"Meil on metsässä nuotiopiiri." Tai olisi ollut, jos oltaisiin löydetty nuotiopaikka. Sitä etsiessä päädyttiin lauantaina haahuilemaan pitkin Bodom-järveä. Ei näkynyt kirvesmurhaajaa saatika notskimestaa, mutta sitäkin enemmän hiihtäjiä! Tunnelma oli kuin perinteisessä alppikylässä konsanaan, kun ihmiset nautiskelivat terassilla auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Ainut mikä muistutti vuorien puuttumisen lisäksi meidän olevan edelleen koto-Suomessa oli ympäriltä kantautuva puheensorina ainoastaan kahdella kotimaisella kielellä.
Jos miinustaisi korvia vihvoman tuulen, tämä oli aika lähellä täydellistä kevätsäätä.
Sanalla sanoen; keli oli kertakaikkisen upea.
Torttu ja Pökö pääsivät tällä kertaa mukaan retkelle. Muut jätettiin julmasti kotiin päivätorkuille.
Jos miinustaisi korvia vihvoman tuulen, tämä oli aika lähellä täydellistä kevätsäätä.
Sanalla sanoen; keli oli kertakaikkisen upea.
Torttu ja Pökö pääsivät tällä kertaa mukaan retkelle. Muut jätettiin julmasti kotiin päivätorkuille.
Alppitunnelmaa Bodom-järven patiolla.
Neuvottelua järvenselällä seuraavasta suunnasta.
Nokat käännettiin tunnin samoilun jälkeen kotia kohti.
Nuotioita ei löytynyt ja autokin juuttui kinokseen. Selkeästi oli aika pakata reput ja suunnistaa kotiin käryyttämään niitä pahuen soijanakkeja. Termarista kaadettu kaakatti lämmitti mieltä kotonakin, sillä juotiinhan sitä kuitenkin perinteisistä retkimukeista.
Aurinkoista viikkoa nuput!
Ensi viikonloppuna tämä retkikunta lähtee uudelle yritykselle löytää kadoksissa oleva nuotiopaikka (joka muuten löydettiin siinä lähdön hetkillä viimein kartasta...)
Kuvat: Olympus OM-D E-M5 + M. Zuiko 17mm f1.8