2014/09/29

Ystäviemme delfiinien puolesta

Eilen aamuna uutisia lukiessani tunsin jälleen kerran sitä vuosien varrella niin tutuksi tullutta voimattomuutta ja surua tietäessäni, että ei ole paljoakaan mitä voisin asioiden eteen tehdä. Oikeastaan ainut tapa, jolla tämän hetkisten resurssieni puitteissa voin mitenkään mihinkään vaikuttaa Facebook-spämmäämisen ja vetoomusten allekirjoittamisen lisäksi, on kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin. Niinpä nyt sen teen, ystäviemme delfiinien puolesta.

Kenellekään uutisointia seuraavalle ei liene jäänyt epäselväksi, että vuosittainen delfiinien teurastus on jälleen kerran alkanut Japanin Taijissa. Eilen lukemani uutinen kahdesta perheensä keskeltä loppuelämän vankeuteen kaapatusta pallopäävalaasta sai kyyneleet nousemaan silmiini. Myös näiden delfinaarion elinkautiseen ihmisten iloksi vangittujen valaiden huolesta epätoivoinen perhe on saarrettu verkoilla Taijin poukamaan ja heidän kohtalonsa on toisaalta yhtä surullinen, mutta toisaalta heille koittaa kohta ikuinen vapaus. Japanilaisten lautasilla..


Vangituksi tuleminen on delfiineille ja muille valaille erittäin raskas kokemus, josta läheskään kaikki eivät selviä. Esimerkiksi yksi ikiomaa häpeäpilkkuamme Särkänniemeä varten vangituista delfiineistä menehtyi pyydystämisen jälkeiseen stressiin, puhumattakaan kuinka monta Särkänniemen delfinaariossa syntyneistä poikasista on kuollut pian maailmaan putkahtamisensa jälkeen. Mediassa viime kuukausina paljon keskustelua herättänyt Särkänniemen delfinaarion hallittu alasajo saa minulta henkilökohtaisesti täyden kannatuksen. Pitkään vankeudessa eläneitä (osa delfiineistä on vangittu Tampereelle Meksikonlahdelta, osa on syntynyt vankeudessa) eläimiä ei luonnollisestikaan voida vapauttaa suoraan mereen, vaan eläinsuojelujärjestöt ovat ehdottaneet selvitettäväksi mahdollisuuksia siirtää delfiinit kuntoutumaan luonnonmukaisiin oloihin delfinaarioeläimille pian valmistuvaan turvakotiin. Delfinaarion kannattajat vetoavat usein "opetukselliseen" antiin, jota delfinaario suo kaikille suomalaisille merinisäkkäistä. Nyt kun ymmärryksemme eläinten tuntemuksista ja kärsimyksistä on päivänselvää, en missään nimessä toivoisi tulevien jälkipolvien kuvittelevan, että meidän kaksijalkaisten "ylivertaisuuden" vuoksi on ihan ookoo vangita näitä ihmisten tavoin älykkäitä eläimiä tekemään temppuja ahtaisiin betonialtaisiin vain oman huvimme vuoksi.

Valitettavasti Tampereen kaupunginvaluusto äänesti viime viikolla tämän aloitteen nurin, mitä en sinällään ihmettele kun valtuustossa tuntuu istuvan näinkin asiantuntevaa ja empaattista porukkaa. Erään rouva valtuutetun mielestä Tampereen delfiinit ovat "hyvin onnellisen näköisiä uidessaan vapaasti siellä tilassa" (ahdas betoniallas luonnossa jopa 100 kilometriä päivässä uivalle delfiinille on varmasti "mahtava" juttu). Kyseinen valtuutettu pystyy kuulemma arvioimaan delfiinien onnellisuuden sillä perusteella, että hän katsoo paljon luontodokumentteja. Että sillä tavalla.

 

Eivätkä nämä ikävät uutiset loppuneet vielä tähän. Japanin Taijin ohella myös ystävämme Venäjä on jälleen kunnostautunut eläinten oikeuksien saralla, sillä Moskovaan on rakenteilla delfinaario, johon aiotaan tuoda esimerkiksi luonnosta vangittuja miekkavalaita. Myös Tanskalle kuuluvilla Färsaarilla on juuri aloitettu vuosittaiset delfiinien ja pallopäävalaiden lahtaustraditiot, jonka lopettamiseksi voit allekirjoittaa vetoomuksen täällä.

Onneksi eräs pieni valopilkku tähän delfiinien ja valaiden synkkään kohtaloon tuli tietooni perjantaina. Neljä vuotta sitten kalastaja vangitsi merestä delfiinin, joka myytiin paikalliseen delfinaarioon temppuilemaan ihmisille. Delfinaarioita kuitenkin painostettiin luopumaan delfiineistä, ja ne siirrettiin turvakotiin kuntoutumaan ja odottomaan vapautumista takaisin luontoon. Yksi delfiini päätti kuitenkin ottaa ohjat omiin käsiinsä ja karata turvakodista. Neljän vuoden eron jälkeen se onnistui kuin onnistuikin löytämään alkuperäisen laumansa ja pääsi onnellisesti palaamaan takaisin perheensä luo. Ihan uskomatonta.
 

Free Willy-tyyppiset ratkaisut eivät taida olla kovin realistisia, joten mitä sinä ja minä sitten voimme näiden sympaattisten ja fiksujen merinisäkkäiden eteen tehdä? Yksi parhaimmista keinoista on jakaa tietoa, jota minäkin tässä parhaillani koitan tehdä. Jakakaa ja kommentoikaa näitä epäkohtia sosiaalisessa mediassa, jolloin ehkä se kaveri siellä ruudun toisessa päässä alkaa myös pohtia asioita, jotka eivät ehkä aikaisemmin ole tulleet edes mieleen ja jättää seuraavalla kerralla delfinaariovisiitin välistä. Allekirjoittakaa myös vetoomus Särkänniemen delfiinien puolesta. Mutta ennenkaikkea, älkää tukeko omilla rahoillanne delfinaarioita tai muitakaan merinisäkäspuistoja. Tämä on erittäin tärkeää, sillä niin kauan kuin tällainen toiminta on taloudellisesti kannattavaa, tullaan yhä uusia delfiinisukupolvia vangitsemaan luonnosta perheidensä keskeltä kärsimään elinkautistaan meidän ihmisten itsekkyyden ja rahanahneuden vuoksi.

Postauksen kuvituksena on Uudessa-Seelannissa näkemiämme villeinä, vapaina ja taatusti onnellisina eläviä delfiinejä. Juuri niissä oloissa, minne ne kuuluvatkin. Eivät sirkuspelleiksi ahtaisiin ja virikkeettömiin betonialtaisiin.

Ei muuta kuin kohti parempaa huomista kamut! Niin meille kuin ystävillemme delfiineille.

PS. Jos dokumentit Cove tai Blackfish ovat jääneet katsomatta - suosittelen lämpimästi!


51 kommenttia :

  1. Kiitos tästä valaisevasta postauksesta ! En aiemmin ole tajunnutkaan, miten huonot olot delfiineillä voi delfinaariossa olla, mutta tämä kyllä pisti ajattelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen katsomaan nuo dokkarit, etenkin Cove, jossa valotetaan kyllä asioita vielä tarkemmin. Mutta hieno homma, että pisti miettimään! Se tässä oli vähän tarkoituskin. Herätellä :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Nää on tärkeitä juttuja, joihin voi itse omalla toiminnallaan kuitenkin niin helposti vaikuttaa -> olla tukematta delfinaarioita.

      Poista
  3. Hyvä, että kirjoitit tästä aiheesta! On hyvä asia, että delfinaarioiden huonot olot sentään tulevat selväksi ihmisille ja toivottavasti tulevaisuudessa tämä johtaa siihen, että meillä Suomessa ei tällaista toimintaa suotaisi. Tuo tarina oman laumansa luokse karanneesta delfiinistä oli aivan uskomaton <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo uutinen perheensä löytäneestä delfiinistä kyllä sai myös ne kyyneleet silmiin. Tällä kertaa vain onnensellaiset :')

      Poista
  4. Helmikuussa 2010 oltiin miehen kanssa Kaikourassa (NZ) avomerellä ja kuin tyhjästä veneen viereen pölähti kapteenin arvion mukaan 400-päinen delfiinilauma. Räpylät jalkaa, snorkkeli suuhun ja sekaan! Hullun hommaa, mietin. Pelotti ja jännitti, vaikka aikamoinen vesipeto olenkin luonnoltani. Snorklatessa hyräilin Sibeliuksen Finlandia-hymniä, koska kaverit kuulemma tykkää musiikista. Jossain vaiheessa yksi delfiineistä jäi uimaan alapuolelleni samaa tahtia kuin minä ja käänsi kylkensaä niin, että se katsoi toisella silmällään suoraan minua silmiin. Se ikuisuuden pituiselta tuntunut hetki on yksi merkityksellisimmistä asioista, joita oon eloni aikana kohdannut. Se sieluun asti porautuva katse kertoi enemmän kuin ymmärrys pystyi käsittelemään - ihan kuin aika olisi lakannut olemasta. Sen jälkeen minä itkin ja snorklasin.

    Muuan Eckhart Tolle on sanonut: "Planeettamme ainoa ongelma on ihmisen mieli."

    Voimattomuus ja vilpitön suru on liian tutuksi tulleita tunteita, kun näiden asoiden kanssa painii. Mutta pienin askelin. Uskon ja toivon, että tulevaisuuden sukupolvet katsoo historiaan äimistyneinä ja miettii, että ollaan mekin oltu barbaareja kun eläintarhat ja delfinaariot on olleet meille arkipäivää. Toki oishan se hienoa, jos me voitaisiin olla se sukupolvi joka pisti kapulan rattaisiin ja mahdollisti muutoksen. Tai jos ei me, niin ehkä seuraava? Istutin kesällä pieniä siemeniä miehen siskon pojille (3-6-vuotiaita) kun oltiin Särkänniemessä ja pojat olisivat kovasti halunneet käydä delfinaariossa. Miehen kanssa kerrottiin asiallisen yksinkertaisesti seikat siitä kuinka delfiinit elävät oikeasti meressä ja vaeltavat kymmeniä kilometrejä pävittäin. Ja kuinka sosiaalisia ja tunneälykkäitä eläimiä ne ovat, jonka vuoksi niiden pitäminen pienessä altaassa ei ole kamalan kiva asia. Pojat kuuntelivat hiljaa ja vakavina, mutta päivän päätteeksi yksi harmitteli sitä kun ei ollut vielä nähnyt delfiinejä. Sanoin, että tältä päivältä on jo esitykset ohi (mikä oli totuus), delfiinien täytyy levätä. Siihen tämä 5-vuotias sankari tokaisi hetken päästä, että "vai oisko ne päästetty sinne mereen takasin?" <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli ihan kylmät väreet, kuin luin tuota kertomustasi. Ihan uskomatonta. Valaat ja delfiinit ovat ihan käsittämättömän fiksuja ja eikös niiden aivojen "sosiaalinen puoli" ole vielä kehittyneempi kuin meillä ihmisillä. Se selittäisikin sen, miten niille perhe on ihan äärimmäisen tärkeä. Voi vain yrittää kuvitella miten sydäntäraastavaa on se, että näitä perheenjäseniä vangitaan luonnosta laumansa keskeltä julmasti ihmisten sirkuspelleiksi. Ihan järkyttävää.

      Teitte kyllä ihan oikein, kun selititte lapsille asian niinkuin se oikeasti on ja jätitte delfinaariossa käynnin välistä. Arvostan!

      Poista
    2. Tosi upean kuuloinen muisto Lauralla <3

      Poista
    3. Uskon, että nimenomaan seuraavaan sukupolveen vaikuttaminen on kaikkein tehokkainta muutosta ajatellen. Jotta heistä tulisi kriittisesti kyseenalaistavia, on heidät siihen kasvatettava. Pidän kyllä kynsin ja hampain kiinni siitä, että tämä vielä mahassa iloisesti polskiva pentunen tulee ymmärtämään asioita ilmiöiden takaa ja siten kasvamaan muutoshenkiseksi nuoreksi.

      Meillon kuule Rimma kaikki mahdollisuudet käsillä kun maailmaan tupsahtaa untuvikot, jotka kasvaa perheympäristössä, jossa asioita ei pidetä itsestäänselvyytenä! ;)

      Poista
    4. Lauran kertomus nosti kyyneleet silmiin.

      Poista
  5. Kiitos <3 Niin täyttä asiaa ja ihania kuvia onnellisista delfiineistä :) Mä luulen (ja toivon), että ihmiskunta herää tähän painajaiseen vielä joku päivä, ja ymmärtää miten turhaa kärsimystä on eläimille tuottanut....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Minäkin uskon todella vahvasti niin. Toivottavasti olen vielä elossa nähdäkseni sen päivän!

      Poista
  6. Loistava kirjoitus! :) olen miettinyt, mitä voisin asian hyväksi tehdä, joten kiitos vinkkauksista nuihin vetoomuksiin!

    VastaaPoista
  7. Olen itse käynyt monesti delfinaariossa Särkänniemessä, mutta enää ei tee mieli sinne mennä. Betoniallas ajatuksena ahdistaa minuakin, en halua ajatella kuinka paljon delfiinejä siellä. The Cove dokumentin olen katsonut jo pidemmän aikaa sitten, Blackfishin vasta puolisen vuotta sitten. Siinä on mielestäni vielä ahdistavampaa se, että paneudutaan siihen, kuinka onnistutaan yksi valas niin pahasti alistamaan. Ahdistavia molemmat. Silmiä avaavia kyllä.

    Myöskään muut eläintarhat eivät enää houkuttele, ja olenkin miettinyt, että jos joskus saan lapsia, tulenko heitä viemään esim. Korkeasaareen tai annanko jonkun muun viedä. Itselläni joka kesäinen reissu Korkeasaareen kuului lapsuuteen, mutta tällä hetkellä tuntuu, että en haluaisi viedä omia lapsiani.

    Mutta esim. delfiinejäkin pääsee katsomaan luonnollisissa elinympäristöissään monessa paikkaa, sen eteen täytyy vain nähdä enemmän vaivaa. Juuri Kaikouran retki snorklailemaan delfiinien kanssa houkuttelisi. Sama ehkä muiden eläinten kanssa, täytyy sitten mennä Afrikkaan katsomaan leijonia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma tuleva pallero ei tule pääsemään koskaan eläintarhaan, sillä vaikka joku väittäisi eläintarhojen auttavan joitakin yksittäisiä uhanalaisia eläimiä, on 90 % eläimistöstä kuitenkin jotain ihan muuta. Surullisimpana tietysti luonnosta vangitut yksilöt. Eli kyllä. Jos meidän perheessä halutaan nähdä leijonia, on vaihtoehdot joko telkkari tai se safari :D

      Poista
  8. On todella surullista, miten huonosti ihmiset voivat kohdella heikompiaan -oli sitten kysessä eläimet tai toiset kanssaihmiset. Katsoin viikonloppuna dokumentin Ruotsissa toimivan vanhustenlaitoshoitoketjun toiminnasta, ja olihan se järkyttävää kuultavaa. Eipä tilanne ole Suomessakaan kovin hyvä; hoitajia on ihan liian vähän. Itselleni teki todella kipeää käydä katsomassa edesmennyttä pappaani laitoksella. Siellä hänet sidottiin sänkyyn ja tuoliin kiinni eikä hän päässyt ikinä ulos.

    Delfiinien ja muiden älykkyydeltään ihmisten kaltaisten eläinten kärsimys saa useimmiten ihmisiä eniten taakseen. Itselle vain tulee kovin usein sellainen olo, kuin nämä vähemmän älykkäät eläimet eivät olisi yhtä arvokkaita. Olen tehnyt tutkimustyötä koulussa lohesta, ja olen pohtinut, mikseivät eläinsuojelujärjestöt nouse puolustamaan lohien oikeuksia. Mutta lohi onkin kala, eivätkä kalat heretä ihmisissä samalla tavalla sympatiaa.

    Hyvä kuitenkin, kun kirjoitit tästä aiheesta! :) Jostain on aloitettava, jotta ihmisten sydämen asenne muuttuisi. Todellinen muutos tapahtuu vasta, kun me itse sitä haluamme. Toivottavasti vain ne ihmiset, jotka tuovat näitä epäkohtia esiin muistavat, ettei syyllistäminen välttämättä ole paras vaikuttamisen keino.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäkohtia on maailma pullollaan, mutta onneksi esim. eläimistä tai vaikka vanhuksien oloista huolehtiminen ei sulje toinen toistaan pois vaan ihan yhtä tavalla voi molempien eteen tehdä oman osansa resurssien puitteissa. Kyllä minä henkilökohtaisesti kannan huolta myös lohista ja siitä miten ne Itämerestä pian loppuvat. Muutenkin maailman meret on pian kalastettu tyhjiksi ja se ajatus on todella ahdistava. Mitä teen sitten asian eteen? En syö kalaa enkä kyllä muitakaan eläimiä.

      Olen samaa mieltä ettei kenenkään syyllistäminen ole välttämättä se paras keino vaikuttaa mielipiteisiin. Trust me - I know. Mutta toisaalta jos se syyllistys saa edes jonkun asiaa pohtimaan, on siitä ollut enemmän hyötyä kuin haittaa.

      Poista
    2. Juuri näin; jokainen tekee parhaansa omien resurssiensa puitteissa. Pienistä puroista voi kasvaa suuria jokia! On hienoa, että ihmiset tulevat entistä tietoisemmiksi (tosin se voi olla myös ahdistavaa) kaikenlaisista epäkohdista, koska silloin me voimme vaikuttaa. Vaikka totuus tekisikin kipeää, se on kuitenkin totuus eikä siltä kannata ummistaa silmiään.

      Poista
  9. Sait kyyneeleet tämänkin tytön silmiin, vaikken näitä asioita aktiivisesti seuraakkaan. Kiitos tästä <3 Allekirjoitin vetoomuksen!

    VastaaPoista
  10. Ihan ehdottomasti täyttä asiaa! Blackfish etenkin oli ihan järkyttävä, Covea en ole uskaltanut katsoa. Tänä vuonna ei meidän lapset sattuuneesta syystä pääseetkään lopulta Särkänniemeen... Delfinaarion tosin voisi jättää väliin vaikka alueelle eksyisikin. Mutta eipähän ole itse tarvinnut itkeä silmiä päästään delfinaariossa ;) t. osa- aika hippi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cove olisi nyt nähtävillä Yle Areenasta, että suosittelen kyllä, vaikka se raskasta katsottavaa onkin! Lapsissa on tulevaisuus, joten on tärkeää kertoa heillekin miksi ei ole ookoo, että näitä älykkäitä eläimiä pidetään ihmisten pelleinä pienissä altaissa ja että siitä syystä me ei nyt mennä niitä katsomaan. Onneksi on luontodokkarit :)

      Poista
  11. Hyvä aihe ja kirjoitus Rimma ^_^ Kaikki mahdollinen katsottu ja allekirjoitettu ja voit vain kuvitella miten pöyristynyt olin myös noista Tampereen kaupunginvaltuuston kommenteista. Erityisesti tämän yhden luontodokkari -rouvan >.<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä! Kyllä ei voi käsittää miten raha vain aina jaksaa määrätä. Tsiisus.

      Poista
  12. Tuo Taijin ja Färsaarien touhu on niin järkyttävää, ettei voi käsittää miten siihen kukaan pystyy :( Jaksan uskoa, että tulevaisuudessa elää sukupolvi, joka ei voi käsittää, että tuollaisia teurastuksia on joskus historiassa ihmiskunta sallinut. Ikävää vain, että sitä odotellessa moni eläin joutuu kärsimään.

    Ihania delfiinikuvia tämän synkän aiheen keskellä. Mitä delfiinejä nuo ovat, kun näyttävät aivan erilaisilta kuin mitkään aiemmin näkemäni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Joskus vielä katsotaan taaksepäin ja tätä nykyistä eläinten kohtelua joka eläintuotannonsaralla tullaan pitämään barbaarimaisena.

      Nämä ovat maailman pienimpiä Hector-delfiinejä, jotka elävät käsittääkseni vain Uuden-Seelannin vesissä :)

      Poista
  13. Tuo Cove tuli vähän aikaa sitten telkkarista, olisiko ollut lauantaina. Olin lumoutunut delfiinien puolesta taistelevien ihmisten rohkeudesta, mutta dokkarin katsominen jäi kesken nähdessäni elämästään taistelevan delfiinin vajoavan pinnan alle ja veden värjäytyvän verestä punaiseksi. Tiesin kyllä jo ennen dokkarin katsomista mistä oli kyse, mutta totuuden brutaalin visuaalisuuden näkeminen itketti, kuvotti ja raivostutti. Tätä taustaa vasten kaupunginvaltuutettujen naiivi ja jopa pilkalliselta vaikuttava tapa kommentoida delfiinien oloja Särkänniemessä nosti välittömästi niskakarvani pystyyn. Delfiinin hymy on luonnon suurin huijaus ja ihmiset valitsevat tietoisesti langeta siihen, vaikka faktat kertoisivat aivan muuta. Onhan katkeamatta hymyilevä herttainen olento mitä mainioin maskotti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten nähtävissä Yle Areenassa tälläkin hetkellä!

      Olen ihan samaa mieltä, että nuo valtuutettujen kommentit ovat ihan pöyristyttäviä. Ja se delfiinien hymy. Se on niiden reppanoiden pahin vitsaus :(

      Poista
  14. Loistava teksti! ♥ Vaikka itsekin olen eläintarhoissa yms. olevien huonot olot aina ymmärtänyt niin sun kirjoittamat tekstit eläinten puolesta on aina avannut silmiä vielä vähän lisää. Enään ei todellakaan tee mieli mennä eläintarhaan tai sinne delfinaarioon.

    Ja sitten joskus tulevaisuudessa, kun minulla on lapsia eivät he tule noihin paikkoihin pääsemään. Muutenkin sun kirjoitukset on vaikuttanut muhun niin, että minä (joka en muutenkaan meikkaa paljon/usein, ehkä 10 kertaa ollut meikkiä naamassa tänä vuonna) aijon kävellä kauppaan ja ostaa kosmetiikkaa, jota ei 100% ole testattu eläimillä missään vaiheessa. Myös muilla elämän osa-alueilla aijon parantaa, askel askeleelta. Nuo vetoomukset olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut, mutta dokkareita en taida pystyä katsomaan.

    Kiitos Rimma, olet ihana ja blogisi on ihana! Vaikka en viime aikoina ole niin ahkerasti kommentoinutkaan, joka postauksen olen lukenut ja tykännyt valtavasti! Kaikkea hyvää teidän kasvavalle perheelle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nita tästä <3 Ihana kuulla, että minun kirjoitukseni ovat saaneet sinut miettimään asioita uudelta kantilta. Se kun ei ole millään tavalla itseltä pois, että kiinnittää huomiota arjen teoissa eläinten hyvinvointiin. Päinvastoin!

      Poista
  15. Tosi hyvä kun kirjoitat näistä! Monet ei tosiaan edes tule ajatelleeksi. Ja kyllä itsekin voin sanoa, että mm. näiden blogin tekstiesi myötä on minunkin silmät avautunut eläinten oikeuksille. En menisi enää delfinaarioihin tai eläintarhoihin.

    VastaaPoista
  16. Kiitos niin paljon kun kirjoitat näistä! Blackfish ja The Cove on tuttuja täällä. Meidän perheessä puhutaankin kovasti samoista asioista ja on jo sanomattakin selvää, että meidän tulevia lapsia ei delfinaarioon tai huumattuja eläimiä ihailemaan viedä, vaan eläimet nähdään sitten luonnossa, siellä missä kuuluukin. Oon monta kertaa sanonut miehelleni, että arvostan kovin sua ihmisenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joli <3 Arvostan, että aattelet nuin ja keneltä muulta ne lapset sen esimerkin toimintavoista paremmin saisi kuin omilta vanhemmilta.

      Poista
  17. Jep sama täälä. Ku joskus löytäny sun blogin niin eläinten asioita ruvennut ajattelemaan eritavalla. Lähinnä nuitten villieläinten. Vaikka maalta kotoisin olenkin ja aina eläinten kanssa tekemisissä. Tulevana lihakarjan kasvattajana olisi ehkä hieman hömölöä olla itse kasvissyöjä mutta ajattelen myös että pienetkin teot ovat tyhjää parenpi. Ei delfibaarioita tonnikalaa eläintarhoja yms:). Ei niitä kyllä koskaan oo paljoa ollutkaan mutta nyt ei ollenkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jokainen kauppaan jätetty eläinperäinen tuote tai ostamatta jäänyt lippu eläintarhaan/delfinaarioon on eteenpäin :) Pienistä puroista kasvaa isoja virtoja! Tämän maapallon tulevaisuus on meistä itsestä kuitenkin kiinni ja yksilön teoilla on oikeasti merkitystä. Ihana kuulla, että postaukseni ovat saaneet ajattelemaan asioita uudelta kantilta!

      Poista
  18. Hurraa Phuket! Vaikka näinkin siellä kaduilla jos minkä näköistä villieläinraukkaa, niin nämä tällaiset edistysaskeleet kyllä saavat hymyn huulille :) Kiitos kun jaoit uutisen!

    VastaaPoista
  19. Kiitos tästä! Ihana kirjoitus. Heti jakoon fb:ssä..

    VastaaPoista
  20. Joka päivä hämmästyn ihmisten julmuudesta heikompia kohtaan. Joka päivä hämmästyn, miten piittaamattomia ihmiset ovat eläinten hyvinvoinnista. Joka päivä hämmästyn ihmisten tavoista, miten eläimiä käytetään hyväksi.

    Huolimatta siitä kuinka rasistiselta saatan kuulostaa, niin mitä edemmäs itään mennään, sitä vähemmän arvoa on eläimillä ja niiden oikeuksilla on. Turkiseläimiä nyljetään elävänä, koska turkki lähtee siten paremmin. Elävään karhuun työnnetään letku, josta sappinesteet valuvat purkkiin "lääkettä" varten. Emot tapetaan ja pennut viedään esiintymään piittaamattomille turisteille. Tuskasta kirkuvilta angorakaneilta revitään karva juuria myöten, jotta henkkamaukan asiakkaat saavat halvalla neuleita. Uusimpana eläinten kiduttaminen ns.fetissielokuvia varten. Indonesiassa oli juuri tuomittu vankeuteen (toivottavasti mätänevät sinne) "ihmisiä", jotka olivat pakottaneet pikkulapsia mm. Nylkemään koiran elävänä tai leikkamaan kanilta korvat tai polkemaan jalalla koiranpentua niin, että se oksensi sisäelimensä. Teot kuvattiin ja niistä tehtiin filmejä, jotka myytiin pervoille ympäri maailmaa.

    Ihmisten (tai voiko sellaisia enää ihmisiksi sanoa) suunnaton julmuus eläimiä kohtaan on välillä niin musertavaa, että tekisi mieli vaan itkeä. Pakko on kuitenkin jatkaa. Onnneksi on kuitenkin hyviä ihmisiä, jotka ajattelevat ja tekevät asioita eläinten hyväksi. Onneksi on Sey ja WWF ja Peta, jotka paljastavat julmuuksia. Eläinten oikeuksista on pidettävä meteliä. Hyvien ihmisten on avattava suunsa, hiljaa ei saa olla.

    Syysterveisi, ReetaJohanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi sanoa mitään muuta, ku että kuvottavaa. Niin kuvottavaa. Ihmisten toisilleen, eläimille ja luonnolle tekemät julmuudet on jotain ihan käsittämätöntä ja tämä sama jatkuu päivästä toiseen joka puolella maailmaa. Aina jotakuta heikompaa riistetään.

      Onneksi on myös Oikeutta eläimille ja Animalia, Sea Shephardit ja kaikki muut. Joitakin nämä omat muistuttelut asioista voivat ärsyttää, mutta ei voi mitään. Se on se pieni osa jonka itse voi eläinten eteen tehdä sen lisäksi, että jättää ne eläinperäiset tuotteet kauppaan ja lipun delfinaarioon/eläintarhaan/norsuratsastukseen yms. kammotukseen ostamatta.

      Kiitos ReetaJohanna kommentistasi ja hyvää syksyä!

      Poista
  21. Oletko itse ammentanut elämänkatsomuksesi lapsuudenperheestäsi vai kasvanut siihen kirjaimellisesti matkan varrella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Kyllä toisista elävistä olennoista välittäminen on lähtenyt jo kotoa, mutta matkan varrella tiedon karttuessa on luonnollisesti omatkin ajatukset "kehittyneet" ja jalostuneet eteenpäin.

      Poista
  22. Nämä uutiset pistää aina niin vihaiseksi.

    Lisäksi mantoja ja muita rauskuja, sekä haita ja valaita tapetaan ihan holtittomasti, ja ilman mitää varsinaista syytä.

    Omilla valinnoilla ollaan pyritty aina ohjaamaan toimintaa oikeaan suuntaan, samoin levittämällä tietoa. Sitä ei näemmä vielä ole tarpeeksi tehty.

    Hyvä Rimma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopas muuta! Puhumattakaan merien muusta ryöstökalastuksesta, jonka vuoksi 95% maailman merien kaloista on jo tapettu. Mahtavaa! Hieno saavutus kerrassaan. Ai että pistää vihaksi.

      Poista
  23. Kävin allekirjoittamassa, kiitoksia vinkistä :)

    VastaaPoista
  24. Allekirjoitin, kiitos hyvästä postauksesta ja upeasta blogista. :)

    VastaaPoista

Hei, kiitti kommentista (: