2014/01/07

Chiang Mai ja Pohjois-Thaimaan viidakot

Kirjoituspaikka: Somwang Guesthouse, Chiang Mai, Thaimaa

Tervehdys Pohjois-Thaimaasta! Yö majatalossa maksaa 8 euroa, illallinen jälkkärillä juomineen kustantaa kahdelta hengeltä yhteensä vitosen ja hajonneiden tilalle hankitut reissubyysät irtosi kolmella eurolla. Kaikki tuntuu Uuden-Seelannin ja Aussien jälkeen ihan poskettoman edulliselta. Olemme kovasti yrittäneet suosia selkeästi paikallisten omistamia palveluita, jotta nämä omissa silmissä kovin vähäiset eurot kilahtelisivat edes suurinpiirtein oikeaan osoitteeseen eikä länsimaalaisten taskuun. Länkkärien omistamia ravitsemusliikkeitä täältä löytyy nimittäin pilvin pimein ja niissä hinnat tuntuvat olevan moninkertaiset, kun puitteet on tehty selvästi varta vasten enemmänkin meitä turisteja varten.

Meidän toinen lemppariravinteli onkin tässä ihan vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva semisti suttuinen kahvila, jota pyörittää pieni kurttuinen mummeli. Olemme olleet siellä joka kerta ainoat valkonaamaiset asiakkaat ja "jo" kolmannella asiointikerralla saimme vihdoin ja viimein ensimmäisen hymyn irtoamaan mummelin huulilta, kun haparoiden kumartelimme ja tapailimme sitkeästi opettelemiamme thai-kielisiä fraaseja. Toinen viiden tähden putiikki on suloisten tyttöjen pitämä vegekahvila, josta juuri kotiuduimme navat paukkuen. Mitään muuta ei olla oikeastaan viime päivinä eilistä lukuunottamatta tehty, kuin tutustuttu kaupunkiin ja otettu todella rennosti.







Eilen tosiaan saimme hieman esimakua Thaimaan viidakosta, kun suuntasimme Pooh Eco Treckingin matkassa aamusta iltaan kestävälle vaellukselle vuorille. Aluksi ajattelimme menevämme yön yli reitille, mutta onneksi ei, kun sekä minulla että Jiilla alkoi malarianestolääkkeistä johtuvaa ihmeellistä huimausta, joten koko päivän helteisen kosteassa viidakossa samoaminenkin otti voimille. Luojan kiitos näitä nappeja ei tarvitse syödä koko aikaa..

Mukana vaelluksella oli kolme paikallisesta vuoristokylästä olevaa opasta sekä viisi muuta eurooppalaista turistia. Vaelluspäivän aluksi pääsimme vierailemaan oppaidemme kotikylässä, joka sijaitsi kolmen tunnin ajomatkan päässä Chiang Maista ja jossa asustelee 150 hengen tiivis yhteisö. Elinolot olivat varmasti länsimaisen mittapuun mukaan alkeelliset, mutta nämä ihanat vieraanvaraiset ihmiset näyttivät olevan aidosti onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Tällaiset ainutlaatuiset hetket paikallisten seurassa ovat taatusti matkamme opettavaisimpia. Täällä jos missä oman elämänsä ja sen arvot osaa asettaa oikeisiin mittasuhteisiin ja miettiä millä asioilla ihan oikeasti on merkitystä.



Unohtumattoman vierailun jälkeen lähdimme trekkaamaan keskelle Pohjois-Thaimaan viidakkoa. Neljä tuntia lähes umpeen kasvaneita polkuja pitkin talsittuamme saavuimme kyläläisten tutulle nuotiopaikalle, jossa oppaamme loihtivat meille lähinnä viidakosta löytämiään antimia ja "astioita" käyttäen todella maukkaan lounaan. Voiko ruokailussa enää enempää tunnelmaa olla, kun syöt ateriasi bambunoksilla suoraan lehdestä taitellulta "lautaselta" samalla kuunnellen viidakon moninaisia ääniä riisiviinapullon kiertäessä kädestä käteen? Oppaat kertoivat seudulla asustelevan niin tiikereitä, mustakarhuja kuin pythoneitakin, mutta onneksemme emme nähneet mitää muuta kuin yhden kuolleen myrkkykäärmeen ja hämähäkkejä.

Päivän aikana opimme muunmuassa kuinka paikalliset löytävät viidakon kasvien runkojen sisältä vettä, kuinka tietyn puun kaarna maistuu ihan parasetamolille, miten toisen puun kuoren alta löytyy haavoja parantavaa salvaa ja miten moskiittoja torjutaan hieromalla pusikon lehtiä iholle. Enää en kyllä taitaisi osata kaivella oikean puun onkaloita, joten joudumme turvautumaan jatkossakin lähikioskin vesipulloihin..












Kuuden tunnin trekkaamisen jälkeen Jii päätti pulahtaa vesiputoukseen minun katsellessa vierestä. Vesi oli niin jäistä, ettei tällainen nynny kyennyt mukaan räpiköimään.

Trekkauspäivä oli kaiken kaikkiaan ihan uskomaton. Muutenkin täällä Chiang Maissa on ollut todella leppoista hengailla, mutta kyllä huomisen viidennen päivän jälkeen on aika nostaa kytkin kohti Elephant Nature Parkia. Seuraava raportaasi siis tuleekin sieltä! Toivottavasti pääsemme näkemään näitä semivilleinä luonnonpuistossa eleleviä, turismin kynsistä pelastettuja viidakon jättiläisiä. Olen niin innoissani, etten meinaa nahoissa pysyä, joten ensi yönä lienee turha yrittää saada unta.

Kivaa pätkäviikkoa sinne jokikiselle!

EN // We went trekking in Chiang Mai.

PS. Jos jollakin on hihassa Burma-vinkkejä, niin please, shoot this way!

12 kommenttia :

  1. Oi! Ihan mahtavaa :) Tosi autenttinen fiilis välittyy kuvista ja tuo viidakkoateria! Aivan upeaa, että tekivät tuollaisen kasvisnyytin ja nyt alkoi tekemään mieli kookosvettäkin :D Upea seikkailu ja ilmeisesti vielä jännempää tiedossa. Voi ihanat norsut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli kyllä uskomaton kokemus (: Ihan huikeata, että nämä elävät täällä tuolla tavalla omavaraisesti.

      Poista
  2. Oih näitä teidän kuvia!!!! Tulee kyllä aina niin superhyvälle mielelle kun pääsee fiilisteleen!! :) Ja en malta odottaa seuraavaa postausta, varmasti niin hieno kokemus teillä edessä!! :)

    VastaaPoista
  3. Ihan tosi hellyyttävä tuo kuva pikkutyöstä ja koiranpennusta! <3

    VastaaPoista
  4. Upeita kuvia, varsinkin tuo jossa pieni tyttö silittää koiranpentua! Samoin nuo vesiputouksilta otetut kuvat! Tulee kyllä hillitön matkakuume. Itselläkin on äkkilähtö suunnitteilla, mutta kun on tällä hetkellä vain henkilökortti, eikä passia ollenkaan, ei pääse ihan noin eksoottisiin paikkoihin lähtemään. Ihana lukea aina näitä teidän matkakuulumisia, vaikutatte niin onnellisilta siellä matkatessanne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii ei muuta kuule ku passin hankintaan (: Vaikka kyllähän Euroopassakin riittää nähtävää! Että ei tosiaan tarvi näin lähteä!

      Poista
  5. Vau, ihan käsittämättömän upeita hetkiä ootte päässy kokemaan siellä! Ihana että jaksat kirjoitella näin kattavia postauksia myös reissun päältä, pääsee täällä räntäisessäkin poholassa pienelle nojatuolimatkalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on iltaisin hyvin aikaa kirjoitella, jos vain on nettiä (: Kiva, että jaksatte lukea ja kommentoida! Pus!

      Poista
  6. Näitä kuvia katsellessa tulee kova ikävä Chiang Maihin. Hei hienoa, että pääsitte näkemään noita Sapria himalayana -kasveja - ne ovat harvinaisia :) Vesiputouksen alla uiminen on jotain parasta - kannattaa ehdottomasti uskaltaa kokeilla, jos reissulla tulee vielä tilaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tullut pulikoitua vesiputouksen alla Indoissa Lake Toballa, joten tämä epä-vesipeto jättää jatkossa pulikoinnit Jiille :D Paitsi jos vesi on superlämmintä!

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: