How I met my Nani

Eilen tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä hetkestä, kun Jii polvistui eteeni Sveitsissä alppien katveessa tämän postauksen kuvien sanoinkuvaamattomissa maisemissa. Uskomattoman upea alkukesän päivä, jolloin sanoin tahdon elämäni rakkaudelle. Mutta palataanpas ajassa kuitenkin aimo harppaus vielä taaksepäin helmikuuhun 2011. Silloin oli Helsingissä kylmää, ankeaa ja pimeää, mutta meidän elämämme muuttui ikiajoiksi.

Asuin ystäväni kanssa kimppakämpässä Helsingissä. Kunnon sinkkuleidit, tiedättehän. Eräänä lauantaisena iltana kämppikseni oli juhlimassa oman kaverinsa valmistujaisia ja minä vietin iltaani toisaalla muiden ystävieni kanssa. Puolen yön paikkeilla liityin ystäväni seurueeseen, sillä olin itse yhden lasillisen jälkeen aika valmis lähtemään ja päätin yrittää houkutella vahvasti humaltuneen kämppikseni lähtemään kanssani samaa matka kotiin.

Tupsahdin tähän kyseiseen Helsingin keskustassa sijaitsevaan hienostobaariin ja huomasin olevani ulkoisesti kuin eri maailmasta repäisty pillifarkuissani kaikkien niiden tummien pukujen ja tyylikkäiden mekkojen joukossa. Eipä mennyt aikakaan, kun spottasin väenpaljoudesta saman henkisesti pukeutuneen, yhtä eksyksissä olevalta näyttävän tyypin. Tapojeni mukaisesti en tietysti ollut noteeravinaankaan heepoa, mutta jostain ihmeen syystä kaveri näki nuivan ilmeeni läpi ja uskalsi tulla juttusille. Jälkikäteen Jii on luonnollisesti väittänyt, että tämä oli hänen ensimmäinen kertansa koskaan ikinä lähestyä ketään naista baarissa. Yeah right. 

Niinpä me kaksi pillifarkkuista tennarihiihtäjää löysimme toisemme todella epätodennäköisestä paikasta. Kerta oli molemmille ensimmäinen kyseisessä bilemestassa eikä kumpikaan ole sen koommin paikkaan jalallaan astunut. Kohtaloko meidät molemmat sinne sitten järkyttävän kalliista pääsymaksusta huolimatta johdatti? Mene ja tiedä. Mutta sen minä ainakin tiedän, että eipä ole siitä baarireissusta tarvinut koskaan tuntea morkkista.

Huisia vappua kuomaset! 

PS. Olethan nähnyt hääkuvaajamme meistä ottamat kihlakuvat? Jos et niin klik ja klik!

Te kysyitte ja minä vastasin

Hirveen kiperiä kysymyksiä te minulle heititte. Koitin pitää vastaukset lyhyen ytimekkäinä, mutta en ole ihan varma kuinka hyvin siinä missiossa onnistuin. Jaoin kysymykset vastauksineen myös kutakuinkin muutamaan kategoriaan, jolloin ne itseä ehkä enemmän kiinnostavat on helpompi poimia (siis olettaen, että nämä nyt jotain teistä kiinnostaa... hehe)

MATKUSTAMINEN

Missä maassa haluaisit asua, jos Suomi jätettäisiin pois laskuista?

Ehdottomasti Sveitsissä ihan jo sen takia, että veli perheineen punkkaa siellä + verotus on alppimaassa hieman kannustavampaa kuin "hyvinvointivaltio" Suomessa.

Mitä kaikkia kieliä sä puhut ja miten ne on auttanu sua maailmalla? 

Englanti on tietysti se vahvin kieli ja oikeastaan ainut, josta ulkomailla on ollut hyötyä. Osaan myös toki ruotsia ja venäjää, sekä alkeet saksasta. Meillä on tapana opetella jokaiseen maahan matkatessamme muutamat perusfraasit paikallisella kielellä, joten niitä osaan sitten aikamoisen repertuaarin. Espanjaa pitäisi opiskella, jotta voisi paremmin mielin lähteä reissaamaan Etelä-Amerikkaan.

Reissuhaaveet?

Haluaisin matkustaa Mongoliaan junalla näkemään maailman ainoat jäljellä olevat alkuperäiset villihevoslaumat. Myös Islannin sekä Kanadan uskomaton luonto houkuttelee ja tietysti Amerikan mantereet. Ehkä seuraava pidempi reissu tulee suuntautumaan Jenkkeihin roadtrippailun muodossa. Kiitos Kean.

Olisko heittää Euroopasta jotain hyvää kohdetta neljän päivän matkalle? (Mielellään jotain luontoa saisi olla ainakin helposti saavutettavissa.)

Kestosuosikkini Sveitsi ja Zürich. Suosittelen! Lähiympäristöstä löytyy ihan uskomatonta luontoa ja maisemia.

Järvi vai meri? Miksi?

Kamalan vaikea valinta. Meri siksi, että sen toisella puolen sijaitsee suuri tuntematon. Järvi siksi, että erään järven rannalla sijaitsee maailman rakkain paikka.

MINÄ 

Mitä teet työksesi?

Olen töissä IT-alalla.

Kauneusrutiinisi? 

Meikkaan hyvin maltillisesti ja vapaapäivinä harvemmin ollenkaan. Kosmetiikan suhteen olen aika tarkka ja pyrin aina ostamaan ainoastaan tuotteita, joista löytyy pupu-merkki (ei eläinkokeille). Ehkä tärkein rutiini on se, etten koskaan mene meikit naamassa nukkumaan.

Millainen on unelmiesi koti?

Iso talo, jossa on valtavan kokoinen "pirtti" missä kaikki läheiset voisivat kokoontua joulukuusen ympärille. Pihassa rakennus eläimiä varten, johon voisin pelastaa muutamia possuja, kanoja, lampaita jne. Jii ei ole vielä yhtä innostunut meidän tulevasta Nooan arkista.

Mitkä ovat elämäsi tärkeimpiä asioita ja miksi?

Perhe ja läheiset ystävät, ehdottomasti. En osaa tätä sen kummemmin perustella. Koska ne vain on.

Olisi kiva tietää, että kuinka paljon urheilet ja mitä lajeja?

Minulla on oma hevonen, joten käyn tallilla lähes päivittäin. Läheskään aina en ratsasta, vaan tykkään tehdä hevosen kanssa kaikkea muutakin kivaa ja meidän lempipuuhaa taitaa olla "hipan" leikkiminen. Hoo juoksee irti aidatussa tilassa ja sitten me jahdataan toisiamme. Lisäksi lenkkeilen koirien kanssa ja tässä kuussa aloitin corssfitin. Kävin vuosia tavoitteellisesti kuntosalilla, mutta se innostus jostain syystä lopahti jo yli vuosi sitten.

Mistä nimi Rimma juontaa alkunsa?

Tuttavan hevosen nimi oli Rimma ja sitä kautta kyseinen nimi jostain itsellenikin käsittämättömästä syystä siirtyi käyttööni nettimaailmassa, kun täällä en omalla nimelläni halua esiintyä.

Haluaisitko muuttaa jotain itsessäsi?

Ehkä voisin opetella olemaan kärsivällisempi.

Mikä valokuvauksessa kiehtoo ja miksi?

Rakastan kauniita valokuvia ja niiden välittämää sanomaa. Se on myös keino toteuttaa itseäni, sillä en ole muuten kovinkaan taiteellinen.

TULEVAISUUS

Millaisista asioista haaveilet tulevaisuuden suhteen?

Haaveilen tietysti koko ajan uusista reissuista ja siitä, että saisimme vihdoin ja viimein meidän asunnon remontin valmiiksi. 

Onko teillä lapsihaaveita jossain vaiheessa elämää?

On ehdottomasti. Lapsi tulee, jos/kun on tullakseen.

Luuletko, että muutat joskus takaisin kotiseuduillesi?

Pallottelen ajatuksella joka kerta sielläpäin käydessäni. Voisin muuttaa sinne keväästä syksyyn, mutta pitkä, pimeä ja kylmä talvi ei niin älyttömästi houkuttele. Lisäksi siellä ei olisi minulle eikä miehelleni töitä, joten ajatus on tällä hetkellä mahdoton. Mutta Ouluun, kyllä.

Mitä tekisit ja miksi, jos voittaisit 10 000€?

Veisin äidin ja isän sellaisiin paikkoihin, joihin he ovat aina halunneet matkustaa.

Jos saisit toivoa mitä vain - mitä toivoisit?

Että ihmiset lopettaisivat heikompien (niin toisten ihmisten kuin eläintenkin) riistämisen ja sortamisen.

Onko sinulla sellaista asiaa, jonka haluaisit tehdä, mutta et ainakaan vielä ole uskaltanut?

Ei oikeastaan tule mieleen mitään, mikä olisi jäänyt tekemättä siksi etten uskaltaisi. Minulla on korkeanpaikankammo, mutta senkin ole onnistunut jo useampaan otteeseen selättämään.

ELÄIMET

Olisi kiva kuulla tarina pikku Rimmasta, siitä miten hänestä tuli eläinrakas ja kaikki eläinystävät matkavarrelta.

Eläinystäviä on niin valtavasti (kaikki eläimet on minun ystäviäni) etten niitä ehkä ala kuitenkaan luetella. Sen sijaan kerron murrosikäisestä Rimmasta, joka 14-vuotiaana päätti alkaa kasvissyöjäksi. Tuttavillani oli vasikka, jota tykkäsin hoitaa, sillä minusta pikkuruinen vasikka oli kovin yksinäinen ilman emää ja lajitovereitaan. Hoitelin vasikkaa aina kun mahdollista erään kesän ajan, kunnes yhtenä kauniina päivänä tämä surusilmäinen vasikka oli kadonnut. Lopun te varmasti arvaattekin. Sillä hetkellä päätin, että en enää halua syödä eläimiä.

Miten päädyit/te chihuahua rotuun aikanaan, kun koiraa olitte hankkimassa?

Siihen aikaan (15 vuotta sitten) oli ilmeisesti vallalla käsitys, että mitä pienempi koira, sitä parempi vaihtoehto se allergikoille on. Siskollani siis todettiin astma ja lääkäri sanoi, että saamme ottaa perheeseen vain pienen sisäkoiran. Niinpä meille muutti 1-vuotias kovin arka, mutta suloinen Muru. Muru on Pullanderin isomummu.

Mulla on kaksi vallatonta terrieriä, joten kiinnostaisi tietää, miten teidän chihut käyttäytyy ulkoillessa/lenkillä?

Useimmiten ihan hyvin, kun on makupaloja mukana, jotta saan niiden huomion tarvittaessa itseeni. Yksikseen ne ovat oikein mallikelpoisia, mutta kolmestaan meinaa välillä vaivata joukkohysteria. Jota ei tietenkään auta se, että itse pelkään kaikkia isoja koiria. Niin monta läheltäpiti tilannetta on isojen irtokoirien takia koettu, että nykyään kierrämme kaikki polvenkorkuista suuremmat nelijalkaiset mahdollisimman kaukaa.

Käyttekö ulkona usein erikseen vai koko konkkaronkka kerralla?

Edellä mainittujen irtokoiratapausten vuoksi en enää uskalla lähteä yksin trion kanssa pidemmälle lenkille, vaan jos haluan mennä tavanomaisen vartin lenkin sijaan kauemmas, otan vain yhden koirista mukaani. Paitsi jos Jii lähtee mukaan, niin voimme ottaa koko trion. 

LOPUKSI

Missä tapasitte Jiin kanssa?

Tästä on tulossa ihan oma postaus ensi viikolla!

Onko elämäsi tällä hetkellä sellaista kuin pikku-Rimma joskus haaveili?

Kyllä se on. Olen todella onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Vaikkakin välillä toivon, että voisin tehdä vielä enemmän hyvää hädässä olevien puolesta. Uskon, että pienilläkin teoilla on merkitystä.

Kiitos ja anteeksi! Lisäkysymyksiä?

 

Meidänpä vapautta vaarat on nää

Mitä kuuluu viiden tähden metsäretkeen? Loistoseura, lämmintä kaakattia, tuoretta nisua, nokipannukahvit, auringonpaiste, suomalainen korpimaisema ja nuotion räiske. Ai että ja meillä oli pääsiäislauantaina nämä kaikki! Lämpötilakin kipusi reilusti plussan puolelle, joten kevyessäkin toppatakissa olisi tullut kuuma, ellei siperiasta päin olisi vinkka käynyt melkoisella voimalla. 

Näitä kuvia katsellessa tulee ihan lapsuus ja joka viikonloppuiset retket mieleen. Isä kuorimassa kirveellä lahopuusta kaarnaa, äiti valmistelemassa eväitä ja koirat hyörimässä jaloissa meidän lapsien juodessa pillimehua nuotion ympärillä. Voi muistoja!

Oi kevätaurinko. Kyllä sinua onkin odotettu.

Tiistaita kuomat!

Minne tie tänään viekään?

Minä lähden Ylä-Kainuusee-ee-een.

Vaihdan farkut verkkarihousuun.

Kotiseudulle Ylä-Kainuusee-ee-een.

Syön mämmiä auringon nousuun.

(En oikeesti syö)

Morjesta pääsiäisloma. Sinua on kuumeisesti odotettu! Itse saan nimittäin viettää sitä todellisessa laatuseurassa kotikotona perheen keskellä. Viimeksi olen käynyt kotona ennen hanimoonia marraskuussa, joten uskotte varmaan miten jäätävä ikävä minulla on korpien kuiskintaa ja jylhien järvien loiskintaa. Toivottavasti pääsemme myös piipahtamaan maailman rakkaimmassa paikassa reilu sata kilometriä pohjoisemmassa, mökillä isän synnyinmaisemissa. Tänään siis tiedossa autossa istumista pakarat puuduksissa!

Suloista pääsiäistä ystävät! Varovasti liikenteessä!

PS. Tuo Aku Ankan ruutu kuvaa todella osuvasti kainuulaista kansanluonnetta. Ehkä hauskin ikinä. 
Kyllä te muut kainuun kasvatit tiiätte. Mitäpä se hyvejää.

******

IG Travel Thrusday on viikottainen kokoelma blogipostauksia. Tempauksen viralliset järjestäjät Suomessa ovat Kaukokaipuu, Running With Wild Horses sekä Destination Unknown. Lisää tempauksesta voit lukea täältä. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhone 4 - matkapuhelimella ja minut löydät Instagramista nimimerkillä @rimmanen.

EN // These photos have been taken by iPhone 4 and the post is part of the Instagram Travel Thursday. You can read more about IGTT from here and you can find me from the Instagram by name @rimmanen.

Sinisenä hehkuva Blue Mountains, Australia

Tämä tyttö on ollut viime päivät niin syväjäässä, että pakko palata hetkeksi taas astetta hikisempiin tunnelmiin Australiaan. Kun oma kamera on pysytellyt jo 1,5 viikkoa kameralaukussa, on ollut hyvin aikaa selailla vanhoja vielä julkaisemattomia kuvia meidän maailmanympärysmatkalta.

Lähdimme joulun jälkeen Byron Baystä vuokrakoslalla huruuttelemaan kohti etelää Jiin ja kahden ystävämme kanssa päämäärämme ollessa Sydney. Olimme varanneet tähän vajaan 800 kilometrin taipaleeseen kolme päivää aikaa, joten mitään kiirettä ei tosissaankaan ollut. Meillä oli hyvin aikaa bongata teiden varsilta periaustralialaisia otuksia, kuten kenguruita. Matkan varrella sattui ja tapahtui vaikka mitä ja yksi yö jouduttiin nukkumaan autossa, kun taas toinen vietettiin jokseenkin mukavammin ilmaisessa hotellihuoneessa Newcastlessa. Vastaisuuden varalle ihan vaan vinkkinä, että joulusesonkina kannattanee Australiassa todellakin buukata joka ikinen yö etukäteen.

Ennen Sydneyyn rantautumista päätimme koukata suurkaupunkingin länsipuolelle tsekkaamaan Unescon maailmanperintökohde luettelostakin löytyvää Blue Mountainsin kansallispuistoa. Mestan tunnetuin vetonaula on hiekkakivistä muodostuneet "kolme siskosta" - Three sisters, jotka kurkottelevat kohti taivaita reilun 900 metrin korkeudessa. Mutta ennen kuin vetäisimme trekkikengät jalkaan, piti tankata perusretkievästä.

Blue Mountains näytti ensi silmäilyltä aikas kuivan karulta ja siellä oli ihan tajuttoman kuuma, vaikka meitä varoiteltiin viileästä vuoristosäästä. Joka puolella näkyi hiiltyneitä puunrunkoja niin teiden varsilla kuin syvempänä metsässäkin. Metsäpalot ovat alueella usein hyvinkin tuhoisia ja pari päivää käyntimme jälkeen siellä oli taas yksi suurpalo valloillaan.

Teimme ennen kolmelle siskokselle siirtymistä lyhyen trekin puiston toisella puolella, mutta kuumuus oli niin tajuton, että päätimme säästää voimia tulevaa pidempää vaellusta varten. Niin, ja toiset meistä lähtivät vähän vahingossa matkaan pelkät släpärit jalassa (en kestä tuota Jiin lettiä...Ai kauhee).

 Blue Mountainsin alueella esiintyy 90 erilaista eukalyptuslajia ja paljon harvinaisia sekä uhanalaisia eläinlajeja. Vuoristo onkin nimetty eukalyptuspuidensa mukaan, sillä höyrystyvä ekalyptus saa aikaan tuon vuoristolle ominaisen sinisen sumun, joka toivon mukaan näistäkin kuvista välittyy. Fiilis puistossa oli jokseenkin utuisen taianomainen.

Helteisen reippailun jälkeen siirryimme kohti seuraavaa kohdetta, joka oli siis se kuuluisa Three sisters. Ja väkeä oli kuin pipoa.

Väenpaljous ajoikin meidät hyvin pian laskeutumaan 300 metriä alemmas laaksoon Giant Stairwayta pitkin. Kyseiset rappuset pitivät sisällään yli 800 askelmaa, joten voin kertoa, että oli aika tiukka setti. Etenkin kun tulimme takaisin ylös laakson toisesta päästä.. Alhaalla ei näkynyt ristin sielua, joten jätimme tyytyväisinä väkijoukon taaksemme ja saimme trekkailla muutaman tunnin ajan eukalyptus puiden lomassa lähes keskenämme.

Päivä alkoi taittua jo iltaan siinä vaiheessa, kun vihdoin könysimme takaisin autolle. Dominoksen parin dollarin tarjouspitsatkin upposivat koko rättiväsyneelle konkkaronkalle alta aikayksikön.

Tämä oli kyllä yksi reissun hauskimmista päivistä, kuten ehkä kuvista välittyykin. Oli niin kivaa viettää aikaa näiden huippujen suomidaamien kanssa, kun lähes pari kuukautta oli vierähtänyt enimmäkseen kaksistaan joulun aikaa lukuunottamatta. Ainut juttu mikä kyseiseltä päivältä jäi puuttumaan oli ne koalat. Kyllä me niskat kierossa niitä koitimme tähyillä, mutta ei nähty valitettavasti ainuttakaan. Jäipähän ainakin yksi syy palata takaisin.

Huisia viikkoa kuomat! Pari päivää ja sitten loma, jei!

EN // Trekking at Blue Mountains, Australia with our Finnish friends. We had a blast!