2013/12/21

Me nähtiin pingviinejä!

Kirjoituspaikka: Jucy-hostelli, Auckland, Uusi-Seelanti

Tämän viikon maanantaina saavuimme itärannikolle Dunediniin, jonne suunnistimme ihan vain pelkästään frakkipukuisten vaappujien vuoksi. Uudessa-Seelannissa elää kolmea eri pingviinilajiketta, joista ensimmäisenä yritimme mennä tähystelemään maailman pienimpiä lajinsa edustajia eli sinipinguja, joita elää Dunedinin kupeessa olevan Otago Peninsulan Pilots-rannalla. Vuorokauden aika oli harmiksemme väärä, joten emme nähneet lokkien lisäksi minkään sortin siivekkäitä. Samaisessa niemessä elää myös maailman ainoa mantereella oleva albatrossi-yhdyskunta, mutta nekin olivat jossain kaukana merellä saalistamassa.

Kun Pilots-biitsillä ei tärpännyt, päätimme lähteä trekkaamaan läheiselle Sandfly-lahdelle, josko siellä viipottaisi kyseisellä suojaisalla rannalla pesiviä keltasilmäpingviinejä. Vaellusreitti rannalle oli opasteiden mukaan kestoltaan vajaan tunnin yhteen suuntaan ja haastavuudeltaan vaikea. Pelottava se ainakin miehenpuolikkaan mielestä oli, kun polku kulki läpi valtavien lehmä- ja lammaslaidunten. Kuka nuita valkoisia pumpulipalleroita muka voisi pelätä? Ai että minua nauratti. Vaikeudesta en niin tiedä, jos lammaskakkakasojen väistelyä ei lasketa vaikeudeksi.

Maisemat oli ihan käsittämättömän hienot, mutta pingviinejä ei edelleenkään näkynyt. 

 


Emme kuitenkaan aikoneet luovuttaa, vaan hyppäsimme Mustanaamioon ja jatkoimme matkaamme kohti sadan kilometrin päässä pohjoisessa sijaitsevaa Oamarun kylää. Oamarussa oli todella kaunis Venetsiasta vaikutteensa saanut vanha kaupunki, jossa kävimme pyörimässä ja ostamassa paikallisesta leipomosta taivaallista oliivileipäää. Sinä aikana sadepilvet alkoivat kerääntyä taivaalle, mutta meillä oli vielä aikeissa mennä läheiselle rannalle seuraamaan keltasilmäpingviinien rantautumista pesilleen kalastusreissultaan. Siellä sitä sitten seistä törötettiin kaksi tuntia sateen koko ajan yltyessä ja lopulta olikin pakko luovuttaa. Ei pingviinejä vieläkään.


Onneksi Oamarussa oli vielä yksi kohde, missä näitä pikkukavereita saattoi nähdä. Oamaru Blue Penguin Colony, jossa asuu viisi sataa sinipingviiniä nimensä mukaisesti suojelualeella. Pingviinit siis elävät vapaina luonnossa, mutta yksilöitä ja niiden pesiä suojellaan maan päällä olevilta uhilta (koirat, pienpedot, liikenne). Sinipingviinit olivat vaarassa kadota Oamarusta, mutta suojelualueen työn ansiosta kanta on saatu elvytettyä ja paikka toimii täysin lahjoitusten ja turistien sinne tuomien varojen turvin. 

Paikassa pääsee siis katetusta katsomosta seuraamaan, kun reippaasti yli sata sinipingviiniä saapuu auringonlaskun jälkeen takaisin pesälleen 16-17 tunnin mittaiselta kalastusreissultaan viileämmille vesille. Pingviinit hoitavat poikasiaan tasapuolisesti vuorotellen ja toisen vanhemman lähtiessä ruuan hakuun, jää toinen katsomaan poikasten perään. Poikaset ovat jo 9 viikon ikäisinä täysikasvuisia ja lähtevät tällöin ensimmäisen kerran itsekin vesille. Ilman suojelua sinipingviinit eläisivät korkeintaan noin 8 vuotiaiksi, mutta täällä rauhaisassa suojapaikassa asusteli jopa parinkymmenen vuoden ikäisiä kavereita. Valitettavasti suojelualueella oli valokuvaaminen kielletty (valtaosa turisteista ei kuulemma osaa kameroidensa kanssa käyttäytyä, vaan häiritsevät pingviinejä tunkemalla itsensä ihan liian lähelle), mutta sain luvan kanssa napattua muutaman kuvan, kun saavuimme paikalle ensimmäisten joukossa ja poistuimme luonnollisesti viimeisinä. 


Tässä ensimmäinen satsi pinguja on rantautumassa mereltä kohti pesiänsä. Kuvat ovat hieman epätarkkoja, kun ilta oli alkanut jo hämärtyä eikä valoa yksinkertaisesti ollut yhtään liikaa ja kuvat on otettu pitkällä zoomilla todella kaukaa. Tästä nyt saatte kuitenkin kuvan millaisissa ryhmissä nämä kaverit putkahtivat kuivalle maalle ja lähtevät huojuvin räpylöin hilautumaan pitkin kallioita kohti pesiänsä, jossa pariskunnan toiset osapuolet jo isoon ääneen tervehtivätkin tulijoita.

Valitettavasti tästä rantautumisesta ei ole kuin nämä pari kuvaa, sillä kuten aiemmin kerroin, kuvaaminen oli joidenkin turistien epäkohteliaan käytöksen takia pitänyt kieltää kokonaan. Toiset ihmiset eivät vain edelleenkään tuntuneet ymmärtävän, että me olemme täällä vain seuraamassa tätä pikkuruisten (sinipingviinit ovat vain n. 30 cm korkeita ja painavat alle kilon) veitikoiden matkaa kohti kotiaan, eikä meidän kuulu pitää minkään sortin ääntä saatika antaa pingviinien edes huomata läsnäoloamme. Oikein vihaksi pisti, kun suojelualueen työntekijöiden toistuvista pyynnöistä huolimatta osa törpöistä ei vain osannut olla hiljaa ja istua paikoillaan. Joka tapauksessa näimme parin tunnin aikana yli 150 pingviinin kotiutumisen ja minähän olisin tietysti jäänyt sinne vaikka koko yöksi varjoista seuraamaan pikkuruisten kavereiden iltarutiineja.


Salainen toiveeni toteutui kuin ihmeen kaupalla, kun muiden turistien kaikottua pääsimme turvallisen välimatkan päästä näkemään pingviinien kotiutumista pesiinsä. Tällöin oli jo aivan pilkkopimeää, joten kuvausolosuhteet ilman salamaa (tietenkään pinguja ei saa kuvata salaman kanssa) olivat todella haastavat, mutta sain kuin sainkin teillekin muutaman kuvan napattua tästä ihmeellisestä hetkestä. Yksi pingviineistä ei tainnut huomata minun ja miehen seisovan muutaman metrin päässä pesäkoloista, sillä kaveri taapersi kirjaimellisesti meidän varpaidemme päältä matkallaan kotiinsa. Me emme uskaltaneet J:n kanssa edes hengittää, sillä pelkäsimme pingviinin tajuavan mokansa ja menevän ihan paniikkiin. No tyyppi ei ilmeisesti huomannut tapahtunutta, vaan jatkoi matkaansa tyytyväisenä eteenpäin matalana  salaisen agentin tavoin hiipien. Ikään kuin kukaan ei herra tai rouva pingviinin etenemistä muka huomaisi...

Tässä alempana olevissa kuvissa siis näätte pingviinien asumuksia, jotka olivat tuollaisten pienten kukkuloiden sisällä, kuin hobittien kolot ikään. Tämä mökkeröstään kurkistava parivaljakko oli paikan työntekijän mukaan vasta kuuden viikon ikäinen ja kaverit olivatkin vielä vähän pörröisempiä, kuin aikuiset pingviinit. Poikaset asustivat mökissänsä kahdestaan, sillä äiti ja isä pingviini olivat saaneet tarpeekseen poikasten kasvun aiheuttamasta tilan ahtaudesta ja muuttaneet yläpuolella olevaan koloon kaksistaan kuhertelemaan. Kuinka huvittavaa! Nähtiin kuitenkin, kun mereltä tullut vanhempi kävi ruokkimassa poikaset ja molemmat vanhemmat kävivät myös sukimassa ja vähän koulimassa jo omillaan asustavia lapsukaisiaan.


Vastahakoisesti lähdimme viimein puistosta takaisin majapaikkaamme. Suupielet olivat molemmilla joka tapauksessa korvissa, sillä ilta oli ollut kertakaikkisen ikimuistoinen! Mutta eivät ne pingviinit vielä tähän loppuneet. Kun käynnistimme Mustanaamion ja lähdimme lipumaan hitaasti poispäin suojelualueesta, alkoi pikkukavereita näkyä vähän joka puolella. Näimme poikasten kuikistelevan pienen varastorakennuksen alla olevasta kolostaan, mutta etenkin tämä kolmen suhteellisen vaarallisen agentin muodostama ryhmä kiinnitti huomiomme. Tyypit näyttivät niin naurettavilta seisoessaan rivimuodostelmassaan, ettei naurusta meinannut tulla loppua! Sainkin onneksi napattua auton ikkunasta käsin aika hauskoja otoksia pilkkopimeydestä ja välimatkasta huolimatta. Emme halunneet häiritä kavereiden kotiinpaluuta tätä pientä hetkeä enempää, joten jatkoimme varovasti matkaamme eteenpäin.


Ehdimme ajaa ehkä viisikymmentä metriä, kun näimme kahden seikkalijan lähtevän ylittämään uhkarohkeasti tietä. Ajoimme ilman valoja, jotta pingviinit eivät sokaistuisi niiden kirkkaudesta, joten nämä tyypit päättivät ilmeisesti yrittää tulla pitämään sadetta Mustanaamion alle. 


Jouduin nousemaan autosta ulos ja juttelemaan isoon ääneen, jotta sain pingviinit varovasti ohjattua turvallisempaan suuntaan. Samalla päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kuvata tätä sateeseen kaikkoavaa parivaljakkoa vielä viimeisen kerran.


Olen edelleen ihan sanaton näistä kavereista. Voiko mitään paljon suloisempaa enää edes olla olemassa?

Kiitos Uusi-Seelanti jälleen kerran ihan uskomattoman hienoista kokemuksista! Eihän tätä maata voi kuin rakastaa. Vaikkakin huomenna joudumme sanomaan tälle huikealle paikalle hyvästit, sillä matkamme jatkuu kohti Australian lämpöä!

Ihanaa viikonloppua kaikille pingviinien ystäville! 

EN // We saw blue penguins in Oamaru New Zealand!


27 kommenttia :

  1. Awwww, en kestä noita pingviinejä! Niin suloisia <3 - Jonna

    VastaaPoista
  2. Voi suloisuus sentään! Noitahan on ihan pakko rakastaa. Tuo viimeinen kuva on herkkis... "tässä me mennä köpötelään"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa elä muuta! ^_^ Ne oli just sellaisia pikku-tepastelijoita.

      Poista
  3. Oi että hienoja kuvia ja maisemia taas! Ei voi kuin nauraa noille viimeisille vipeltäjillekin tuossa :D Ihania!

    VastaaPoista
  4. Teillä on kyllä niin upea reissu siellä! :) Nauttikaa! :)

    VastaaPoista
  5. En kestä miten suloisia pingviinejä <3 Tuollaisia ei ihan joka paikassa onnistukaan näkemään! Sydän suli ihan totaalisesti varsinkin noiden kahden viimeisen kuvan ansiosta.
    Mukavaa reissua Australian puolelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Voi ne oli kyllä sellaisia repettejä, etten kestä! Vieläkin naurattaa (:

      Poista
  6. IHANIA <3!! Mahtava reissupäivä teillä!

    VastaaPoista
  7. Ooh, upealta näyttää! Ja pingviinit, miten ihania!!! Suloisia!

    VastaaPoista
  8. Olet siis harjoitellut liikenteenohjausta pingviineillä = hullu turisti höpöttää pingviineille pimeässä :D Ei pitäisi näin yövuorossa lueskella näitä sun kirjoituksia, alkaa menemään kovin hilpeäksi ;D

    Australian kuulumisia odotellessa! Psssst... Mä oon niin koukussa tänne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Ihana kuulla, että jutut kiinnostaa ^_^ Nyt täällä Ausseissa ei ole oikein nettiä, niin voi olla hetken hiljaista. Ja vielä olisi pari Uuden-Seelannin postaustakin jäljellä! No, kaikki aikanaan ^_^

      Poista
  9. Eikä! Toi viimeinen kuva on suloisin pitkään aikaan näkemäni <3

    VastaaPoista
  10. Tuo viimeinen kuva on kyllä ihan huikea! Ja muutenkin kuulostaa ihan supermielenkiintoiselta tuo teidän pingviinibongausreissu, ja mikä oliskaan mieleenpainuvampaa kuin päästä toimimaan pingviinien tallustelualustana. :D

    VastaaPoista
  11. Hei,
    Mitä kautta te vuokrasitte campervanin Uudessa-Seelannissa?
    Paljonko se maksoi? Pitikö teidän maksaa luottokortilta siihen vakuuksia päälle?
    Olen lähdössä mieheni kanssa reissuun ja kaipailisin neuvoja autonvuokrauksessa.

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Hanna! Oi ihan mahtavaa, että ootte menossa huudeille! Siis ihan uskomaton maa ja kokemus kaikenkaikkiaan :) Meidän paku oli Escape Camersiltä (http://www.escaperentals.co.nz/), mutta ei vuokrattu suoraan niiden kautta vaan saman mestan kautta, josta ostettiin lentopiletitki. Saatiin sieltä diili nimittäin halvemmalla! Eli Travelnation Lontoossa. Kandee siis vertailla hintoja.

      En nyt valitettavasti muista paljon se kustansi, mutta taisi olla jotain tonnin luokkaa. Myös lauttamatka saarten välillä oli aika arvokas, eli se kandee varata etukäteen niin todnäk säästää pitkän pennin. Me maksettiin vuokra kokonaisuudessaan luottokortilla etukäteen, joten kun mentiin autoa noutamaan ei enää tarvinnut maksella mitään!

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta. Ollaan lähdössä mieheni kanssa maailmanympärimatkalle :) Odotellaan innolla reissua (tammikuussa jo lähtö), meillä vaan on vielä paljon tehtävää ennen sitä.

      Jouduitteko te antamaan vuokrafirmalle luottokorttitietoja tai maksamaan jotakin vakuutta luottokortilla (joka palautui auton palautuksen jälkeen)? Aika monella yhtiöllä on tällainen käytäntö. Ei vaan ole kiva antaa monta tonnia vakuutta, kun ei sitten voi luottokortilla maksaa enää muualla.

      Mitä kautta ne lauttaliput voi varata? Onkos sinulla antaa mitään muita hyviä vinkkejä reissuun? Me ollaan kuukausi reissussa, kauanko kannattaa olla Uudessa-Seelannissa pohjois/eteläsaarella?

      Miten te muuten maksoitte reissussa? Luottokortilla vai nostitteko rahaa automaateista?

      Kiitos avustasi :)

      t. Hanna

      Poista
    3. Mä en kyllä valitettavasti muista pitikö antaa joku takuu vuokrafirmalle, mutta todennäköisesti kyllä. Jos annettiin, niin se ei ollut montaa tonnia vaan jotain satasia. Me varattiin lauttapiletit Interislanderille, joten kandee tsekata ainakin niiden nettisivut :) Itse keskityimme enemmän eteläsaareen, koska ne jylhät vuoret vain vetivät paljon enemmän puoleensa! Mutta toki pohjoisessakin on paljon nähtävää. Itse en tekisi siis toisin, vaan käyttäisin pidemmän pätkän uudelleenkin eteläsaarelle.

      Me nostettiin yleensä käteistä ja maksettiin sillä kaikki muut menot, paitsi sitten hotellit sun muut luottokortilla joko varatessa etukäteen netin kautta tai paikan päällä!

      Oi että tässähän ihan tulee kateelliseksi reissusuunnitelmista! Kyllä mekin vielä joskus uudestaan ^_^

      Poista
    4. Kiitos vinkeistä! Moni muukin on sanonut, että eteläsaarella kannattaa olla pidemmän aikaa. Luultavimmin näin mekin tehdään :)

      Te olitte ilmeisesti vuokranneet mökin Ausseissa? Onko siellä mökit minkä hintaisia verrattuna esim. hostellimajoituksiin?

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: