2014/03/06

Matkailijan (vatsan) terveys

Matkalle lähtiessä sairastumisen mahdollisuutta ei hirveästi halua mietiskellä. Kuitenkin pahimmassa tapauksessa parin viikon aurinkolomasta yli puolet menee pakki sekaisin hikisenä lakanoiden välissä pyöriskellen. Miten siis varautua ennalta tällaisen tilanteen varalle? Oman kokemukseni mukaan käsihygienia on kaiken a ja o, joten käsidesiä tulee lotrattua reissun päällä ihan huolella, händyjä kuurattua juoksevan veden alla saippuan kera aina kun se vain on mahdollista ja juotua vain pullotettua vettä (kehitysmaissa). Toisekseen kannattanee vältellä kypsentämätöntä ruokaa, majoneesia, pästöroimattomia maitotuotteita ja esimerkiksi hedelmiä, joita et ole itse kuorinut. Ja muutenkin luonnollisesti vähän katsoa mistä ruokansa hankkii ja harkita onko se kaupungin sottaisin katukeittiö nyt välttämättä paras mesta. Kaikessa epäloogisuudessaan tällä seikalla ei loppupeleissä välttämättä ole hirveästi merkitystä, sillä elämäni ensimmäiset reissuvatsavaivat nyt sitten meidän kohdalla tulivat a) katukeittiöstä ja b) siististä selkeästi länkkäreille suunnatusta ravintelista.

Tosissaankin aika monta vuotta ehdittiin ilman ruokamyrkytyksiä reissata, mutta nyt viimeisimmällä pyrähdyksellä niitä tuli sitten ihan kaksin kappalein. Ensimmäinen setti oli sen verran raju, että se kaatoi meikäläisen burmalaisen sairaalana toimineen hökkelin pahnoille ja syömään epämääräisiä värikkäitä pillereitä suoraan minigrip-pusseista. Kun tästä taudista oli noustu tolpilleen, kului kaksi viikkoa ja sama vessaralli alkoi uudelleen. Nyt kuusi viikkoa viimeisimmän sairastumisen jälkeen alkaa maha vihdoinkin olla normaali, sillä syypää vatsanväänteisiin löytyy jostakin bakteerista, jota nyt sitten antibiioitella koitetaan tyrmätä. Aika kauan siis tutkimukset kesti, sillä olemme palanneet kotiin kuitenkin pian neljä viikkoa sitten..


Erään kaverin lääkärinä toimiva äiti sanoikin kerran, että kaikenmaailman trooppiset taudit kannattaisi mahdollisuuksien mukaan hoidattaa siellä maassa, mistä ne ovat alkunsa saaneetkin. Paikallisilla lääkäreillä on todennäköisesti paras tuntemus heidän alueellaan esiintyvistä sairauksista ja näin ollen diagnoosi saadaan mitä luultavimmin tehtyä nopeasti ja oikea lääkitys/hoito aloitettua aikaisessa vaiheessa. Ettei käy niinkuin meikäläiselle, että painoa ehtii tippua se viisi kiloa tällaisen kevyen nestepaaston seurauksena.

Oletan, että teitä kaikkia nämä meikäläisen ripuliuutisoinnit kiinnostaa varmasti tuhottoman paljon, mutta minulla oli syyni tämän postauksen rustaamiselle. Ajattelin että voisimme selättää tämän useimmille reissareille tutun tuskan ja pistää parhaat vinkit sekä kauhutarinat jakoon! Siispä.

Mitkä ovat teidän mielestänne parhaat keinot selvitä kauan odotetusta matkasta ilman vatsavaivoja?
Entäpäs ne pahimmat turretautinne ever?

******

IG Travel Thrusday on viikottainen kokoelma blogipostauksia. Tempauksen viralliset järjestäjät Suomessa ovat KaukokaipuuRunning With Wild Horses sekä Destination Unknown. Lisää tempauksesta voit lukea täältä. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhone 4 - matkapuhelimella ja minut löydät Instagramista nimimerkillä @rimmanen.

EN // What are your best tips to avoid stomach problems while traveling? These photos have been taken by iPhone 4 and the post is part of the Instagram Travel Thursday. You can read more about IGTT from here and you can find me from the Instagram by name @rimmanen.


55 kommenttia :

  1. Juuri tuo käsihygienia on todella tärkeää ja sitten ruoka, mutta itse olen ollut aika vapaamielinen ruuan suhteen :) Helposti sattuu muitankin haveretia kuten korallien päälle astumista jne. Ihan totta on myös se, että usein diagnoosin saa nopeimmin siellä, missä taudin on saanutkin. Itse sairastin salmonellaa 40 asteen kuumeen ja ripulin kanssa kuukauden viime kesänä ja vielä viikko meni Suomessa sairaalssa, joten ihan ei menny putkeen. Lääkärit joutuivat leikkimaan doctor housea kun mitään muita oireita ei ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Doctor House meininki kuulostaa aika kivan tutulta :D Haha! Ai vitsi, 40 astetta kuumetta. Huh huh.

      Poista
  2. Maitohappobakteerien syömistä ei myöskään pidä unohtaa! Mä syön niitä yleensä viikkoa ennen reissua (jos vaan muistan aloittaa... :D) ja jatkan koko reissun ajan, sekä pari päivää sen jälkeen, riippuen tietty matkan pituudesta ja siitä kuinka paljon liikkuu eri alueilla. Oon aika uhkarohkeasti vetänyt reissuilla kaikkea jäätelöstä ja majoneesista sea foodiin, on varmaan ollut onnea matkalla kun en oo joutunut kärsimään mistään taudeista! Aasiaan matkustaessa olisin kylläkin varmasti tarkempi siitä mitä suuhuni pistän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole kokenut maitohappobakteereista saavani mitään apua, mutta varmasti jollekin toiselle niistä on jeesiä! Onnenpekka, ku ei oo maha vaivannut (:

      Poista
  3. Mulla on vähän leimit tarinat, kun en ole varsinaisesti turreripuliriskimaissa matkustellut, mutta halusin nyt silti jakaa.. :D Olin Ranskassa vaihdossa, kun kuulin ukkini kuolleen. Varasin lentoliput hautajaisiin. Neljä päivää ennen lähtöä mahani meni aivan totaalisen mutkalle. Sain ystävältäni ripulilääkettä (hänen lääkärisäitinsä oli pakannut mukaan melkoisen arsenaalin kaikenlaista droppia), jonka syömisen seurauksena taudinkuva laajeni oksentamiseen. Torstai-iltana (lento lähti perjantai-iltapäivästä) soitin houreisen puhelun kotiin, että vähän huonolta näyttää.. No, tsemppasin kuitenkin, mutta esim. reitti kampukselta lentokentälle piti suunnitella siten, että matkalle osuisi wc-tiloja. Lento oli horroria, mutta niin oli myös lauantaiaamun ajo Helsingistä Jyväskylään - jouduimme pysähtymään valehtelematta varmaan kuusi kertaa, noin kerta puoleen tuntiin! Muistotilaisuudessa söin muussattua perunaa.

    Tämä ei siis varsinaisesti ollut reissutauti, mutta tauti ja siihen liittyi reissu. Tulipahan taas vahvistusta sille, että tämän tädin pää ja vatsa ovat hyvinkin liitoksissa toisiinsa.

    Mies sen sijaan on päässyt "nauttimaan" siitä kuuluisasta Indian bellystä, työmatkallaan viiden tähden resortissa.. Että ei tosiaan aina ole niistä hygieniatekijöistä kiinni. (Hänen viiden hengen matkaseurastaan vain yksi välttyi sairastumiselta, ja hänkin vain siksi, että lääkärivaimonsa oli pakottanut syömään antibioottikuurin jo ennen lähtöä...) Ja sehän ei sitten ihan muutamassa päivässä parantunutkaan, voi huoh. Mutta esim tästä syystä Intia ei ole kovin korkealla mun "pakko nähdä" -maiden listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi oi oi indian belly :D Voi apua ku kuulostaa tuo sunkin juttu kauhealta! Ja vielä hautajaisiin tuossa kuosissa. Ei kiva.

      Poista
  4. Maitohapobakteerit saattavat tosiaan auttaa ja lisäksi jo postauksessasi mainitut hygienia- ja ruokavinkit. Lisäksi meille suositteli aikoinaan ennen matkaan lähtöä rokotuksistamme vastaava lääkäri kolerarokotetta vatsataudin ehkäisemiseksi / vaimentamiseksi (sen lisäksi, että olimme menossa sellaisiin oloihin, jossa mahdollisesti kolerakin jyllää). Ilmeisesti, jos vatsatauti iskee niin kolerarokotteen ansiosta se ei iske niin rajuna. Rokote on muuten piikkikammoisenkin suosikki: se juodaan. Itse kolmepäinen reissutiimimme selvisi 11 kuukauden reppureissusta ilman sen kummempia vatsavaivoja (jokaisella taisi olla joku yhden päivän kestävä mahanvääntö, muta miksikään pahemmaksi se ei kehkeytynyt) tai muitakaan tauteja. Uskoisin, että tämä oli tulos tietoisesta riskien välttämisestä (joskin sitä silloin tällöin reviteltiinkin juomalla tuoremehuja tai, hui kauhistus, pehmistä) sekä osittain ihan tuuristakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli itseasiassa edellisellä reissulla kolerarokote, mutta tällä kertaa se jätettiin välistä. Liekkö sitten silloin auttanut, kun maha ei silloin vaivannut ;) Varmasti tuurista ja tokihan se omakin toiminta vaikuttaa!

      Poista
  5. Hyvä käsihygienia ja nesteytys. Niillä pääsee pitkälle. Olen ehkä vähän liiankin höveli ruoan suhteen reissuilla. Katson kuitenkin, että syön juuri kypsennettyä ruokaa. Salaatteja voi syödä harkiten, samoin aamupalapöydän hedelmiä. Maitotuotteita välttelen myös.Sain kesälä 2012 Istanbulista kampylobakteerin ja luulen sen johtuneen salaatin syönnistä. Samaisena kesänä sain Kiinasta jonkin reissupöpön, joka alkoi jylläämään lähtöpäivänä. Koskaan ei saatu selville, mikä pöpö se oli, mutta kamala riesa ja tehokas laihdutuskuuri se oli. En ole koskaan sairastanut reissuilla turistiripulia, olen siis aina tuonut ne kotiin tuliaisina ;) Noista taudeista oppineena olen kiinnittänyt enemmän huomioita hyvään nesteytykseen. Nestehukka altistaa monille vatsataudeille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kampylo, vanha tuttu ;) Joo hyvä pointti tuo nesteytys! Me ostettiin apteekista jotain sellaista jauhetta, mitä seikoitettini sitten Burmassa juomaveteen. Siitä sai vähän edes ravinteita, kun muu ei sisällä pysynyt.

      Poista
  6. Mulla on aina ollut varuilla reissussa mukana ripulilääkkeitä, jotta jos vatsatauti iskee juuri ennen vaikkapa viiden tunnin bussimatkaa, niin siitä bussimatkasta silti selviää. Ne lääkkeet pistävät vatsan ihan totaalisen jumiin, eli eipähän tarvitse ainakaan juosta vessassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta. Meilläkin oli lääkkeet messissä, mutta kun oli myös kuumetta, niin niitä ei uskaltanut ottaa :/

      Poista
  7. Ihan ensinnä loistava kuulla, että syy on löytynyt! Toivottavasti masun vointi helpottaa pian :)

    Onneksi vain kerran olen saanut ihan kunnon ruokamyrkytyksen. Syötiin Fidzillä ostoskeskuksen food courtissa. Olisi oikeastaan pitänyt tajuta jättää ruokasyömättä, kun annoksen saapumista edelsi mikron kilahdus... Siinä syödessä varsinaisesti vasta huomattiin, että kaikki ateriat annettiin asiakkaille mikrosta. Seuraavana yönä alkoikin sitten jumalattomat vatsan väänteet ja vessassa juokseminen. Kävin heti seuraavana päivänä lääkärissä ja sain antibioottikuurin. Lääkäri suositteli myös juomaan paljon Gatoradea, josta saa vähän energiaa yms. Lennettiin Fidziltä Jenkkeihin ja kävin vielä siellä uudelleen lääkärissä, kun mahakivut oli melkoiset. Jenkkilääkäri kuitenkin kertoi fidziläisen lääkärin määrämien antibioottien olevan hyviä ja käski jatkamaan Gatoraden juomista.

    Imodiumit ja muut loperamidivalmisteet on vähän kaksipiippuisia. Olen kuullut, ettei niitä sinänsä suositella ruokamyrkytykseen, koska silloin olisi hyvä, että mahdolliset bakteerit poistuisivat elimistöstä, eikä jäisi sinne suolen tukkimisen vuoksi muhimaan. Toisaalta taas, jos on pakko matkustaa eteenpäin – no, ei niitä vaihtoehtokaan ihan hirveästi jää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh huh! Gatroade ja muut juomat jotka sisältää kaiken maailman hivenaineita ja suoloja on varmasti loistava apu! Niitä saa onneksi apteekistakin jauheena (: Ihan totta tuo ripulilääkitys. Itsekään en niitä uskaltanut syödä, kun paketissa luki, että kuumeiseen tautiin ei suositella.

      Poista
  8. Auts, varmasti ikävää reissun päällä tollanen. Meillä tuoreessa muistissa kun pari viikkoa sitten koko perhe sairastettiin "ihana" mahatauti, tosin kotona on helppo sairastaa. ;)

    http://www.pienilintu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona on vähän helpomaa joo, mutta ei se varmasti ollut yhtään sen kivempaa (:

      Poista
  9. Mä oon matkustanut niin vähän, että kunnon turistiripaskalta olen välttynyt, mutta onnistuimpa 5 v sitten saamaan reissussa ihan perinteisen mahataudin. Huonon nesteytyksen ja rajun taudin ansiosta kuivahdin nopeasti ja mut haettiin hotellista ambulanssilla sairaalaan. Sinne jäin sitten tippaan makaamaan kun muu matkaseurue lähti Suomeen. Ikimuistoinen reissu, sanotaanko näin :)

    VastaaPoista
  10. Kirjoitin niin pitkän viestin ja sitten netti pätkäisi juuri kun painoin enteriä! Är!

    Mutta oma vinkkini voisi olla ruokapaikkojen "tarkkailu" siinä määrin kuin se on mahdollista sen tiimoilta, että käykö siellä paikallisia syömässä. Jos käy, niin se on hyvä merkki ruuan pöpöttömyydestä. Lisäksi paikallinen ruoka on aina hieman turvallisempaa kuin länkkäripihvit, niitä kun ei jossain viidakossa välttämättä osata valmistaa oikein.

    Omia kakkatarinoita riittäisi vaikka kuinka paljon! Itse matkustan vähän sillä asenteella, että jos mahatauti iskee niin se iskee. Ja onhan se sitten iskenyt x) En kuitenkaan jaksa ihan hirveästi varoa kaikkea, varsinkin pitkällä reissulla välillä on vaan pakko saada se jäihin tehty smoothie tai valmiiksi kuorittu hedelmäpaketti kun lämmin ruoka on jo tulossa korvista pihalle. Oikeastaan ainoa asia jota nykyään varon omien mahatautien myötä on majoneesi. Tällä nyt 6,5 kk reissulla on tullut kaksi ruokamyrkytystä, Mongoliassa siitä pahamaineisesta majoneesista ja Vietnamissa ravintolasta, jota mainostetaan Lonely Planetissa ja jossa olimme jo käyneet aiemmin syömässä. Mahataudin kourissa olikin kiva lentää Hanoista Saigoniin ja koko matkan ajan puristaa pakaralihaksia yhteen ettei vaan kakkaisi LENTOKONEESSA housuun xD

    Vaikka mahatauti on aina aivan järkyttävän tuskaista, on itselläni onneksi tämä vaihe oksentelun ja muun vilkastuneen pönttötoiminnan myötä kestänyt maksimissaan 24 tuntia. Tämän jälkeen olo on taas ihan normaali. Poikaystäväni on myös sairastanut kaksi mahatautia reissulla, Koh Taolla ja Filippiineillä, mutta hänellä molemmat pöpöt veivät sairaalaan tiputukseen. Jouluaatto vietettiinkin tunnelmallisessa El Nidon kyläsairaalassa tippa kädessä. Hänellä pöpöt ovat olleet siis paljon pahempia.

    Jaan vielä vinkin, jos on muitakin, jotka ei tätä teinneet (me emme tienneet todellakaan): Jos ripulin yhteydessä nousee kuume niin mitään ripulilääkkeitä ei saisi ottaa (imodiumia). Kuume kertoo tulehduksesta ja ripulilääke vain pahentaa tilannetta estämällä kakkaamisen jolloin tulehdusvelloo ja pahenee vatsassa. Näin saimme kuulla Taolla hyvinkin tiukalta lääkäritädiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahahahahh :D Voi kauheeta! Itse kun ei lihaa syö ja koittaa vältellä maitotuotteitakin, niin saa kyllä olla supertarkkana mitä suuhunsa pistää. Voin vaan koittaa kuvitella tuota El Nidon sairaalaa. On varmaan samaa tasoa ku Burman vastaavat... Hehe.

      Hyvä tuo imodium-vinkki! Itse asiassa se lukee kyllä siinä pakkauksessakin, että kuumeiseen ripuliin ei saa käyttää, joten siksi meille ei näistä mitään apua ollutkaan, vaikka paketti oli mukana.

      Poista
  11. Hygienia, maitohapot profylaktisesti ja nesteytys, siinäpä ne, niin kuin muutkin ovat todenneet!

    Olen reissannut suhteellisen paljon; Venäjälleä, Thaimaassa, Kiinassa, hyvin alkeellisissakin oloissa... Mutta todelliset ruokamyrkytykset olen saanut -tittididiididii- Euroopasta! :D Tarkemmin Unkarista ja Kyproksen kreikkalaisesta osasta. Kyprokselta tarttui haaviin salmonella ja Unkarista vaikka mitä sillä seurauksella, että vietin 4 vuorokautta paikallisessa sairaalassa 40 asteen kuumeessa ja tiputuksessa. Kokemuksessa hienointa oli se, että yhteistä kieltä ei hoitohenkilöstön kanssa löytynyt ja ainoa lause, jonka osasivat englanniksi tai saksaksi sanoa oli: " I want to see your stool". Ihanaa. :D

    No selvisin siitäkin, vaikka jälkiseuraamuksia hoideltiin Suomessa vielä pitkäänkin, mutta lentokoneeseen pääsin ja kolmen tunnin lento sujui vain puoliksi vessassa... Kumpikaan näistä vatsanväännetripeistä ei ole silti saanut minua reissaamista lopettamaan ja olen muiden kanssa yhtä mieltä siitä, että paikalliselle lääkärille kannattaa hakeutua mahdollisimman nopeasti, jotta saa tepsivät tropit eikä tilanne pääse eskaloitumaan. Imodiumeja ym. ei tosiaan kannata napata, jos kunnollinen pöpö iskee, jollei ole ihan pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Juuri näin! Ai että nää kertomukset saa jo omat taudit tuntumaan ihan pikkujutulta :D Kiitos!

      Poista
  12. Ihan kakka juttu. Ei vaan, kyllähän sitä parit ripaskajutut lukaisee, etenkin, kun tarinalla on onnellinen loppu ;)

    Mulle on kerrottu tuosta kolerarokotteesta samaa infoa, mitä Sini tuossa yllä sanoi. Useampi reissu Tansaniaan aiemmi, en omistanut niillä, enkä nykyiselläkään reissulla käsidesiä ja vatsatauteja 0. Sen sijaan Tansaniassa sain influenssan, oli jokseenkin outoa olla flunssassa helteessä. Toki mielummin influenssa kuin malaria, joka oli tietysti ensimmäisenä epäilyssä.

    Ja nyt sitten 4kk takana täällä Aasiassa eikä ripaskan ripaskaa. Vatsa kiukuttelee välillä mutta sellaista oikeanlaista vatsapöpöä en ole saanut. Syöty on oikeastaan kaikkea, mitä on tehnyt mieli ja käsihygienia on samaa luokkaa kuin Suomessa. Ehkä se on rokote, ehkä hyvä tuuri. Aiemmalla 3 viikon Aasian reissulta 2006(?) sain Ko Lipeltä turreripen, melko tod. näk. jäästä. Se on kyllä vmäinen tauti, luulin eka tulleeni vain merisairaaksi lautalla mutta, kun oksetus jatkui toista päivää ja alkoi toinenkin pää laulamaan, niin melko varmasti se ruokamyrkytys oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oot selvinnyt siellä terveenä! Varmasti sekin auttaa, että ootte paljon samoissa ympyröissä, joten kait se bakteerikantakaan ei silloin niin radikaalisti vaihtele? Tai mistä minä mitään tiiän :D

      Poista
  13. Meillä oli reilun puolen vuoden matkalla aluksi käsidesiä mukana, mutta sitähän sitten olisi saanut kantaa litratolkulla, jotta oikeanlainen käsidesin levittäminen olisi tullut kyseeseen. Lisäksi, käsidesistä ei ole mitään hyötyä jos ei pääse pesemään käsiään kunnolla kaikesta pölystä yms. ennen desin levittämistä. Luovuimmekin aika pian koko käsidesistä näin pitkällä reissulla. Paras vinkkini on siis: älä laita sormia suuhun ikinä tai ruokaa suuhun, joka on käynyt käsissäsi.

    Samaa mieltä minäkin olen ruokapaikkojen tarkkailusta. Käy siellä missä paikalliset syövät tai siellä missä on ruoan vaihtuvuus nopeaa eli paikka on suosittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan kannattaa koittaa katsella paikkoja, jossa paikalliset syö! Ja sellaisesta me kyllä se eka tauti saatiinkin, mutta aina ei voi voittaa.

      Poista
  14. Onneksi vatsa alkaa selviytyä reissusta! Mä olen välttynyt kaikelta superpahalta, onneksi, tosin matkat eivät ole Venäjää eksoottisempiin paikkoihin suuntautuneetkaan (tosin siellähän hanavesi on länsimaalaiselle melko vaarallista alkueläimineen ja pöpöineen, joten mene ja tiedä "turvallisuudesta"). Aasia on siis kokeilematta. Kerran toin Liettuasta kotiin ärhäkän noroviruksen, ja se viisi päivää käytännössä syömättä ja juomatta kyllä riitti. Silti pahimmat pöpöni olen onnistunut kaappaamaan työvuosinani kaupan kassalla, sieltä lyötyi tähän naiseen mm. yksi Suomen ensimmäisistä sikainfluenssasairastumisista :D

    VastaaPoista
  15. Kaakkois-Aasiassa matkusteassa sain Kambodzassa ruokamyrkytyksen juurikin sellaisesta länkkäreille suunnatusta ravintolasta. Olisi pitänyt vaan pitäytyä niissä katukeittiöissä! Sen jälkeen en sitten syönytkään siellä missään muualla kuin katukeittiöissä, joissa näin miten ja mistä annokset valmistetaan ja maha kiitti! Valittiin myös sellaisia paikkoja, joissa oli paljon asiakkaita ja poikaystävä söi lihaa vain harkiten ja mereneläviä syötiin vain jos oltiin meren lähellä. Ja kaikki ilman jäitä, kiitos.

    Ehkä lisäisin vielä sellaisen vinkin, että pistä oma terveys etusijalle, jos se näyttää epäilyttävältä, älä syö! (Tätähän emme itse noudattaneet, koska oli tiukka budjetti.. :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiäkkö ku me käytiin siinä ekan riplataudin aiheuttamassa katukeittiössä (tai siis epäillään että se tuli sieltä) niin mulla oli jo sellainen fiilis, etten halua syyä tätä ruokaa. Mutta söin kuitenkin ja tadaaa illalla selvisi miksi ei olis kannattanut :D

      Poista
  16. Minun "salaiset" aseet ripaskaa vastaan ovat käsihygienia, nesteytys ja maitohapot. Loput onkin sitten sattumankauppaa. Olen syönyt jos jonkinlaisissa paikoissa katuravintoloista savimajoihin ja hienojen hotellien ravintoloihin. Kunnollista (?) reissuripaskaa en ole koskaan sairastanut *kop kop*. Jotain pientä on toki ollut välillä, mutta en ole koskaan tuntenu itseäni sairaaksi eikä reissu ole koskaan mennyt pilalle satunnaisten vatsanväänteiden takia. Vakaasti uskon, että lapsuudessa viettämäni vuodet Thaimaassa ja Tansaniassa ovat tehneet jotain vastustuskyvylleni, vatsastani on tullut ilmeisesti pöpöjä hylkivä tai sitten minulla on vaan ollut todella hyvä tuuri. Mene ja tiedä.

    Hyvä että sun pöpö on nyt saanut häädön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka tapauksessa hieno homma, että olet pahemmilta taudeilta selvinnyt (: Itsekään en ole koskaan ennen kärsinyt mistään mahavaivoista reissussa, joten jospa seuraavat 30 vuotta menis taas ilman!

      Poista
  17. Mun pahin turretauti oli Thaimaassa joskus melkein kymmenen vuotta sitten, lensi joka suunnasta ja olin niin piipussa, että pyörryin kerran vessanpöntölle, kun olin oksentamassa, enkä heti havahtuessa muistanut, missä olin - kunnes kaaressa lentävä laatta taas palautti muistin takaisin. Tämän lisäksi lihaksia särki niin paljon, ettei mikään asento ollut hyvä, enkä jaksanut nousta edes hotellihuoneen ovea avaamaan, joten matkaseuralaiseni sai ulos poistuessaan viedä mukanaan huoneen avainkortin, jolla myös sähköt menivät päälle. Podin sitten ilman sähköjä, sillä en todellakaan halunnut nousta avaamaan hänelle ovea. Taudin hieman parannuttua hän myös kantoi minut hotellin aamupalalle, sillä ei ollut voimia kävelemiseen.

    Voi pojat, se oli kivaa! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kokemusta juuri tällaisesta... Ja valitettavasti päälle on jäänyt paniikki saada sama tauti uudelleen. No, siihen on kaksi vaihtoehtoa: yleensä käyn heti ekana päivänä ostamassa antibiootit apteekista kassiin, niin että voin aloittaa antibiootin heti, kun oireet alkavat (tehoaaa nopeammin, sillä pahassa mahataudissa ei pysy edes antibiotti sisällä). Toinen vaihtoehto on välttää matkustamista erilaisen pöpökannan omaaviin maihin...

      Poista
  18. Aasiassa olen jonkun verran kierrellyt ja hiukan alkeellisimmissakin oloissa. "Hauskin" tarina lienee kun ystävän kanssa kiivettiin 4km vuoren päälle ja yövyttiin siellä ja iltapalasta saatiin joku pöpö, kaveri tosin vielä pahemmin. (Ihmekkös tuo kun ei noissa korkeuksissa ole sähköä tai juoksevaa vettä, mutta kuitenkin "ravintola". No, kiirettä piti alas ainakin ja kiipeämisen jälkeen jalat olivat muutenkin niin lukossa että oli kiva lepuutella muutama päivä noin muutenkin.

    Itse koitan aina syödä siellä missä paikalliset. Jos ei muun takia niin siksi, että länkkäreille tarkoitetut paikat ovat järjestään kalliimpia ja kuten jo mainittu, ei missään nimessä hygienialtaan taattuja paikkoja.

    Joskus jos tiedän että hotellissa on hyvä sänky ja siisti vessa niin uskaltaudun tilaamaan juoman jäillä. (Olen aika uskalikko, tiedän!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh! :D :D Oon kyllä ihan samaa mieltä, että kannattaa syödä paikallisen kanssa samoissa paikoissa. Näin mekin tehtiin, kunnes tämän eka taudin jälkeen ei vain yksinkertaisesti enää nuudelit uponneet kummallekaan. Eikä muuten uppoa vieläkään! SIksi jouduttiin vikalla viikolla turvautumaan länkkäriruokaa (joka oli todellakin pirun kallista) ja lopputulos on tämä mikä on :D

      Poista
    2. Hahha. Tarina oli aika tähtiin kirjoitettu siis :D

      Poista
  19. Mulla on vaan kerran ollu oikein paha vatsatauti, taisin saada sen Toledosta Espanjasta, mutta oikea kärsimys tapahtui lopulta vasta Madridissa. Ehkä sen vuoksi en koskaan innostunut kaupungista, viikko kuumehorkassa ja vatsataudissa tappoi ne reissufiilikset aika täysin. :)

    Tosin Aasiaan en ole vielä eksynyt, eli eipä sitä koskaan tiedä mitä tuleman pitää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella! Ei tosiaan mikään ihme, että kaupungista jäi huono maku. Ois jäänyt itsellekin!

      Poista
  20. Mulla on jokseenkin herkänpuoleinen vatsa, ja yleensä meidän reissuilla se oonkin minä joka siellä vessassa ravaa. Pahin iski muutama vuosi sitten thaimaan reppureissullamme, kun hirmuisissa juustohimoissani menin ottamaan katukojusta juustopannukakun. Siitä se lähti, viikon kestävä myllytys, mikä ei mennyt ohi millään lääkkeillä mitä oltiin tuotu mukana, ja kun kuume nousi 39 asteeseen, paikalliselta lääkäriltä löytyi jotakin keltaisia kapseleita mitä nappailemalla kuume laski ja ripulointi loppui kun seinään. Naurattaa muistikuvat kyllä tästä viikosta, muistan vieläkin elävästi vessan seinällä kipittävät pikkuiset muurahaiset ja gekon joka kyttäili niitä :D

    Olen kyllä niin kaikkien kommentoijien kanssa siitä, että tauti kannattaa (jos vaan mahdollista) hoitaa paikan päällä. Bakteerikannat ovat niin erilaisia muualla kuin suomessa, että ei tosiaan imodiumit sun muut sitten auta, vaan tarvitaan "paikalliset" lääkkeet.. Muutoinkin komppaan samoja juttuja, eli käsidesi+hygienia aina, pullovesi, sekä aina limpparit sun muut ilman jäitä, ja myös itselläni olen todennut, että valitettavasti mitä erikoisempi ruoka - sen suurempi todennäköisyys vatsataudille. Eli valitettavasti niitä kaikkein erikoisimpia ruokia on vaan vältettävä jollei halua viettää seuraavaa viikkoa siellä vessassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh! Vitsi näitä kertomuksia! En siis ole yksin tauteineni (: Itsellä tuo ruokavalio on muutenkin jokseenkin rajoittunutta, että taidan jatkossa syödä reissuilla pelkkää leipää ja ITSE KUORITTUJA hedelmiä :D

      Poista
  21. Entä kun vatsaoireet ilmestyy vasta reissun jälkeen? ;) Mun vattamysteerille ei ole vielä löytynyt selitystä, eli lisää testejä tiedossa. öynöy! :D

    VastaaPoista
  22. Samoilla eväillä ollaan menty eli käsihygienia kuntoon. Se ei kyllä aina auta, Nepalissa meidän kaikki reissuseuralaiset - eri aikoina tosin, kävimme läpi aikamoiset vatsataudit. Itse sairastin kesken melontamatkan eli keskellä ei mitään, kun yövyimme pienessä kylässä paikallisten kodissa. He antoivat käyttöömme makuuhuoneensa yläkerrassa, ja nukkuivat itse keittiössä ulko-oven edessä yön. Minä sitten juoksin ja hyppelin heidän ylitseen jatkuvasti yöllä... Seuraavana päivänä paikalliset oppaat lähtivät viemään meikäläistä bussille, minne piti kävellä vuoristopolkuja pitkin, sillä välin kun muut jatkoivat melontaa. Ei ollut mikään paras vaellusreissu kohti kyytiä kotiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi tuo paikallisten ihmisten avuliaisuus etenkin kehitysmaissa on ihan omaa luokkaansa. Mahtoi olla mielenkiintoinen matka tosiaan :D

      Poista
  23. Onneksi taudin syy löytyi ja sait oikeanlaista apua viimein. Vatsatauti on käsittämättömän uuvuttava kaikin tavoin. :(

    On tullut reissattua kehitysmaissa ja syötyä/juotua aika rennosti, ilman mitään vatsatauteja. Kunnes viime tammikuun reissulla Dominikaaniseen olimme olleet hotellilla päivän kun järkyttävä ripuli alkoi, mikään ei pysynyt sisällä, mutta koska retkiä oli edessä sinnittelin 4 päivään asti immodiumin avulla. Kunnes olo huononi niin, että suostuin lääkäriin, jossa jouduin tiputukseen useiksi tunneiksi ja kuumekin hiipotteli korkealla. Kun viimein pääsin pois, oli mukana 7 eri lääkettä ja suoneen oli pistetty 3 eri lääkettä. Lääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet yhtään, joten (näin ei tietenkään saisi tehdä..mutta) otimme toisilta suomalaisilta heille määrättyä antibioottia joka heitä oli auttanut taudin selättämään. (varmistimme lääkkeen tutulta lääkäriltä suomesta) Tämä antibiootti toimi ja kun miehelle alkoi samat ripuloinnit ja oksentelut, niin haimme apteekista suorilta lääkettä. Ja olo helpotti nopeasti. Siihen loppui ruokailumme hotellillamme, koska lähes kaikki kanssa matkustaneet suomalaiset olivat olleet sairaalahoidossa, ja pahimmillaan yhden parin 3 vkon matkasta he olivat taudin otteessa 3 kertaa. Kanadalaisten 25 hlön hääseurueesta kaikki olivat sairaalahoidossa, myös hääpari hääyön ja kaksi seuraavaa päivää. Eniten harmitti, välinpitämättömyys matkatoimistolta, ja vähättely että tämä oli tavallista bakteerikannan muutosta. Olin samaisessa maassa 5 vuotta sitten yli kuukauden, liikuin pitkin maata rinkkaselässä paikallisten kanssa, enkä saanut kuin yhden päivän kestävän ripulin, ja sen voi lukea bakteerikannan muutokseksi. Rakastan Dominikaanista yli kaiken, ja oli sydäntä raastavaa kun ihmiset puhuivat, että heille matka oli kamalinta ja etteivät koskaan palaisi. Koska sairastelu voi todella pilata matkalta kaiken. Itse onneksi pääsin vähällä ja yhtään päivää en ollut hotellihuoneessa, sinnittelin, mutta paras tapa parantua ja selättää tauti oli ehdottomasti nauttia, yrittää iloita ja fiilistellä pieniä asioita, meri, musiikki, iloiset ihmiset, kylmä vesi! ;D

    Tämän kokemuksen laitan epäonnen piikkiin. Mutta suurin apu oli suuresta suusta ;D Koska muilta saman hotellin asukkailta saadut neuvot olivat kultaa kalliimpia ja oli ihanaa miten ihmiset auttoivat/huolehtivat toisistaan. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä todellakin tökeröä toimintaa matkatoimistolta vähätellä tilannetta! Siis jos tyyliin koko hotellin vieraskunta on sairaalahoidossa, niin pikkuisen vois soitella hälytyskelloja... Onneksi tilanne selvisi ja teillä ei mieheisi kanssa ollut loppujen lopuksi pahempaa tautia ja lääkkeet auttoi (:

      Poista
  24. Kantapään kautta tuli pari vuotta sitten opittua, että todellakin kannattaa sinne tohtorille pinkoa jo kohdemaassa. Itsehän itsepäisesti ajattelin selvitä taudista itse, mutta kun lomasta oli neljä kokonaista päivää vierähtänyt vessassa ja käveleminen vessasta sängylle alkoi tuntua jo aivan liian pitkältä matkalta, matkaseurue kantoi minut tohtorille. Tohtori laittoi molemiin kankkuihin luultavasti hevosille tarkoitetun määrän lääkettä x (kohdan tiesin vielä puolen vuoden jälkeenkin...) ja kolmisen tunnin päästä oloni oli täysin normaali. Paikalliset tohtorit tosiaan tietävät, mitkä pöpöt ne turistit yleensä saavat.

    -Tirppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä vähän repesin tuosta kankkuun pistetystä lääkkeestä :D Mutta amen! Olen tismalleen samaa mieltä. Paikalliselle lekurille vaan, kun kyseessä on joku matkalta hankittu tauti.

      Poista
  25. Näitä juttuja lueskellessa ei voi muuta kuin kiitellä hemmetin hyvää tuuria, kun oon selvinnyt itse kaikista reissuistani oikeastaan ilman minkäännäköisiä vatsatauteja, poislukien se uudenvuoden vatsatauti+kuume-setti Sydneyssä. Mutta sekin oli aika pientä näihin juttuihin verrattuna, kun mulla ei sentään tullut yhtä aikaa molemmista päädyistä, vaan ne tajus vuorotella... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah :D Joo! Samaa mieltä itsekin, että vähällä sitä on tähän asti selvinnyt verrattuna muiden kauhustooreihin!

      Poista
  26. Viime vuoden heinäkuun Intian reissulta tuli napattua parasiittikaveri nimeltään giardiaasi. Katukeittiö testattiin kerran mutta ei ole selvää yhteyttä, mistä loiskaveri mukaan hypähti. Muuten ruokapaikat olivat Intian mittapuulla perussiistejä paikallisten lähinnä backpackereille suuntaamia ravintoloita. Kaveri oli kuulemma melko yleinen matkatuliainen Aasian suunnilta. Se, mikä yllätti, oli kuitenkin hoidon tehottomuus ja pitkäkestoisuus. Nyt maaliskuun alussa eli noin 10 kuukautta matkan päättymisen jälkeen tuli viimeinen tieto voitetusta mahapöpöstä :D onneksi sairastelu ei sinänsä ollut vaarallista, mitä nyt raivostuttavaa perusarjen hankaloittamista, kun ruoansulatus tökkii ja vatsa toimii oikutellen. Vaan kotimaassa suoritettu miltei viikottainen lääkärissä ramppaaminen veikin sitten enemmän hermoja kuin vessaanjuoksuvaihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua.. Olen kuullut, että nuo giardiaasit osaa olla sitkeitä! Onneksi tauti on siis vihdoin selätetty!

      Poista
  27. Kreikasta sain pöpön. Käsiä kyllä desinfioitiin ahkerasti yms mutta jäljet kyllä viittaavat jäätelöön. Oli kyllä aika hirveät pari päivää! Onneksi oli antibiootit mukana ja hotellissa uima-allas niin pari päivää sai pötkötellä siellä vessan lähellä :)

    Intian reissun selvisin vain yhdellä läheltä-piti -tilanteella :D Keskellä yötä heräsin aivan hirveän heikkoon oloon, hikoilutti ja mahaan sattui. Pöntöllä ei tullut mitään ja olin kuulemma aivan valkoinen. Luulin että nyt se on menoa... mutta yhtäkkiä suoli "aukesi" ja yhdellä täysistunnolla selvisin :D Ilmeisesti pöpö pääsi pois. Intiassa oltiin kyllä tosi tosi tarkkoja käsien pesun, desinfioinnin yms. kanssa. Ei syöty kuin itse kuorittuja hedelmiä, ei maitotuotteita jne. Kyllähän se vähän harmitti kun jäi lassit juomatta, mutta ei haluttu ottaa turhia riskejä.

    Olipas hassua kirjoittaa ripulikokemuksista :D

    -Tilda

    VastaaPoista

Hei, kiitti kommentista (: