Roadtrippailua Uudessa-Seelannissa

Kirjoituspaikka: Mustanaamio, Motueka, Uusi-Seelanti

Postaukset laahaavat edelleen viikon perässä, mutta eihän se tietty ole niin justiinsa. Änkesin tähän nyt koko Uuden-Seelannin pohjoissaaren kuvasaldon, jotta saan kurottua aikaeroa umpeen ja pääsen päivittelemään kuulumisia edes aavistuksen reaaliaikasemmin.

Saavuttiin siis Aucklandiin tasan viikko sitten sunnuntaina, jossa yövyimme Jucy-hostellissa keskustan tuntumassa. Seuraavana aamuna menimme hakemaan vuokraamaamme pakua hymyissä suin. Jee, me päästään roadtripille! Meillä ei ollut mitään käryä millaisen menopelin tulisimme allemme saamaan, joten riemu oli aikamoinen, kuin näimme matkaratsumme Phantomin aka Mustanaamion. Näätte myöhemmistä kuvista, mistä aika ilmeisestä seikasta nimi juontaa juurensa. Naamiobussi alle ja ei muuta kuin tienpäälle kohti pohjoista. Autovuokraamon lady varoitteli meitä pysähtymästä kaupungissa nimeltä Whangarei, kun siellä oli jotkut jengiläiset hyökänneet travellereiden campereiden kimppuun bensa-asemilla keskellä kirkasta päivää, joten painoimme kyseisen mestan kohdalla kaasun pohjaan ja hurautumme Bays Of Islandille pydähdyksettömällä taktiikalla. 

Harmiksemme ne pari päivää, jotka pohjoisessa (hassua, että täällä eteläisellä pallonpuoliskolla pohjoinen on lähempänä päiväntasaajaa = pohjoisessa on yleisesti ottaen lämpimämpää kuin etelässä) vietimme olivat todella sateisia ja vettä tuli...paljon. Näkymät (ja tietty myös kuvat) olivat ihan harmaata suttua, joten loppupeleissä aika turha reissu tuli tehtyä. Ei sitten muuta kuin takaisin kohti Aucklandia, jonka ohi me tällä kertaa painatimme suorintein jatkaen matkaa kohti Matamataa. Joko arvaatte mikä Matamatassa sijaitsee?

Matamatan jälkeen jatkoimme kohti Rotoruan pierulle haisevia kraatereita (vai mitä ne nyt sitten ovatkaan), mutta jälleen kerran järkyttävän rankkasateen ansiosta jouduimme toteamaan, ettemme nää yhtään nokkaamme pidemmälle, joten jatkoimme matkaa kohti Taupoa ja Tongariron kansallispuistoa. Tosin vain todetaksemme, että lähipäivien aikana sää ei tule muuttumaan ja haaveilemamme Tongariro Alpine Crossing jää tekemättä. 

Tuo vajaat 20 kilometriä oleva päivävaellus oli meidän molempien haaveena, sillä kyseisellä reitillä kiivetään Taru Sormusten Herrasta elokuvan maisemissa ”Mordorin” kautta kohti ”Tuomiovuorta”, joten en yhtään ihmettele, että J:n ilme oli melko synkkä tämän säätuomion kuultuamme. Suutuspäissään herra painoikin tallan pohjaan ja laskettelimme melko pitkälle etelään aurinkoiseen Whanganuihin saakka yhdellä istumalla. Kuten kuvista näkyy ”Tuomiovuori” eli Mt. Ngauruhoe oli paksun sumuverhon peitossa, kun taas viereinen korkeampi vuori Mt. Ruapehu paljasti itsensä pieneksi hetkeksi harmaan pilvimassan takaa. Kertakaikkisen upea näky!

Itsenäisyyspäivän aamukahvit juotiin Mustanaamion peräluukulla meidän ”keittiössä”, jonka jälkeen hyppäsimme jälleen kyytiin ja huristelimme Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin, jossa on niin ikään kuvattu useita kohtauksia molempiin Tolkienin kirjoihin perustuviin elokuvatrilogioihin. Kävimmekin köpöttelemässä kaupungin laidalla kohoavalle Mt.Victorialle ja ihmettelemässä sen rinteillä kasvavaa synkkää kauhuelokuviin juurikin passelia metsää sekä sen siimeksestä löytynyttä valkokankaaltakin tuttua spottia. Sieltä kurvasimme leirintäalueelle, jossa yövyimme pari yötä oikein tyytyväisinä. Unet Mustanaamiossa maistuvat kyllä todella makoisilta. Ihan kuin olisi ainaisella retkellä ja nukkuisi teltassa!

Seuraavana aamuna syötimme ensin uudet ystävämme herra ja rouva ankan, jonka jälkeen jouduimme pelastushommiin, kun huomasimme yhden pienen ankanpoikasen tippuneen likakaivoon. Emoankka huuteli ja etsi poikastaan paniikissa, mutta luonnollisesti yli metrin syvyisestä kaivosta lentotaidottoman pikkuankan oli täysin mahdoton päästä omin avuin pois. Onneksi satuimme tajuamaan tilanteen ja ongimme ankan tiskivadilla turvaan. Tämän päivän hyväntyön tehtyämme päätimme valmistaa itsellemme sankariaamiaiseksi mustikkapannukakkuja, jotka ahmittuamme lähdimme tutustumaan Wellingtonin miellyttävään keskustaan. Tykättiin kaupungista kovasti ja se muistutti itseasiassa aika paljon San Franciscoa, tosin pienoiskoossa.

Keskustakierroksen ja pakollisen kaapelijuna-kuvan jälkeen hyppäsimme Mustanaamioon ja jatkoimme matkaa kaupungin ulkopuolelle jälleen tämän tietyn elokuvan kuvauspaikkoja etsimään. Löysimmekin onneksemme pari lisää, joten aika monta niistä on nyt tullut jo kierrettyä eikä J:täkään enää niin kovasti harmita, että Tongariron vaellus jäi välistä. Jääpähän jotain odotettavaa, jos joskus rantaudumme tänne uudemman kerran tarunhohtoisia maisemia ihmettelemään.

Löytyykö sieltä muuten muita Tolkien-faneja? Tunnistatko kuvista kaikki neljä kuvauspaikkaa?

Helpotetaan hommaa pikkuisen ja kerrottakoon, että kolmeen paikkaan liittyy hobitit ja neljänteen haltiat. Ja sorit teille, keitä ei mokoma aihe kiinnosta tippaakaan. En voi itselleni mitään! Fanaatikko mikä fanaatikko. Vain haltiakorvat sekä viitta puuttuu rinkan pohjalta.

Pus pus! Ootte muuten oikeasti ihania! Kiitos, kun jaksatte kiinnostua meidän reissusta!

PS. Te joita tämä meikäläistä kiehtova aihepiiri kiinnostaa, niin ihan vain tiedoksi, että seuraavaksi luvassa postaus itse uskomattomasta Hobittilasta.