :D

      Poista
  8. Mä vaan niin tykkään tästä sun blogistasi. Kauniita kuvia jälleen. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua. Kiitos <3 Ja ihana kuulla, että tykkäät!

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: