2014/01/20

Tarunhohtoinen ristiriitojen Bagan, Myanmar

Kirjoituspaikka: Inle Lake, Myanmar

Bussimatka Yangonista Baganiin oli töyssyinen ja ..pitkä. Kilometrejä ei bussin mittariin kertynyt muutamaa satasta enemmän, mutta tunteja kului silti yli kymmenen. Onneksi pääsimme istumaan etuosaan, sillä takapenkillä matkustavat näyttivät pomppivan kuin popcornit konsanaan Myanmarin kuoppaisilla teillä. Perille kuitenkin päästiin ehjin nahoin ja saimme kokea heti ensimmäisen yllätyksen Baganiin saavuttuamme, kun jouduimme pulittamaan 15 dollarin "pääsylipun" per lärvi kyseiseen kaupunkiin astumisesta. Varmasti arvaattekin mihin osoitteesen ne dollarit kilahtelee. 

Länsimaalaisille täällä ei siis ole mikään ilmaista. Kaikenmaailman maksuja peritään ihan ihmeellisistä asioista, mutta eniten ehkä ihmetyttää "lisäverot", joita paikalliset perheyrittäjät joutuvat valtiolle maksamaan. Muistatteko, kun viime postauksessa kerroin meidän saaneen Jiin synttäreiden kunniaksi majatalosta ilmaisen yön? No, eihän se ilmainen siis sanan varsinaisessa merkityksessä ollut, vaan maksoimme yöpymisestä puolet alkuperäisestä summasta. Tämä samainen puolisko meni jokaisesta majatalossa viettämistämme öistä valtion kirstuun. Ja me kun muka kuvittelimme kuluttavamme täällä vastuullisesti. No ehkä niin tavallaan teimmekin, mutta emme silti olleet käsittäneet kuinka suuri osa turismin tuomista tuloista menee jonnekin muualle kuin itse yrittäjille. Vaikka vuoden 2011 jälkeen sotilasjuntta on lakkautettu ja maa on siirtynyt siviilihallintoon, käytännössä valta on kuitenkin edelleen keskittynyt vahvasti armeijalle ja entisen sotilasjohdon tukemalle puoleelle. Summasummarum; maassa vallitsee näennäisesti demokratia, mutta mm. jo perustuslaki takaa neljäsosan parlamenttipaikoista armeijalle, joten voidaan olla montaa eri mieltä siitä, kuinka tämä demokratia vielä nykypäivänäkään toteutuu.. 

Mutta takaisin Baganiin, jossa niin ikään riitti tarunhohtoisia maisemia, mutta myös niitä harmaita varjopuolia.


Aika monet itkut tuli tirautettua muutamien Baganissa vietettyjen päivien aikana, sillä kun katukuvassa ei juurikaan autoja näkynyt, olivat tilalla huonokuntoisten ja ontuvien hevosten (tai ennemminkin ponien) vetämät vaunut. Me emme itse moisten kyytiin nousseet, vaan vuokrasimme allemme sähköllä kulkevat hauskat mopedit. Ajurit kohtelivat ponejaan poikkeuksetta todella kovakouraisesti eikä piiskaa säästelty. Lopulta tilanne meni niin pahaksi, etten pystynyt viimeisenä iltana poistumaan meidän majatalosta, kun en yksinkertaisesti kestänyt katsoa tätä hevosten järkyttävää kohtelua, kun väsyneisiin ja hikisiin poneihin hakattiin vauhtia raipat viuhuen, jotta turistit saisivat huviajelunsa temppelialueella. 

Sen sijaan Bagan itsessään näytti muuten olevan oikein hyvinvoiva pieni kaupunki. Turisteja oli todella paljon (mutta ei läheskään samoissa määrin, kuin esim. Kambotzan Angkor Watissa), joten voisin kuvitella että valtiolle kilahtelevista dollareista huolimatta, myös paikalliset ihmiset saavat turismista hyvän siivun kassaansa. Nyt kun viikon olemme menoa täällä tarkkailleet, olemme tehneet Jiin kanssa huomion, että kaikki naiset ja nuoret miehet ovat todella ihania ja ystävällisiä meitä turisteja kohtaan, kun taas valtaosa keski-iän ylittäneistä miehistä (tupakkamällit suussansa) ovat kaikkea muuta. En osaa sanoa mistä tällainen käytös johtuu, sillä sukupolvien välisellä kuilulla tai kielimuurillakaan sitä ei voi oikein selittää, kun naiset pienistä tyttösistä mummoihin ovat mitä herttaisimpia.


 Tämä muinainen kuningaskunta, Old Bagan, on vuosien 900-1300 jKr välillä rakennettu kaupunki, jonka alueella on yhä tänäkin päivänä pystyssä yli 3000 eri kokoista ja näköistä temppeliä. Tämä Unescon perintölistalle jonossa oleva kohde on oikeasti todella vaikuttava ja oli yksi syistä miksi tähän maahan halusimme alunperin matkustaa. Kaikki eivät tosin taida osata Baganin ainutlaatuisuutta arvostaa, kun aika moneen paikkaan temppelialueelle oli muodostunut yllä olevan kuvan kaltainen pieni kaatopaikka. Jätteiden käsittely ja kierrätys ei tunnu muutenkaan olevan täällä (onko se missään kehitysmaassa?) ihan se ykkösintressi ja olemme pöyristyneinä katselleet miten paikalliset surutta nakkaavat roskat käsistään maahan sen vieressä nakottavan roskiksen sijasta. 

Kävimme tarkastelemassa muutamaa temppeliä lähietäisyydeltä ja sen jälkeen siirryimme lounastamaan ihanaan paikalliseen kasvisravintolaan, joka oli toiminut paikallansa jo 20 vuotta! Söimme pitkän kaavan kautta herkutellen ja lähdimme pari tuntia ennen auringonlaskua katselemaan sopivaa temppeliä jonka päälle sitä kivuta ihailemaan. Ja kyllähän se passeli paikka sitten löytyikin ja saatiin vielä vallattua pytingin paras spotti.


Ja kyllähän se oli huikea. Kaiken sen odotuksen ja vaivan arvoinen. Yksi upeimmista auringonlaskuista jonka olen koskaan nähnyt, vaikka toki ne kaikkein rakkaimmat on todistettu siellä pohjolassa mökin rantasaunan kuistilla.

Mukavaa pakkasviikkoa Suomi!

PS. Juuri kun saatiin Jiin jäätävä flunssa paranemaan, iskee meikäläiseen reissun ensimmänen vatsatauti. Mmmm. 

EN // In Bagan, Myanmar.


34 kommenttia :

  1. Huikeaa kuvamateriaalia jälleen!

    VastaaPoista
  2. Aivan uskomattoman ihania kuvia ! ♥

    VastaaPoista
  3. Aivan hullun upeita kuvia! En yhtään ihmettele, että tuo paikka teidät huokutteli vierailulle. Oon huomannu että jokaisen sun postauksen jälkeen tulee hirveä himo päästä noihin samoihin maisemiin, voi sitä somen voimaa!

    VastaaPoista
  4. Aivan ihania kuvia, mutta kovin surullisia juttuja. En kyllä itse voisi matkustaa tuonnepäin, mutta mielenkiinnolla seuraan teidän reissua.

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä alan myös itse kallistua siihen suuntaan, että jo valmiiksi boikottilistalla olevat Venäjä, Kiina ja Japani saivat uuden seuralaisen.. Mutta onhan tämä maa ja sen autenttinen meininki ollut hienoa nähdä omin silmin.

      Kiitos! (:

      Poista
    2. Hei, olisi mielenkiintoista kuulla miksi kyseiset maat ovat boikottilistalla :) sulla on niin hyviä perusteluja usein näihin sun juttuihin mielestäni, että olisi mukava kuulla mitä en itse hoksaa tulla ajatelleeksi! Oikein hyvää reissun jatkoa teille :)! T. Sanna

      Poista
    3. Syyt ovat aika monisäikeisiä, mutta kaikki liittyvät eläinten kohteluun ja oikeuksiin. Japanilaisten käsittämätön delfiinien teurastus, Kiinan muuten vain sietämättömät eläinten olot ja viimeisimpänä Venäjä kunnostautui vangitsemalla vapaudesta kaksi miekkavalasta ihmisten pällisteltäväksi talviolympialaisiin. Itselle nämä on tosi tärkeitä juttuja, jollekin toiselle varmasti ihan sama.

      Kiitos (: 2,5 vk ja ollaan kotona!

      Poista
  5. Siis täydellisen upeita kuvia, kelpuuttaisin tuosta varmaan suurimman osan seinääni koristamaan. Hyvä kun kerroit hevosten tilasta, Myanmariin en siis taida itseäni mennä kiusaamaan. Mulle teki jo piskuisen vaikeaa Kanarialla kulkurikissat- ja koirat, niin en tiedä miten kestäisin tuollaista. Sulla on varmasti ollut myös vaikeaa, etenkin kun itsekin omistaa hepan niin tunnistaa vielä herkemmin niitä piirteitä, mitä hevosella EI kuuluisi olla :/ Jotkut eivät näe eläimiä kuin vain työvälineenä, mikä on niin surullista :(

    Mutta tosiaan vaikuttaa todella kauniilta ja ah, nuo kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :( Surullista todellakin. Työvälineenä tai ateriana. Kyllä täälläkin kulkukoiria ja kissoja riittää, mutta verrattain hyvä kuntoisilta ne näyttää! Hevoset on niin äärimmäisen fiksuja eläimiä, että pahaa teki katsoa, kun ne oli alistettu väkivallalla ja näyttivät huonokuntoisuuden lisäksi todella "avuttomilta" ja apaattisilta.

      Mutta maisemat kyllä oli huikeat Baganissa (:

      Poista
  6. Huokaus, aivan mielettömiä maisemia jälleen. Mulla on sama vika kuin Inkalla tuossa yllä, joka ikiseen paikkaan tekee mieli matkustaa kun näitä sun postauksia lueskelee! :) Onneksi matkakuume (ehkä) lievenee jo ENS VIIKOLLA kun sanoin moimoi ja lennähdän Melbourneen! \o/

    VastaaPoista
  7. Upeita kuvia ja maisemia jälleen kerran! :) Ymmärrän hyvin sun tirauttelut eläinten vuoksi, ei munkaan silmät pysy koskaan kuivina jos näen huonosti voivan eläimen mm.Balilla näin sateenkaaren värisiksi värjättyjä pikku tipusia kymmenittäin aivan liian pienessä häkissä...olisi tehnyt mieli ostaa ne kaikki, pestä ja päästää vapaaksi. Tietysti kun näkee myös ne ihmisten olot, voin jollain tavalla nähdä sen kuinka eläimet on vain yksi elinkeino...mutta mutta. En kyllä itse pystyisi vastaavaan koskaan, on niitä elinkeinoja pakko olla muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala... :( En edes viittinyt tähän luetella mitä kaikkea on tullut nähtyä, mutta pikkulinnuista ja kanoista koiranpentuihin aika käsittämättömissä oloissa markkinoilla. HUh huh.

      En oikein itse halua ymmärtää ajattelua, että eläimet ovat vain yksi elinkeino, sillä mielestäni se on väärin. Aina löytyy ihan taatusti vaihtoehtoja niinkuin sanoitkin. Ja etenkin näiden hevosten tapauksessa, vaikka ne olisivatkin elinkeino niin miksi ihmeessä niitä pitää kohdella niin kurjalla tavalla :(

      Poista
  8. Upeita kuvia, mutta surullista luettavaa tuo eläinten kohtelu. En tiedä olisiko sillä mitään vaikutusta, jos (kaikki) turistit kieltäytyisivät ottamaan hevoskyytejä vedoten eläinten huonoon kohteluun? Menisi bisnes nurin aika pian..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri näinhän siinä kävisikin aika äkkiä, mutta valitettavasti epäilen, että valtaosa turisteista vähät välittää tai osaa edes asiaa ajatella tältä kantilta :( Siksipä minä taas tästä halusinkin kirjoitella, että ihmiset ajattelisivat näiti juttuja omilla matkoillaan.

      Kiitos (:

      Poista
  9. Oih mitä kuvia, vaikea kuvitella että noin kaunista "skylinea" on olemassakaan... *matkakuumeilee*

    VastaaPoista
  10. Sun teksti on vähintäänkin yhtä tärkeää kun kuvat! En missään nimessä jättäisi lukematta, kun tuot niin hienosti epäkohtiakin esiin. Tekee kyllä niin pahaa aina kun näkee kärsiviä eläimiä :( Täällä Espanjassakin on näkynyt "aasitakseja" ja käväistiin myös aasien suojelukeskuksessa vierailulla ja oli ihana nähdä, että olivat vihdoinkin päässeet arvoiseensa paikaan viettämään eläkepäiviä.
    On kyllä karseita turistihuvituksia nuo heppa- ja aasiajelut ja loppujen lopuksi turistit on mun mielestä vielä enemmän syypäitä kuin palvelun tarjoajat. Paikalliset yrittää tienata elantonsa keinolla millä hyvänsä ja silloin turistit voi lompakollaan osoittaa mitä haluavat tukea. Ehkä sitä kautta eläinten arvostus kasvaa niissä köyhimmissäkin paikoissa...

    Upeita kuvia taas kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi luinkin silloin siitä aasian vanhainkodista ja taisin vähän tirauttaa onnenkyyneleitäkin (: Ja osuit mun mielestä asian ytimeen. Vastuu todellakin on turisteilla itsellään! NIinkuin kuin he taloudellisesti tukevat tällaista toimintaa vähät välittämättä eläinten kohtaloista, sama meno saa jatkua. Ja samaan aiheeseen liittyy aika hyvin myös se norsuratsastus.

      Poista
  11. Upea auringonlasku! Pitkästä aikaa "ehdin" kommentoimaan, mutta kaikki tekstit tulee _aina_ luettua, parhaat useaankin otteeseen, tuovat iloa päiviin (vaikka aihe olisikin surullinen/karmea, kirjoitat niistä erittäin hyvin) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Yritän kirjoittaa aina rehellisesti ja just sillä fiiliksellä, kuin mikä itsellä on. Aina se ei tosiaan ole mitään ilotulitusta, mutta ei kai sen tarvitsekaan (: Aina jokaisesta jutusta kuitenkin toivottavasti löytyy myös sitä iloa ja valoa (:

      Poista
  12. Hei! Löysin tänne Supersaverin kilpailun kautta ja aivan mykistyin näistä valokuvista. Pitää tehdä tarkempi tutkimusmatka blogiisi :)

    Tuo Banan oli itselläni matkalistalla kun erään kulttuurihistorian kurssilla törmäsin paikan kuviin, mutta sitten se tipahti pois. Itsellä rajanvetona oli taas tuo näennäisdemokratia ja vuoriheimojen kohtelu. Hyvä tietää näin jälkikäteen, että vaikka siellä yrittäisikin matkustaa tukien paikallisyrittäjiä niin samalla rahaa valuu koko ajan valtiolle (näin oletinkin asian olevan, valitettavasti). Fiksu matkailu on välillä haastavaa kun aina pitää miettiä, että missä kohtaa menee se oma raja, että jättääkö menemättä kokonaan vai meneekö tiedostaen mitkä asiat ovat ok ja mitkä ei, eikä missään nimessä sitten anna lanttiakaan mihinkään epämääriseen toimintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa vaan ja tervetuloa! (:

      Ymmärrän tosi hyvin kantasi ja me kävimme myös melkoisen pitkään sisäistä painia tänne matkustamisen suhteen. Kuitenkin kun luin sen verran monesta lähteetä, että tänne tulemisella on enemmän hyötyä paikallisille kuin pois jäämisellä, niin päätettiin tulla. Mutta ehkä olimme väärässä.. En tiedä. Kovasti on yritetty olla vastuullisia matkalaisia, mutta silti jokainen "ylimääräinen" maksu on harmittanut todella paljon. Jos nyt voisin tehdä päätöksen uudestaan, niin en välttämättä tulisi tänne ollenkaan. Juurikin nuiden mainitsemiesi seikkojen sekä eläinten kohtelun vuoksi.

      Näinhän se on, että tieto lisää tuskaa! Mutta koitetaan tehdä niin hyviä ja vastuullisia valintoja kuin se vain on mahdollista (:

      Poista
  13. Upeita kuvia! Etenkin ne, kun aurinko ei paista enää täydellä terällä. Se tuo jotenkin pehmeän, unenomaisen tunnelman. :)
    Olisi kiva kuulla muutenkin perusteluita, miksi olette päätyneet valitsemaan mitkäkin maat. Esim. Uudesta-Seelannista kerroitkin jo, mutta entäs nämä muut (ainakin meikäläiselle) hieman tuntemattomammat Aasian maat?

    Hevosten kohtelun kannalta laittaisit varmaan Kolumbiankin sitten boikottilistalle. Minullakin teki ajoittain tosi pahaa nähdä, missä kunnossa polleja pidetään. Otin kyllä asiakseni puuttua aiheeseen aina kun voin. Esim. Cartagenassa Karibianmeren rannikolla likaiset, kapoiset hevoset vetävät isoja turistikärryjä kamalassa kuumuudessa, joihin kuskit yrittävät houkutella kyytiin. Eihän se paljon ole, eikä kenties kovin kohteliastakaan, mutta houkuttelijoille totesin ykskantaan, että bisnestä saattaisi parantaa hevosten ruokkiminen. Nälkiintyneiden kyytiin en aio astua. Kuskit eivät tietenkään tykänneet...

    Erinomaista ja vastuuntuntoista hevosten kohtelua voi taas nähdä New Yorkin Central Parkissa, jossa kävin pari vuotta sitten kesähelteiden aikaan. Upeiden, kiiltävien, hyvinvoivien hevosten kyytiin voi nousta vain, jos lämpömittari ei näytä liikaa asteita.

    Nauttikaa loppulomasta ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Veikkaan, että aika monet Etelä- tai Väli-Amerikan valtiot pitäisi pistää boikottiin myös eläinten kohtelun vuoksi, kun asiaan oikeasti paneutuisi. Valitettavasti. Eikä asia koske vain hevosia, vaan ylipäätänsä muitakin eläimiä ja taidetaanpa niitä joka ikisessä maassa (jopa meillä Suomen lintukodossa) kohdella tietyissä paikoissa huonosti... :/ Ihana, kun sanoit hevoskyytien tyrkyttäjille noin! ARVOSTAN. Itse tietoisesti välttelen mitään eläinturismiin liittyvää (toki paikat jossa eläimiä oikeasti autetaan on eri juttu, kuten se norsumesta missä olimme), joten tuskin kiipeäisin New Yorkinkaan kärryihin, vaikka uskon kyllä kun sanot, että hyvinvoivilta hepat näyttivät (: Itse kun omallekin hevoselleni koitan mahdollisuuksien mukaan tarjota mahdollisimman luonnonmukaisen elämän, eli kesällä suuret laitumet kaverilauman kanssa ja leppoista liikuntaa, joten minun on vaikea uskoa, että tällaiset turistikärryhepat pääsevät elämään vastaavaa elämää ja näin toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä. Jos ymmärrät mun pointin (:

      Thaimaahan halusimme ihan vain siksi, että siellä oli tämä Elephant Nature Park, jonne halusimme mennä tekemään vapaaehtoistyötä turismin kynsistä pelastettujen norsujen pariin, Myanmar ihan silkasta mielenkiinnosta ja kuvittelimme tekevämme visiitillämme hyvää, jos suosisimme paikallisia pieniä yrityksiä. Noh, niinkuin kirjoitin aikeet ei ehkä onnistuneet ihan nappiin.. Ihmisistä täällä huomaa kuitenkin sen, että he ovat iloisia, että täällä on turisteja. Luinkin jostain toisesta blogista erään burmalaisen mummon bloggaajalle sanoneen, että hän on iloinen siksi, että turistien kautta hän näkee, ettei ihmiset ole unohtaneet Burmaa ja sen synkkää menneisyyttä.

      Jospa tämä vastaisi kysymykseesi (: Kiitos, nautitaan kyllä! Minä alan olla jo kunnossa, mutta nyt näyttää siltä, että mieheen iskee sama tauti...

      Poista
  14. Wau, upea tuo temppelialue! Tulee tosiaan mieleen todella paljon Kambodzan Angkor Wat.

    Tämä postaus oli muutenkin taas erittäin mielenkiintoinen jälleen ja sai kyllä ajatukset liikkeelle Burmaa koskien. Siellä olisi niin monessa asiassa parantamisen varaa, mutta kivaa kuulla että positiivisiakin puolia löytyy, ainakin ihmisten keskuudesta... Nuo roskat ovat muuten yksi asia mikä jaksaa kammoksuttaa aina. Intiassa meinasi alkuaikoina oikeasti iskeä ahdistus, kun törmäsi jatkuvasti tuollaisiin itsestään muotoutuneisiin kaatopaikkoihin. Jätehuollon tila kertoo aina omaa kieltään maasta.

    Pikaista paranemista! Onni onnettomuudessa että eka vatsatauti iski vasta nyt, joten eiköhän se siis jää myös viimeiseksi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni Bagan on ottanut mallia nimenomaan Angkorista (: Joo mä uskon, että Intiassa on aika sama meno kierrätyksen suhteen kuin täälläkin. Ja itseasiassa naapureitahan ne ovatkin, joten paljon tuntuu tulevan vaikutteita siltä suunnalta. Ehkä omiin silmiin jopa enemmän kuin idästä!

      Kiitos (: Kyllä olo alkaa olla parempi eikä kuumetta enää ole. Mutta sama tauti taisi hypätä seuraavaksi tuohon puoliskoon... :D

      Poista
  15. siis voi mielettömyys! burmakuume vaan kasvaa ja kasvaa. angkor wat oli ihan kiva, mutta jotenkin näiden kuvien välittämä fiilis kiehtoo vielä enemmän. laajempi perspektiivi tuo lisäarvoa kohteelle. mahtavat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Bagan ei ole niin turistoitunut vielä kuin Angkor Wat tai Siem Reap, mikä on sinällään hyvä, että pääsee näkemään vähän autenttisempaa meininkiä. Mutta tosiaan tuo Burma muuten maana on kyllä melkoisen ristiriitainen.. Kiitos kovasti (:

      Poista
  16. Siis apua kuin huikeen näköistä tuolla on! Siis WAU!
    Voi, juuri moisia itkukohtauksia mä pelkään saavani ulkomailla, joskus kun siis niinkin pitkälle pääsen. Kaikki kodittomat koirat ja kissat, loppuun rääkätyt hevoset ja aasit. Mun sydän oikeesti särkyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myanmarissa lähes poikkeuksetta niin kissat kuin koiratkin näyttivät oikeasti hyvinvoivilta ja pidetyiltä lemmikeiltä. Poikkeuksen tekivät siis nämä vetojuhtina toimivat hevoset ja en edes viitsinyt mainita millaisia broilerin- ja sianteuraskuljetus systeemejä me nähtiin. Ne, jos mitkä saa minun sydämeni särkymään... Mutta ymmärrän kyllä oikein hyvin mitä tarkoitat. Kurjuutta näkee joka puolella, jopa Suomessa :/

      Poista
  17. Hei, pakko kommentoida, vaikka postauksesta on aikaa. Bagan on lähes kokonaan uudelleen rakennettu 1990-luvulla juntan toimesta. Ei siis voi sanoa, että yli 3000 pagodaa on pystyssä edelleen. Samasta syystä kohde ei ole läpäissyt unescon kriteerejä.

    VastaaPoista

Hei, kiitti kommentista (: