Ensimmäinen kesäpäivä

Vaikka vielä kalenterin mukaan onkin kevät, oli eilen ihan mieletön keli ainakin täällä Suomineidon helmoissa! Toivottavasti muuallakin paistoi muulikki ja talvisen kalpea iho pääsi nauttimaan lämpimistä säteistä. Mitä meidän perhe sitten tekikään tänä ensimmäisenä kesäpäivänä? Tietysti oltiin melkein koko päivä ulkona!

Heti kun silmät aukesivat, parkkeerasin trion kanssa takaterassille askarteluhommiin. Näppäränä tyttönähän teen tietysti itse valokuvausasiakkaille toimitettavien DVD-levyjen kotelot. Kun tuli liian kuuma, suunnistin sisälle tekemään hetkeksi töitä ja sitten takaisin ulos. Välillä piti luonnollisesti oikaista ruho ja antaa auringon paistaa kalvakoihin varpaisiin eloa! Meidän koiria ei paljon enää päivisin sisällä näy, sillä ne makoilevat kaikki auringossa tai tonkivat nurmikolta jotain naposteltavaa. Juteltiinkin miehen kanssa eilen, että vaikka ajoittain meitä kantakaupunki-ikävä vaivaakin, on tämä oma piha vain niin luksusta etenkin kesäisin, että ei sitä enää kyllä raskisi vaihtaa edes siihen töölöläiseen kaksioon.

Sillävälin Jii nakutteli yläkerrassa paikkoja maalauskuntoon. Tällä viikolla siis kaivamme vihdoin ja viimein pensselit naftaliinista ja aletaan hommiin! Ai että en malta odottaa, että saadaan kantaa sänky yläkertaan ja nukkua makoisia ullakkounia. 

Iltapäivällä lähdimme katsomaan Hanuria tallille ja matkalla nyysimme pussillisen villiintynyttä heinää herralle välipalaksi. Hoo lähtee viikon päästä kesäksi taas laitumelle, joten olen koittanut totuttaa sitä kuivasta heinästä asteittain tuoreeseen versioon, että vältytään pahemmilta vatsavaivoilta. Meillä on nyt testissä uusi joustorunkoinen satula, jota Hanurin vuokraaja olikin maneesin viileydessä kokeilemassa. Itsekin kävin satulassa koeistumassa ja vitsit se tuntui pehmoiselta takapuolen alla! Älkää muuten ymmärtäkö kuvan perusteella väärin. En koskaan, KOSKAAN, ratsasta ilman kypärää, mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti kävin vain paikoillaan seisovan hevosen kyydissä hetken istuskelemassa. Tunnen tuon kauraturvan jo sen verran hyvin, että tiesin ettei hikinen ja treenistä rättiväsynyt hevonen minua selästään pois sinkoaisi, vaikka pommi räjähtäisi vieressä, joten siksi uskalsin sen tehdä.

Talleilun ja ruokaostosten jälkeen suunnistimme takaisin kotiin odottelemaan illan jännitysnäytelmän alkua. Sitä ennen meillä oli munkinsyöntikisa, jonka voitin. Jee! Kisattiin tosissaan Jiin kanssa siitä, kumpi saa munkin syötyä ilman, että nuolaisee kertaakaan huulia. Oletteko koskaan kokeilleet? Aika vaikeaa itseasiassa. Hulluilla on halvat huvit.

Että semmoinen se sunnuntai. 

Huippua uutta viikkoa kuomat!

PS. Nämä kuvat on otettu kännykällä ja osa löytyy myös instagramista nimimerkin @rimmanen takaa.