2014/02/20

Millainen matkailija olen?

Luin eilen uudesta Matkailulehti Mondosta kirjailija Ville-Juhani Sutisen haastattelua, jossa puhuttiin muunmuassa joutomaamatkailusta ja nähtävyyskeräilijöistä. Sen innoittamana aloin itsekin pohtia, millainen matkustaja minä olen. Olenko minä joutomaamatkailija, joka haluaa nähdä paikoista muutakin, kuin turisteja varten siloitellun pinnan? Haluanko päästä kiertämään tuntemattomampia paikkoja ja kokea paikallista arkea, vai onko minulle tärkeintä pojottaa (kuten alla olevassa kuvassa Eiffelin) nähtävyyksien juurella, jotta saan taas yhden sulan hattuun lisää? Keräilenkö vain konkreettisia paikkoja, jotka haluan nähdä ennen kuolemaani vai annanko näkemieni maailmankolkkien vaikuttaa minuun, jolloin voin kokemusteni pohjalta kehittää identiteettiäni? Maltanko pysähtyä kokemaan, enkä vain juokse nähtävyydestä toiseen?

Minun on ihan pakko yhtyä Ville-Juhanin mielipiteisiin, sillä vaikka minulta löytyykin pari kohdetta "must see-listaltani", haluan matkoilla ennemmin ammentaa pienistä asioista ja koittaa päästä edes hetkittäin osaksi paikallista tavallisuutta ja elämää. Kun lähdemme matkalle, emme välttämättä lähde lomalle sanan varsinaisessa merkityksessä. Me olemme molemmat todella huonoja vain maata pötköttelemään viikkotolkulla paikoillaan uima-altaan tai rannan katveessa, mutta ei se silti tarkoita sitä, että viettäisimme kaiken aikamme jokaikistä nähtävyyttä koluten. Se ei myöskään ole meidän juttumme, vaan yritämme ottaa rennosti, pysähtyä kahvikupposen äärelle katselemaan ihmisten arkiaskareita ja mahdollisuuksien mukaan pääsemään osaksi jotain konkreettista, kuten esimerkiksi edellisellä reissullamme vapaaehtoistyö Elephant Nature Parkissa.




Toisaalta tapani kokea vallitseva kulttuuri on valokuvauksen kautta. Joku ehkä kuvittelee sen olevan taakka, kun katselen ympäröivää maailmaa jatkuvasti linssin läpi, mutta minä en ajattele niin. Valokuvaaminen on itselleni niin suuri intohimo, että koen kutkuttelevana haasteena löytää niin tuntemattomista kuin hieman kuluneista ja kliseisistäkin kohteista uusia kulmia, joista voisin kuvieni välityksellä kertoa ehkäpä ihan uudenlaisen tarinan.

Olen myös Sutisen kanssa samaa mieltä siitä, että lentäminen matkoilla on aavistuksen liian nopea matkustusmuoto. Itsekin nautin siitä, että saa kulkea kiireettä maateitse junalla tai autolla, joten näitä kulkupelejä yritämmekin mahdollisuuksien mukaan suosia. Tällöin matkalle ikään kuin ehtii mukaan ja voi paremmin keskittyä käsillä olevaan hetkeen. Ihan samalla tasolla en Sutisen kanssa joutomaamatkailussa vielä ole, mutta toivon jonain päivänä saavuttavani saman kiireettömän kokemisen pisteen. Tärkeintä nimittäin hänen mukaansa on liike, ei päämäärä. Ja näinhän se justiinsa on.

Millainen matkailija sinä olet?

******

IG Travel Thrusday on viikottainen kokoelma blogipostauksia. Tempauksen viralliset järjestäjät Suomessa ovat KaukokaipuuRunning With Wild Horses sekä Destination Unknown. Lisää tempauksesta voit lukea täältä. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhone 4 - matkapuhelimella ja minut löydät Instagramista nimimerkillä @rimmanen.

EN // I'm just wondering what kind of traveler am I. Am I a person who wants to just see places which I have read or seen photos of? Or do I want to travel to places that are maybe not that famous, but where I can really experience the life of local people? I think I'm more the second option or at least I would love to be one. Still learning though! These photos have been taken by iPhone 4 and the post is part of the Instagram Travel Thursday. You can read more about IGTT from here and you can find me from the Instagram by name @rimmanen.


60 kommenttia :

  1. Mä matkustan aina vaan samaan paikkaan. Uudet kohteet on jotenkin ahdistava ajatus. Mun työ on jotenkin niin intensiivistä, että mä kaipaan tiettyä paineettomuutta ja stressittömyyttä lomalla, enkä siksi viitsi matkustaa minnekään uuteen paikkaan. Jenkkeihin voisin lähteä, mutta esimerkiksi Aasianseutu ei ole ikinä edes kiinnostanut. Mä oon siis se, joka ramppaa aina Barcelonassa tai Lontoossa, ihan vaan siksi että niistäkään paikoista ei tekeminen lopu kesken. Ainakaan ihan heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Aina ei todellakaan tarvi koluta maailman syrjäisimpiä kolkkia, vaan euroopassakin todellakin riittää nähtävää. Sinä varmasti pääsetkin kiinni paikalliseen arkeen ihan eri tavalla, kun kaupungit joissa tykkäät käydä on jo entuudestaan tuttuja. Mekin unohdetaan nyt hetkeksi ainakin kaukomaat ja aiotaan keskittyä niin Suomi kuin muukin eurooppa-matkailuun.

      Poista
  2. Hienoa matkailupohdintaa! Itse koen olevani sekoitus kaikkea. Toki löydän itseni pönöttämästä eiffeleiden juurelta ja viikon lomasta yhden päivän voi pyhittää rannalla loikoiluun.

    Kaikkein mieleenpainuvinta on kuitenkin yleensä pienet hetket ja kohdatut ihmiset. Itselläni ja lähipiirilläni on jonkun verran ulkomaalaisia kavereita, ja parasta onkin ollut päästä näiden ystävien kautta näkemään eri maiden arkea ja juhlaa ja tavallisten ihmisten koteja.

    Matkustaminen on ihanaa!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkustaminen todellakin on ihanaa! Samaistun todellakin tuohon, että yleensä just ne pienet hetket ja kohtaamiset ihmisten kanssa antavat sille reissulle sen kaikkein tärkeimmän jutun. Sama meillä, kun ystäviä löytyy maailman eri kolkista, niin heidän kauttaan pääsee sitten ihan eri tavalla mukaan arkeen, kuin yksin kohteissa haahuilemalla (:

      Poista
  3. Hiljaa hyvä tulee! Me oltais varmasti ehditty kiertää jos vaikka kuinka monta maata enemmän tän yhdeksän kuukauden aikana, mutta ei haluttu. Haluttiin pysähtyä pidemmäksi aikaa valitsemiimme kohteisiin kokemaan ja ammentamaan niistä. Paikalliseen tavallisuuten ja elämään ollaan taatusti päästy kiinni niin Ausseissa kuin täällä NZ:ssakin :) Mitä tulee nähtävyyksien "keräilyyn", niin tottakai haluan käydä katsastamassa ne tietyt turistirysät, mutta mua kiehtoo suuresti myös se, että löydetään aina välillä paikkoja, joista ei Lonari kerro.

    Parhaiten monista paikoista saa irti, kun niissä on ajan kanssa. Siksi on munkin mielestä totaalisen ok matkustaa monesti samaankin kohteeseen, niin kuin Heidi tuossa ylhäällä mainitsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Jos olisimme päättäneet lähteä yhtä pitkälle matkalle, olisimme taatusti toimineet samoin. Toisaalta nuin pitkällä reissulla on jo budjetinkin puolesta usein "pakko" pysytellä välillä aloillaan, jotta saa kassaan kerrytettyä lisää roposia ja näin ollen päästä taas kokemaan jotain uutta tai uutta paikkaa mihin ei ehkä muuten olisi varaa (:

      Poista
  4. Mä en ole oman elämäni aikana kauheasti päässyt matkustelemaan (Viro x8, Ruotsi x1 ja Teneriffa x1), joten mulla on paljon paikkoja, joita haluan nähdä. Osaan paikosta sisältyy joitakin nähtäävyksiä tai tiettyjä paikkoja, mutta kyllä mä uskon, että se kokemus maasta ja sen elämästä nousee tärkeämmäksi kuin yksi nähtävyys must see- listalla. Oltiin Teneriffalla muutama vuosi takaperin vuoden vaihteessa viikon ajan. Pääasiassa vietimme aikamme hotelilla tai läheisellä rantakadulla. Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja ajoimme rannikolta ylöspäin Teiden juurelle ja myöhemmin samana päivänä toiseen kaupunkiin shoppailemaan. Se oli sellasta omassa tahdissa tehtävää tutkimusmatkailua ympäri saarta ja jotenkin se tuntui heti paremmalta vaihtoehdolta kuin matkajärjestön retki bussilla. Mullekkin valokuvaaminen on tärkeä harrastus, jossa haluan kehittyä ja tuolla Teneriffallakin oli mulla koko ajan kamera valmiina. Kuvien kautta pystyy myös kivasti palaamaan takaisin reissuun ja ihastelemaan uudestaan paikan hienouksia. :)

    Tällä hetkellä kärjessä tänne haluan matkustaa- listalta löytyy: Keski-Eurooppa eli Sveitsi, Saksa ja Itävalta, Uusi-Seelanti, Australia, Colorado Springs, Norja, Islanti ja joku ihana rantakohde, jonka tarkemmasta paikasta ei ole tarkkaa mielikuvaa. Ehkä jonakin päivänä pääsen toivottavasti kokemaan nämä upeat paikat! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Just jo se, että pääsee vapaasti viilettämään sillä omalla autolla pitkin maita ja mantuja tuo matkaan ihan uutta näkökulmaa (: Sun haavekohteet kuulostaa ihanilta! Minulta löytyy lähinnä se Macchu Picchu minne vielä joskus haluan..

      Poista
  5. Ihania ajatuksia, komppaan näistä oikeastaan kaikkia. Matkustaisin kaikkein mieluiten junalla, sillä pelkään edelleen lentämistä, ja onhan lentäminen nyt muutenkin liian nopea tapa matkustaa. Se, että ehtii tuijotella maisemia, lukea kirjaa, kirjoittaa muistiinpanoja ja ostaa kahvia kärrystä on paljon hienompaa, kuin niiden ainaisten pilvien - vaikka nekin kauniita ovat - tuijottelu.

    Ja myös minä inspiroiduin tuosta samasta kirjoituksesta, Sutisella oli hienoja ajatuksia. Tuo Mondon numero oli mun mielestä mainio, etenkin se Balkanin juttu. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samma här! Ei se lentäminen mitenkään kivaa ole :/ Ja junassa on tosiaan aikaa kyllä ottaa rennosti ja valmistautua seuraavana kohteeseen! Paitsi yöjunassa, joissa ollaan perillä aina jotenkin ihan yllättäen :D Joo Balkan juttu kyllä vain vahvisti kaipuuta sinne suunnille!

      Poista
  6. Mahtavaa pohdintaa! Minä olen tainnut kehittyä rantalomanviettäjästä enemmänkin kulttuurimatkailijaksi. Edelleenkin tottakai yhdistelmälomat ovat parhaita, täytyy saada myös viettää rantaelämää. Tykkään kyllä käydä myös nähtävyyspaikoilla, joten taidampa olla aikamoinen sekamatkailija. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekamatkailija on just hyvä :D Tai se on just hyvä, että itse on tyytyväinen ja tietää mitä haluaa!

      Poista
  7. Mä olen pohtinut tätä samaa, että minkälainen matkailija sitä nyt oikeastaan on. Olen tullut siihen lopputulokseen, että oon sekoitus vähän kaikkea - riippuu kohteesta, matkan motiivista ja yleisestä fiiliksestä minkälaisena matkailijana sitä minkäkin reissun kokee. Itse haluan nähdä ja kokea nähtävyyksiä mutta myös tutustua paikalliseen menoon. Toisaalta voin kyllä sanoa, että viime vuosina on iskenyt sellanen pelko peffaan että kerkeääkö tässä elämässä nyt edes nähdä niin paljon kuin haluaisi - ollaan vähän ruvettu "keräilemään" nähtävyyksiä. Helpompaahan olisi tietysti vaan photarilla editoida ittensä sinne Eiffel-tornin juureen.. ;) Mutta eikai sitä ihan kaikkea ole pakko nähdä, yrittäisi matkustaa mieluummin sellaisiin paikkoihin jotka ihan oikeasti kiinnostaa eikä pelkästään jonkun yhden nähtävyyden takia.

    Ja mitä tulee siihen omaan matkailijatyyppiin, niin eikai siinäkään tarvitse olla aina niin samoihin kaavoihin kangistunut? Muutama vuosi sitten olin sitä mieltä, että reppureissauksella tämä pallo tallataan ympäri, mutta nykyään olen toista mieltä. Voi sitä välillä lähteä ihan vaan viikon pakettimatkalle nauttimaan auringosta jonnekkin palmun alle. Pääasia on, että ite tykkää ja reissusta jää hyvä mieli. Ja uskon, että kun sitä ihmisenä kasvaa niin samalla myös se oma matkailijaprofiilikin muuttuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kompata tätä melkein sanasta sanaan! Kyllä itsellä on ainakin matkustustyyli vaihtunut tässä yli kymmenessä vuodessa ja ne mielenkiinnon kohteet myös. Toki hyvin paljon on pysynyt samanakin, mutta kyllä voin rehellisesti myöntää etten todellakaan haluaisi enää olla samanlainen matkailija kun silloin kuin aloitin :D.

      Eli fiiliksen mukaan, mutta kyllä kiireettömyys on minunkin mielestä yleensä parasta! Istuskella kahviloissa, tutustua naapureihin ja välillä olla vaan. Nähtävyyksien keräily ei niinkään kiinnosta ja usein on "pakolliset" nähtävyydet jäänyt katsomatta. Mutta ylipäätään uusia kulmia haluaisi nähdä enemmän, tähän mennessä kun olen matkustellut paljon myös samoihin paikkoihin uudelleen. Pitäisi vain hyväksyä, että kaikkea ei ehdi tämän elämän aikana nähdä ja valita tarkemmin niitä kaikkein kiehtovimpia paikkoja.

      Poista
    2. Ei todellakaan ole pakko lokeroida itseään minkään tietyn tyyppiseksi matkailijaksi ja juuri sitä tuolla tekstissä pohdinkin, että se oma identiteetti kehittyy ja kasvaa varmasti joka ikisen reissun myötä. Myös täällä on pakollisia nähtävyyksiä näkemättä, kuten vaikka parin Pariisin visiitin jälkeen Louvre on näkemättä, mutta sielläkin ennemmin on ollut kiva fiilistellä itse kaupunkia kuin ravata hiki hatussa paikasta toiseen (: Eli samoilla linjoilla ollaan arvon daamit!

      Poista
  8. Mä oon kyllä matkustanut niin vähän, että en oikein uskalla sanoa millainen matkailija olen. Matkaseurakin on vaihdellut paljon ja sen mukana tietty aina se matkan tarkoitus ja fiilis. Ehkä kuitenkin olen melkoisen mukavuudenhaluinen matkailija... taidan olla semmoinen pääasiassa lepäilystä, auringosta ja ruuasta nauttija, mutta joku pikku juju pitää aina mahduttaa mukaan :D Kuten vuorelle kiipeäminen tai liitovarjoilu veneen perässä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta selkeästi tiedät millaisista matkoista itse nautit ja se on tärkeintä se (:

      Poista
  9. Todella hyvää pohdintaa sanon minäkin! Hiljaa hyvä tulee, sanon minäkin. Nautin "must see"-kohteiden ihastelusta, tykkään makoilla rannalla, kiertää museoita ja istua ulkona juomassa kahvia. Näitä kaikkia teen sopivassa suhteessa. Kuulun juuri tietyllä tapaa niihin aktiivisiin reissaajiin, jotka eivät pysy paikoillaan paria päivää pidempään. Mutta en myöskään ole suorittaja, vaan nautin sydämeni pohjasta kaikista hetkistä. Tärkeintä reissuilla on mennä fiiliksen mukaan. Saan eniten irti siitä, että kävelen pienillä kaupungin kujilla, poissa turistimassoista ja -kohteista. Tykkään istua puiston penkillä havainnoimassa ihmisiä. Mua kiinnostaa kovasti paikallisten arki ja mahdollisuudet päästä mukaan siihen. Jutustelut paikallisten kanssa, kahvin juonti ei-trendikkäässä kahvilassa ja paikallisten suosimat katukeittiöt. Niistä syntyy ne aidot hetket, joissa oppii kulttuuristakin jotain.

    Ja kyllä, junamatkustus menee lentämisen ohi. Siinä on sitä tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen! Todellakin samaa mieltä! Ne pienet hetket ovat usein niitä parhaita ja antavat koko reissulle uuden merkityksen.

      Poista
  10. Täällä reissataan tosiaan hitaasti ja hissukseen kuten olen aikaisemminkin maininnut, mitä enemmän saa paikallisesta elämänmenosta kiinni, sitä parempi! Tosin onhan monissa paikoissa ne "must see" nähtävyydet mitkä on kiva myös kiertää, mutta meillä nähtävyyksien kiertäminen sitten usein jääkin siihen. Tosi kiva & kaunis postaus, toivottavasti olette mukavasti tottumassa taas kotimaan menoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki on kiva nähdä Pariisissa se Eiffel ja Aucklandissa Sky Tower, mutta ei niihin kaupunkeihin pelkästään niiden takia tullut matkustettua (: Eli samoilla linjoilla ehdottomasti ollaan! Hyvin täällä arki sujuu! Ihana olla kotona, vaikka taitaa se reissukuume jo kutkutella :D

      Poista
  11. Minulla taas on kova hinku joka paikkaan, mutta samalla oon erittäin mukavuudenhaluinen ja hieman pelkuri. Ei siis ole mitään vikaa kreikassa, perus suurkaupungeissa, hyvissä hotelleissa ja taksimatkoissa. En ehkä olisi niin rohkea kuin te tai niin urheilullinen, että jaksaisin väsyneenä kantaa rinkkaa tai olla tietämättä missä pitäisi yöpyä seuraavana yönä. Vaikka se kuulostaa seikkailulta, rohkealta, romanttisesta niin voisin aloittaa tuollaisen seikkailun ensin vaikka inarilta ennen Aasiaan siirtymistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, se ehkä kuulostaa romanttiselta, mutta on kaukana siitä :D Varmaan se itsellekin jossain vaiheessa tulee, mukavuudenhalu siis, vastaan vaikka ainakin toistaiseksi palo reissun päälle on niin kova, ettei sen niin väliä missä nukkuu, kunhan on varaa lähteä sinne matkalle (: Mutta kaikki tyylillään ja teidän tyylissä ei todellakaan ole mitään vikaa. Päinvastoin!

      Poista
  12. Tää oli kiva postaus ja samaa olen pohdiskellut itse usein. Olen matkailija muuttunut tässä vuosien varrella. Aloitin suorittajasta, joka halusi saada niitä sulkia hattuun, mutta nykyään etsin oikeaa fiilistä ja aitoutta. Se voi löytyä kaukaa tai läheltä, oikeastaan mistä vaan! Nykyään myös palaan usein samoihinkin paikkoihin, joissa olen viihtynyt. Toisaalta palaan tiettyihin paikkoihin myös ihmisten perässä. Jokainen paikka kuitenkin myös muuttuu ja eri hetkinä yksikin paikka voi tuntua erilaiselta. Tietysti maailma on täynnä miellettömiä paikkoja ja uuttakin haluan aina tutkia. Uusi maa ja uusi sulka siihen hattuun ei tosin enää ole se syy, miksi jonnekin matkustan. Mulle kans tuo valokuvaus on oleellinen osa matkailua ja inspiroituminen muutenkin. Minulle all-inclusive reissu ei ole lähtökohtaisesti inspiroivaa. Rosoiset ja yllätykselliset paikat ja aito elämä taas on :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan näin! Ei tarvi lähteä maapallon toiselle puolelle löytääkseen täydellisen fiiliksen ja aitouden. Se voi tosiaan löytyä ihan tuosta Pihtiputaalta tai vaikkapa Kanarian saarilta. Uusien maiden kiehtomisen ymmärrän oikein hyvin, täällä ihan sama juttu. Toisaalta olen käynyt Sveitsissä veljen perheen luona varmasti parikymmentä kertaa, eikä loppua näy (: Ja allekirjoitan kaksi vikaa lausetta sanasta sanaan!

      Poista
  13. Vähän kyllä osui sieluun tuo suorittaminen ja sulkien keräily. Tunnistin meinaan aavistuksen itseäni siitä kuvauksesta. Ainakin sellaisissa paikoissa, jotka vilisevät ikonisia paikkoja ja nähtävyyksiä, huomaan haalivani matkaohjelmaan mahdollisimman monta must see-juttua. Mutta paikoissa, joista ei juuri mitään spesiaalia tule mieleen, menevät enemmän vain ihmetellen ja kierrellen (tähän mennessä ainakin Wien ja Praha, ehkä vähän Venetsiakin). Tavallaan tykkään molemmista vaihtoehdoista. Olihan se omalla tavallaan hauskaa huomata, ettei se Vapauden patsas Nykissä ollutkaan niin massiivinen, tai edes mitenkään ihmeellinen :) Olen ainakin nähnyt sen nyt omin silmin. Mutta yhtä lailla odotan 1,5 kk päästä pääseväni tyttöjen kanssa Budapestiin, jossa haluan vain viettää aikaa ystävieni kanssa enkä suorittaa mitään nähtävyysrumbaa. Olla vain viinilasin ääressä ja fiilistellä uutta paikkaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Budapest on ihana kaupunki! Nauttikaa siitä täysillä (: Ja siellä kun ei tosiaan ole mitään niin must see-kohteita edes, niin varmasti pääsette ihan kympillä rentoilemaan.

      Poista
  14. Hyvä aihe ja sai ajattelemaan! Mä olen aika samoilla linjoilla kuin sinä ja huomaan lisäksi, että mun kohdalla luontomatkailu menee kaiken muun ohitse. En ole enää nykyisin kovin kiinnostunut näkemään niitä kaikkia "must see"-juttuja vaan tiedän, että viihdyn parhaiten luonnon rauhassa. Välillä tulee toki poistuttua sieltä omalta mukavuusalueelta, eli patikkapolulta, ja tutkittua myös nähtävyyksiä sekä paikallisten elämänmenoa kaupungeissa. Tuo liikkeellä olo myös kuvaa mua reissaajana, eli harvemmin sitä tulee jymähdettyä paikoilleen vaan menojalkaa vipattaa koko ajan. Kai sitä on niin utelias, että uudet paikat jaksavat kiehtoa. Ja hidas eteneminen on parasta! Tällä hetkellä patikoidaan mahdollisimman paljon (eilen mm. vuoren yli 30km flamencotunnille) ja pyöräilykin on mahtava tapa liikkua sopivaan tahtiin. Mitä kaikkea mahtavaa sitä menettääkään matkan varrelta jos tahti on liian kova!

    Ja ihan totta, että "loma" on väärä sana kuvaamaan reissua, jossa on tarkoitus tutustua paikan todellisuuteen...Mulla on itseasiassa reissussa sellanen pyrkimys, että asun mahdollisimman samalla tavalla kuin paikalliset ja vältän turhia hienouksia. Monesti sitä huomaa asuvansa reissun päällä jopa vaatimattomammin kuin paikalliset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiina I feel you! Luonto ja sen ihmeet ne täälläkin kiinnostaa, eikä etenkään suurkaupungit ostoskatuineen nappaa yhtään. Pienet kylät ja tunnelmalliset kujat ovat sitten enemmän minun juttu. Haha :D Sama täällä tuon majoituksen suhteen! Oltiin kahteen kertaan Bangkokissa yksi yö sellaisessa vähän paremmassa hotellissa ja meillä molemmilla ahdisti olla siellä. Ei tykätty yhtään siitä, että meitä passattiin ja ovia auottiin, sillä nukutaan ennemmin yömme samankaltaisissa oloissa kuin paikalliset. No, tulipahan sekin taas koettua ja tietää, että pysytellään jatkossakin niissä bambumajoissa (:

      Poista
  15. Hauska lukea tämä postaus ja kommentteja. Mäkin tunnistan itseni sulkien keräilystä, mutta toisaalta mulla sulat on yleensä niitä vähän pienempiä ja omituisempia matkakohteita. Jotkut neverheerd-maailmanperintökohteet, pienet kansallispuistot ja omituiset kylämuseot on niitä, mitä mä keräilen, ilman sen kummempaa listaa, joka pitäisi täyttää - mutta toki aina suorittaen ja välillä ylisuorittaenkin... Sen olen kyllä huomannut, että nykyään bongaan mieluummin pienempiä ja omituisempia paikkoja kuin niitä suuria ja tunnettuja - jonkin verran joutomaamatkailijaa ehkä minussakin?

    Ja junat ja bussit rulettaa! Odotan sitä päivää, kun olisi tarpeeksi aikaa taittaa Atlantin ylityskin lentokoneen sijaan rahtilaivalla tai vanhalla purjealuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samasta itsekin haaveilen! Tosin matkapahoinvointi ei ole mulle kovin vieras käsite, mutta sen merisairaudenkin uhalla haluaisin mennä rahtilaivalla vielä Etelä-Amerikkaan (:

      Poista
  16. Luin just äsken artikkelin jonka otsikko oli jota kuinkin: Onko kaikkien pakko olla samalla tavalla onnellinen? Tulee ihan se mieleen tästä postauksesta! Toiset sanoo, collect moments not places ja jotkut toiset taas collect places not things. Ite olen varmaan jostain kummankin väliltä. En kyllä osaa suorilta alkaa analysoimaan millainen matkustaja olen! Tätä sietääkin alkaa miettimään :) Mainio postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikkien todellakaan ole pakko olla samalla tavalla onnelisia ja siksi tuolla postauksessa pohdinkin asiaa vain itseni kannalta (: Eli kukin tehköön ja matkailkoon tyylillään! Minua vain sattui kiinnostamaan mitä muut ovat tästä asiasta mieltä.

      Poista
  17. Mä kirjoitinkin itse asiassa aika samantyyppisen postauksen jo joulukuussa, mutta en sitten ikinä uskaltanut julkaista sitä. Ehkä mä oon sit vähän liian erilainen nuori. ;) Usein mulla on nimittäin sellainen tunne, etten ole matkailija sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan jotain muuta. Haluun aina mennä mahdollisimman lähelle sitä omaa kulttuuria ja tunnelmaa, puhua kohdekieltä ja olla enimmäkseen tekemisissä paikallisten kanssa, sillä en edes tykkää hotelleista, enkä varsinkaan muista turisteista. Siks mä ehkä yleensä matkustankin samoihin paikkoihin, jossa voi asua tuttujen ja ystävien luona. En voisi kuvitella lähteväni matkalle vain matkalle lähtemisen vuoksi, siinä pitää olla mulle joku syvempi merkitys. :) Siksi sellainen pakko päästä ja äkkilähtömentaliteetti ei putoo mulle yhtään. Ne on maisemia, kokemuksia, elämyksiä tai harrastuksen kautta koettavia paikkoja joita haluan nähdä. Ja jos nyt voisin tehä ihan mitä vaan ilman raha/aikataulu tai muita rajoitteita, lähtisin tältä istumalta Utahiin, Wyomingiin ja Montanaan luonnonpuistojen metsiin ja vuorille samoilemaan. Jotenkin tää pakko kerätä 100 maata plakkariin, käydä kaikki 50 osavaltiota tai kiertää kaikki must-see trendikohteet "Berliini, Islanti ja Singapore" vaan ahdistaa mua. Uskallankohan mä nyt painaa Julkaise-nappia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa lukea ajatuksiasi! Joten jos sulla on tästä pidempikin versio olemassa, niin todellakin kiinnostaisi lukea :).

      Poista
    2. Ihana Kea! Oot ihan oikeassa. Ei ei todellakaan ole täälläkään tavoitteena kerätä sataa maata plakkariin vaan mennä niihin kohteisiin, jotka itseä eniten kiinnostavat ja kiehtovat. "Trendikohteista" tosin Islantiin haluaisin matkustaa, ehdottomasti. Kaikki kohteet mistä löytyy upea luonto ja vuoria on niiiin mun juttu! (:

      Poista
  18. Hyvä postaus :) Itse tykkää reissata fiilksen mukaan ja touhuilla eri reissuilla eri asioita. Mutta en tykkää siitä astelmasta, että pakettimatkat tai ns. turistilomat ovat jotenkin huonompia kuin todellisten reppureissaajien "lomat". Tähän asenteeseen törmää usein kun puhutaan matkustamisesta... Jokainen matkustakoot tavallaan ja suodaan matkailun ilo kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! En itse tällaisia vertauksia koskaan käytäkään, vaan tässäkin vain pohdiskelin omaa näkökulmaani matkaajana. Vaikka itse en pakettimatkalle lähtisi, ei se silti tarkoita sitä, etteikö se jollekin toiselle olisi juurikin se oikea tapa matkustaa (: Kukin tyylillään!

      Poista
  19. Täältä huutelee kai jonkin sortin sekapää... Myönnän keräileväni jonkin verran, kyllä ne pakolliset nähtävyydet tulee yleensä katsastettua ja kuvat räpsittyä. Kovin kauaa en jaksa niitä kuitenkaan ihmetellä tai museoita kiertää. Uusissa paikoissa vieraillessa imen itseeni paikan fiilistä ja siitä saan parhaat kiksit. Tähän vaikuttavat pienet, pienet asiat, ja usein yhtälössä on joku osa, jota ei voi edes määritellä. Olen suorittanut Rooman nähtävyyksistä suurimman osan, mutta kaupungin tunnelma ei jostain syystä vakuuttanut täysin, joten en ole suunnittelemassa heti uusintareissua, tai edes nyt 8 (?) vuoden jälkeen. Kun taas esim. Sarajevo ja Dublin valloittivat tunnelmallaan täysin, vaikkei niissä yhtä paljon nähtävää olekaan. Myönnän myös hieman keräileväni maita listaani, ja esim. Afrikan kierroksella kävimme toki myös Swazimaassa, sillä olin tämän reittisuunnitelman yhteydessä vakaasti päättänyt, ennen kuin olin selvittänyt, mitä nähtävää/tekemistä siellä on - tietenkin, koska se on siinä niin lähellä! A:n taas on hyvin vaikea ymmärtää tätä keräilyä :P

    Paikoillaan olokaan ei kauaa onnistu, tekemistä on oltava tai tulee turhautuminen ja ahdistuminen. Parasta ovat elämykset, luonnon kanssa ihan vaan sitä ihmetellen tai sitten jonkin aktiviteetin muodossa, esim. koskenlasku, laskuvarjohyppy ja sydäntä lähinnä se sukeltaminen ♥ Näistä haaveilen ja surffaan tuntikausia netissä uusia reissuja suunnitellen, nimenomaan tällaisia puuhia esittelevillä sivustoilla.

    Samaa mieltä olen tuosta, että hidas matkustustapa antaa aika paljon enemmän. Yksi vapauttavimmista matkailukokemuksistani on 6 vuoden takainen Trans-Siberian junamatka, tai Trans-Mongolia + Kiina, sillä tulimme ystäväni kanssa Suomeen junalla Hong Kongista tekemättä minkäänlaisia järjestelyjä etukäteen, viisumeita lukuunottamatta. Silloin viimeistään kilahti päähän kunnolla ajatus, että voin mennä minne vaan, ja homma todennäköisesti sujuu. Toki kaiken maailman sotatantereilta ja muuten epävakaista paikoista on syytä pysyä pois. Mutta noin pääpiirteittäin, niin kyllä se maailma on auki ja tavoitettavissa.

    Ja kyllä, kameran kautta koetaan aika paljon täälläkin päässä ruutua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooma, joo.. Vähä samoilla linjoilla. Tosin sielläkään en jaksanut mennä mihinkään muuhun, kuin Pietarinkirkkoon sisälle, kun ahdisti ja ärsytti se ihmisten paljous! :D Voi että kun mekin vielä joskus lähdetään tuonne Trans Mongolialle. En tiedä milloin, mutta some day! Mutta kiitos näistä ajatuksista. Ihana oot!

      Poista
  20. Vaikka en kovin paljoa ole matkustellutkaan, olen matka toisensa jälkeen yhä vakuuttuneempi siitä, että olen joutomaamatkailija. Kaipaan matkustelusta niin paljon rauhoittumista, ja sen mahdollistaa se ettei juokse nähtävyydestä toiseen vain siksi, että ne on pakko nähdä. Minulle on tärkeää, että on aikaa pysähdellä, ihailla, nauttia ja ihmetellä. Ahdistun herkästi, jos aikataulu on liian tiukasti suunniteltu.. enkä edes juuri syty nähtävyyksistä.

    Olen oppinut arvostamaan sitä, että pääsen tutustumaan maan aitoon elämään, kulttuuriin ja historiaan. Armenia olikin yksi eniten ajatuksia herättävistä reissustani. Tämän "sisäpiiritiedon" maasta saakin paikallisilta, eikä se tietenkään ole lyhyellä lomamatkalla mahdollista. Senpä takia onkin ollut ilo "hyödyntää" näitä ystäviäni, ketkä asuvat ympäri maailmaa. Olisi moni asia jäänyt pimentoon ilman paikallisten tuntemusta. Vielä minua kiehtoisi erityisesti päästä ystäväni luokse Malawiin.. Ehkä jo tänä vuonna?:) Ja Costa Ricakin olisi kiva.. ;) Voi tätä matkailukuumeilua! Tällä hetkellä on yksi reissu buukattu --Tukholmaan. Wuhuu! =) Onhan se juokseminenkin tapa nähdä kaupunkia, siinä ei tosin sovi pysähdellä matkan varrelle korvapuustikahveille;)

    Täytyy vielä sanoa, että olen erityisen kiitollinen sinulle, kun olet kattavasti kirjoitellut kohteista missä olette käyneet. Vähän enemmänkin kuin vain pintaraapaisua. Olen myös ihaillut sitä, että olette kaikin tavoin pyrkinyt tukemaan paikallisia yrittäjiä, jotta rahat menisi oikeasti niille,kenelle se kuuluu.. eikä isojen herrojen taskuun. Hyviä ajatuksia, joita ei välttämättä moni matkaaja tule miettineeksi. Myöskin teksteistäsi olen saanut ihan uuden näkökulman eläinsuojelullisiin asioihin, ja voipi olla ettei tätä tyttöä enää esim. eläintarhoissa nähdä. Siksi pitääkin lähteä sinne Afrikkaan näkemään niitä villieläimiä heidän oikeassa elinympäristössään :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos Satu! Tuo vika kappale merkkasi paljon <3 Ja tänään toinen lukija linkkasi kuvansa Instagramissa kertoen, että oli juuri käynyt minun innoittamana Chiang Maissa Elephant Nature Parkissa. Tuli niin hyvä mieli!

      Ja ihan taatusti kohteista saa niiden paikallisten ystävien kautta enemmän irti. Kuulee niin paljon erilaisia yksityiskohtia ja taatusti näkee paikat ihan uusin silmin!

      Poista
  21. Mää en jotenkin pääse yli tuosta joutomaamatkailu-termistä. Täytyy napata kyseinen Mondo tuolta sohvapöydältä kätösiin ja kahlata juttu läpi, jotta se avautuisi kunnolla. Ja nyt kun asiaa ajattelen, en oikein tiiä millainen reissaaja oon. Ja se on ihan fine, ehkä se vielä joskus selviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei sitä tartte tietää eikä itseään mitenkään lokeroida :D Tätä oli vain hauska pohdiskella!

      Poista
  22. Argh, hukkasinkohan mä mun äskeisen kommentin jonnekin bittiavaruuteen... Yritetääs uudestaan. Sitä piti sanomani, että en ole juttua päässyt lukemaan, mutta sun kirjoituksen perusteella voisin sanoa olevani jotain noiden kahden väliltä. Tykkään matkoillani esimerkiksi couchsurffata ja siten päästä vähän paikallista elämää lähemmäs, mutta usein listalla on jonkin verran myös nähtävyyksiä, jotka on "pakko nähdä". Olen itsekin pysähtynyt välillä miettimään, että onko tämä nyt vain sitä mainitsemaasi sulkien keräilyä hattuun vai haluanko ihan todella nähdä tämänkin tornin/kukkulan/patsaan ja mitä se minulle antaa... Ja olen tullut siihen tulokseen, että vaikka nykyään onkin muotia mennä sinne minne muut eivät mene, on siihen kuitenkin usein syynsä, miksi jokin paikka tai nähtävyys on suosittu ja on ihan ok mennä katsomaan myös niitä. Eikä jättää menemättä vain ollakseen jotenkin katu-uskottavampi reppureissaaja. Olen huomannut, että siinäkin lajissa osataan keräillä meriittejä. Että lähdetään mieluummin vaikka Mongoliaan jurttailemaan ihan vain siksi, että se on jotenkin hienompaa, aidompaa ja coolimpaa kuin mennä esimerkiksi "vain" Venetsiaan muiden turistien sekaan... Vähän huonot esimerkit, mutta ymmärtänet pointin. Sillä aitouden ja paikallisuudenkin pakkomielteisellä tavoittelulla voi ihan yhtä hyvin jäädä pysähtymättä, kokematta ja vaikuttumatta ja sekin voi olla vain paikasta toiseen juoksemista. Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Meilläkin oli mentävä Thaimaassa sinne Krabille, kun haluttiin nähdä onko se oikeasti sitä kauneinta Thaimaata, vaikka tiedettiin että siellä on taatusti ihan törkeästi porukkaa. No, ehkä olisi pitänyt jättää menemättä, kun jo seuraavana päivänä jatkettiin vähän lannistettuina matkaa. Ei vain uppoa tuo väenpaljous, eikä se meidän kohdalla johdu siitä, että haluttais olla jotenkin katu-uskottavampia, vaan ihan aidosti siitä, että tykätään vähän rauhallisemmasta meiningistä (: Turistejahan me toki ollaan siinä missä muutkin, mutta valitsen ehkä sen ei-niin-upean-mestan jossa on vähemmän porukkaa, kuin sen, mikä on upein-ikinä ja se on tupaten täynnä :D Ja ymmärsin mitä tarkoitat tuolla vertauksella Mongolian ja Venetsian välillä, mutta pakko kyllä myöntää, että itse lähtisin ennemmin just sinne Mongoliaan katsomaan maailman viimeisiä alkuperäisiä villihevosia ja ihastelemaan loppumattomia aroja ja Gobin autiomaata, kuin turisteja pursuavaan Venetsiaan ;)

      Kiitos huipusta kommentista! (:

      Poista
    2. Nojoo, kelpais kyllä mullekin, ei siinä! :D Tosin Venetsiakin oli lumoavan kaunis, hiljainen ja tunnelmallinen kun hoksattiin mennä tammikuussa kaupungin ollessa melkolailla tyhjillään muista turisteista :) Tarkoitus oli vain tehdä eroa sen välille, että mikä se syy siellä takana on mennä mihinkin: aito kiinnostus vai jokin ulkopuolelta kumpuava tarve - oli sitten kyse niistä nähtävyyksistä tai sitten niistä koskemattomammista seuduista. Enkä siis todellakaan kohdentanut ajatuksiani mitenkään teihin! En tosin usko että niin sitä otitkaan. :) Ihan vaan tätä ajan henkeä ajattelin, kun pysähdyin miettimään omia tapojani tallustella täällä maailman turuilla. Tärkeintä on, että jokainen menee sinne, minne ihan oikeasti haluaa ja mikä kiinnostaa eikä anna muiden tai kulloistenkin matkustustrendien omia menohalujaan liiaksi ohjailla. Oli se unelmien kohde sitten se Mongolia, Pattaya tai vaikka Kerava.

      Poista
    3. Tuo on kyllä ihan totta, että pahimpiin turistirysiin kun menee low-seasonilla niin pääsee paljon rauhaisemmassa tunnelmassa tutkailemaan huudeja (: Mutta kyllä, tiedän tismalleen mitä tarkoitat enkä tod ottanutkaan mitenkään itteeni! Huippua, että näin mielenkiintoisesta aiheesta syntyi huimasti keskustelua!

      Poista
  23. Mä taidan olla muista poikkeava matkailija, sillä mua ei oikein voi kuvata muulla adjektiivilla kuin aikaansaamaton. :P Toisin sanoen olen viimeksi ollut ns. kunnolla reissussa joskus 2000-luvun alkupuolella vanhempieni kanssa ja esim. lentokoneeseen en ole istahtanut sen koommin. Toki oon käynyt Suomen naapurimaissa useaan otteeseen, mutta sen kauemmas en ole selviytynyt.

    Kyse ei ole siitä ettenkö tahtoisi matkustella, vaan ihan puhtaasti siitä etten saa aikaiseksi toteuttaa sitä. Joskus selailen lentoja yms. mutta pihinä jo lentojen hinta kauhistuttaa... Tiedän kyllä porukan bongailevan superedullisia lentoja ties minne, itsellä vaan ei jaksa riittää kiinnostus surffailla tuntitolkulla ettimässä sopivaa kohdetta kelvolliseen hintaan. Muutenkin koko konsepti tuntuu muka niin vaivalloiselta, kun pitää löytää lennot ja majoitus ja saada lomaa ja säästää rahaa jajaja. Ja koska mieheni on saman tyyppinen ku mä niin esim. häämatka on edelleen tekemättä. :D

    Voin vain kuvitella miten typerältä tää koko kommentti kuulostaa kaikkien teidän matkailuihmisten korvissa, mut aattelin nyt tuoda tällaisenkin kannan aiheeseen. :) Jonain päivänä mäkin toivottavasti saan rehattua itseni ja ukkoni vaikka ees jonnekin Keski-Eurooppaan, siihen saakka liputan kotimaan matkailun puolesta. Viime kesänä koin ekaa kertaa kesä-Lapin ja sinne voisi kyllä matkata vaikka joka kesä. <3 Muiden matkajuttuja on ihana lukea, se on vähän niinku pääsis itekin reissuun mukavasti kotikoneelta. Ja onneks jokainen meistä on oikeutettu tekemään omat valintansa niin matkustelun kuin muunkin elämän suhteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimaanmatkailussa ei TODELLAKAAN ole mitään vikaa! Itsekin haluaisin ja aionkin harrastaa sitä tulevaisuudessa vielä enemmän. Joten ei muuta kuin peukut teille. Ei kaikkien tarvi matkustaa maailman ääriin, kun täältä kotimaastakin löytyy niitä upeista upeimpia paikkoja (:

      Poista
  24. Olipa mielenkiintoinen aihe, tiedä vaikka tarttuisin haasteeseen ja kirjoittaisin omaankin blogiin itsestäni matkailijana :) Meissä on hieman samaa matkustustavoissa, minäkään en jaksa viikkoja löhöillä rannalla, mutta en myöskään juosta nähtävyydeltä toiselle. Itse matkustan mieluiten kuitenkin lentäen, koska maailma pilvien päällä on mielestäni ikuisesti jännittävä :D

    Matkustan mieluiten yksin, mutta olen samalla todella seurankipeä, ristiriitainen ihminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi :D Kirjoita ihmeessä blogiisi! Minusta tämä on mielenkiintoinen aihe ja joka selvästi herätti keskustelua, joten go for it!

      Poista
  25. Loistavan mielenkiintoinen kirjoitus ja mahtavaa keskustelua aiheesta! Itselle on tämän oman reissun aikana tullut pieni "kriisi" oman matkailijaprofiilin kanssa, sillä en ole ennen reissatessa kokenut koti-ikävää, mutta nyt se iski aika kovaa. Aiemmin olen reissannut vain n.3-5 viikon reissuja ja "kamelin selän" katkaisi 3 kk rajapyykki. Silloin tahtoi kotiin ja lujaa! :D Piti siis todeta itselle ettei sitä ollutkaan niin kova reissaaja kuin aiemmin kuvitteli. Nyt on asia ok ja olen oikeastaan iloinen, että musta kuoriutui henkilö, joka rakastaa matkustamista, mutta rakastaa myös arkea Suomessa ja haluaa elämäänsä tasapainon näiden välille.

    Tällä hetkellä uskoisin olevani matkailijana sellainen sekasikiö :D Voin maata hetken aikaa tyytyväisenä rannalla, voin juosta nähtävyyksissä tai aktiviteeteissa kokemassa ja voin vain hengailla ja "elää" paikassa tekemättä oikeastaan mitään. Itselleni vaikein asia on nyt ollut sen kultaisen keskitien löytäminen ajatusten "miksi matkustaa näin kauas jos ei näe tai tee mitään" ja "ei ole pakko tehdä mitään vaan voi vaan olla ja se on ok" välillä. Välillä siis kokee ihan tyhmistä asioista huonoa omatuntoa ja se pitäisi suitsia pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I FEEL YOU! Kyllä itsellekin tuli (taas) todistettua, että se 3 kk on aika maksimi, mitä kotoa haluaa pois olla. Edellinen setti oli vaihtarivuotena ja silloinen 4 kk oli ehkä aavistuksen jo liikaaa.. Mutta se on just hyvä, että tiedostaa nämä jutut eikä minun mielestäni reissarin "kovuutta" mitata mitenkään reissujen kestolla (: Ihan hassua, että monet ihmiset ajattelee niin nykypäivänä! Omia valintojahan ne on. Toiset haluavat reissata pidempään ja toiset taas eivät, jokaiselle sen kuvittelisi kuitenkin olevan jossain määrin mahdollista.

      Poista
  26. Mielenkiintoisia kysymyksiä! Toisinaan löydän itsestäni joutomaamatkailijan, toisinaan taas keräilen juurikin niitä must see -kohteita. Jokaiselta matkaltani löydän ne muutamat turistikohteet, mutta kyllä se vaan on rentouttavaa kävellä ympäri kaupunkia ilman päämäärää nauttien juuri siitä hetkestä. Yleensä ne kartalta poikkeamiset ovat parhaita seikkailuita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan (: Kartta taskuun ja ei muuta kuin eksymään rohkeasti!

      Poista
  27. Oon ehdottomasti sellanen matkailija, joka haluaa koluta kaikki maanosat, paikat ja nähdä kaiken :D! Ja varsinkin kameran linssin läpi, se on mullekki sellanen intohimo, et harmittais kyllä hirveesti jos kamera vaikka katois tai varastettais...

    VastaaPoista

Hei, kiitti kommentista (: