2013/02/16

Tallitytön päiväkirja

On perjantai-ilta. Suurin osa maamme kansalaisista valmistautuu tulevaan viikonloppuun rentoutuen kotisohvillaan tv:n ääressä tai kantakuppilassa siemaillen lempparijuomiaan. Mutta mitä tekee perhe Pullander? No on tietenkin tallihommissa.

Herra Hoo asuu isomman maneesitallin yhteydessä kahden hevosen ulkotallissa yhdessä karvaisen kaverinsa kanssa. Tämä sopii heppasille oikein mainiosti, sillä ilma on aina hyvä ja tallissa sekä sen ympäristössä on kivan rauhallista. Itselle se vähän teettää enemmän hommia kuin jos hevonen asustelisi täysihoitotallissa, sillä teemme yhdessä toisen hevosenomistajan kanssa tallihommat itse. Tallin puolesta hevoset ruokitaan, puetaan, viedään ulos ja otetaan illan tullen takaisin talliin. Kaikki muu on meidän vastuulla, joten itsekin lapan heppakakkaa kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Onneksi J on viime aikoina tullut avuksi, sillä kipeän käteni kanssa on esimerkiksi vesien kantaminen aiheuttanut hieman haasteita.

Ensin on tallipäivinä ohjelmassa siis Herra Hoon ja sen tyttöystävän karsinoiden puhdistus, tallin ympäristön siistiminen ja vesien hakeminen.



Seuraavaksi napataan tutut siniset kassit käyttöön ja haetaan heppasille iltasyömingit. Samalla kopataan iihahaat talliin ja riisutaan niiden pukimet. Hoo näyttää näissä kuvissa jokseenkin kauhistuneelta, kun riisun siltä vermeitä, mutta ei sitä oikeasti todellakaan pelota. Herraa ei vain yhtään nappaisi nämä rutiinitoimenpiteet, kun turvan alla odottaa iso kasa herkullista heinää.



Kukkuu! Voisinkohan saada jo herkkuja? Heinä kyllä maistuu edelleen, mutta jotain muutakin olisin vailla. Sitten tuodaan kaverikin talliin, niin jopas herraa hymyilyttää.



J rutiinihommissaan eli kaatamassa hevosille lämmintä vettä juoma-astioihin. Huomatkaa taas Hoon hapan ilme, kun herran ruokailua törkeästi häiritään. Ihan on kyllä tullut omistajaansa.



Herra Hoon harjasankosta löytyi ihana yllätys niin minulle, herralle itselleen kuin Hoon toiselle ratsastajallekin. En ehkä ole koskaan tullut maininneeksi, että eräs ystäväni on jo vuosien ajan liikuttanut apunani Herra Hoota kaksi kertaa viikossa. Nyt loppuvuodesta kun minulla alkoi olla oikean käden kanssa ongelmia, enkä pysty ainakaan toistaiseksi itse täysipainoisesti ratsastamaan, päätin alkaa etsimään joukkoomme kolmatta ratsastajaa. Ja mikä onni meitä potkaisikaan, sillä löysimme Team Hanureniin aivan ihanan naisen! Nämä naiset siis liikuttavat Herran nyt yhteensä neljä kertaa viikossa, jolloin minulle jää tallipäivät sekä omat kolme ratsastuspäivää. Tämä tarkoittaa siis sitä, että käyn yhä edelleen tallilla lähes joka päivä, mutta kaikkina päivinä, kuten eilen perjantaina en itse ratsasta ollenkaan. Tämä järjestely näyttäisi toimivan oikein hyvin ja hevonen saa ainakin tarpeeksi liikuntaa, samalla kun minullekin jää aikaa parannellä kättäni sekä tehdä jotain muutakin, kuin suurinpiirtein asua tallilla. Jes!

Arabiprinssi oli ystävänpäivälahjaksi saamistaan heppakarkeista hieman hämillään ja niitä piti makustella ja tuijotella pitkään. Siinä vaiheessa, kun naapurin suomirouva kurkisti pesästään ja oli vailla näitä herkkuja, alkoivat ne kummasti maistua myös Hoolle. Selkeä ruokakateus.




Aikaa on kulunut reilu tunti, kun tallihommat on saatu valmiiksi ja hepat iltaruokittu, joten viimeisten harjausten ja rapsuttelujen jälkeen on aika jättää nuoripari nukkumaan. Kaksiosaiset ulko-ovet jätetään näillä nollakeleillä hieman raolleen, mutta kunhan kevät kohta koittaa, saavat ne olla yötkin tähän tyyliin auki. Kyllä muuten hepat tykkäävät, kun saavat kuikistella kodeistaan öisiä tapahtumia tallin pihamaalla ja nuuskutella raitista ulkoilmaa.



Että sellainen tallitytön perjantai. Valitan, että osa kuvista on vähän epätarkkoja, mutta valoa ei ihan älyttömästi ilta-aikaan varsinkaan ulkosalla ole.

Seuraavassa tallitytön päiväkirjan osassa lähdetäänkin ratsastamaan kohti lumisia metsiä.

Iha-ha-ha-ha-naa lauantaita!

PS. ARVONTA!


23 kommenttia :

  1. Jii on kyllä niin hyvä tallitytön aputallipoika että oksat pois! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus :) Mun heppa on täysihoitotallissa, kertyy niin paljon tallimatkaa etten ehtisi edes tehdä tallitöitä päivätyön ohella. Mukavaa on tallilla puuhastelu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli toivepostaus, kun moni multa kyselee, että pitäis kertoa enemmän hepan arjesta :D

      Itsellä tallimatka on vain 8 kilometriä. ONNEKSI! Aika luksusta näin pääkaupunkiseudulla.. Mä jotenkin nautin siitä, että saan osallistua nuihin hepan päivärutiineihin, mutta hyvin ymmärrän sun pointin! Itsekin kuljin vuoden 40 kilsaa suuntaansa tallille..

      Poista
  3. Toivottavasti en utele liikaa mutta kuinka kauan olit hevostellut ennen kuin hankit Hoon ja onko talli lähellä kotiasi? Mua niiiin houkuttelisi hevosen osto parin vuoden sisään, mutta mutta..siinä menee sitten varmaan kaikki vapaa-aika. :D Toisaalta se on kyllä niin mukavaa puuhastelua että tuskinpa tuo haittaisi. Mitä kautta muuten löysit Hoon itsellesi? Mulla oli kerran vuokrahevonen jolla oli samantapainen talliratkaisu, meinaan tuollaiseen pihattotyyliin ja se oli kyllä bueno. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et utele, et ollenkaan! (: Minulla on ollut oma hevonen vuodesta '95 alkaen. Tämä edellinen herra oli meillä kuolemaansa saakka, syksyyn 2008. Hoo oli 1,5 vuotias, kun minä ostin sen vuoden 2007 alussa, joten minulla ehti melkein parin vuoden ajan olla kaksi heppaa. HUH mitä hommaa, en suosittele, jos haluaa muutakin elämää :D Itse etsin arabia ja tiettyä sukulinjaa olevaa ratsukoulutettua tammaa, mutta kun pelimerkit ei sellaiseen riittäneet, minulle tulikin orivarsa. Hoo on syntynyt Belgiassa, josta se matkasi rekalla Helsinkiin ollessaan siis vielä ihan pikku-rääpäle.

      Hoo on asunut aika monella tallilla, kun muutimme Oulusta pääkaupunkiseudulle nyt kolmisen vuotta sitten. Täällä tallimatka on pahimmillaan ollut 40 km suuntaansa, mutta tällä hetkellä vain 8 kilometriä, mikä on ihan luksusta!

      Kyllä hevosen omistaminen vaatii tosi paljon uhrauksia kaikesta muusta harrastelusta, mutta kyllä se on sen arvoista. Itsellä kun on tosiaan pikkutytöstä saakka oma hevonen ollut, en oikein enää osaisi edes kuvitella elämää ilman sitä omaa rahareikää (: Rohkeasti vain toteuttamaan unelmaa!

      Poista
  4. Voi että ku toi viimeinen kuva on suloinen :) Niin kaunis nuoripari :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi. Välillä ne vihaa toisiaan, mutta välillä taas ollaa niin kaveria. Sellaista kai se rakkaus on ;)

      Poista
  5. Ihana postaus!!!
    Tämä heppatyttö sai taas tallikärpäsen pureman,mutta aika ei riitä nytkään kaikkeen niin saa ratsastuksen aloitus odottaa...edelleen.
    oi että! Mikään ei olisi ihanampaa kun päästä pusuttelemaan ja halimaan talviturkkista pollea ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi <3 Kiitos. Tämä on tätä meidän arkea (: Sitten kun saatte taloprojektin pakettiin, niin ei muuta kuin ratsatamaan vaan! Ja Hoota saa aina tulla rapsuttelemaan!

      Poista
  6. Hei, olen vasta äskettäin löytänyt blogisi ja jäin heti koukkuun :) Tykkään myös hevosista ja olen ratsastanut monta vuotta. Nyt harrastus on tauolla, kun mieluista tallia ei ole tässä lähistöllä/ ei ole oikein aikaakaan. Heppoja kaipailen silti kovasti ja hra H:sta on mukava lukea. Teidän tuleva maailmanympärysmatka kiinnostaa myös tälläistä vajaa 40v työssäkäyvää perheenäitiä, joka enimmäkseen kulkee töiden ja ruokakaupan väliä. Eli olet saanut uuden vakkarilukijan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla (: Tervetuloa kovasti vain mukaan! Moni on toivonutkin herrasta postauksia, joten olen nyt ajatellut tehdä muutama lähiviikkoina. Katsotaan kiinnostaako ne sitten loppujen lopuksi ketään ;) Hihih. Ihanaa alkavaa kevättä teidän perheelle!

      Poista
  7. Hirveä heppakuume tuli taas! :D Harrastin kouluaikoina vuosikaudet ratsastusta ja heppailua, ja nyt kolmen vuoden tauon jälkeen tekisi hirmuisesti mieli palata taas tallille, mutta ei taida tällä hetkellä onnistua... Ehkä vielä joskus kuitenkin :)

    P.S. Oikein ihana blogi sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivottavasti vielä joskus järjestyy sopivasti aikaa ja pääset heppailemaan, sillä kyllähän se on hirmuisen kivaa puuhaa (:

      Kiitos <3

      Poista
  8. Voi apua tota Hoota, se on vaan niin upea ♥ Ja ihana kuulla, että ole postailemassa lisääkin heppajuttuja :) Hoolle paljon pusuja ja rapsuja tältä heppahöperöltä ♥

    Mä olen kans odottanut ensi viikkoa viime vuoden lopusta asti, kun mulle tuli tallihoito keikka koko viikoksi. Ystävä lähtee perheensä kanssa hiihtolomalle ja mä saan leikkiä hevosenomistajaa viikon verran :) Odottelen kuin lapsi jouluaattoa. Hassua sinänsä, kun joka viikko tulee joka tapauksessa käytyä :D

    Ja onneksi sulla on avulias mies! Nyt vaan lepuutat niitä käsiäsi :) Toi vesien kantaminen on kuitenkin melko raskasta. Nimin. kokemusta on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, rapsut menee kyllä perille!

      Voi kuulostaapa mukavalta arjen vaihtelulta (: Ja ihana, että ystävälläsi on sinä apuna, sillä kokonaiselle tallille on kyllä varmasti haastavaa saada luotettavaa hoitajaa (:

      Onneksi vain toinen käsi on kipeä, joten eiköhän se tästä ;)

      Poista
  9. Moi! Mietin pitkään, että kirjotanko kommentin :). Mutta siis, oon seuraillu sun blogia nyt tässä puolisen vuotta, oon ite 2012 morsian. Ja tän postauksen innottamana aloitin taas ratsastuksen! Myös pitkäaikanen haave oman hevosen omistamisesta heräs henkiin.. Aion nyt kevään kokeilla vuokrausta, ja sitten miettiä oman ostamista. Onko sulla kokeneempana hevos-ihmisenä vinkkejä, millanen hevonen kannattais ottaa ensihepaks? Siis vaikka oliskin kokenut ratsastaja ja hevosenhoitaja jne vuokraaja, niin onhan se oma aina eri.. Kiitos tosi paljon tästä postauksesta.

    VastaaPoista
  10. Onpa kiva kun kommentoit! On aina ilo saada kommentteja, joten rohkeasti vain (: Voin kyllä ehdottoman lämpimästi suositella omaa hevosta. Aikaa (ja rahaa) se vie tolkuttomasti, mutta on se kyllä sen arvoista. Kannattaa ehdottomasti pyrkiä ensin saamaan hevonen vuokralle vaikka muutaman kerran viikossa, niin siinä saa jo hyvin esimakua, millaista hevosenomistajan arki on.

    Oma ensimmäinen hevoseni oli vanha opetusmestari ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli ehdottomasti paras, mitä olisin voinu toivoa. Itse vielä suhteellisen kokemattomana ratsastajana ja hevosenhoitajana sain kyllä siltä vanhalta herralta 13 yhteisen vuotemme aikana niin paljon, joita oppeja on nyt hyvä ollut soveltaa myös Herra Hoohon. Eli jos minun pitäisi mielipiteeni kertoa, niin paras ensihevonen on osaava ja jo vähä iäkkäämpi (yli 10-vuotias) ratsu. Tsemppiä hevosen etsintään ja kerrohan miten projekti etenee!

    VastaaPoista
  11. Kiitti paljon vastauksesta ja vinkeistä :)! Olet ihan oikeassa, että fiksumpi varmasti kunnon konkari, kuin joku peruspuskaravuri.. Otan vinkin korvan taakse. Ja kertoilen tottakai, että miten edistyy. Seuraan kuitenkin säännöllisesti blogia, heppa-aiheisia postauksia on aina tosi kiva lukea, koska niistä näkee, että millaista se hevosen omistajan arki on (ainakin osaksi :D)!!

    VastaaPoista

Hei, kiitti kommentista (: