Kaprunin padoilla Itävallan vuoristossa

Prahan ja Terezinin jälkeen oli aika nostaa kytkintä Tsekeistä ja suunnata vuokraamamme ruohonleikkurilta kuulostavan mopoauton keula kohti Itävaltaa. Matka meni leppoisasti välillä pysähdellen maisemia ihastelemaan. Yöksi kurvasimme Zell Am Seen camping-alueelle, josta avautuivat huikeat näkymät kohti lumihuippuisia Itävallan alppeja. Ensimmäinen telttayö sujui siten, että minä nukuin tulpat korviin poljettuna kuin tukki, Nanin taistellessa kuulemma liian pienen tyynynsä kanssa. En tajua mikä Ikean 0,79 euroa maksaneissa "matkatyynyissä" muka oli vikana… 

Aamun valjetessa keitimme kaurapuurot, teimme vanhasta kunnon Lidlistä ostamistamme sämpylöistä eväät ja lähdimme kohti vuoria. Ystäväni ja matkabloggaajakollegan Nellan suosituksesta päätimme suunnistaa viereisessä sijaitsevan Kaprunin kylän patojärville ja se reissu kyllä toden totta kannatti. Jestas sentään mitkä maisemat!

 

Pääsylippu padoille maksoi pari kymppiä per lärvi, joka piti sisällään bussikuljetuksen vuoristoon yli kahden kilometrin korkeuteen. Perille ei siis päässyt omalla koslalla, sillä matka kulki pitkin järkyttävän mutkaisia yksikaistaisia vuoristoteitä sekä pitkät pätkät myös yhden auton levyisessä tunnelissa. Eipä meidän vuokraruohonleikkurilla sinne toki olisi päässytkään, kun kottero nikotteli huolestuttavasti jo pienempienkin tönkyröiden päälle kipuamisessa. 

Koko puolituntinen bussimatka oli huikea (ja pelottava), mutta samantien kun astuimme kulkupelistä ulos olivat näkymät vielä uskomattomammat. Aivan tajuttoman kirkasta vettä ja ne vuoret lumihuippuineen! Sääkin oli aivan uskomaton, joten siinä hurahti helposti koko päivä trekkaillessa raikkaassa vuoristoilmassa.

En teistä tiedä, mutta omasta mielestäni kyseinen mesta on yksi huikeimmista missä on tullut koskaan vierailtua. Jotenkin tuo vuorien jylhyys vain vetoaa joka ikinen kerta meikäläiseen ja niitä voisi ihmetellä vaikka päivästä ja vuodesta toiseen. Kameraan taisi tallettua parisen sataa kuvaa, mutta toivottavasti näistäkin välittyy teille se uskomaton hiljaisuus ja rauha, jota tuolla ylhäällä saimme kokea höystettynä tietysti käsittämättömillä maisemilla.

Kainuu kuittaa ja toivottaa joka iikalle hauskaa viikendiä! 

PS. Tänään ratkotaan täällä kotikonnuilla jälleen kerran suofudiksen MM-mestaruudet! Viime vuonna meidän joukkue oli finaalissa, saas nähdä kuinka nyt käy. Tämä pallomaha tosin tyytyy tällä kertaa vain kuvausmiehen rooliin. Zau!