Tänään on minun syntymäpäivä. On siis vihdoin aika siirtyä seuraaville vuosikymmenille! Olen odotellut sitä kuuluisaa ikäkriisiä, mutta ainakin vielä toistaiseksi se on pysytellyt jonkun toisen riesana. Ja mitäpä tuota kriiseilemään, kun elämä on reilassa ja saa olla ihan älyttömän kiitollinen niin monesta asiasta. Ennenkaikkea kaikista rakkaista ihmisistä, joiden vuoksi sain kyllä tirautella lauantaina melkoisia liikutuksen kyyneliä.
J oli läheisten ystävieni kanssa järjestänyt minulle yllätyssynttäripaardit. Eipä meinannut itkusta tulla loppua, kun toiset olivat nähneet niin paljon vaivaa minun eteeni. Ensin minut pistettiin autoon ja vannotettiin pitämään silmät suljettuna. Varttitunnin päättömän ajelun jälkeen kurvattiin takaisin kotihuudeille
(tosin en tätä tiennyt, kun simmut olivat visusti supussa) ja J talutti minut kohteeseen. Sieltä raikui aina yhtä klassikko
Frederikin Kolmekymppinen ja kun viimein sain raottaa silmiäni, näin että siskoni kotiin oli saapunut ystäviäni ja tytöt esittivät melkoisia tanssimuuveja biisin tahtiin! Haha. Seuraavaksi sainkin skumppalasin käteeni ja kasan huumaavalta tuoksuvia kukkia.
Ilta meni grillaillessa hodareita soijanakeilla ja fiilistelemällä vuosien takaisia juttuja. Oli niin paljon naurua ja onnen kyyneleitä. Yhtäkkiä porukka alkoi liikehtiä siihen malliin, että oli ilmeisesti aika siirtyä seuraavaan kohteeseen. Itsellänihän ei ollut mitään hajua mihin nyt suunnattaisiin, joten pakkauduimme koko kööri tilataksiin ja ei kun nokka kohti Helsinkiä.
Taksi kurvasi Tavastian eteen ja sitten piti päästää taas seuraavat tirautukset. Iki-ihana Stella, joka on pistämässä tämän kesän jälkeen pillit pussiin, oli tänään nousemassa viimeistä kertaa Tavastian lauteille ja nämä rakkaat olivat ostaneet meille liput jo loppuunmyydylle keikalle. Voi onnea! Stella on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen lempparibändeistäni, jota en ollut vielä koskaan edes nähnyt livenä. Jo se oli siis aikakin! Oi kyllä tanssittiin, hypittiin, naurettiin ja itkettiin niin Pisteen, Aamunkuiskauksen kuin Häävalssinkin tahtiin. Voi elämä mikä keikka.
Jatkettiin iltaa vielä Malminkadun Old Foxissa (älkää kysykö miksi ihmeessä me sinne mentiin) ja Bakersin tanssilattialla. Ai että oli muuten hauskaa ja skumppa virtasi!
Kello lähenteli aamulla viittä, kun vihdoin ja viimein konkoilimme kohti kotia. Edes muutaman tunnin päästä odotteleva herätys ei saanut tätä synttärinsankaria hiljentämään tahtia, vaan sunnuntainen kuvauskeikka (kerron siitä lisää myöhemmin) hoidettiin kunnialla senkin uhalla, että silmät veresti pahemmin kuin särjellä.
En todellakaan odottanut saavani enää mitään lahjoja, kun nämä juhlat olivat itsessään jo paljon enemmän, kuin mitä olisin koskaan osannut toivoakaan. Joka tapauksessa kaiken tämän lisäksi ystäväni ja perheeni olivat J:n johdolla ostaneet minulle lennot Sveitsiin heinäkuun alkuun. Ja minä kun kuvittelin, etten tänä vuonna pääse ollenkaan näkemään alppeja sekä rakkaita veljen tyttöjä. Mutta kyllä pääsen! Me lähdetään J:n kanssa kahdestaan viideksi päiväksi veljeni perheen luokse Zürichiin ♥
Kiitos rakkaat, että olitte osallisena tässä mielettömässä viikonlopussa ja järjestitte pöllämistyneelle kolmekymppiselle ikimuistoiset juhlat.
Olette kyllä ihan parhaita!
Ja niin olette tekin siellä ruutujen toisella puolella. Kiitos kun luette blogiani, kiitos kaikista ihanista kommenteistanne ja myötäelämisestä niin surussa kuin onnessa. Olen pahoillani, että nyt täällä blogin suunnalla on ollut hiljaisempaa, mutta eiköhän sitä palata taas normaaliin postaustahtiin, jahka saadaan tuota yläkerran rakentamisurakkaa vähän valmiimmaksi.
Pus ja ihanaa uutta viikkoa!
