2012/11/18

Iso harmaa rakkaus

Viime kuukausina tämän tytön ratsastusmotivaatio on ollut kaiken muunkin innokkuuden kanssa samaisella ruohonjuuritasolla, mutta tällä viikolla on toden totta tapahtunut paljon muutosta parempaan. 

Ensin sain kiskottua itseni salille, lopetin ylettömän sokerin mässäämisen ja ollaan raahauduttu trion kanssa melkein joka päivä reippaalle kävelylle. Kaiken tämän lisäksi eilen sain lapsuudenystäväni mukaani tallille ikiomaksi ratsastuksenopettajakseni. Siitä on nimittäin hetki, kun meikäläinen on valvovan silmän alle Herra Hoon kanssa uskaltautunut ja oi kyllä kannatti! Ihan pieniä korjauksia tehtiin minun istuntaan ja ystäväni taitavalla avustuksella sieltä alkoi taas löytyä se rento ja yhteistyöhaluinen hevonen sekä rauhallinen ja johdonmukainen ratsastaja.

Minulle jäi eilisestä ratsastuksesta ensi kertaa kuukausiin ihan mahtava ja onnistunut tunne, sekä lopputulokseksi silminnähden tyytyväinen hevonen ja vielä tyytyväisempi hevosen omistaja.




Näinä hetkinä sitä kyllä muistaa, miksi yhteistyö itseä kymmenisen kertaa isomman eläimen kanssa on niin palkitsevaa. Se on se luottamus. Tai se iso ja lämmin turpa, jota herra on aina tunkemassa kainaloon. Tai se tuttu hörähdys kuulaassa syysillassa, jonka kuulet astuessasi autosta ulos tallin pihaan. Tai sitten se on vain se koko pakkaus. Iso harmaa rakkaus.

Mukavaa sunnuntaita!

PS. Kiitos E, kun riensit avuksemme! Ja kiitos M, kun sinnikkäästi jaksat tehdä apunani töitä Herra Hoon kanssa. Ootte ihania.


40 kommenttia :

  1. Voi että, näistä kuvista oikein huokuu teidän välinen ystävyys ja luottamus.

    Tulee melkein kyynel silmäkulmaan, kun samalla mieleen palaa muisto siitä samanlaisesta luottamuksesta teinivuosien hoitotamman kanssa. Se tammamamma vain on laukkaillut jo vuosia taivasniityillä. Samanlaista luottamusta ja ystävyyttä ei ole vielä minkään muun kaviokkaan kanssa syntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti oli ihana tammamamma!

      Kyllä tässä on vuosia mennyt, että ollaan Hoon kanssa saatu niin hyvä luotto toisiimme aikaiseksi. Minullakin oli pikkutytöstä saakka sellainen poniruuna, joka kuoli muutamia vuosia sitten. Se oli minun elämäni hevonen, enkä uskonut, että kukaan pystyisi sen jättämää aukkoa koskaan täyttämään. Herra Hoo on vihdoinkin alkanut onnistua siinä, hitaasti mutta varmasti. Vaikkakin vanha ruunani on usein mielessäni.

      Poista
  2. <3

    ihana ! etenkin ensimmäinen kuva ! ootte hellyyttäviä :)

    -Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mulla likainen ja sotkuinen tukka, mutta ainakin Hoo on super söpö ja karvainen!

      Poista
  3. Älyttömän hienoja nuo kuvat kyllä :) terveisin Esmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Miehen ottamia (: Se on selkeesti alkanut kehittyä!

      Poista
  4. Aivan upea tuo eka kuva!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (: Se on minun iso karvainen ystäväni <3

      Poista
  5. Ihana iso harmaa rakkaus ja ihana sinä <3 Näistä kuvista kyllä tosiaan luottamus ja rakkaus välittyy tänne asti <3

    VastaaPoista
  6. Awww... ihana Hoo, ja ihania kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (: Hoo on kyllä hassu ja kiltti heppa!

      Poista
  7. Hevostelun parhaushetkiä ja kiitollisuutta on ymmärtää hetkien parhaus <3

    VastaaPoista
  8. Noi on kyllä parhaita hetkiä, kun ratsastus sujuu hyvin. Minä en ole koko syksynä kiivennyt hevosen selkään, niin paljon muita kiireitä ollut. Vähän rupeaa jo tekemään mieli ratsastamaan ja oikeastaan vaan puuhastelemaan hevosen kanssa. Ja niinhän se on, että "terapeuttini asuu tallissa"! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on! Varsinkin, jos olet pitkään junnannut paikoillaan ja ratsastus ei kiinnostaisi tippaakaan. Huh.

      Tuo oli kyllä hyvin sanottu :D Pakko ehkä käyttää sitä joskus! Tuu joskus Hoota rapsuttelee ;)

      Poista
    2. Tänään sain kuulumiset "mun" hepasta ja hyvin voi kuulemma ja karva kasvaa nopeaa tahtia. Pitääkin mennä sitä moikkaamaan tai sitten oikeasti joudun tuleen Hoota rapsutteleen mun heppaikävään! :D

      Poista
  9. Ihana "halikuva" tuo toka! Minäkin ratsastin joskus nuorempana, mutta sitten se jostain syystä jäi. Aina välillä tekisi mieli tehdä paluu hepan selkään, mutta jotenkin ei enää uskalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! (: Joo, minä en varmaan uskaltaisi enää ratsastaa, jos ei olisi ollut omaa hevosta viimeisten 18 vuoden ajan :D Välillä kyllä hirvittää nuo Hoon temput, kai sitä näin vanhemmiten alkaa tulla vähän varovaisemmaksi..

      Poista
  10. Voi että miten ihania kuvia. Ja miten kaunis hevonen! Näyttää niin lempeältä ja rakastavalta hepalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (: Se on kyllä juurikin lempeä ja eilen tallityttö sanoi hauskasti, kun Hoo "jyrsi" eli rapsutteli mua päästä ja mä sanoin sille, että auts, älä pure! NIin tallityttö tuumas, että osaako se muka purra ku se on niin lutunen. No ei se kyllä oikeasti taida osata ;)

      Poista
  11. ihania kuvia. Näissä näkyy ystävyys ja luottamus <3 Voihan iso rakkaus kuinka upea tuo pollesi on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Hoo on kyllä aika kätevän näköinen kaveri (: Vaikka onkin nyt ihan järkyssä talvikarvassa!

      Poista
  12. Hikke oli kyllä niin rokkiponi! :D Ja ens kerran ku oot ämmässä, niin tuuha käy kuvailemassa meitäki, nimittäin sulla on niin onnistuneita kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hikkura oli paras <3 No voi kiitos ja tulen oikein mielelläni (: Vaikka en mä kyllä oikeesti osaa edes kuvata, moukan tuuria! ;)

      Poista
  13. Voi vau miten ihania kuvia :) Ja mikä ilme Hoolla tuossa viimeisessä! :D

    Itsellekin on hevoset olleet aina lähellä sydäntä, harmi vaan ettei enää pääse kauhean usein niiden kanssa touhuamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jätkä alkoi vähän machoilla niin otettiin tuollainen tuijotuskilpailu :D

      Monethan aloittaa aikuisiällä nuoruudessa harrastetun heppojen kanssa pörräämisen uudelleen (: Minulla se ei vain koskaan jäänyt edes tauolle. Ikuinen heppatyttö vissiin!

      Poista
  14. Hiii, ihana Hoon talvikarva! Pörröinen on parasta. (It's so fluffyyyy!!!) Hevosten kanssa luotu yhteys on jotain ainutlaatuista, ei sitä voi muualta saada. Kova on kaipuu tallille, mutta kun ei sille tunnu enää löytyvän aikaa. Kai pitäisi priorisoida? Edes kerran kuukaudessa, että saisi sen fiiliksen taas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jo aikas pörröinen pallero (: Toivottavasti ei kovin paljon enää sitä paksuunnuta, kun muuten joutuu osittain klippaamaan, ettei tukehdu maneesissa :/

      Ehdottomasti kannatan priorisointia! Ei muuta ku tallille vaan (:

      Poista
  15. Oi, ihanan onnellisen näköisiä olette yhdessä. Ja jeee, mikä tsemppi salin ja muiden suhteen, Go Rimma:)! Täälläkin kovasti yritetään;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me taidetaan aika kovasti tykätä toisistamme (: Hyvä hyvä! Tsemppaahan sinäkin vaan kuule menemään! Kyllä se tästä. Ja aurinkokin paistaa!

      Poista
  16. Voi että mikä hurmuri! <3

    Minulla on vähän samanlainen tarina kuin usealla muullakin täällä kommenttiboksissa, nuoruuden harrastus katkesi onnettomuuteen, sitten alkoikin muut jutut kiinnostaa ja nyt on taas kaipuu hevosen selkään. Kyselinkin jo eräältä amerikkalaiselta expatilta vinkkejä hyvän tallin/opettajan löytämiseen ja nyt vain pitäisi ylittää oma kynnys ja lähteä oikeaa paikkaa etsimään.

    Rapsutuksia Herra Hoolle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra on kyllä aikamoinen tammojen päiväuni. Tai ainakin siltä aina vaikuttaa, kun tytöt flirttailee Hoolle minkä kerkeävät (:

      Rohkeasti vain nyt sitten tallia etsiskelemään! Minusta ratsastus ja muutenkin hevosten kanssa oleminen on vähä sama kuin pyörällä ajaminen. Kun sen kerran oppii, niin ne perusteet muistaa aina. Tsemppiä (:

      Poista
  17. Itse en tunne hevosia oikeastaan lainkaan, mutta hevosesi on kyllä upean kaunis ilmestys, ja teidän välinen rakkais ilmeistä.

    VastaaPoista
  18. Voi että sulla on kaunis hevonen! ♥ Se hevosen kanssa syntyvä luottamus on jotain niin upeaa ja teillä sitä näyttää kyllä olevan :) Ja se tuttu hörähdys iltaisin on niin ihana :) Hymy nousee kasvoille aina kun polle tunnistaa saapujan :)
    JA ihania kuvia kerrakseen ♥ Mä täällä just selailen sun postauksia läpi, enkä saa tarpeeksieni upeista kuvista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Hoo on kyllä melkoinen sydänten murskaaja (: Onkos sinullakin oma heponen? Hihi. Ei kannata niitä ihan vanhimpia postauksia edes lukea ;) Huomaa kyllä itsekin, miten sitä on kehittynyt tuon kameran kanssa vuoden aikana!

      Poista
    2. Ei ole omaa pollea, mutta ystävän hevosta hoitelen kuin omaani ♥ Upea suomenhevospoika :)
      Hoo on kyllä todellinen sydäntenmurskaaja ♥ Ihan mielettömän upea :)
      Voi jos osaisin edes hitusen noista sun taidoista kuvata. Myös vanhemmatkin kuvat on upeita ♥ Täällä viihtyy vaan niin hyvin :) Pari tuntia vierähtänyt jo :D

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: