2014/10/06

Päiväretki Bosnia ja Hertzegovinaan

Sortuneita rakennuksia, luodinreikiä seinissä, lohkeilleita tienpäällysteitä, iloisia kasvoja ja käsittämättömän kirkasvetisiä jokia. Siinäpä tiivistettynä ne fiilikset, jotka ensimmäisestä visiitistä Bosnia ja Hertzegovinaan jäivät mieleeni.

Kaupunki nimeltä Bihac sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä Kroatian Plitvicestä, jonne matkustimme päästäksemme trekkaamaan kymmenien järvien ja vesiputousten valtaamaan luonnonpuistoon. Vettä kuitenkin satoi tuona päivänä pikkuisen turhna reippaasti, joten päätimme käyttää tämän sateisen iltapäivän vierailuun naapurimaassa Bosniassa.

Bihac kärsi aikamoisia materiaalisia vaurioita Bosnian sodan aikana (taatusti asukkaiden henkisistä puhumattakaan) ja nämä näkyivätkin edelleen joka puolella Bihacin katukuvaa. 60 000 ihmisen asuttama city ei ollut järin suuri, mutta vaikutti suhteellisen eläväiseltä, vaikkakin sade oli nyt pakottanut ihmiset tarkkailemaan meitä (ilmeisen harvinaisia paikalle eksyneitä) turreja liikkeidensä suojista.


Turismi on ymmärrykseni mukaan lähtenyt Bihacissa ihan viime vuosina kasvuun upea luonto veturinaan. Kaupungin läpi virtaava Una-joki oli yhtä vihreä ja kirkas, kuin Plitvicessä näkemämme järvet, joten ei ihme että alueen suurin matkailuvaltti on juurikin luonto ja joen kanssa samaista nimeä kantava luonnonpuisto.
 
Joki on lisäksi suosittu turistien keskuudessa mahdollisuudestaan yhteen huikeimmista koskenlaskukokemuksista tuollapäin maailmaa. Me jätettiin sattuneesta syystä tällaiset hurvittelut välistä, sillä veikkaan että maha-asukas ei olisi sellaista kyytiä ihan älyttömästi arvostanut. Saatika meikäläisen muutenkin epämäräinen olotila.


Iltapäivä tarjosi hyvin pienen pintaraapaisun Bosniaan ja nälkä jäi nähdä lisää. Maan sotahistoria on tälläiselle historiafriikille omalla surullisella tavallaan kiehtovaa tutkittavaa ja kuultavaa, joten ihan ehdottomasti tulemme tuohon historiaa lehtiä havisuttelevaan maahan vielä joskus palaamaan.

Oletko sinä käynyt Bosniassa? Menisitkö, jos mahdollisuus tarjoutuisi?

EN // A rainy afternoon in Bihac, Bosnia and Herzegovina. Bihac is located near Croatian border in Northwest part of Bosnia.



20 kommenttia :

  1. Me käytiin pari vuotta sitten ja kirjoittelinkin siitä omaan blogiin. Suosittelen kyllä kohteena kaikille ja menisin itsekin uudelleen, vaikka onkin karu ja kaunis ja vetää hiljaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muistankin, että te kävitte Mostarissa! Siellä olisi kiva käydä ja tarkoitus on vielä ehdottomasti palata maata kiertelemään.

      Poista
  2. En ole käynyt, mutta ehdottomasti menisin jos tilaisuus tulisi ja uskon sen vielä tulevan :) Mitenkäs rajan ylitys? Leimailtiinko passeja ja sujuiko rajamuodollisuudet joutuisasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin siitähän mun pitikin kirjoitella! Rajan ylitys meni ihan vaivatta parissa minuutissa :) En nyt edes muista tuliko passiin leimoja. Epäilen että ei tullut!

      Poista
  3. En ole käynyt, mutta menisin. Kuviesi sävy sopii teemaan kyllä hyvin. Onhan nuo sodan jäljet rakennuksissa ja ympäristössä aika pysäyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne todella olivat pysäyttäviä. Ja kun kaikki omakotitalotkin olivat täynnä reikiä, mutta niitä en jotenkin kehdannut kuvailla...

      Poista
  4. Mun vierailu Bosniassa on jääny reiluun vuorokauteen Sarajevossa, mutta palaisin kyllä mieluusti uudelleen! Ja ehkä nimenomaan noihin luontokohteisiin, vaikkakin löydettiin kivoja ulkoilumaastoja myös aivan Sarajevon tuntumasta.

    VastaaPoista
  5. Kävin 2006 muutaman päivän visiitillä Sarajevossa, ja kävimme myös päiväretkellä Mostarissa. Aivan upeaa, todellakin palaan joskus takaisin! Juuri noin kuin kuvailit, yleisfiilis oli jotenkin ihana, ihmiset iloisia, vedet kirkkaita ja maisemat kauniita, toisaalta sodan jäljet edelleen muistuttamassa menneisyydestä varsin näkyvästi paikoittain. Kävin silloin moikkaamassa yläasteen luokkakaveriani, jonka perhe muutti pian sodan päätyttyä takaisin kotimaahansa. Oli (jälleen kerran) mieletöntä, kun oli paikallinen opas, ja tietysti, kun pääsi tapaamaan vanhaa kaveria. Toisaalta nyt myöhemmin, kun on viesteilty, niin hänen kuvaamistaan tunnelmista ei valitettavasti saa yhtä toiveikasta kuvaa maan nykytilasta kuin minkälainen olo tuli siellä vieraillessa. Vaikea tiivistää, mistä on kysymys, tuskin sitä ymmärrän kovin hyvin itsekään. Ehkä jonkinlainen pysähtyneisyys kuvaa tilannetta, ja ilmeisesti kouluttautuneenakin on hankala löytää työpaikkaa, toisaalta Euroopan ovet eivät ole bosnialaisen passin omistajalle yhtä avoinna kuin meille muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmi kuulla nuista fiiliksistä, joita ystäväsi siellä parhaillaan kokee.. Pysähtyneisyys kyllä tällä pintaraapaisullakin tuli itselle mieleen, kun vaikka vertasi meininkiä naapurimaahan Kroatiaan. Eikä tämän kesäiset rankkasateiden aiheuttamat mutavyöryt varmaan yhtään helpottaneet maan tilannetta.

      Poista
  6. Upea tunnelma näissä kuvissa :) Minäkin lähtisin Bosniaan; Kroatian, Serbian ja Montenegron kokemusten perusteella ainakin.

    VastaaPoista
  7. Kolme kuukautta rauhan solmimisesta meidän perhe muutti Sarajevoon. Siellä vierähtikin sitten vuosi ja kaiken sen tuhon ja sekasorron sekä epätoivon keskeltä löytyi kuitenkin niin kaunista ja ainutlaatuista, että ei sitä meinannut uskoa ! Ihmiset ovat sydämellisiä , joskin englantia eivät välttämättä ymmärrä, mutta Saksan kielellä pärjää mainiosti. Luonto on myös mahtava ja upea. Pala itsestä jäi Bosniaan ja onpa tässä vuosien varrella tultu palattua usein takaisin, myöskin Kroatian puolelle. Ehdottomasti suosittelen palaamaan ja rohkeasti lähtemään kiertelemään maata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä valoisasta kommentista! Ilman muuta palaamme vielä :) Harmi, ettei nyt ollut aikaa kierrellä enemmän, mutta joskus tulevaisuudessa pitää se virhe korjata.

      Poista
  8. Bosnia on ihana ja niin kauniin karu maa ja ihmiset aivan mahtavia. Kävin myös Sarajevossa ja Mostarissa, mutta minun Bosnia-visiitistäni jäi parhaiten mieleen, kun illansuussa liftikyyti jätti meidät johonkin pikkukylään lähelle Serbian rajaa, ja elekielellä kyseltiin telttailupaikkaa paikalliselta ukolta vuohineen. Tämän vaimo tietysti tuli paikalle ja tarjosi meille yösijaa ja googlekääntäjän avulla sitten juteltiin. Perheen työttömänä kotona asuva poika mm. yritti kosia ystävääni (toivoi varmaan pääsevänsä Suomeen tekemään töitä, toinen poika olikin jo lähtenyt Itävaltaan töihin) ja taisi se äitimuori myös sanoa, että olemme kuin taivaasta pudonneita enkeleitä, mutta kuitenkin kiikutti meille huiveja joilla peittää paljaat sääremme, muslimikodissa kun oltiin :D Mutta siis, ihan loistoporukkaa!

    Ps. Kiitos kauniista ja inspiroivasta blogista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Ihan huippu kokemus :) Varmasti muistat tuon tapauksen koko loppuelämäsi. Ihania ja vieraanvaraisia ihmisiä, todellakin!

      Poista
  9. Mä kävin Mostarissa päiväretkellä viime vuoden Kroatian reissun yhteydessä ja täytyy sanoa, että se reissu jotenkin kyllä pysäytti. Luonto on kaunis ja varsinkin Mostarissa yhdistyy niin monta kulttuuria, jotka kuitenkin elävät nyt suhteellisen sulassa sovussa. Silti jos uudestaan aukeaisi mahdollisuus lähteä, saattaisin skipata. Vaikkei mitään sinällään tapahtunut, ei olo ollut kovin turvallinen (johtunnee tosin silloisen matkaoppaan kymmenistä varoitteluista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että opas sai fiilikset tuollaiseksi. Itse uskon, että terveellä maalaisjärjellä pärjää lähes missä vaan. Ihan en ehkä Afganistanin tyyppisiin valtioihin lähtisi haahuilemaan, mutta meidän olo ainakin tällä päivävisiitillä oli ihan yhtä turvallinen kuin missä tahansa Kroatiassa :)

      Poista
  10. Lensimme Sarajevoon, josta matkasimme junalla Belgradiin. Oli kyllä unohtumaton kokemus! -Jonna

    VastaaPoista

Hei, kiitti kommentista (: