Kaprunin padoilla Itävallan vuoristossa

Prahan ja Terezinin jälkeen oli aika nostaa kytkintä Tsekeistä ja suunnata vuokraamamme ruohonleikkurilta kuulostavan mopoauton keula kohti Itävaltaa. Matka meni leppoisasti välillä pysähdellen maisemia ihastelemaan. Yöksi kurvasimme Zell Am Seen camping-alueelle, josta avautuivat huikeat näkymät kohti lumihuippuisia Itävallan alppeja. Ensimmäinen telttayö sujui siten, että minä nukuin tulpat korviin poljettuna kuin tukki, Nanin taistellessa kuulemma liian pienen tyynynsä kanssa. En tajua mikä Ikean 0,79 euroa maksaneissa "matkatyynyissä" muka oli vikana… 

Aamun valjetessa keitimme kaurapuurot, teimme vanhasta kunnon Lidlistä ostamistamme sämpylöistä eväät ja lähdimme kohti vuoria. Ystäväni ja matkabloggaajakollegan Nellan suosituksesta päätimme suunnistaa viereisessä sijaitsevan Kaprunin kylän patojärville ja se reissu kyllä toden totta kannatti. Jestas sentään mitkä maisemat!

 

Pääsylippu padoille maksoi pari kymppiä per lärvi, joka piti sisällään bussikuljetuksen vuoristoon yli kahden kilometrin korkeuteen. Perille ei siis päässyt omalla koslalla, sillä matka kulki pitkin järkyttävän mutkaisia yksikaistaisia vuoristoteitä sekä pitkät pätkät myös yhden auton levyisessä tunnelissa. Eipä meidän vuokraruohonleikkurilla sinne toki olisi päässytkään, kun kottero nikotteli huolestuttavasti jo pienempienkin tönkyröiden päälle kipuamisessa. 

Koko puolituntinen bussimatka oli huikea (ja pelottava), mutta samantien kun astuimme kulkupelistä ulos olivat näkymät vielä uskomattomammat. Aivan tajuttoman kirkasta vettä ja ne vuoret lumihuippuineen! Sääkin oli aivan uskomaton, joten siinä hurahti helposti koko päivä trekkaillessa raikkaassa vuoristoilmassa.

En teistä tiedä, mutta omasta mielestäni kyseinen mesta on yksi huikeimmista missä on tullut koskaan vierailtua. Jotenkin tuo vuorien jylhyys vain vetoaa joka ikinen kerta meikäläiseen ja niitä voisi ihmetellä vaikka päivästä ja vuodesta toiseen. Kameraan taisi tallettua parisen sataa kuvaa, mutta toivottavasti näistäkin välittyy teille se uskomaton hiljaisuus ja rauha, jota tuolla ylhäällä saimme kokea höystettynä tietysti käsittämättömillä maisemilla.

Kainuu kuittaa ja toivottaa joka iikalle hauskaa viikendiä! 

PS. Tänään ratkotaan täällä kotikonnuilla jälleen kerran suofudiksen MM-mestaruudet! Viime vuonna meidän joukkue oli finaalissa, saas nähdä kuinka nyt käy. Tämä pallomaha tosin tyytyy tällä kertaa vain kuvausmiehen rooliin. Zau!

Kettureppuperhe on ihan lomalla

Huomaa, että loman ensimmänen viikko on käsillä, sillä olen ihan vallan tyystin unohtanut niinkin tärkeän asian kuin esimerkiksi tämän blogini olemassaolon. Loma tekee selkeästi tehtävänsä rankan (vessassa vietetyn) kevään jälkeen. Olo on ollut hetkittäin jopa lähellä normaalia, mikä tuntuu ihan uskomattomalta ja mahtavalta. Nyt otetaan siis päivä kerrallaan ja ihan rehellisesti vain nautitaan, että päästiin kuin päästiinkin reissuun kaikesta siitä epävarmuudesta huolimatta. Edes kotoa kantautuneet viestit meidän auton totaalisesta hajoamisesta eivät nyt jaksa paljon harmittaa. Koska me ollaan lomalla ja mua ei okseta 24/7! 

Siinä oli varmaan laattapistecollectionin uutisia taas ihan tarpeeksi, joten tsekatkaapas miten huikean upeassa paikassa me kävimme tänään! Huh ja wau. Kuvia tuli otettua hengästyttävän paljon, mutta en nyt valitettavasti tähän hätään ehtinyt (jaksanut, koska loma) käsitellä kuin pari hassua teille maistiaiseksi. Palataan siis näihin Itävallan Kaprunin tunnelmiin vielä paremmin myöhemmin!

Prahan ja Itävallan Zel Am Seen jälkeen siirryimme ruohonleikkuriksi ristimällämme "mopoautolla" Sloveniaan, jossa vietämme yötä söppänässä ja edukkaassa majatalossa aivan Lake Bohinjin äärellä. Huomenna olisi siis ohjelmassa kevyttä trekkailua ja illan suussa köröttelemme reilun 50 kilsan matkan Ljubljanaan hostellin pahnoille. Sen jälkeen suuntana on Kroatia ja telttamajoitus. Voi jestas, että tien päällä on mukavaa! Ollaan molemmat koko ajan ihan naamat näkkärillä. Jos siis joku matkustusmuoto pitäisi valita omaksi suosikiksi niin kyllä se on tämä roadtrip. No questions asked.

Palataan taas ja ei muuta kuin huisia viikonloppua ystävät!

PS. Kiitos kaikille arvontapostaukseen osallistuneille! Vielä on hyvin aikaa kertoa mitkä Pöllöt sinä itsellesi kotiuttaisit, joten ei muuta kuin klik klik!

PPS. Jos haluat pysyä päivittäin meidän matkassa mukana, niin kannattaa seurailla meikäläistä Instagramissa! Se päivittyy etenkin nyt tienpäällä huomattavati tiuhempaan kuin blogi. Moron!

Kesälomasuunnitelmat marinoituvat

Meidän kahden viikon autoiluloma on ollut tässä männäviikkoina aika tavalla vaakalaudalla, koska minun olot ovat olleet yhtään liioittelematta melkoisen järkyttävät. Venytetään varmaan lähtöpäätöstä ihan viimeiselle viikolle, joten toivotaan että pahoinvointi vähän hellittää ja pääsemme matkaan. Tämä tulee kuitenkin olemaan viimeiden vähän pidempi reissu ihan kahdestaan ennen minin syntymää, joten siinäkin mielessä olisi ihan huippua päästä se toteuttamaan. Istuimmekin siis eilen illalla molemmat omien koneiden taakse tutkimaan tulevan roadtripin suuntaviivoja.

Buukattuna on etukäteen lennot, auto ja kolme ensimmäistä yötä Prahasta. Pyörähdämme päiväretkelle Tereziniin varmaankin bussilla, kun piletit näyttivät olevan naurettavan edulliset (about 2,5 eur suunta). Sen jälkeen tarkoitus olisi lähteä huristelemaan kohti Itävallan Salzburgia, josta matka jatkuu yöpymisen jälkeen kohti Slovenian alppeja, Lake Blediä sekä Ljubljanaa. Sloveniaa kolutaan sen verran kun hyvältä tuntuu ja sitten matka jatkuu kohti Kroatian rannikkoa. Jos teillä on muuten etenkin vähän pohjoisemmassa osassa Kroatiaa hyviä ja ennenkaikkea RAUHALLISIA biitsimestoja tiedossa, niin kertokaatte ihmeessä tipsejä! Itse olen käynyt Rovinjissa ja Pulassa aiemmin, joten ne jätetään tällä kertaa väliin. Ihan eteläosiin tuskin lähdetään ajamaan, koska ei tässä ole tarkoitus kuitenkaan koko lomaa viettää autossa nakottamalla. Cres-saari vaikuttaisi ainakin lupaavan rauhalliselta pintapuolisten tutkimusten perusteella. Muutaman päivän rantalomailun jälkeen hurautamme Plitviceen yhdeksi yöksi ja käymme trekkaamassa luonnonpuistossa. Sen jälkeen poikkeamme jossain päin Bosniaa (ainakin Bihac näytti mielenkiintoiselta sekä Banja Luka) ja jatkamme pikkuhiljaa Kroatian Zagrebin ja Slovenian Mariborin kautta matkalla jossain yöpyen kohti Wieniä ja lopulta Prahaa, josta paluulento starttaa myöhään illalla.

Suunnitelmat ovat hyvin karkeita ja suuntaa antavia, sillä mukaan lähtee teltta, jossa aiomme nukkua mikäli edullista majoitusta ei ole nuilla pienemmillä paikkakunnilla saatavilla. Ainakin camping-alueita näyttäisi olevan huru mycket tarjolla! Etukäteen kun ei tee mieli juurikaan hostelleja bookkailla, koska road trippaillessa juuri se suunnittelemattomuus on parasta. Hyvä olla kuitenkin jotain alustavaa runkoa ajatuksissa, ettei unohduta haahuilemaan ties minne.

Tasan kolme viikkoa. Sitten mennään! (Jos mennään..)