Chiang Mai - Bangkok - Yangon, Myanmar

Kirjoituspaikka: Chan Myaye Guesthouse, Yangon, Myanmar / Burma

Nostimme viime sunnuntaina kytkintä Chiang Maista ja kolkuttelimme epävakaasti kulkevalla yöjunalla  Bangkokiin 15 euron hintaan. Matka kesti yhteensä reilut 16 tuntia, kun myöhästyimme ilmeisesti mielenosoitusten vuoksi aikataulusta pari tuntia. Mikäs siinä, itsehän nukuin leppoisan tyytyväisesti kellon ympäri, vaikka pedit olikin mitoitettu 140 senttisille aasialaisille. Heti Bangkokiin saavuttuamme suunnistimme Myanmarin suurlähetystöön anomaan viisumeita. Ei oltu ilmeisesti ainoita joilla oli samat aikeet, sillä jono kiemurteli pitkin jalkakäytäviä suurlähetystön ulkopuolella. Muutaman tunnin peräkanaa pojottamisen jälkeen saimme vihdoin toimitettua asiamme ja käskyn tulla noutamaan passit seuraavana päivänä. Mikäpäs siinä! Lähdimme tuktukilla kurvaamaan Khaosan roadilla olevalle hotellillemme ja päräytimme keskelle mielenosoittajien marssia. Siinä sekasorrossa meinasi tulla äitiä ikävä, mutta onneksi pääsimme sivukadun kautta puikahtamaan väljemmille vesille. Emme poistuneet Bangkokin hotellistamme vuorokauden aikana muuta kuin nopsasti syömään. Teki ihan hyvää vain nollata pari päivää uima-altaalla pötkötellen. Tiistaina noudimme passit suurlähetystöstä ja lensimme Air Asian siivin pykälän kohti länttä. Mystiseen Myanmariin.

Tämä Myanmarin entinen pääkaupunki on kyllä omituinen paikka. Täällä asuu kuusi miljoonaa ihmistä, mikä ei kyllä näy muualla kuin iltamarkkinoilla. Silloin ihmiset tuntuvat kaivautuvan koloistaan ja punaista tupakkamälliä mutustelevia hampaattomia suita näkee joka puolella. Päivisin täällä on paljon hiljaisempi meininki. Pakko kyllä myöntää, ettei ensi kosketus suttuiseen Burmaan ole ollut mitenkään tajunnan räjäyttävä, jos ei lasketa sitä ylitsepursuavaa huomiota jota vaalea kuontaloni täällä aiheuttaa. Eilen eräs pikku-tyttö katsoi minua ensin pakokauhun sekaisin tuntein, sitten juoksi koskettamaan minun kättäni ja säntäsi paniikissa takaisin sinne mistä oli tullutkin. Ehkä se reppana luuli minua kummitukseksi. Miehet sen sijaan nostavat Janille peukkua ja myhäilevät tupakkamällin pilaamat hampaat irvessä. Kuitenkaan missään ei ole tuntunut kuumottavalta, vaan ihmiset ovat kaikkialla äärimmäisen ystävällisiä. Voitteko kuvitella, että täällä meidän majatalossa pistettiin juhlat Jiin synttäreiden kunniaksi pystyyn ja saimme yhden ilmaisen yön lahjaksi! 

Halpaa täällä ei majoittuminen kuitenkaan ole, sillä kun Chiang Main guesthouse maksoi vajaan kympin, on täällä hinta samantasoisesta pedistä yli tuplat. Ei mikään ihme, sillä majapaikoista on huutava pula yhä suurempien turistivirtojen suunnatessa kulkunsa Myanmariin. Kannattaa siis varata majapaikka etukäteen, mikäli näille huudeille olet tulossa sesonkiaikana! Meidänkin majatalosta on käännytetty jo ties kuinka monta reissariaparivaljakkoa pois, kun tilaa ei yksinkertaisesti enempää ole. Valtaosalla hotelleista tai majataloista ei ole minkään sortin verkkosivuja saatika toimivaa sähköpostiosoitetta, joten mekin teimme varauksen ihan perinteiseen tyyliin puhelimitse. 

Illallisesta kannattaa varautua maksamaan lähes saman verran kuin Suomessa, jos haluat syödä länkkäritasoisessa ravintelissa. Me luonnollisesti ollaan vältelty kaikkea länsimaalaisen tai valtion omistukselta haiskahtavaa ja tänäänkin käytiin syömässä ainoina valkonaamoina mielettömässä intialaisessa ravintolassa. Työntekijöistä yksi puhui auttavaa englantia, mutta hyvin me saatiin vaihdettua kuulumiset, kerrottua kotimaastamme sekä läksiäisiksi vielä mielettömiä matkatipsejä. Niin ja tietysti opimme taas yhden uuden burmankielisen sanan. Ihan katukeittiöihin (hedelmien ostoa lukuunottamatta) ei olla vielä uskaltauduttu, mutta sellaisen aika varmaan koittaa huomisen kymppituntisen bussimatkan pysähdyspaikalla. 

Tässä kaupungissa ei ihan ymmärrettävistä syistä (köyhyys) ole mikään länsimaalaisille ilmaista. Siksi olemmekin jättäneet käymättä kaikissa naurettavan hintaisissa nähtävyyksissä, sillä mielestämme on kohtuutonta maksaa jokaisesta temppelistä 8 dollarin pääsylippu per lärvi (maksu oli toki noussut juuri viidestä dollarista kahdeksaan). Ja tämä summahan kilahtaa suoraan hallituksen pussiin, jotenka ei kiitos. Olemme siis käyneet töllistelemässä nähtävyyksiä vain ulkoapäin, mutta yhteen puistoon eksyimme vähän vahingossa haahuilemaan ja jouduimmekin sitten pulittamaan molemmat kahden dollarin piletit. Kaunista järveä kiertävä ranta oli täynnä kuhertelevia pariskuntia, joten ilohan heitä oli paparazzailla. 

Kadut täällä ovat paikoitellen todella huonossa kunnossa, joten ihan joka sekunti on pakko katsoa mihin astuu, sillä keskellä tietä voi olla valtavan kokoisia reikiä. Jalkakäytävän alla menee parin metrin syvyinen viemäröintisysteemi, johon ei ihan hirveästi huvittaisi tippua. Täällä muuten niin miehet kuin naisetkin käyttävät perinteistä kietaisuhametta, mikä on varmasti kuumassa ilmastossa käytännöllistä. 

Summa summarum näin ensipuraisulta Yangon jää ainakin omaan mieleeni sekavana kaupunkina, jossa kontrastit ovat todella suuria. Kullatut toinen toistaan upeammat temppelit ja ryysyissä kerjäävät ihmiset eivät jotenkin omassa maailmankuvassani tunnu sopivan yhteen ja samaan paikkaan. No, maassa toki maan tavalla ja hitaasti, mutta varmasti alkaa tämäkin kaupunki toivottavasti ammentaa turismista saatavia varoja myös kansalaisten hyödyksi. Sitä odotellessa koitamme suosia paikallisten omistamia ja pyörittämiä palveluita niin pitkälle, kuin se vain on mahdollista. Ja näiden ihanien sekä sydämellisten ihmisten vuoksi täällä kannattaakin ihan ehdottomasti vierailla. 

Huomenna kutsuu siis pohjoisessa sijaitseva tuhansien temppeleiden Bagan! Odotan innolla. Ehkä mielikuvani Burmasta heittää sen jälkeen häränpyllyä.

Mukavaa pian starttaavaa viikonloppua! 

PS. Hui kun aika menee äkkiä. Enää 3 vk ja pari päivää niin ollaan kotona!

EN // Few days in Yangon and heading tomorrow to see Bagans thousands temples.