2013/12/16

Abel Tasman National Park ja pörröiset hyljevauvat

Kirjoituspaikka: Mustanaamio (enää kolme yötä...), Oamaru, Uusi-Seelanti

Viime maanantai hurahti kokonaisuudessaan Abel Tasman National Parkissa, jonne päätimme lähteä miehen kanssa ihan omatoimisesti vaeltamaan. Meille kyllä suositeltiin camping-alueelta ottamaan retki, jonka aikana olisimme hurautelleet vesitaksilla pitkin Tasman Baytä ja päivän päätteeksi tehneet muutaman tunnin trekkauksen puiston upeimmalla alueella. Tämä vaihtoehto olisi tosin nostanut päiväbudjettimme sellaisiin sfääreihin, että otettiin vaatimattomasti evästä reppuun ja suunnattiin puistoon keskenämme.

Ja kyllä muuten kannatti pihistellä, sillä päivästä kehkeytyi näin todella leppoinen ilman mitään sen kummempia aikatauluja. Sää oli kerrankin meidän puolella ja aurinko paistoi täydeltä terältä koko neljän tunnin luonnonpuistossa haahuilun ajan. Jos olisimme olleet todellisia HC-trekkaajia, niin olisimme luonnollisesti varanneet etukäteen jo viime kesänä alueelta muutamaksi yöksi sellaisen pienen mökkeröisen ja vetäisseet koko kuuluisan 54,5 kilometrisen Abel Tasman Coast Trackin alusta loppuun. Mutta kun olemme enemmänkin mieltyneet vaeltelemaan vain maksimissaan päivänmittaisia reissuja, tämä tekemämme retki oli meille enemmän kuin riittävä. Vielä tällä matkalla emme nähneet hylkeitä, vaikka niitä läheisillä saarilla majaileekin, mutta sen sijaan hassun näköisiä töyhtöpäisiä lintuja vilisi polun laitamilla useaan otteeseen.


Neljän tunnin vaeltamisen jälkeen jatkoimme matkaamme autolla National Parkin toiselle puolelle Takakaan, jossa kävimme ihmettelemässä jälleen kerran Taru Sormusten Herrasta-kuvausmaisemia. Tarkoituksenamme oli vielä kävellä 1,5 tunnin lenkki tuolla lumotun näköisessä metsässä, sillä siellä sijaitsi yksi Uuden-Seelannin suurimmista luolista tai paremmin suoraan maan alle menevistä valtavista rei'istä, johon ei olisi ollut menemistä kuin todella kokeneilla kiipeilijöillä. Ei sillä, että olisin ollut sinne edes menossa, mutta olisihan sellainen maassa möllöttävä musta-aukko ollut hauska nähdä. Sää kuitenkin puuttui aamupäivän auringon jälkeen peliin ja kun ensimmäiset valtavat pisarat räpsähtelivät vasten kasvoja, oli viisainta luovuttaa ja jatkaa Mustanaamion kanssa matkaa kohti etelää.


Aikomuksenamme oli pudotella kolmisen sadan kilometrin matka länsirannikolla sijaitsevaan Greymouthiin saakka, mutta vuoristoisten teiden ajamiseen menikin lähes tuplasti enemmän aikaa, kuin olimme kuvitelleet. Niinpä poikkesimme aiotulta reitiltä ja hurautimme sata kilometriä lähempänä olevaan Westportin pikkukaupunkiin. Ja onneksi hurautimmekin, sillä kyseisen kaupungin kupeessa asusteli suuri hyljekommuuni, johon oli vielä kaiken lisäksi syntynyt juuri poikasia! Awwws.

Vietimme siis yön innosta täpisten, sillä olimme päättäneet lähteä heti aamutuimaan uudelle muutaman tunnin trekille katsomaan hylkeitä. Aamupalaksi tankattiin vinopino pannukakkuja ja leipää, jonka jälkeen otimme suunnan kohti kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa kohdettamme. 


Aurinko päätti taas ilahduttaa meitä läsnäolollaan, joten reipas kävely sujui upeita maisemia ihmetellen. Lopulta saavuimme rantakallioille, jossa hyljekommuuni piti majaansa. Aluksi oli todella vaikea erottaa suhteellisen kaukana olevasta kivikosta yhtään mitään elävään olentoon viittaavaa, mutta aikamme tiirailtua aloimme pikkuhiljaa erottaa kallioiden päällä pötkötteleviä paksukaisia. Bongasimme myös pari ihan hetki sitten syntynyttä poikasta ja voi sitä lässytyksen määrää mikä meikäläisen huulilta kirvoittautui. Kuvat on tosiaan otettu aikamoisen matkan päästä, joten pientä epätarkkuutta saattaa olla havaittavissa.


Aikamme hylkeitä ihasteltuamme teimme u-käännöksen ja talsimme samaa reittiä takaisin sinne, mistä olimme lähteneetkin. Lähellä parkkipaikkoja tapasimme vähän eri näköisiä paikallisia kavereita. Aluksi luulimme niitä kiwi-linnuiksi, joita nämä kyllä ilmeisesti ovatkin. Tosin ruskeita versioita niistä harvinaisemmista harmaista serkuistaan. Repupetterit eivät osanneet lentää, kun siivet olivat niin säälittävän kokoiset, mutta sen sijaan nuilla dinosauruksen jaloillaan tyypit pötkivät sellaista vauhtia menemään, että varmaan en pysyisi perässä.

Kyllä nuo eläimet on sitten ihmeellisiä. Itsehän voisin viettää kaikki päivät vain niitä ihastellen ja tänäänkin ollaan pysähdytty aika monta kertaa tienposkeen sen vuoksi, että olen halunnut mennä jutustelemaan aidan vieressä notkuville lampaille. Tänään toteutui myös yksi suurista haaveistani ja näimme ensimmäistä kertaa koskaan pingviinejä, siis pingviinejä, luonnossa. Voi onnea! Kerron siitä lisää vähän myöhemmin.

Mukavaa uutta viikkoa kuomaset!

EN // Hiking in Abel Tasman National Park and Westports seal colony.


30 kommenttia :

  1. Vau mitä kuvia! Tykkään etenkin lammas, hevos, lehmä ja lintukuvista. Ja majakka of course. Mitäköhän se kertoo musta? :)
    Just käytiin viikonloppuna kattomassa Hobitti ja Smaug ja eilen piti vielä muistella sen toisen trilogian voimin kaikkia yksityiskohtia. Tuonne NZ:iin pitää siis joskus vielä päästä. :) Nää sun postaukset tien päältä on ihan mahtavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kea <3 Voi vitsi me ollaan harmiteltu, kun jäi trilogia ottamatta mukaan tänne reissuun! Sitä olisi ollut aikaa iltaisin täällä Mustanaamiossa tuijotella (:

      Poista
  2. Wau, ihan uskomattoman kauniita maisemia (ja pannukakkuja)!! Itse olen myö sellainen eläinfani, että jaksaisin ihmetellä niitä päivät pitkät. Uusi-Seelanti kipuaa sun postausten myötä mun matkalistalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei! Ihana kuulla, että tykkäätte! Lisää eläinkuvia siis tilauksessa :D

      Poista
  3. Eläinkuvat on parhaita! Ja noi hylkeet on niiiiin liikkiksiä! Olis joskus kyllä tosi mahtavaa päästä pällistelemään niitä luonnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli kyllä melkoisia mötkylöitä (: Nämä kaverit oli paljon pienempiä kuin ne jättiläiset, joita nähtiin Californiassa.

      Poista
  4. Eläimet oli (upeiden maisemien ohella) meidänkin Uuden-Seelannin reissun parasta antia. Niitä ei vaan koskaan kyllästy ihmettelemään! Australiassa teitä odottaakin sitten mm. dingot, papukaijat, kengut ja koalat! Aijjai miten huippua :) Tosi upeita kuvia olette kyllä saaneet otettua! Täällä matkakuume noussut jo ihan uusiin sfääreihin niitä katsellessa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me itseasiassa nähtiin sellainen paikallinen papukaija (tai useita) Milford Soundissa! :D Mutta odotan kyllä todellakin innolla etenkin koaloja. Opossumikin löntysteli yksi yö tien yli, kun palattiin leffasta. Kiitos kehuista (: Jotenkin itsestä tuntuu, etten osaa enää kuvata ollenkaan, kun kuvattavaa on niin paljon, että kuvat alkaa olla vain sellaisia roiskaisuja :D

      Poista
  5. Siis miten upeen näköstä tuolla Abel Tasmanissa! Itse jätettiin pois se matkasuunnitelmasta mutta nämä teidän kuvat nähtyä tekisi mieli kyllä lisätä se vielä agendaan! Ja niin söpöjä noi hylkeet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mekään sinne oltu aluksi menossa, mutta tavattiin Cookinsaarilla eräs uusi-seelantilainen pariskunta, jotka sanoivat, että menkää ehdottomasti Nelsoniin ja tuonne rannikolle edes päiväksi pariksi, että ette tule katumaan. Ja oikeassa kyllä olivat! Tuolla oli meidän vaelluspäivänä nähty myös delfiinejä, mutta me ei harmi kyllä niitä maalta käsin nähty :( Toivottavasti tänään tai huomenna tärppäisi niiden suhteen!

      Poista
  6. Pingviinejä! Luonnossa! Niitä kuvia odotellessa :). Mahtavat maisemat teillä edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en kestä! Ne oli maailman pienimpiä eli sinibingviinejä. Voi elämä mitä söpöttejä <3

      Poista
  7. Tuo lammaskuva on ku suoraan Lambin mainoksesta :D
    -Juuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Täällä nuita lampuleita riittää! Eilen tehtiin sellainen vaellus, jossa se tracki meni lammaslaitumen läpi. Voi pieniä määkijöitä <3

      Poista
  8. Ihania hylkeitä <3 Kyllä kelpais tuolla trekkailla! Mä bongasin tänään Sierra Nevadan vuorella vuorikauriita ja härkiä ihan tienvieressä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli varmasti huikean näköistä sakkia (: Täällä kauriita kasvatetaan nautakarjan tapaan aitauksissa valtavissa laumoissa lihoiksi. Vähän niinkuin poroja Suomessa, mutta nämä paikalliset täällä eivät ole vapaina luonnossa.

      Poista
  9. Upeita maisemia, hienoja retkiä! Ja nuo lampaat, ah, ne kuuluvat ehdottomasti Uuden-Seelannin luontoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti (: Niin ne kyllä kuuluvat ku nenä päähän. Vaikkakin monesti olen miettinyt, kun näkee sellaisia tuhansien lampaiden laumoja, että kuka tuollaisesta määrästä voi nähdä, jos joku vaikka on sairas? Aika suurella volyymillä mennään siis tässäkin asiassa, mikä ei omasta mielestäni ole hirveän tavoiteltava juttu. Mutta söpöjä ne kyllä on, ei voi kieltää (: Olen saanut miehen ylipuhuttua nyt siihen, että jos meillä joskus on se maatalo niin sinne tulee myös lampaita. J:tä pelottaa, että oon rakentamassa jotain Noan arkkia...

      Poista
  10. Ihanaa lukea teidän Uuden-Seelannin juttuja, odotan niin mielettömästi meidän matkaa tammikuussa!! Kiva saada täältä myös vinkkejä, vaikka ihan varma en vielä ole ehditäänkö me tuonne etelään ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi teilläkin on reissu käsillä ihan just! Varmasti pohjoisessakin riittää huimasti nähtävää, mutta me tehtiin tietoinen valinta ja päätettiin tällä kertaa satsata enemmä etelään, kun molempiin ei oikein aika tahtonut riittää.

      Poista
  11. Iihh mitä elikoita! Ja nuo maisemat on kyllä joka kuvassa taas sitä luokkaa että NZ kutsuu ja kovalla äänellä. Ihan hirvittävän upean näköistä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on todellakin vierailemisen arvoinen paikka, vaikka tuhottoman kaukana onkin (:

      Poista
  12. Ihania, ihania kuvia! <3 Kaikourassa on helppo päästä ihan lähellä noita löllyköitä, jopa pelottavan lähelle. Ja Kaikouran pohjoispuolella on Ohaun vetiputous, jonne beibihylkeet menee leikkimään kun merenkäynti on liian kovaa. Joku onnekas on kuulemma nähnyt kun ne kapuaa vetiputouksen seinämää ylös ja laskee liukumäkeä alas! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me eilen nähtiinkin ihan vierestä sellainen hylkeen pötkylä siellä pingviinien suojelualueella (: Siihen se tuli rantakivikkoon itseään korvan takaa rapsuttelemaan! :D Kuulostaapa tuo putous ihanalta (: Meillä taitaa nyt jäädä vain Kaikoura välistä, vaikka aluksi ajattelimme sinne ehdottomasti menevämme. Jumituttiin tänne Banks Peninsulaan ja huomenna ollaan menossa katsomaan täällä delfiinejä merelle. Jos olisi ollut vielä viikko lisää aikaa, niin Kaikoura olisi ollut ehdottomasti vielä Arthur's Passin lisäksi se stoppi! No jääpähän ensi kertaan ;)

      Poista
  13. Me myös hetki hämmästeltiin tuota samaista lintua, kunnes innostus vaihtui realismiksi :D Ja oi voi miten suloinen hyljevauva, en ihmettele jos on tullut hieman lässytettyä. Ihania maisemia, joista iskee kyllä sellainen haikeus ettei ole tosikaan. Onneksi ihan pian päästään fiilistelemään edes lyhyesti Malesian maisemissa. Turvallista ja seikkailun täyteistä matkan jatkoa! -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan sama reaktio täällä tuon linnun kans :D Voi varmasti! Teillä oli kyllä niin huikea reissu kans. Ja onpa kiva, että pääsette vähän fiilistelyn makuun pian! Fiilistely on just parasta ^_^

      Poista
  14. Siis voih mitä maisemia! Kyllä teillä siellä on varmasti niin unohtumattomia kokemuksia ♥
    Ja hei, mulle saa tuoda tuommoisen ihanan hylkeen halittavaksi ♥ Kuin söpöjä :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ollut upeita maisemia, todellakin! Ja joka paikassa. Pitää käydä ostaa taas yksi muistikortti kameraan lisää...

      Hyljevauvelit haisi aika pahalle, sellaiselle todella voimakkaalle uitetulle koiralle, ettei ne ehkä olisi kovin halittavia vaikka söppänöitä ovatkin ^_^

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: