Teretulemast syksy ja tallihommat!

Herra Hoo palasi perjantaina laitumilta takaisin talviasumukseensa, joten meikäläisen kielessä se vähän niinkuin tarkoittaisi sitä, että kesä on ohi. Kokonaiset kolme kuukautta olen saanut sluibailla tallihommista herran möllöttäessä rakkaassa laumassaan yötkin ulkosalla, joten nyt sitten palataankin rytinällä takaisin arkeen ja hevospeen lapiointihommiin!

Meillä on kesä mennyt vähän niin ja näin ratsastusten suhteen, sillä Hanuren reväytti heti laidunkauden alussa kesäkuussa toisen etulavansa, mikä tarkoitti sitä, että pelkällä kävelytyksellä paineltiin pitkälle heinäkuun loppupuolelle. Tämän jälkeen oli kokonainen kuukausi hyviä treenejä, mutta kuivan kesän aiheuttamat kavio-ongelmat piinasivat herran herkkiä koipia viime viikolla. Onneksi kengittäjä kävi jo korjaamassa tilanteen, joten vaiva saatiin kuntoon. Liikkumista kavio-ongelma ei onneksi estänyt etenkään käynnissä, mutta otettiin vähän iisimmin ihan varmuuden vuoksi, kun välillä nopeammissa askellajeissa herra arkoi hetkellisesti toista etustaan. Hanuri kun sattuu olemaan sellainen primadonna, ettei mitään järkeä. "Normaali hevonen" vähät välittäisi tällaisista pikkujutuista, mutta meidän Hanuri on sitä mieltä, että vähintäänkin kuolo korjaa, jos jalassa on pienikin naarmu. Joten herran mielenterveyden kannalta oli parempi pysytellä hetken verran kävelylinjalla!

Tästä edellä mainitusta syystä meidän muutto talvitallille sujui vähän erikoisella tavalla. En nimittäin halunnut, että minä omalla painollani Hanurin selässä toisin lisähaastetta sen liikkeisiin, joten päätinkin ratsastuksen sijasta hoitaa Hanurin muuton omin pikku jaloin. Olisimme toki voineet vuokrata trailerin ja ajella teitä pitkin sen kymmenisen kilometriä, mutta kun samalla reissulla pääsimme J:n kanssa sisäänajamaan uudet reissua varten hankitut vaelluskengät ja Herra Hookin kaipasi liikutusta, joten suuntasimme perjantai-iltana nokat kohti Espoon metsiä.

Isi tuu jo!

Reilut pari tuntia se taapertaminen kesti, mutta olihan meillä kivaa. Pysähdyttiin välillä syömään mustikoita ja Hoo naukkaili maasta ruohoa sekä riipi puusta muutaman kuusenoksan (ihme mieltymykset..). Mutta kun vihdoin päästiin perille, oli tuttu kaveri heti aidalla iloisesti tervehtien vastassa. Ensin piti nuuskutella. Sitten vähän heilutella etusta ja kiljahdella, mutta lopulta oltiin taas ihan frendejä.

Aikansa hilluttuaan pukkasimme herrasväen yöunille. Hetken Hoo jaksoi ihmetellä karsinansa oviaukosta tallipihan hiljalleen rauhoittuvaa elämää, mutta sitten vetäydyttiin mutustelemaan yöheiniä oman tutun ja turvallisen kopperon perälle.

Syksy siis väistämättä saapuu, mutta onneksi meikäläinen on valmistautunut hyvin. Tallikumpparit ja sadeasut on kaiveltu naftaliinista ja kotisohvalla odottaa ihanaiselta serkulta häälahjaksi saatu maailman pehmein torkkupeitto, jonka mutkaan kelpaa kääriytyä ottamaan viilenevät ilmat vastaan.

Onko siellä jo varustauduttu syksyyn? Huikeaa tiistata! Pus!

 PS. Kengät istuivat molemmille kuin hanska eikä hiertymistä ollut tietoakaan. Että voin oikein lämpimästi suositella!
PPS. Kyllä muuten huomaa Hanurenin mahan koosta, että sitä on kesällä lomailtu oikein olan takaa! No, onpahan mistä sulatella. Kuten myös allekirjoittaneella.

EN // Summer's pasturage season ended and autumn is finally coming. I'm not sure is our horse quite pleased to go back to the stables for the whole winter, after spending three months hanging out with his friends and eating grass all day and night long.