2013/12/26

Maailman pienimmät delfiinit

Kirjoituspaikka: Byron Bay, Australia

Oamarun ja pingviinien jälkeen lähdimme jatkamaan Mustanaamiolla matkaamme kohti pohjoisempana häämöttävää Kaikouraa. Matkalla päätimme kuitenkin vähän extempore poiketa Christchurchin alapuolella olevan Banks Peninsulan pienessä kylässä nimeltä Akaroa ja sille tielle sitten unohduimmekin useammaksi päiväksi. Akaroa on todella sympaattinen ranskalaishenkinen pieni kylä, jossa valtaosa asuinrakennuksista on niin paikallisten kuin ulkomaalaistenkin lomakäytössä. Alue on muodostunut miljoonia vuosia sitten kahden tulivuoren purkauksen johdosta ja Akaroa sijaitsee entisen kraaterin pohjalla. Me majoutuimme sorsat seuranamme tuttuun tapaan leirintäalueelle, joka sijaitsi kylän yläpuolella kumpuilevassa vehreässä rinteessä huikealla näköalalla varustettuna.


Eläimistö kirkasvetisessä kraaterin lahdessa on todella runsasta ja täällä me näimme viimein eräitä toisiakin veden asukkeja, joita olimme yrittäneet etsiskellä jo hyvän tovin. Hector delfiinejä. Vain Uuden-Seelannin vesissä asusteleva maailman pienin delfiinilajike on aikuisena n. 1,4 metrin mittainen ja tiesittekös muuten, että naaras delfiini kantaa jälkeläistään vatsassaan yhtä pitkään kuin hevonen, eli kokonaiset 12 kuukautta! Aikamoista. Törmäsimme myös muihin vedessä viihtyviin kavereihin, kun lähdimme parin tunnin mittaiselle risteilylle paikallisen paatin kyydissä.

Enkä voinut uskoa tuuriani, kun samaan veneeseen asteli eräs suomalainen mies, joka työskentelee Suomessa pyöriäistutkijana. Arvatkaapa vain piinasinko minä kyseistä herraa tyhmillä kysymyksilläni koko risteilyn ajan? Opin aika paljon nippelitietoa vesinisäkkäistä ja sain myös kuulla, että Westportissa näkemämme "ruskeat kiwit" eivät todellakaan olleet ruskeita kiwejä.


Mukana paatissa oli pieni ja söötti laivakoira, joka spottasi delfiinit äänien perusteella jo paljon ennen kuin me ihmiset saatoimme niitä silmin nähdä. Oli aika hauska seurata koiran sinkoilua veneen puolelta toiselle, kun delfiinit sukeltelivat alapuolellamme. Minä keskityin kuvailemaan varpaitani, kunnes näin ensimmäisen pikkuruisen delfiinin liukuvan sulavasti laivan keulan ja minun lakattujen kynsieni alta.

Pysyttelimme kymmenen viisitoista minuuttia paikoillamme ja vain tuijottelimme ihastuksesta huokaillen näitä upeita ja älykkäitä yksilöitä. Minäkin melkein unohdin ottaa kuvia, kun olin niin häkellyksissäni näistä tyypeistä. Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun näin delfiinejä. Delfinaariot ovat sellaisia paikkoja, joita en omalla rahallisella panoksellani halua tukea, joten ainut paikka missä näitä otuksia voin nähdä, on luonnossa. Veikkaan, että nämä vapaina uiskentelevat yksilöt ovat aika paljon tyytyväisempiä elämäänsä, kuin betonialtaiden vankeudessa polskivat serkkunsa.


Tämän jälkeen jätimme delfiinit omaan rauhaansa ja jatkoimme matkaa eteenpäin kohti entisen kraaterin laitamia, jossa asustelikin tätä nykyä melkoisen kokoinen hyljekommuuni. Nähtiin eräs urosten välinen melkoisen kovaääninen tappelu, josta tuo ensimmäisten kuvien ylpeä viiksivallu selvisi voittajana. Kallioilla myös kiipeili pieniä pörröisiä poikasia vaikka kuinka paljon ja niiden menoahan olisi voinut seurata vaikka koko loppupäivän.


Kotimatkalla näimme vielä yhden pikkukaverin, joka oli kamunsa kanssa kalastusretkellä. Hyvä että näitä repuja edes havaitsi merestä, kun olivat niin pikkuisia. Saman kokoisia, joskin harvinaisempaa lajiketta, kuin Oamarussa näkemämme sinipingviinit. Olimme kuulemma onnekkaita, että satuimme nämä veijarit veneretkellä ylipäätänsä spottaamaan.



Että sellainen reissu tällä kertaa. Uudesta-Seelannista on ehkä pari postausta vielä tulossa, mutta taidan jättää ne vasta myöhemmin kotoota kirjoitettavaksi. Nyt alkaa mielestäni olla aika siirtyä jo tänne Australian kuumuuteen vähän pysyvämmin myös täällä blogin puolella! Vai mitä sanotte? Täällä minä istuskelen meidän vuokratalon takarappusilla katsellen laskevaa aurinkoa ja käytän härskisti hyväkseni naapurin nettiyhteyttä. Seuraavaksi olisi luvassa illallinen, jotta aamulla jaksaa lähteä etsimään Jiille surffilautaa vuokralle. Jepjep, se on totaalisen hurahtanut sen jälkeen, kun pääsi eilen ensimmäistä kertaa ratsastamaan muutaman miniaallon päällä. Laitan kuvatodistetta tapahtuneesta myöhemmin. On meinaan aika huvittavan näköistä settiä!

Mukavaa tapaninpäivää kuomaset!

EN // In Akaroa, New Zealand scouting the smallest dolphins in the world.


6 kommenttia :

  1. Ihania otuksia olette taas bongailleet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä oli taas hyvä tuuri, että näitä kaikkia nähtiin (:

      Poista
  2. Ei visti miten suloisia delffareita, ja vau miten kirkasta vettä! Kieltämättä nuo hylkeetkin näyttää melko komeilta.

    VastaaPoista
  3. Voi kun olette päässet näkemään taas kaikkea ihanaa. Olis niin ihana päästä kans! Ehkä joskus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus, varmasti! Itsestähän se vain on loppujen lopuksi kiinni (:

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: