2013/02/23

Tytöt tarvii hellän orin (ruunakin käy)

Viime viikolla kerroin teille meidän tallirutiineiden toisesta puolesta ja nyt sitten hypätäänkin ratsaille!

Hoo on siitä hauska heppa, että se luonteensa puolesta muistuttaa enemmänkin hellyyttä ja rapsuttelua kaivaapaa sylikoiraa, kuin tulista Arabian aavikoiden ratsua. Tai ainakin niin kauan, kun pysytään tallin pihapiirissä. Kaikkialla muualla herralta voi odottaa mitä tahansa sinkoilua ja säpsymistä. Yleensä se tyytyy puhisemaan ja tuijottamaan epäilevästi kaikkea niinkin pelottavaa, kuten esimerkiksi lintujen tyhjentämää vihreää talipalloverkkoa tai tämän talven uutuutta; hiihtäjiä. Kaikista näistä super-pelottavista asioista huolimatta tärkeintä kuitenkin on, että me luotamme toisiimme kuin kiviseen kallioon. Keskinäisen luottamuksen varaan rakentuu ihmisen ja hevosen välinen hyvä ja toista kunnioittava suhde. Se on kaiken perusta ja lähtökohta. On ihan uskomaton tunne, kun itseä kymmenen kertaa isompi eläin pystyy pelon hetkellä tukeutumaan sinuun ja sille riittää, kun kuiskaat korvaan rauhoittavalla äänellä, että kaikki on ihan hyvin. Ja näitä omasta mielestä välillä ihan käsittämättömiä pelkojahan saaliseläimen vaistot omaavalla hevosella yksilöstä riippuen riittää.

Mutta sitten siihen tallipäivään, jona kiipeän ratsaille. Tällä kertaa satuttiin paikalle parahiksi ruoka-aikana, joten herra sai rauhassa mutustella sapuskansa, ennen kuin suuntasimme kohti lumisia metsiä.



Nam nam. Kyllä ruoka on hyvää, kun yksin syö.

Vompatti.


Sitten siirrytään talliin ja aletaan valmistautumaan tulevaan ratsastukseen. Ensin otetaan takki pois ja sitten herra harjataan ja puunataan korvanpäistä kavioihin saakka.






Sen jälkeen varustetaan satulalla sekä suitsilla. Itse tykkään ratsastaa myös ilman satulaa maneesissa tai kentällä, sillä Hoon selkä on pyöreä, lämmin ja siinä on mukava istua. Maastoon tosin satuloin lähes poikkeuksetta, sillä ollaan muutaman kerran tehty täydestä laukasta sellaisia näppäriä 180 asteen täyskäännöksiä, kun herra on nähnyt/kuullut mielestään jotain henkeä uhkaavaa. Satulan kyydissä on astetta helpompi pysyä, kuin pelkän liukkaan karvapeitteen varassa.



Saanko olla avuksi?




Sitten välillä vähän suukotellaan. Molempien poskille. Tietenkin.



Kypärä päähän, pienet alkuvenyttelyt ja eikun menoksi.



Kyllä mieli näissä maisemissa lepää! Niin itsellä kuin hevosillakin.



Varsinkin, kun päästään autoteiltä metsän siimekseen.



Valokuvaaja ei jaksanut kovin kauaa perässämme roikkua, joten jatkoimme kahdestaan kohti lumisempia reittejä reippaalle tunnin lenkille. Näiden ihanien maastolenkkien jälkeen sitä kyllä huomaa olevansa juurikin siinä zen-fiiliksessä, jota eilisessä postauksessani peräänkuulutin. Ah! Ihan parasta!


Kiitti, kun tulit mukaan seuraamaan millainen on hevosenomistajan normipäivä tallitöitä tehden tai hevosen selässä keikkuen. Ensi kerralla voisin esitellä taas jotain muuta, mitä Herra Hoon kanssa puuhastelemme, kuten mm. leikimme hippasta (naurettavaa, I know...). Vai olisiko jotain, mitä haluaisitte nimenomaan tietää?

Hei heiiiii ja huippua lauantaita!


26 kommenttia :

  1. Ootte te vaan ihana pari <3 Tuli ihan hyvä mieli näistä kuvista <3
    Ihan mahtava tilannekuva tuo suitsemiskuva :D :D

    VastaaPoista
  2. Voi miten kuvia katsellessa tuleekaan ikävä karvaturpia, lumisia metsälenkkejä ja lämmintä puhallusta poskelle <3 Kiitos kun jaoit tämän tallipäivän meillekin - ainakin minulle tuli hyvä olo :)

    VastaaPoista
  3. En ole koskaan ollut mikään varsinainen hevostyttö, mutta hevosista silti olen aina tykännyt. Vasta muutamia vuosia sitten pääsin ensimmäistä kertaa ison hevosen selkään, ja olihan se ihan mahtavaa. Pari ystävää asuu maaseudulla, ja heillä omat heppansa siellä. Siellä maaseudun rauhassa pääsee sitten aina hepankin selkään. Pitäiski käydä taasen kylässä moikkaamassa kaikenkarvaisia ystäviäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin on aika mennä moikkaamaan karvaisia ystäviä (:

      Poista
  4. Ihanat noi sun "tallisaappaat" :D
    Ihana Herra Hoo!

    Itse,ä heppaa harkitsevana, erityisesti pääkaupunkiseudun hintoja ja ylläpitomahdollisuuksia kiinnostaisi kuulla..?

    Vaimoke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, "tyylikkyys" ennen kaikkea :D NOT! Joo, äärimmäisen palelevana ihmisenä nuo feikki-uggit on olleet oiken toimivat ratsastaessa nyt pakkasilla, vaikka ei kait ne sallituimmat tallikengät, kun ovat niin pirun liukkaatkin ;)

      Pääkaupunkiseudun hintatasoa ei voi kuvailla kuin yhdellä sanalla. Kallista. Ja jos haluaa halvempaa niin sitten pitää olla valmis uhraamaan matkoihin tunnista kahteen per päivä. Itse en ole valmis enää ajamaan pitkiä tallimatkoja, joten etsin vähän hintatasoltaan kalliimman tallin, jossa kuitenkin saa hintaa hilattua vähän alaspäin, kun tekee osan tallihommista itse. Ainakin meille tämä on ollut erittäin toimiva kombo (:

      Poista
  5. Tänään olikin ihan mukava ratsastussää vaikkei aurinko paistanutkaan. Itse kävin heppani kanssa pellolla spurttailemassa ja hangessa tarpomassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pellolla spurttailu kuulostaa kyllä hyvältä!

      Poista
  6. Tää on mulle täyttä eksotiikkaa. Kelasin vaan tätä postausta lukiessa, että Ton täytyy viedä tosi paljon aikaa! Mutta varmasti tosi mahtavaa hommaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta mitä tiiän. Tuskin tähän muuten olisi parin vuosikymmenen ajan tuhlannut kaiken ajan ja liikenevät varat ;)

      Poista
  7. Ihana Hoo! Tulee kovasti ikävä entisen tallin arabeja...
    Olisi hauska kuulla, miten päädyit Hoon kanssa yhteen!

    Ihanaa viikonloppua ja kiitos mainiosta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsin ulkomailta ratsukoulutettua arabitammaa ja ostin orivarsan ;) Että ihan nappiin meni, vaikka jälkikäteen ajateltuna tää kaveri on ku lottopotti!

      Poista
  8. Oi voi kun itsekin pääsisi taas ratsastamaan, on se vaan niin parasta puuhaa! :)

    VastaaPoista
  9. Oih, kylläpä tekisi mieli taas ratsastamaan maastoon. Kylläistyin vuosi sitten ratsastuskoulussa kehän kiertämiseen ja kiukkuiseen opeen. Hevosetkaan ei välttämättä olleet aina parhaita mahdollsia ratsastuskouluun ( nuoria, koulutus kesken ja säikkyjä). Eli harrastus on tauolla, kun kyllästymisen lisäksi iski pelko loukkaantumisesta. Nuorena tyttönä en pelännyt mitään, mutta vanhemmiten olen tullut varovaiseksi.

    Onko sinulle sattunut mitään onnettomuuksia ratsastaessa? Herra Hoo vaikuttaa aivan ihanalta hevoselta :) Koirasi ovat mys mielettömän söpöjä. Tytön kanssa katseltiin niiden kuvia ja huokailtiin, että kuinka lutuisia voivatkaan olla!

    T. Salla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No uskon, että kehän kiertäminen "epäsopivilla" hevosilla ei yhtään nappaa. Ja tuo on muuten ihan totta. Nuorena sitä paineltiin menemään pää viidentenä jalkana ja otettiin kiitolaukkakisoja milloin missäkin. Nykyään sitä on ihan äärivarovainen :D

      Kerran olen pahemmin tippunut Hoon selässä sen ollessa vasta 4-vuotias kakara. Laukattiin tosi kovaa pellolla ja käännyin katsomaan pysyykö takana tuleva suokki meidän perässä. Samalla kun mun tasapaino oli taaksepäin kääntyneenä Hoo teki valtavan sivuloikan säikähtäessään jotain, ja minä tietty luiskahdin toiselle kyljelle. En kuitenkaan tippunut, mutta en siitä kiitolaukasta saanut itteäni revittyä takas satulaan, joten päästin irti. Siinä rytäkässä sitten nilkka vääntyi aika pahasti, joten se vaivaa ajoittain vieläkin. Se on oikeastaan pahin, mitä Hoon kanssa on koskaan sattunut *kop kop*.

      Trio on kyllä aika mainio (:

      Poista
  10. Tutun näköinen takki sulla ;) tämä sun blogi on ihan huippu, Essi antoi vinkin niin aloin seurailemaan:) kirjoitat hyvin ja asiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mieti miten kauan siitä on, kun ostin sen ja vieläkin on oikein kelpo tallitakki ;) Kiitti Henna! Tosi kivasti sanottu (:

      Poista
  11. Mainio tuo vompattikuva! :) Vastaa hyvin tarkasti meidän reissussa näkemäämme aitoa vompattia ;)

    VastaaPoista
  12. Mä niin yhdyn tohon sun zen-tilaan. Just eilen kävin itsekin viilettämässä ihanassa aurinkoisessa säässä. En tiedä mistä muusta saisi yhtä ihanan olon. Ratsastaja sekä polle nautti lämmittävistä auringonsäteistä ja molemmilla silmät luppasi loppumatkasta :D Vedettiin kuitenkin melko vauhdikkaasti keskivaiheilla. Näin talvisin on ihanaa, kun on enemmän hyviä paikkoja missä ratsastaa. Mut me kanssa nähtiin vaikka mitä pieniä vihreitä miehiä, tai mistäs mä tiiän jos ne oli vaikka isoja :D Se on kyllä niin upeaa kun 600 kiloinen pötkylä luottaa pieneen ihmiseen selässä :) ♥ Välillä kyllä niin naurattaa ne säikky hytkähtelyt :D

    Ja herra Hoolle eri paljon rapsuja taas ♥ Te olette kyllä niin mieletön parivaljakko, ihan toisillenne luodut :) Nää postaukset tuo niin hyvän mielen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuulostaa täydelliseltä maastoretkeltä! Harmi, kun itsellä eilinen meni muissa hommissa, joten käytiin Hoon kanssa vain aamulla maneesissa vähän juoksemassa irti ja riehumassa. Tai siis hevonen juoksi ja minä lähinnä katselin :D

      Kiitos <3 Tosi kiva kuulla!

      Poista
  13. Voi kuinka ihana heppa. Yksi unelmani on omistaa jonain päivänä juuri arabi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (: Voin kyllä erittäin lämpimästi suositella! Ihan maailman paras rotu! Tai ainakin yksi niistä.

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: