Niin on monet kerrat minulta kyselty, että mitäs me Herra Hanurenin kanssa puuhastelemme, joten viikonlopun kunniaksi, täältä pesee!
Pari viikkoa sitten kerroinkin, että meillä on yhteistä taivalta harmaan herrani kanssa takana pian seitsemän vuotta. Hanuri on siis ihan puhtaasti harrasteratsu, jonka kanssa ei ole juurikaan muutamia harjoitusestekisoja enempää koskaan kisattu eikä mitään sen kummempia tavoitteita asetettu. Vuosittain olemme pyrkineet myös osallistumaan
arabihevosten kansainväliseen näyttelyyn, mutta tänä kesänä se jäi Herra Hoon lavan revähdyksen takia välistä. Itse olen tällainen tätiratsastelija, joka tykkää myös välillä vääntää kentällä koulua, vaikkakin eniten me molemmat nautimme yhteisistä ja rennoista maastolenkeistä. Maastoiltua siis tulee useamman kerran viikossa, mutta toki tulevan talven pimeys tulee taas asettamaan rajoituksia näihin meidän rentoihin metsävaelluksiin ja ratsastus tulee keskittymään enemmän tallin pihapiirin kentälle taikka maneesiin.
Hanuri on ihan äärimmäisen herkkä (siis todellinen primadonna) hevonen, kuten arabit useimmiten ovatkin. Se loukkaantuu verisesti, jos sitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja se osaa kyllä tasan tarkkaan kertoa, mikäli joku asia nyppii hänen hienostuneita hermojaan. Pyrimmekin aina Hanurin käsittelyssä toimimaan hyvin johdonmukausesti ja rauhallisesti. Vuosien yhteiselon jälkeen ymmärrämme toisiamme jo sen verran hyvin, että on helppo kommunikoida ihan pienillä eleillä, äänillä ja kosketuksilla. Ratsastan myös usein ilman satulaa, sillä tykkään tunteesta, jolloin pääsen ihan lähelle hevosta ja pystymme vieläkin helpommin komminunikoimaan jo pienillä ratsastajan painonsiirroilla. Pari viikkoa sitten otimme käyttöön ystäväni hyvien kokemusten perusteella kuolaimettomat suitset, joilla herra onkin toiminut ensimmäisten hortoiluhetkien jälkeen kuin unelma. Naureskelimmekin Hanurin selässä istuvan ystäväni kanssa, että nyt kun me menemme lähes aina ilman satulaa ja vielä kuolaimettomilla suitsilla, voimmekin vuoden päästä siirtyä sujuvasti pelkällä kaulanarulla ratsastukseen...
Ihan yksin minun ei tarvitse vastuuta hevoseni päivittäisestä liikuttamisesta kantaa, sillä minulla on apunani jo vuosia Hanuria ratsatanut ystäväni, joka käy lenkillä Hoon kanssa pari kertaa viikossa. Samainen ystävä esiintyy siis myös näissä kuvissa. Toki käyn itse lähes päivittäin tallilla, mutta aina ei vain työ- tai muiden kiireiden vuoksi ole aikaa ratsastukseen, vaikka muuta ehtisinkin tallilla puuhailla. Kesän alussa eräs arabi-tuttavien kautta löytynyt kaveri alkoi meidän tulevaa kolmen kuukauden reissua ajatellen ensin hoitelemaan Hanuria, mutta nyt syksyn tullen hänkin on päässyt jo ratsaille kerran viikossa. Meidän häämatkan ajan tämä kaksikko siis tulee pitämään huolta Hanurin liikutuksesta ja hyvinvoinnista, joten saan kyllä todella olla kiitollinen, että voin jättää hevoseni tuttujen ihmisten käsiin! Vaikka taitaahan se huoli painaa lemmikeistä aina, kun niiden lähellä ei ole.
Teemme Hanurin kanssa myös tosi paljon maasta käsin juttuja, joita on opeteltu jo silloin, kun herra oli vielä varsa. Esimerkiksi juoksutan sitä pitkässä liinassa aina naruriimu päässä ja olen opettanut hevosen
naksuttelemalla venyttämään itse itseään eteen alas samalla selkäänsä pyöristäen. Muutenkin naksuttelu kuuluu meidän arkeen ja sen avulla uusien asioiden, sekä tietysti myös vanhojen kertaaminen, on omien kokemuksieni mukaan helppoa tällaiselle äärimmäisen fiksulle otukselle.
Kovin suurta roolia hevoseni ei jostain syystä täällä blogissa ole päässyt esittämään, vaikka se minun joka päiväiseen elämään olennaisesti kuuluukin. En vain ole halunnut rajata blogin aihealuetta liikaa ratsastukseen, mutta ehkä voisin ottaa tavakseni kirjoitella hieman enemmän minun ja Hanurin arjesta, jos se teitä vain kiinnostaa. Satun nimittäin tietämään, että siellä on aika monta muutakin heppatyttöä linjoilla!
Ei muuta kuin reipasta sunnuntaita kaverit! Me lähdetään nyt trion kanssa lenkille.
EN // My horse is the most intelligent animal I know, but also so kind and sweet as a puppy. We are now using bitless bridle and my horse is really working nicely with those! Maybe the next step is not to use any bridle at all..
