2012/09/12

Alppimara eli kun pojat vuorelle kipaisivat

Suomalaisia pidetään ainakin jossain päin maailmaa käsitykseni mukaan pienenä ja sitkeänä kansana, joka asuu igluissa ja painii jääkarhujen kanssa. Siis jokseenkin hulluina tai muuten vaan kajahtaneina, jotka menevät suomalaisella sisulla vaikka läpi harmaan kiven. Tämä kajahtaneisuus-käsitys vahvistui männä viikonloppuna entisestään, kun matkustimme veljeni perheen luokse Sveitsiin, jossa tuleva aviomieheni osallistui veljeni kanssa virallisiin pitkän matkan mäkijuoksun MM-kisoihin. 42,195 freaking kilometriä ja 1800 metriä armotonta nousua (about 10 Ruka-tunturin verran..) pitkin kivikkoisia kinttupolkuja. Tehkääpä perässä. Ei onnistuis ainakaan tältä matamilta. Ei edes sillä kuuluisalla sisulla.


Vietimme ensin muutaman päivän pienessä ja idyllisessä Wädenswilissä Zürich-järven kupeessa veljeni perheen kotona, jonka jälkeen matkustimme Interlakeniin odottelemaan seuraavana päivänä samaisesta kylästä starttaavaa Jungfraun maratonia.


 
 Siellä se poikien takana siintää. Lumihuippuinen Jungfrau, jonne pitäisi kyseisestä lähtöpisteestä seuraavana päivänä kipaista. Terve. Huomatkaa, että Suomen lippu oli mukana joka paikassa, sillä edustimmehan kuitenkin "Suomen maajoukkuetta"!


 
Kyllä näihin sveitsiläisiin lakanoihin kelpasi köllähtää odottelemaan seuraavan päivän koitosta. Hyvin nukutti! Paitsi että nuo maailman painavimmat tappajatäkit yrittivät tukehduttaa minut syleilyllään.


Aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Ihan öyhäkät oli kyllä näkymät majatalon ikkunoista kohti Interlakenin keskustaa.



J urheilu-univormussaan lähtöpaikalla.


Suomen edustus valmiina lähtöön! Ja sitten mennään!


 Me naisväki jatkettiin matkaa kohti läheistä kylää, josta nousimme junalla ylös Wengeniin kannustamaan poikia 30 kilometrin etapille. Kuinka reilua. Toiset juoksee, kun toiset istuu junassa.



Maisemat ensimmäisellä junamatkalla olivat jokseenkin upeat.


 
Sveitsiläiset kannustivat kaikkia juoksijoita, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Lehmänkelloja kilisteltiin ja torviin töräyteltiin. Myös Viidakon Ykä oli eksynyt maratonille.



Ja sitten sieltä tullaan. Vielä jaksoi 30 kilometrin jälkeenkin hymyilyttää!

Iso osa porukkaa liputettiin ulos jo tällä 30 kilometrin etapilla, sillä maratonilla oli aikarajoite, jonka puitteissa piti päästä etenemään pisteestä toiselle. Tämä asetti tietysti omat paineensa myös juoksijoille reitin ollessa jo muutenkin ihan äärettömän raskas.


Meidän matkamme jatkui junalla kohti maalia ja Kleine Scheideggiä, poikien jäädessä juoksemaan reitin ehkä "pisimpiä" kilometrejä. Ensimmäiset 25 kilometriä olivat kuulemma ne "helpot", sitten alkoivat jyvät akanoista karsivat nousut.



Näitä kumpuja katsellessani odottelin koko ajan näkeväni joukon Taru Sormusten Herran hobitteja. Eipä näkynyt muuta kuin lampaita.



Perillä! Maisemat olivat jotain i h a n uskomatonta. Ei voinut muuta kuin haukkoa henkeä ihan jo ohuemman ilmankin vuoksi, mutta lähinnä tätä 'kala kuivalla maalla'-efektiä aiheuttivat kolme isoa ja korkeaa vuorta. Eiger - Mönch - Jungfrau.


Legendaarinen hotelli Bellevue sijaitsee vähintään yhtä kuuluisan Eigerin pohjoisseinän katveessa. Seinä nousee pystysuorana kahden kilometrin matkan ja sen sanotaankin olevan koko pohjoisen pallonpuoliskon korkein seinämä.

Jos joku ei ole nähnyt tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa, North Face - Pohjoisrinne, jonka tapahtumien näyttämönä edellä mainitut seinämä ja hotelli ovat, voin suositella erittäin lämpimästi katsomaan.


Hetken maisemia pällisteltyämme jännitys alkoi tiivistyä. Ehtisivätkö pojat 38 kilometrin kohdalle määrätyssä ajassa, josta olisi vielä 4 kilometiä ja 800 metriä korkeuseroa (neljä Rukaa) maaliin? Juoksijoita valui hiljalleen ohitsemme, mutta tuttuja kasvoja ei näkynyt. Ei auttanut muu kuin odottaa.


Odottaa ja kuvailla vuoria.


Ja vähän myös Suomi-turisteja.


Kaveri oli löytänyt ihan leppoisan päiväuni-mestan.


Look at me. Me and the mountain.


Viimein väliaikatietoja alkoi tippua. Heebot olivat päässeet aikarajan puitteissa etapin ohi ja nyt edessä olisi vielä viimeiset, mutta sitäkin raskaammat kilometrit jo valmiiksi hapoilla oleville jaloille.

Pääsimme jälkeenpäin fiilistelemään poikien matkalla olleita maisemia, sillä veljeni oli napannut kuvan vuoren rinnettä kapuavasta J:stä kännykällään.


Maratonin virallisen valokuvaajan näppäämä foto pojista harjanteella, pari kilometriä ennen maalia.


Koitin itsekin zoomailla kohti harjannetta, mutta ei erottunut muuta kuin pieniä ihmisen hahmoja muistuttavia pisteitä. 


Kävelin puolisen kilometriä poikia kameran kanssa vastaan ja jatkoin jännittämistä. Millaisessa kunnossa voi ihminen tuollaisen rääkin jälkeen olla?


Ei huolta. Nämä jätkät olivat vielä kuuden tunnin kipuamisen jälkeenkin yhtä hymyä. Kai se kokemus itsesään nuissa puitteissa antoi niin paljon lisää tsemppiä, ettei sitä omaa jaksamista edes ehtinyt miettiä.


Puoli kilometriä matkaa maaliin. Ei muuta kuin siniristiliput messiin ja menoksi!


Tämä paparazzi ei pysynyt maratoonareiden perässä edes puolta kilometriä, joten maalisuoran kuvan oli onneksi ottanut joku toinen.



Sitten saa jo tuulettaa. Ihan uskomaton fiilis! Ei pysty edes kuvittelemaan mikä tunne näillä punapaitaisilla kavereilla oli, kun itsekin oli jo aivan tippa linssissä.



Saa myös olla ihan luvan kanssa ylpeä uskomattomasta suorituksestaan.


Ja tässä vielä kerran Hotelli Bellevue ja pilviverhon peitossa oleva Eigerin pohjoisseinä.


Reppu, reissu ja Rimma.


Pari tuntia palauteltiin voimia poikien jalkoihin maaliin tulon jälkeen ja ihasteltiin upeita maisemia. Sitten oli aika jättää hyvästit Jungfraulle ja lähteä kohti Zürichiä mitalit kaulassa. Harmiksemme emme tällä reissulla ehtineet kivuta Euroopan korkeimmalle juna-asemalle, Jungfraujoch:lle. Jäipähän jotain uutta koettavaa sitten ensi kerralle, sillä tänne aion vielä ihan ehdottomasti palata. Euroopan katolle.



Yksi yö vielä Wädissä ja loma oli ohi. Onneksi lentokentältä kuuluu ostaa lohdutukseksi Sprünglin tryffeleitä.


Hei hei Sveitsi! Pian taas nähdään!


Kiitos ja anteeksi tämä valokuva-oksennus.

Reissukuumeista keskiviikkoa kuomat!

Täällä ainakin podetaan sitä vakavinta, eli kroonista sorttia..


51 kommenttia :

  1. Mahtavuutta, onnittelut pojille, upea suoritus!

    Meillä olisi suunnitelmissa muuttaa ehkä joskus Sveitsiin. Ehkä, kenties, jos, kun... ;) Miehen työpaikka on kansainvälinen, joten Sveitsistäkin löytyy eräs heidän firmansa toimipiste, lienekö jopa pääkallopaikka. Toisin sanoen hakemus vain menemään, niin muutto saattaa olla edessä milloin vain. Osaatko sanoa millainen paikka Sevitsi on asua, veljesi on varmaan asiasta joskus kertonut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Terkut menee varmasti tätä kautta perille (:

      Oi muuttakaa ihmeessä! Itsekin olin jo kamoja pakkaamassa 1,5 vuotta sitten, mutta sitten kohtalo puuttui peliin ja tapasin J:n ja jämähdettiin tänne.

      Mutta kyllä ne kovasti siellä viihtyy! Varsinkin Zürichin alueella (joka on siis saksan-kielinen) asuu tuhansia suomalaisia ja siellä on aika aktiivinen se "Suomi-meininki". Sveitsiläisethän ovat tunnetusti vähän jäykkiksiä ja niiden lähelle ei kai ole niin kovin helppo päästä, ainakaan, jos ei puhu sujuvaa saksaa. Mutta voin kyllä suositella (: Kallistahan siellä on toki, mutta palkat ja verotus taas sitten erittäin suotuisat! Ja onhan se vähän "kaiken keskellä", kun joka paikkaan on aika lyhyt matka ja Suomeenkin pääsee oikein näppärästi 2,5 tunnin lennolla (:

      Poista
  2. *sanatomana maisemista*

    *vieläkin..*

    Voi apua, tuonne on päästävä!
    Niin ja kiitos huipusta blogista :)

    VastaaPoista
  3. Sanaton! Tippa linssissä! Niin mieletön suoritus, niin mielettömiä maisemia! Voi pojat minkä teitte! :) Onnittelut vieläkin heille! Ja halaus kauniille kuvaajalle :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tippa on täälläkin linssissä edelleen! Halaus sinnekin <3

      Poista
  4. Mieletön suoritus, wau, onnittelut myös täältä! :)

    Kuvat on taas ihan super-upeita, voi mitkä mahdottomat maisemat! Ihana tunnelma tuossa viimeisessä kuvassa, voi melkeimpä tuntea sen lähdön haikeuden :). Tämä postaus taas vahvisti sitä, että tuonnekin on todellakin joskus päästävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne hurjia poikia! Ihan älytön rääkki.

      Se on jännä, että lähtö Sveitsistä on joka kerta haikea, vaikka kotiinkin on niin ihana palata. Ehkä haikeutta tuo lisää se, että osa perheestä jää aina sinne?

      Mutta voin kyllä oikeasti suositella niin Sveitsiä, kuin nuita Interlakenin ja kolmen vuoren maisemia. Kannattan ehdottomasti siellä vierailua (:

      Poista
  5. Upea suoritus, ei voi muuta sanoa! Onnea pojille! :)

    Ja nuo maisemat. Päätin juuri, että Sveitsiin on joskus päästävä käymään, miten upea paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrotaan onnittelut (: Kiitos!

      Voin suositella Sveitsiä lämpimästi! On siellä kyllä niin eri tavalla kaunista ja jylhää, kuin vaikkapa täällä Suomessa.

      Poista
  6. Niin upeita maisemia, tuo maa ja paikka tuntuu olevan ihan omaa laatuaan :) Uskomaton suoritus myös miehiltä, huhheijaa!! Ihan jännitin täällä päässä, että pääseekö ne perille ja ajattelin, että ihan sama vaikka olisivat keskeyttäneet niin olisin silti ollut ihan että vau!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä. Niin uskomaton vastakohtien maa (: Ihana!

      Miten sitä voi itsekin vieläkin olla ihan liikuttunut toisten suorituksesta. Se fiilis siellä oli vain jotain ihan käsittämätöntä. Huh huh. Kiitos ihana <3

      Poista
  7. No huhhuh mikä suoritus! Täälläkin tuli ihan tippa linssiin! Ja nuo maisemat on k ä s i t t ä m ä t t ö m ä t. Menee ihan kylmät väreet kun näyttää niiin upealta. Löytyi jälleen uusi matka(haaveilu)kohde! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ihan mieletön suoritus ja uskomaton paikka. Eikä nuo kuvat tietenkään tuo oikeutta niille vuorille, mutta yritys hyvä kuitenkin (:

      Poista
  8. Ihan supermahtavaa! Ei kyllä todellakaan onnistuis tältä lyyliltä :P Ah ja nuo maisemat. Pakko päästä tuonne kyllä vielä joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tältäkään :D Ei edes kävellen tai ilman aikarajoitetta! Kyllä tätä paikkaa ei maisemien puolesta turhaan kehuta. Kandee tsekata tuo leffa, se on aika huikea!

      Poista
  9. Huhhei ja vau! Ja kuvatkin aivan upeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Eihän nuista maisemista voi oikeastaan edes tällainen amatööri ottaa huonoja kuvia!

      Poista
  10. Mieletöntä mitkä maisemat! Ja mieletöntä mikä suoritus miehiltä! Huhuh.. Saat olla ylpiä heistä :)

    VastaaPoista
  11. Vitsit, mitä supermiehiä!! Ja missä maisemissa. Huuh. Piti ihan työkaverille näyttää kuvat ja hehkuttaa! ;)

    VastaaPoista
  12. Vautsi, aivan mahtavan suorituksen miehet ovat tehneet! En ole kyllä yhtään vaeltajatyyppiä, mutta noissa maisemissa voisin kyllä vähän sellaistakin harrastaa, huh kuinka kaunista!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuolla olisi kieltämättä tehnyt mieli nakata reppu pidemmäksikin aikaa, kuin päiväksi selkään ja lähteä tutkimaan vuoria (:

      Poista
  13. Tässäpä vain moista pohdin, että miten ihmeessä noilla miehillä voi riittää hymyä vielä noin maireasti tuon hullun (!!!) suorituksen jälkeen! Loistavaa!!!! Kyllä kalpenee moni moisen suorituksen rinnalla. Siis huikeeta huh huh! Onnea :):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samaa minäkin siellä paikan päällä mietiskelin :D Taisi olla kaikilla aika hymy herkässä!

      Poista
  14. WAU MITÄ KUVIA ! Ja pahentaa vaan omaa kroonista matkakuumettani..... :D joka kohdistuu juurikin ranskaan, sveitsiin ja englantiin... Oih voih. upeutta !

    <3

    VastaaPoista
  15. HUH miten hienoja kuvia, aivan uskomattomia! Taas yksi maa lisää jonne olisi ihan pakko päästä, mielellään vaikka heti :D
    Ja täytyy kyllä nostaa hattua noille miehille! Ajatus pelkän maratoninkin juoksemisesta ihan tasaisellakin maalla on jo aika hurja, saati sitten että jotkut juoksee sen ylämäkeen hymyillen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä näitä maita riittää! Ei taida elinaika olla tarpeeksi, että kaikki huikeat mestat pääsisi tsekkaamaan. Huh todellakin (: Ei olis minusta edes sille tasamaa-maratonille..

      Poista
  16. Siis eihän noi kundit näytä tuossa maalilinjalla yhtään edes siltä, että on tullut just kiivettyä ylämäkeen 42 kilsaa ja rapiat päälle :D Hullua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No NIINPÄ! On ne sekasi. Ja tämähän oli siis J:n eka mara. Ikinä :D

      Poista
  17. NOI KUVAT JA MAISEMAT, oivoiiii<3 Rakkautta!
    Älä siis suotta pyytele anteeksi kuvien määrä, silmä vaan lepäsi :)

    Ja joo ei jäbät näytä yhtään että ois vähän matkaa takana noissa maalikuvissa :D

    VastaaPoista
  18. HUIPPUA! Congrats pojille! Aivan huikee suoritus Suomen edustajilta -ja mitkä maisemat "kilparadalla", huhh! Ja niin kauniita kuvia, tuli heti ikävä Itävaltaan, niin samankaltaiselta näyttää.. :) Ja reissukuume on täälläkin päässä vain yltynyt, kun kotiin on palattu. Ei kai se siis auta muu kuin ruveta matkakassaa kerryttämään ja kohta taas reissaamaan!? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itävalta on kyllä myös ihan huikea maa! Teillä oli hienoja reissukuvia sieltä kyllä!

      Minulla olisi tässä kuussa vielä Tukholman ja Saksan reissu edessä, mutta jos sen jälkeen alkais kerryttämään sitä kassaa sille The Reissulle ;)

      Poista
  19. Niin kauniita, niin kauniita kuvia! :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siellä oli kyllä juurikin sitä. Upeaa.

      Poista
  20. Aivan mieletön suoritus, onnittelut sankareille myös minulta, eihän tätä silmät kuivina pystynyt lukemaan :) ja nuo maisemat. huoh. Niin kaunista!

    VastaaPoista
  21. KIITOS näistä ihanista kuvista! Siis aivan uskomattoman hieno reissu teillä on ollut. Olet jo saanut kasan superlatiiveja kommentteihin, en enää tiedä, mitä voisin lisätä. :)

    Hämmästelen, kuinka iloisia ja hymyileväisiä pojat kuvissa ovat, vaikka maraton oli varmasti todella raskas ja jalat juoksusta aivan puhki. Kuten sanoit, puitteet varmasti antoivat extravoimia. :) Liikutuin ihan vain tarinasta, saati sitten, jos olisi ollut paikan päällä!

    Maisemat ovat todella huikeat! Tämä vain vahvisti sitä, että Sveitsiin on joskus päästävä. Kuten sanoit, matkakuume on kroonista laatua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Voi niinpä. Oli ne kyllä ihan hangonkeksiä molemmat koko matkan ajan ja vielä maalissakin. Hullut suomalaiset!

      Sveitsi on kyllä upea. Suosittelen erittäin lämpimästi! Vitsi tämä matkakuume taitaa olla paha tauti, kun sitä niin moni sairastaa ja vielä vakavinta sorttia! :D

      Poista
  22. Olipa upeita kuvia ja juttu oli ihanasti tehty, pääsevätköhän maaliin ... Kiitos matkasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain itsellesi kivasta kommentista! (:

      Poista
  23. Iik mitä maisemia! Saattaa olla, että jonain päivänä on päästävä sveitsiin. Ehkä se onneksi miehen mukana saattaa olla jopa toteutettavissa, kun se noita vuoria kiertää suksien kanssa
    Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukset ja vuoret kuulostaa hyvältä kombolta (: Todellakin voin suositella, että eikun ens talvena nokka kohti Sveitsiä! Kiitos <3

      Poista
  24. Voi että, olin Interlakenissa vuosi sitten reilillä ja se oli kyllä niin kuvankaunis paikka! Tutun näköisiä maisemia siis :) Kyllä tekisi mieli päästä takaisin. Ja pakko myös ihailla näiden herrojen maratonkuntoa!

    VastaaPoista
  25. Herrat kyllä pinkoivat minkä vain jaloistaan pääsivät (: Mutta olet ihan oikeassa. Siellä on kyllä niiiin kaunista! Kävittekö Interlakenista ylöspäin, vuorilla? Jos ette, niin suosittelen! UPEAA. Ehkä mielettömin mesta missä olen koskaan käynyt.

    VastaaPoista
  26. Multa pääsi itku kun selasin näitä kuvia. Vietin 11 kuukautta Sveitsissä parisen vuotta sitten ja kamala ikävä iski noihin maisemiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että. En kyllä yhtään ihmettele, jos iskee ikävä! Onhan se ihan mieletön mesta. Oli varmasti ikimuistoiset 11 kuukautta.

      Poista

Hei, kiitti kommentista (: