2014/07/08

Terezinin autiot kadut

Tunnin bussimatkan päässä Prahasta sijaitsee kovin aution oloinen Terezinin kaupunki. Sen muurien sisälle natsit perustivat Toisen Maailmansodan aikana yhden surullisen kuuluisista keskitysleireistään, jonka he naamioivat onnistuneesti mallileiriksi, "juutalaissiirtokunnaksi". Natsit esittelivät leiriä useaan otteeseen sodan aikana vierailijoille, kuten esimerkiksi Punaisen Ristin tarkkailijoille, hälventääkseen keskitysleireistä villeinä kiertäviä huhuja. Leirille perustettiin vierailijoita varten kauppoja ja kahviloita luomaan vaikutelmaa juutalaisten hyvistä oloista. Lapset esiintyivät, aikuiset maalasivat tauluja ja vangeista koottu jazzbändi, Ghetto Swingers, musisoi vierailijoille. Natsit valitettavasti onnistuivatkin vakuuttamaan tarkkailijat juutalaisten hyvistä oloista kesäkuussa 1944 ja vielä uudemman kerran keväällä 1945. Huijaus onnistui natsien mielestä niin hyvin, että he jatkoivat kuvaamalla leiristä propagandafilmin, jonka tarkoituksena oli näyttää koko maailmalle kuinka mukavasti juutalaiset elivät natsi-Saksan suojeluksessa. 

Todellisuudessa kaupunki oli välietappi, jonka kautta juutalaiset lähetettiin odottamaan siirtoa Puolan tuhoamisleireille. 73 608 Tereziniin vangitusta juutalaisesta 6213 kuoli paikan päällä ja 57 083 muilla leireillä. Vain alle seitsemäsosa jäi henkiin, joiden joukossa selvisi vain muutama lapsi. 


Oli todella, todella outoa kävellä aavemaisen kaupungin kaduilla, jonka entisissä keskitysleiriasumuksissa asuu, omituista kyllä, tänä päivänä ihan tavallisia tsekkejä perheineen. Juuri missään ei kuitenkaan näkynyt ihmisiä siellä täällä haahuilevia turisteja lukuunottamatta. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt jonnekin kauas menneisyyteen ja vain aitiot kadut kuiskivat syyttöminä kuolleiden ihmisten surullistakin surullisempia kohtaloita.

"Pieni puutarha
tuoksuva ja täynnä ruusuja.
Polku on kapea 
pienen pojan askelten alla.
Pieni poika, suloinen pikkupoika,
niin kuin loistoonsa puhkeava kukka.
Kun kukka alkaa kukkia,
ei pientä poikaa enää ole."

Runon on kirjoittanut Terezinissä nuori juutalaispoika 
Frantisek Bassin, joka kuoli vain 14 vuoden iässä Auschwitzin keskitysleirillä.


21 kommenttia :

  1. Huh mikä paikka. Sitä haluaisi vain unohtaa miten paha ihminen voikaan olla. Hurjaa, että paikalliset haluavat asua tuolla.

    Tosi hienot kuvat, jotka sopii postauksen teemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin itsekin ihan äimistynyt kuullessani, että tosiaan entisen gheton alueella asuu tätä nykyä paikallisia. Jotenkin koko paikka tuntui aavemaiselta ja ihan syystäkin. Kiitos! Nuo ovat itseasiassa ainoat kuvat, joita koko päivän aikana tuli otettua.. Sattuneesta syystä ei tehnyt mieli hirveästi kaivaa kameraa laukusta.

      Poista
  2. Karmaisevaa.. Pysäyttävät kuvat. <3

    VastaaPoista
  3. Apua. Ei pitäisi lukea tällaisia juttuja näin 3kk vauvan äitinä. Riipaiseva tuo runo, ja puhuttelevia nämä kuvat. 'Ihminen on toiselle peto' indeed.

    VastaaPoista
  4. Itkettää. Jotakin niin karmaisevaa.

    VastaaPoista
  5. Samat fiilikset kuin kirjoitin Dachausta. Ihmisten pitää muistaa, siksi näiden pitää pysyä sellaisenaan.

    Ja mä toivon, ettei historia tällä saralla toista itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mietinkin sun tekstiä, kun eilen tätä kirjoittelin.

      Poista
  6. eiköhän tänäpäivänä nuo pakolaislerit ole suurinpiirtein samanlaisia, niissä vain ihmiset kuolee nälkään ja tauteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat taatusti karmeita paikkoja ja varmasti yhä edelleen ihmisiä tapetaan massoittain tietyssä osassa maapalloa, mutta ihan tällaista järjestelmällistä, miljoonia uhreja vaatinutta tuhoamisleiritoimintaa ei luojan kiitos enää nykypäivänä ole enkä sillon lähtisi pakolaisleirejä myöskään tällaisiin paikkoihin vertaamaan. Poikkeuksena tietysti "ystävämme" Pohjois-Korea, jonka keskitysleirit ovat edelleen nykypäivää.

      Poista
  7. Aivan kamalaa :( Käynti Auschwitzissa on jäänyt vahvasti mieleen, vaikka siitä on jo kymmenen vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Se paikka kyllä jätti vielä lähtemättömämmät kylmät väreet kroppaan...

      Poista
  8. Itsellä myös Auschwitz -visiitti jäi vahvasti mieleen ahdistavimpana paikkana, jossa olen koskaan ollut. Raju ja rankka kokemus, ei oikein löytynyt sanoja niitä paikkoja kierrellessä. Satuinpa tässä loman aikana lukemaan kirjan "Leiri 14" (http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512087945/leiri-14/), joka kertoo pojasta, joka pääsi karkaamaan Pohjois-Korean vankileiriltä vasta muutamia vuosia sitten. Kirja pisti kyllä miettimään, että niin vaan samaa tapahtuu tänäkin päivänä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin kävin Auschwitzissa muutama vuosi sitten ja sieltä en tainnut ottaa kuin yhden ainoan kuvan. Kertoo aika paljon siitä, millaisia fiiliksiä kyseinen kauheuksien kehto herätti.. Mulla löytyy tuo sama kirja kirjahyllystä (aika monen muun aihetta käsittelevän teoksen lisäksi) ja on todella ahdistava elämä kyllä miehellä! Jos aihepiiri kiinnostaa niin sellainen Pjongpjang akvaariossa on tosi hyvä ja lukemisen arvoinen.

      Poista
  9. Olen toistellut tätä varmaan jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta on pakko taas todeta, että osaat vangita tunnelman kuviin loistavasti. :)

    VastaaPoista
  10. Huh! Ihan kylmät väreet meni kuvia katsoessa! Ei voi edes kuvitella mitä ajatuksia/tuntemuksia ihan paikan päällä olo tekisi!

    -Pauliina

    VastaaPoista
  11. Aika järisyttävä ristiriita toisaalta todella kauniiden kuviesi ja toisaalta paikan järkyn historian välillä. Minulla jäi taannoin Terezinin vierailu väliin, mutta Prahassa oli esillä noita "tereziniläisten" maalaamia tauluja. Niissäkin iloiset aiheet olivat historialliseen kontekstiinsa asetettuna jotenkin irvokkaita.

    VastaaPoista

Hei, kiitti kommentista (: