2014/01/27

Pitkästä aikaa merta näkyvissä - Koh Tao

Kirjoituspaikka: Diamond Bungalows, Tanote Bay, Koh Tao, Thaimaa

Hip hei ja terveiset Thaikkulandian saarilta! Saavuimme eilen aamulla miellyttävän yöjunan ja lauttamatkan päätteeksi rättiväsyneinä kello kahdeksan jälkeen tänne Koh Taon hulinaan (yhteispiletin matkalle sai ostettua näppärästi Bangkokin rautatieaseman lippuluukulta). Kun olimme jo ehtineet tottua Myanmarin rauhaisaan meininkiin, oli kulttuurishokki melkoinen, kun lautasta ulos astuttuamme pyöreästi noin kaksisataa taksin-mopon-räpylöiden-ynnä-muun-tyrkyttäjää tuli sylki innosta päristen kunnon kauppamiehen elkein kaupittelemaan kaikkea mitä kuvitella saattaa. Pidimme suomalaisella sisulla pokkamme ja saimme heristettyä pahimmat kintereillä pörräävät herhiläiset kimpustamme marssimalla päättäväisesti pois väkijoukon keskeltä. Sitkeimmät taksikuskit kipittivät hyvän tovin perässä, sillä heidän oli ilmeisen vaikea käsittää, että joku hullu turisti haluaa kävellä rinkka selässänsä parin kilometrin matkan hotellille. Kyllä olisi herroilla omatkin jalat huutaneet liikuntaa, jos olisivat istua töröttäneet 24 tuntia penkissä.

Olimme siis viettäneet koko edellisen päivän rattoisasti Bangkokin keskustan päärautatieasemalla (eikä muuten nähty ainuttakaan mellakoitsijaa) hengaillen ja junan lähtöä odotellen. Mikäs siinä. Kuluuhan se yksi lomapäivä niinkin ja päästiinpähän ainakin näkemään monenlaista kulkijaa. Tänne kilpparisaarelle saavuttuamme emme luonnollisestikaan päässeet kirjautumaan meidän ensimmäisen yön majapaikkaamme (jonka netin kautta hätäpäissämme varasimme kirjaimellisesti turistirysän ytimestä) ennen iltapäivää, joten vuokrasimme rinkat selästä heivattuamme skootterin allemme ja lähdimme etsimään jostain saaren rauhallisemmasta kolkasta meille sopuhintaista bungalowia. Oltiin molemmat varmaan melkoinen näky hapsottavine hiuksinemme ja nuhruisine vaatteinemme, mutta eipähän ainakaan hirveästi erotuttu paikallisista teiden varsilla palloilevista raksajanttereista. Bungalowi löytyi muutaman tunnin möykkyisillä hiekkateillä kaahailun jälkeen, joten loppupäivä sujuikin totaalisesti nollaillen ja mitä upeinta auringonlaskua ihaillen.









Nukuttuamme kellon ympäri tunsimme itsemme voittamattomiksi ja lähdimme urheasti rinkat selässä keikkuen taittamaan vajaan viiden kilometrin matkaa kohti Tanobe Baytä. Ensimmäisen kilometrin jälkeen olimme molemmat ihan valmiita heittämään hanskat tiskiin, kun reput tuntuivat painavan vähintäänkin tonnin ja paita ei enää pelkästään liimautunut selkään kiinni, vaan muistutti enemmänkin miellyttävän kosteaa tiskirättiä. Emme tietenkään voineet myöntää tappiotamme ja hypätä överikalliin taksin jousille (kysyttiin hintoja kyllä, huh huh), joten jatkettiin sinnikkäästi eteenpäin. Meidän kahden päiväbudjetti on tällä hetkellä yhteensä 30 euroa, joten ei hirveästi kiinnostanut pistää siitä summasta yli kolmasosaa mittarin taksaan. 

Ehkä 1,5 kilometrin jälkeen meidät pysäytti eräs sympaattiset pulleat kasvot omaava paikallinen lava-autokuski ja kysyi mihin olemme matkalla. Kerroimme kohteemme ja hän puisteli partaansa hekotellen päätään katsoessaan meidän läpimärkiä tiskirättipaitoja ja punaisia naamoja. Tiesittehän, että matka on aika pitkä ja tie kamalassa kunnossa? Joo tiedetään, mutta ei ole oikein varaa taksiin. No ukkelihan luonnollisesti osoittautui hyväksi kauppamieheksi ja pääsimmekin hinnasta sopuun viiden minuutin vääntämisen jälkeen. Miekkonen heitti meidät lopulta päämääräämme kolmasosalla muiden kiskuriliksoista, mutta vannotti meitä pitämään suumme supussa tällaisesta diilistä. Mikäpäs siinä! Matka lava-auton lavalla näillä päällystämättömillä teillä oli kertakaikkisen järkyttävä. Onneksi äiti ei ollut näkemässä! Hengissä selvittiin kuitenkin perille ja sitten ei muuta kuin tekemään justiinsa sitä mitä varten tänne saarelle alunperin matkustettiinkin. RENTOUTUMAAN!









Että semmoiset matkustuspäivät. Huomenna (ja ylihuomenna, yliylihuomenna jne.) jatketaan tähän samaan malliin eli syödään, pötkötellään auringossa ja keinutaan riippumatossa. Saatan huikata kuulumisia taas jossakin välissä, joten palataan kuomat astialle!

Huikeeta uutta viikkoa just sulle!

PS. Voitteko kuvitella. Me ollaan ENSI viikon lauantaina jo kotona! Huisia.

EN // Travelled from Bangkok to Koh Tao by night train and ferry. It was a long way to go, but it was totally worth it! Oh, I just love it here. Just chilling.


26 kommenttia :

  1. Ei jestas te ootte sissejä. Mä aina naureskelen, kun näen jonkun talsimassa rinkka selässä täällä meidän 'ei turistialueella'. Itse kun en kävele yhtään mihinkään, 200m matka lähimpään seiskaleiskaankin tuntuu liian pitkältä näissä lämmöissä. Tiedän, mussa ei ole kyllä yhtään maailmanpelastajaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No me pelastetaan maailmaa sunkin puolesta ;) Tykätään kyllä kävellä, vaikka oiski kuuma, mutta tuon rinkan mukana raahaaminen ei aina ole mitään parasta herkkua! Varsinkin, ku on just palautunut takas elävien kirjoihin sen vatsatautikooman jälkeen :D Ja ei, ei todellakaan nähty kenenkään muun kävelevän rinkan kanssa sitä taksistoppia pidemmälle...

      Poista
  2. Aika menee niin hurjaa vauhtia, justhan me vasta tultiin ja te lähditte! Ihanaa lomaviikkoa, nauttikaa auringosta ja thai-ruuasta :) Onneksi saatte palata aika kivoihin talvikeleihin ja koko ajan valoisampiin päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin menee! En tajua, mutta odotan kyllä tavallaan jo kotiin tulemista (: Vaikka onhan täällä lämmössä ihanaa! Tuntuu ihan epätodelliselta palata Suomen pakkasiin. Nautitaan varmasti! Thai-ruuan kanssa on ollut nyt vähän ongelmia, kun oli se vatsatauti, joten joudutaan varmaan vielä hetki popsimaan vähän enemmän länkkärimuonaa.. :D

      Poista
    2. Olen huomannut, että jostain syystä reissut on aina sopivan pituisia, eli sitten kun ne on lopuillaan niin on aika valmis tulemaan kotiin, oli ne sitten minkä mittaisia tahansa :) Se on kai ihan hyvä juttu, olis kurja jos pitkänkin ajan jälkeen ottaisi päähän palata kotiin.

      Harmi juttu se vatsatauti, mutta tekevälle sattuu ja reissaajalle kans... Onneksi ei pahempaa!

      Tervetuloa kotiin! :)

      Poista
    3. Oot kyllä justiinsa oikeassa! (: Reissaajalle sattuu ja tekevälle vielä enemmän. Heh. Osattiinhan nuihin mahapöpöihin varautuakin, joten ei sinäänsä tullut yllärinä. Etenkin kun Myanmarissa oli varmaan aikalailla yhtä puhdasta ku Intiassakin. Voisin kuvitella (: KIITOS!

      Poista
  3. Voi että, Thaikkula! Mulla on sinne niin ikävä! Ihania kuvia oot/ootte taltioineet, ja hyvä tavaton J on ruskea! Vaikka ainahan se melkosen papu on ollut, mutta nyt ihan maksimit yllä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jii alkaa kyllä olla tuollainen mulatti, että ei paremmasta väliä :D Kummasti se aurinko näköjään tarttuu, vaikka ei sitä juurikaan olla otettu (nytkin meni kuukausi, että päästiin rantsuun) ja ollaan suittu koko ajan 50 kertoimista rasvaa (:

      Poista
  4. Mä haluun Taolle! Äää! Viimeks ollut pari vuotta sitten, kova ikävä takaisin. Nauttikaa :)

    VastaaPoista
  5. Hurjan suloinen bungalowi! Näyttää melkein suomalaiselta rantasaunalta :p Mutta melkeimpä vois sanoa ettei löytyis täältä kovinkaan helpolla tuolle rantamaisemalle voittajaa. Ihania kuvia, jälleen kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä tämä ei ainakaan sellaista perusrantasaunaa isompi ole :D Tänne mahtuu just parisänky ja pieni kylppäri ja that's it. Eipä me kyllä muuta tarvittaiskaa! Seinät ja lattiat on täynnä rakosia, joten täällä vilisee ties millaista pientä "lemmikkiä..."

      Poista
  6. Vitsi, että on ollut ihana seurata teidän reissuanne, kiitos että olet jakanut näitä juttuja meidän kanssa! Nauttikaahan viimeisistä lomaviikoista ja tervetuloa takaisin tänne pohjolaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain itsellenne, kun käytte näitä juttuja lukemassa <3 Olisi aika tylsä kirjoitella, jos te ette kommentoisi niin ahkerasti! KIITOS. Nautitaan varmasti (:

      Poista
  7. Oikein rentouttavaa loppulomaa ja tervetuloa takaisin kotosuomeen! :)

    VastaaPoista
  8. Tuli elävästi muistot mieleen tuosta sun tekstistä :) Tuli kyllä aika hölmistynyt olo noilla saarilla matkatessa, kun aina oli hirveä kauppiaslauma ympärillä. Tehtiin pari vuotta ihan samat ja käveltiin satamasta majapaikkaan, koska ihan lähellähän se Saireen ranta on. Meille tuli pieni aktiviteettipula, kun saari on niin pieni ja nopeasti sitä patikoi saaren yli polkuja pitkin toiselle puolelle ja sitten miettikin, että mitäs seuraavaksi. Mutta ehkäpä Taolle kannattaakin mennä nimenomaan relaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tosiaan ole kaukana! Mutta ilmeisesti ollaan enemmän poikkeus me rinkat selässä pidemmän matkan käveleskelijät täällä ^_^ Me ei olla vielä ihan hirveästi edes jaksettu tutkia koko saarta, kun ollaan vaan otettu ihan relasti ja toivuttu vatsataudin rippeistä! Huomenna ehkä lähdetäänkin sitten kurvailemaan pitkin maita ja mantuja, kun ei tämä paikoillaan pötkötely pidemmän päälle mitään huikeata ole (:

      Poista
    2. Hehe, taidatte olla samanlaisia vauhtiveikkoja kuin mekin :) Ei millään malta olla paikoillaan ja tarvittais vähintäänkin köyttä, roudarinteippiä tai joku kaamea pöpö, että suostuisin makoilemaan koko päivän riippumatossa :D

      Poista
    3. Joo ei tuo makailu pidemmän päälle nappaa :D Jotain tekemistä pitää kyllä olla edes välillä! Tai sitten niin älyttömän koukuttava kirja, ettei sitä malta jättää kesken. Kaikki kirjat (omat, lainatut ja reissun päältä ostetut) on luettu jo kannesta kanteen vähintään kerran, että ehkä se olisi aika tulla kottiin ^_^

      Poista
  9. Ihania lomakuvia taasen! Maistelkaahan niitä ihania banskupannareita mitä katukojuissa tehdään, ai että mulla on ikävä niitä! P.s maistoitteko aussien "herkkua" vegemiteä? :D - Emilia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpäs maistella (: Saatiin kyllä Chiang Maissa niin älyttömän hyvää pannaria jo, että sitä on vaikea pistää paremmaksi.. En maistanut vegemiteä, pelkkä haistelu riitti :D :D :D

      Poista
  10. Ehdin pitkästä aikaa tulla lukemaan oikein ajatuksella blogiasi ja ah! Kyllä teillä on siellä makoisat oltavat :) Onneksi sun tautikin jo tajusi väistyä ♥ Ihanaa päästä näiden upeiden kuvien myötä teidän fiiliksiin siellä. Ihan pikkasen kadehdin ;)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata kahdehtia (: Jokainen pääsee matkalle, se on vain itsestä kiinni! ^_^ Hih. Mutta on kyllä itsestäkin ihanaa, kun maha on kunnossa ja kyllä me täällä vielä otetaan kaikki irti viimeisestä viikosta!

      Poista
  11. Kauniita kuvia, palailin vasta itsekin kolmen viikon reissulta samoista maisemista ja ikävä on jo takaisin.. Arki tulee takaisin kuvioihin hyvinkin (lue liiankin) äkkiä joten relatkaa ja ottakaa kaikki irti viimeisistä päivistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uskon, että on ikävä (: Meillä alkaa molemmilla olla ikävä just niitä rutiineja ja arkea, joten varmaan siksi jämähdettiinkin tänne Koh Taolle nyt pidemmäksi aikaa kuin oli alunperin tarkoitus! Ollaan muodostettu omat rutiinit tänne ja viereisessä ravintelissa jo tiedetään mitä me halutaan joka aamu aamupalaksi :D :D Terkkuja Suomeeen!

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: