2013/09/23

Meidän häät: Valmistautuminen

Kello pärähti soimaan hääaamuna klo 6.45. Ystäväni Saija oli tulossa tekemään minulle hääkampausta varttia myöhemmin, joten pikaisen suihkun jälkeen olin valmis kammattavaksi. Puin päälleni legginsit sekä sulhasen farkkupaidan, sillä olin lukenut jostain jenkkiläisestä häähömppäblogista, että hääpäivään tuo onnea se, että käyttää tulevalta aviomieheltä tuoksuvaa puseroa ennen h-hetkeä. Yeah right. Taikauskoa taikka ei, niin tuo paita oli napituksensa ansiosta hyvä valinta, sillä sen sai sitten ennen mekon pukemista näppärästi pois pilaamatta meikkiä taikka kampausta.

Vietimme häitä edeltävän yön kaasojen kanssa Espoossa kotosalla, miehen ollessa bestmaniensa kera hotellissa Helsingissä. Ihanat kaasot huolehtivat koko aamun tarpeistani esimerkillisesti ja tekivät aamupalaa, juottivat vettä ja välillä sopivasti kuohuvaa. Ilmapiiri oli tosi rento, eikä meillä ollut kiirettä mihinkään. Kun kampauksen pohja oli saatu valmiiksi (tulisimme viimeistelemään sen vasta ennen vihkimistä, sillä meillä olisi vielä ennen kirkkoon marssimista juhlatilan koristelut edessä) tulikin valokuvaajamme Tuomas paikalle suurinpiirtein samalla ovenavauksella häämeikistä huolehtivan ystäväni kanssa.

Kaikki kuvat: Tuomas Mikkonen


Kaasojen kampaukset teki eräs blogimaailmastakin tuttu ystäväni ja kauniithan niistä tulikin! Kaikissa oli samanlaista lettihenkeä, vaikka jokaisen kampaus oli himpun verran oman näköisensä. Meikkauksesta tytöt huolehtivat itse toisiaan auttaen. Mieletöntä tiimihenkeä siis!


Meikkauksen ja kampausten jälkeen suunnistimme kohti Kauppatoria, missä tapasimme muutaman ystävän sekä vanhempani. Tällä kokoonpanolla jatkoimme matkaa kohti Pirunkirkon juhlasalia, jossa meillä olisi muutama tunti aikaa hoitaa kaikki koristelut kuntoon. Pojat olivat käyneet jo aamulla päästämässä pitopalvelun sisään sekä siirtelemässä pöydät oikeille paikoille. Tässä postauksessa olenkin jo esitellyt millaisen lookin juhlatila yllensä hääpäiväksemme sai.

Kun koristelut olivat valmiit, lähenteli kello kolmea. Vihkimiseen oli vielä tunteroinen aikaa, joten aloimme kaasojen ja muiden mukana olleiden läheisten kanssa pikkuhiljaa pukemaan juhlavaatteita yllemme.


Yllä näkyvät upeat rannekukat, sekä äidin ja anopin päässä olleet kantajiensa näköiset hatukkeet, olivat Aino HandMaden käsialaa ja ne tehtiin häitämme varten mittatilauksena. Niistä tuli kyllä just eikä melkein sellaiset, kuin halusimmekin!

Suoraan yläpuolella taas keikkuu minun jatkomekkoni. Tämäpä ei olekaan ihan mikä tahansa mekko, vaan äitini vihkipuku suoraan 70-luvun puolivälistä. Mekon helmaan oli ajanhammas purrut sen verran pahasti, että jouduimme lyhentämään sitä aikamoisesti ja samalla poistimme myös kyseisen aikakauden henkeen kuuluneet trumpettihiat. Näin kaapissa vuosikymmeniä ollut mekkovanhus sai uuden elämän ja minä suuren kunnian pukea rakkaan äitini kauniin vihkimekon yönmyöhäisinä tunteina ylleni.

Hääkenkien etsintään en muuten käyttänyt hetkeäkään, sillä sain pari vuotta sitten nämä ihan oman näköiseni valkoiset vintage-korkkarit kaasoltani Lauralta. Laura oli ostanut klopottimet kirpputorilta, mutta todennut lopulta itselleen epäsopiviksi. Niinpä kengät kulkeutuivat mutkan kautta minulle. Tällöin minulla ei tosin ollut hajuakaan, että juuri nämä kengät jalassani tulisin sanomaan tahdon elämäni miehelle. Huikeeta!
 

Kun saimme itsemme puettua, lähdimme uhmaamaan yltyvää vesisadetta ja marssimaan parin sadan metrin matkan kohti kirkkoa. Kirkon alapuolella olevassa seurakuntatilassa pääsimme viimeistelmään minun kampaukseni sekä meikin. Hiuksiin pujoteltiin harsokukkia antamaan vähän ilmettä ja voi että kampauksesta tuli aivan täydellinen meikistä puhumattakaan!

Ilmankosteus tosin aihetti meille melkoista päänvaivaa, sillä hiukset eivät meinanneet millään pysyä kiharoilla. Myöhemmin illalla Saija laittoikin hiukseni rennosti kiinni, sillä aivan järkyttävässä tuulessa meren rannalla otettujen potrettien jälkeen ei kiharoista ollut enää tietoakaan. Mutta sainpahan siis hääpäivälle kaksi erilaista kampausta, että sikäli ei kyllä haitannut tuuli taikka kostea sää yhtään! Kaiken lisäksi vettä ei tullut vihkimisen jälkeen enää kyseisenä päivänä pisaraakaan.


Koko aamu ja päivä sujuivat tosi lepposaisti, eikä kenelläkään tuntunut olevan sen isompaa stressiä mistään. Tästä on kyllä pakko antaa jälleen kerran nöyrät kiitokset kaikille rakkaille apuna olleille ystäville ja perheenjäsenille. Ilman heidän korvaamatonta panostaan olisimme olleet täysin pulassa.

Häistä on nyt kulunut hieman yli kuukausi, mutta tuntuu että niistä olisi jo iäisyys. Kuitenkin kaikki pienetkin yksityiskohdat muistaa yhä edelleen hyvin tarkasti, mikä on ihanaa. Taatusti niin nämä kuvat, kuin päivän aikana kuvatut videotkin auttavat muistamaan elämämme yhden onnellisimmista päivistä ikuisesti.

Ihanaa uutta viikkoa murut!

Kuvat: Tuomas Mikkonen
Hiukset: Saija / Double5
Meikki: Make up by Riina
Häämekko: Pukuni
Iltamekko: Morsiamen äidin vihkimekko
Kaasojen rannekukat sekä äitien hatukkeet: AinoHandMade

EN // Getting ready on our wedding day.


17 kommenttia :

  1. Ihania kuvia, olet kyllä niin kaunis ja oikein hehkut noissa kuvissa! :) Todella upea tuo sinun hääpukusi! Näpertelijänä nuo rannekukkaset kiinnittivät myös huomion, vau! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni (: Mekko kyllä oli ihana! Aivan kantajansa näköinen! Melkein harmittaa pistää se myyntiin, mutta ehkä siitä on enemmän iloa jonkun toisen morsiamen päällä kuin minun kaapissani pölyttymässä (:

      Poista
  2. Ihana fiilis näissä kuvissa. Ja tuo sun jatkomekon stoori on vaan niin ihana. Mikä tunnearvo! :)

    VastaaPoista
  3. Sanattomaksi vetää taas. Niin täydellistä ja jokainen yksityiskohta niin tarkkaan mietittyä ja samassa linjassa. Jos mä joskus menen naimisiin tilaan sut hääsuunnittelijaks :) Niin kaunista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana. Et ole muuten ensimmäinen joka pyytää minua hääsuunniteljakseen :D Olen kaikille sanonut, että toki voin suunnitella, mutta en kyllä ala enää askartelemaan! Hehe.

      Poista
  4. Voih, mä en kestä kuinka kaunis oot ollu :') Meikki on aivan ihana ja nuo hiukset! Voih. Ah ja sun puvun selkäosa on kyl niin unelma! Voi, että näistä hääkuvista ei vaan saa millään tarpeekseen ;) Ja toi on kyl tosi hyvä idea ottaa kuvaaja koko päiväksi niin voi tosiaan ihan valmisteluitakin muistella myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunokainen <3 Mekon selkä oli kyllä yksi sen parhaista jutuista ja mikään muu ei oikeastaan ennen mekon suunnittelua ollutkaan varmaa kuin se, että selästä pitää tulla voin (:

      Kyllä oli meikin ja kampauksen tekijät sellaisia taitureita että oksat pois!

      Poista
  5. Ihania kuvia ja ihana tarina jatkomekolla (meinasin aiemmin kyselläkkin mistä olet hankkinut mekon).

    VastaaPoista
  6. Aivan ihania nämä hääpostaukset! Tosi kauniita kuvia ja ehdottomasti niiiiin kauniita ihmisiä. :) Hienoa, että olet saanut häihin jotain niinkin perinteistä ja vanhaa kuin oman äitisi vihkimekon. Oli varmasti suuri kunnia kantaa tuota mekkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli suuren suuri kunnia. Vieläkin sydän ihan pakahtuu, kun oli niin ihanaa, että se mahtui päälleni (: Kiitos!

      Poista
  7. Minäkin olen näiden hääpostauksien ja kauniiden kuvien fani! Minua kiinnostaisi tietää, onko meidän tavallisten pulliaisten mahdollista saada sinut meikannutta ystävääsi tekemään häämeikkiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. En kyllä osaa sanoa mitä ystäväni on tästä mieltä, mutta toki voin kysyä voiko häneen ottaa jotakin kautta yhteyttä tai että ottaako hän ylipäätänsä asiakkaiksi muitakin, kuin kavereita (: Palaan asiaan!

      Poista
    2. Kiva jos voit kysyä! Meikkisi oli nimittäin tosi kaunis :)

      Poista
  8. Ihania kuvia; kauniita, romanttisia,aivan ihania! Ja ISO KIITOS itsellesi Rimmaliini kauniista sanoista! :)

    VastaaPoista

Hei, kiitti kommentista (: