2014/10/07

Mihin suuntaan lähtisin?

Olen pallotellut jo useamman viikon ajan ajatuksia blogin tulevaisuudesta ja repinyt samalla hiuksia päästäni. Kaipaan jotain uutta, mutta en vielä oikein tiedä mitä se olisi. Olette varmasti huomanneet, että postaustahti on hidastunut roimasti, ihan tarkoituksellakin. En halua kirjoitella mitä sattuu puuta heinää, vaan jakaa tekstejä tai kuvia silloin kun siihen löytyy oikeasti inspiraatio. Tällä hetkellä tuo inspiraatio on vain suhteellisen pahasti pakkasella, enkä ole varma mikä sen sieltä nostaisi. Ehkä nämä isot elämänmuutokset asettavat koko bloggaamisen uuteen perspektiiviin, sillä kun arki rajoittuu tällä hetkellä enemmän tai vähemmän neljän seinän sisälle erinäisistä syistä johtuen, ei niitä aiheita postauksiinkaan järin paljon ole. Ehkä tilanne muuttuu minin syntymän jälkeen, tai sitten ei. En osaa sanoa. Tulevaisuus on yhtä suurta kysymysmerkkiä, mutta vain hyvällä tavalla. Odotan innolla ja suurella lämmöllä hyppyä tuntemattomaan, jonka vauva-arki meille tarjoaa.

Älkää siis ihmetelkö, kun täällä langoilla on aika ajoin hiljaisempaa kuin Siperian aroilla. Minä se täällä vain kriiseilen enkä tiedä missä muodossa tätä bloggaamista jatkaisin. Ajatus kokonaan uuden freesimmän saitin perustamisesta on myös pyörinyt mielessä harva se päivä, sillä joku kanava niille tuhansille valokuville jotka kamerani muistikortilla pötköttelevät, täytyy joka tapauksessa olla.


Ehkä annan itselleni vähän armoa ja annan blogin muovaantua elämän mukana. Jätetään siis Fiilistelijän pilvilinnojen tulevaisuus nähtäväksi ja nautitaan nyt syksyn tuomista pimenevistä illoista, kynttilänvalosta, höyryävästä teemukillisesta sekä sohvalle viltin mutkaan käpertymisestä hyvän kirjan kanssa (uusi Ilkka Remes - check).

Palataan taas pian! Älkää huoliko, en minä kokonaan ole mihinkään katoamassa. Kunhan vain halusin jakaa teille viimeaikaisia fiiliksiäni.

PS. Kuvan on ottanut mieheni kännykällänsä meidän odotus-kuvauksista, joissa tuttu taituri Tuomas Mikkonen oli ikuistamassa meidän onneamme. Upean kuvausmekon minulle teki Pukunin Saara, eli sama ihana nainen, jonka käsialaa oli myös unelmieni hääpuku. Kampauksesta suuren suuri kiitos taasen menee Marjon suuntaan. Mutta näistä kuvauksista lisää sitten joskus myöhemmin! Pus!


37 kommenttia :

  1. Aivan mielettömän kaunis kuva, Rimma!

    VastaaPoista
  2. Tavallaan vähän samoja fiiliksiä on ilmassa täälläkin. Vauvan syntymä jotenkin muutti kaiken, vaikka alkukaaos onkin jo ohi ja elämä sinänsä ehtinyt normalisoitua jo ajat sitten. Vauvahommista en oikein osaa kirjoittaa joitain omia mietteitä lukuunottamatta enkä halua näyttää pojan kasvoja, ja muita aiheita taas on yhtäkkiä vaikea keksiä. Jostain syystä nykyään on tosi vaikeaa kirjoittaa just niistä arjen pikkuasioista, joista ennen löpisin ongelmitta. Oon myös karsinut omaa blogilistaa rankasti, kun ei huvita enää lukea jotenkin mitä tahansa turhanpäiväistä. Kai se on vaan niin, että tuon palleron syntymä mullisti vähän kaiken. Vaan ei kai se niin vakavaa ole, kirjoitan kun siltä tuntuu. Eiköhän oikealta tuntuva ratkaisu ilmesty sinnekin, kun sen aika on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samma här! Oma lukulista on kyllä kutistunut ihan älyttömästi, kun aikaa/innostusta ei ole lukea mitä sattuu. Näin me teemme. Kirjoitetaan kun siltä tuntuu. Kyllä se oma tapa alkaa tästä taas muotoutua elämän mukana :)

      Poista
  3. ymmärrettävät fiilikset. joskus pitää vaan mennä virran mukana ja katsoa rauhassa mitä tuleman pitää... <3

    VastaaPoista
  4. Rimma: Nuo fiilikset on niin tuttuja itselleni. Ja oikeastaan se armon antaminen itselleen on paras ratkaisu. Inspiraatio tulee varmasti sieltä jostain uudestaan sitten, kun on sen aika. Ihania viimeisiä odotushetkiä! P.s. tuo kuva on lumoava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla! Uskon myös, että inspiraatio vielä tulee takaisin. Antaa siis ajan kulua :)

      Poista
  5. Elämäsi muuttuu, miksei blogisikin, onhan sekin osa sinua? Ne pysyy matkassa muutoksissa jotka pysyy, turha murehtia kuinka pitää kaikki lukijat messissä. Kirjoitat siitä mitä eteen tulee. Täällä pysytään ainakin visusti kuulolla! :)
    Huikea kuva - tuo rakoileva taivas, mekko, sinä ja tunnelma. Jotenkin niin odottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta Miia! Viisaita sanoja. En oikeastaan murehdi sitä pysyykö lukijat mukana vai ei.. Ne pysyy, ketä minun jutut kiinnostaa ja niitä keitä ei kiinnosta, niin se on ihan ok tiputtaa blogi lukulistalta pois. Niin toimisin itsekin :)

      Kiitos. Tuo taivas oli kyllä livenä upean näköinen. Ihan ei värit tähän kännykkäräpsyyn toistu niinkuin varmasti Tuomas sai ne kameralla vangittua.

      Poista
  6. Kuten jo aiemminkin kirjoitin, luin sun postauksia aika alusta lähtien ja lukisin mieluusti ihan siitä neljän seinän sisällä tapahtuvasta arjestakin. Ei siis tarvita mitään suurta ja ihmeellistä, toivon blogin jatkossakin heijastelevan teidän "ihan tavallista" - tai sitten vähemmän tavallista - elämää.

    Kuva on aivan upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Jotenkin olen tullut aika varovaiseksi siitä, mitä haluan meidän arjesta kertoa.. Ehkä sekin nyt liittyy tähän syntyvään palleroon, mutta olen kyllä huomannut, että kaikki postaukset jossa sitä "esirippua" arkeen raottaa saa paljon lukijoita.

      Kyllä tämä oma linja tästä varmasti alkaa muotutua :)

      Poista
    2. Kyllähän se ilman muuta on aina mietityttävä paikka, minkä verran itsestään jakaa. Ja ehkä ihan tervettäkin. Toivottavasti löydät sen oman linjan pohdiskeluiden päätteeksi :)

      Poista
  7. Vau mikä tunnelma tuossa kuvassa!

    Äläkä huoli blogin suhteen, se löytää kyllä muotonsa. Itse olen kirjoittanut vuosia ja kokenut matkalla myös vaikeita vaiheita - ja silti, kuitenkin, jostain se inspiraatio ja voima uuden luomiseen taas löytyy. Jopa kuukausien tauon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida! Mukava kuulla, että sielläkin on löydetty kadonnut inspiraatio aina uudelleen. Toivottavasti niin käy myös täällä :)

      Poista
  8. Huikean kaunis kuva! Innolla odotan lisäkuvia...
    Eiköhän tässä itse kukin pohdi tasaisin väliajoin bloginsa kohtaloa. Välillä tökkii, kyllästyttää ja tekisi mieli lopettaa. Sitten kuitenkin tajuaa, miten mahtava harrastus tämä bloggaaminen on ja jostain sitä intoakin sitten aina löytyy. Mielenkiinnolla odottelen mihin suuntaan blogisi kehittyy perheenlisäyksen ja uusien ajatusten myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AnuElina :) Eli en ole yksin ajatusteni kanssa. Itsekin jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tässä tapahtuu! :D

      Poista
  9. Niin tuttuja tunteita. Itselle tuli tarve yksityisyyteen, rauhoittumiseen ja rajanvetoon häiden jälkeen. Se oli niin suuri ja vaikuttava tapahtuma, en oikein osaa selittää sitä mutta ehkä ymmärrät mitä tarkoitan. :) Otti oman aikansa miettiä mitä haluaa ja myös olla tekemättä mitään. Olisi varmaan ollut hyvä purkaa niitä ajatuksia sanoiksi blogiin silloin. En vaan osannut (silloinkaan) ja takuulla joudun keräämään uusiksi kaikki ne vähät lukijat. Hyvä, että sinä sanot edes tuon verran, pääsee ajatustyö käyntiin. Ennen kaikkea blogin ja bloggaamisen täytyy olla positiivinen asia ja sen täytyy antaa enemmän kuin ottaa. Ota etäisyyttä juuri sen verran, kuin tarvitset. Kyllä me täällä odotetaan. :) <3 olet ihana ja sinua odottavat aivan ihanat asiat. <3 t. Kivimäen Jenni, joka selaa tabilla eikä jaksa kirjautua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanoit, niin muistan että minullakin oli omien häiden jälkeen sellainen fiilis, etten oikein halunnut sen syvällisemmin hääpäivää tai sen tuntemuksia jakaa, vaikka joitakin kuvia kyllä laitoinkin ja kerroin musiikista sun muusta. Ehkä tämä on jotain samankaltaista tunnetta, että haluaa vähän varjella enemmän yksityisyyttään, nyt kun pallero syntyy.. En tiedä. Kiitos tästä kommentistasi :) <3

      Poista
  10. Oih miten kaunis, ihana kuva ja odottaja :)
    Postaustahdista viis, odotan innolla postauksiasi kiitos laadukkaiden kuvien :) Itseänikin harmittaa kun oma postaustahtini on hiipunut niin kovin, mutta arki ja sen touhut verottavat iltojen ajat ja eritoten nyt kun alkaa olemaan niin pimeä ja illat lyhentyvät ja töissä tulee istuttua koneen ääressä, ei koneen ääreen vaan ehdätä tai viitsi enää istuutua. Vaavipostauksia odotellessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jossu! :) Voihan vaavi. Saas nähdä miten paljon sellaisia postauksia täällä tullaan näkemään. Veikkaan, että ei kovin paljoa jotka keskittyisi vain häneen, mutta toki kaveri kulkee niin matkoilla kuin arjessakin mukana, että tulee luonnollisesti olemaan myös osa blogia :)

      Poista
  11. Siis ehdottomasti anna itsellesi armoa ja nauti raskauden loppumetreistä, kyllä ne blogikuviotkin sieltä kirkastuvat omalla painollaan!! :) Ja siis nämä kuvat... aivan upeita!!!! <3

    VastaaPoista
  12. Kaikella on aikansa ja paikkansa.

    Kun se pieni ihminen sieltä tulee, löytyy varmasti enemmänkin aiheita ja mahdollisesti myös haluja kirjoitteluun. Jokaiselle vanhemmalle ne kokemukset esikoisen kanssa on ihan ainutlaatuista tavaraa.

    Ihanaa loppuodotusta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin ajattelen, että sitten niitä aiheita riittää, kun aletaan minin kanssa tehdä kaikkea ja retkeillä lähimaastossa.

      Kiitos Gia <3

      Poista
  13. Aivan ihana kuva! <3
    Turhaan stressaat sitä mihin suuntaan blogia viet, kyllä se sieltä jossain vaiheessa selkenee. Ja niin kuin ylläkin sanottiin, postaustahdilla ei niin väliä. Tulen seuraamaan blogiasi myös jatkossa, enkä vähiten upeiden kuvien takia. :)
    Paljon onnea loppuraskauteen ja pian edessä olevaan vauva-arkeen! <3

    VastaaPoista
  14. Oo mahtavaa, että näitä kuvia on tulossa lisää. Tämäkin on superupea, eikä arvaisi että kännykällä otettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! Eiköhän jokunen kuvista tule blogiinkin tosiaan näytille :)

      Poista
  15. Ihan alusta asti sua seuranneena, en taho että lopetat!! <3 Vaikkakin toki ymmärrettävää, että lukijamäärän kasvaessa näiiiin suureksi, on aihealueetkin rajautuneet mm. retkeilyyn ja matkusteluun. Kuitenkin pienet arkisetkin postaukset ovat vaan niin ihania. En itse edes osaa muuta kaivatakaan. Mutta jatkat siihen tyyliin, kuten parhaaksi koet.. Mutta arkisia fiilistelyjä on ollut ihana lukea näiden vuosien aikana.

    Näin äkkiseltään muistan erityisesti pari juttua, jotka ovat koskettaneet.. (ilman että selaan yhtään mitään): sumuisen san fransiscon, äitin punaisen esiliinan, koskettavan häävideon ja perherakkauden. <3 Erityisen ihanaa on lukea sellaisia tekstejä, jotka saa sydämen sykähtämään, eikä se edes paljoa vaadi. Kaunis kuva, pieni sana. Hiljaisuuskin. Se riittää. <3

    VastaaPoista
  16. Moikka, ja komppaan kyllä edellistä kommentoijaa, en halua että lopetat!! Mutta tietysti ymmärrän, että elätte suuren, ihanan mullistuksen aikaa, ja blogi ei varmastikaan ole prioriteettilistalla ihan ykkösenä. Oi että, ihanat ajat teillä on kyllä edessänne!!! Yhden pienen pyynnön jos tohdin vienosti esittää... Olen kovasti odottanut postausta teidän ullakosta, ja varmasti moni muukin... Onkohan se vielä tulossa..??? Hyvää syksyn jatkoa teidän sakille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista <3 Ullakko-postaus tulee ehdottomasti, kunhan se saadaan lopullisesti valmiiksi! Vielä on listat mm. laittamatta ja pientä hienosäätöä muutenkin :)

      Poista
  17. Moi Rimma,

    Minä toivoisin myös että jatkaisit bloggailua ihan tavallisesta arjesta, joka teilläkin tulee kohta mullistumaan uudella tavalla :) Elämänmuutokset heijastuvat väistämättäkin blogiin, mutta ainakin tätä tulevaa äiti ihmistä kiinnostaa vauva jutut ym. Ei kannata rajoittaa omaa tekemistään turhalla pähkäilyllä ;)
    Jos perustat vauvablogin niin vinkkaa täällä, itse en ainakaan ole löytänyt juurikaan mieleisiä odotus/vauva blogeja..

    Kaikkea hyvää loppuraskauteen!!

    T. E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka E, en usko että tulen koskaan vauvablogia kirjoittamaan. Odotuksestani olen jotain kirjoitellut toisaalle, mutta nyt olen jättänyt senkin tauolle, koska ei vain tuntunut omalta jutulta. En minä usko, että tämä blogi tulee loppumaan, vaikka välillä vähän hiljaisempaa olisikin. Ja arjesta varmasti jotain tulee näkymään, mutta sitä en lupaa kuinka paljon :)

      Poista
  18. Take your time, ei me lukijat täältä minnekkään kadota. Toivomus todela olisi täälläkin, ettet ihan kokonaan lopettaisi, sillä blogisi on yksi minun suosikki. Ja niin kivaa olisi kuulla (= lukea), mitä teille kuuluu, kun vauva-arki alkaa. Tsemppiä viime metreille ja ihanaa eloa ja oloa teille molemmille.

    VastaaPoista
  19. Hieno kuva tyylikäs puku!

    VastaaPoista

Hei, kiitti kommentista (: